Kuka järjestää

Täällä ois yksi todellinen autonhakia joka mielellään lähtis kokeneemman kanssa autonhakuun.. [email protected]

Itse olen päättänyt olla ottamatta ikinä koskaan ketään matkaan mukaan. Vanhojen hyvien kavereiden kanssakin rupeaa kiilaamaan, kun ajellaan 100000 kilometriä katsomassa 100:aa yksilöä ja sitten voivotellaan että se eka olis ollut hyvä, mutta kun se on nyt mennyt. Tai sitten ruvetaan vasta Saksassa veivaamaan että ostaisinkos sittenkin bemarin, kun mersua on katsottu etukäteen tms. Tai sitten se jos soitan johonkin ja sanon että ei sinne kannata mennä, niin sinne pitää väkisin päästä katsomaan. Ja kaljaakin pitää juoda aina ja joka välissä (mikä on kyllä hauskaa, mutta joskus liika on liikaa ainakin jos pitää autolla ajaa).

Mutta ei siinä muuta kuin tsemppiä tykö. Se voi olla vaan että mulla on 10 huonoa kaveria ja vain pari hyvää. Enpäs ollutkaan huomannut että vika onkin minussa.

Mutta semmoisena yhtenä vinkkinä voisi olla jos on autotekniikka ja tuntemus kohdallaan ja et esim. osaa saksaa, mutta osaat englantia. Soittelet etukäteen myyjän joka osaa englantia (mieluummin muutaman jos eka on sökö). Ehkä seuraavat kysymykset voisivat olla hyviä (ainakin omasta mielestä) 1) onko se sinun auto jota myyt? 2) onko auto ehdottomasti onnettomuusvapaa? 3) onko autoa maalattu (tärkeä kysymys onnettomuuskysymyksen lisäksi) 3) montako omistajaa? 4) Onko ylläpidetty huoltokirja 5) onko naarmuja tai lommoja 6) onko auto sisältä ja päältä siisti ja puhdas? 7) onko mahdollista koeajaa? 8) jos ostan auton voitko auttaa minua hankkimaan vientikilvet?

Noilla kysymyksillä saa haarukoitua turhia käyntejä mielestäni. Jos myyjä ei tiedä onko autoa kolaroitu, niin se yleensä on. Jos myyjä ei tiedä onko autossa naarmuja tai kolhuja, niin siinä yleensä on. Jos auto on "autotalliauto" niin se tarkoittaa yleensä että siellä on autotallin ovenreunaan ajosta syntyneet naarmut. Jos autoa ei voi koeajaa on yleensä jotain vialla... Jos autolla on kovasti omistajia kannattaa myös suhtautua varauksella (mikäli ei ole kyseessä tonnin pommi, jolta ei voi hirveitä vaatia).

Nimetön kirjoitti:

Itse olen päättänyt olla ottamatta ikinä koskaan ketään matkaan mukaan. Vanhojen hyvien kavereiden kanssakin rupeaa kiilaamaan, kun ajellaan 100000 kilometriä katsomassa 100:aa yksilöä ja sitten voivotellaan että se eka olis ollut hyvä, mutta kun se on nyt mennyt. Tai sitten ruvetaan vasta Saksassa veivaamaan että ostaisinkos sittenkin bemarin, kun mersua on katsottu etukäteen tms. Tai sitten se jos soitan johonkin ja sanon että ei sinne kannata mennä, niin sinne pitää väkisin päästä katsomaan. Ja kaljaakin pitää juoda aina ja joka välissä (mikä on kyllä hauskaa, mutta joskus liika on liikaa ainakin jos pitää autolla ajaa).

Mutta ei siinä muuta kuin tsemppiä tykö. Se voi olla vaan että mulla on 10 huonoa kaveria ja vain pari hyvää. Enpäs ollutkaan huomannut että vika onkin minussa.

Mutta semmoisena yhtenä vinkkinä voisi olla jos on autotekniikka ja tuntemus kohdallaan ja et esim. osaa saksaa, mutta osaat englantia. Soittelet etukäteen myyjän joka osaa englantia (mieluummin muutaman jos eka on sökö). Ehkä seuraavat kysymykset voisivat olla hyviä (ainakin omasta mielestä) 1) onko se sinun auto jota myyt? 2) onko auto ehdottomasti onnettomuusvapaa? 3) onko autoa maalattu (tärkeä kysymys onnettomuuskysymyksen lisäksi) 3) montako omistajaa? 4) Onko ylläpidetty huoltokirja 5) onko naarmuja tai lommoja 6) onko auto sisältä ja päältä siisti ja puhdas? 7) onko mahdollista koeajaa? 8) jos ostan auton voitko auttaa minua hankkimaan vientikilvet?

Noilla kysymyksillä saa haarukoitua turhia käyntejä mielestäni. Jos myyjä ei tiedä onko autoa kolaroitu, niin se yleensä on. Jos myyjä ei tiedä onko autossa naarmuja tai kolhuja, niin siinä yleensä on. Jos auto on "autotalliauto" niin se tarkoittaa yleensä että siellä on autotallin ovenreunaan ajosta syntyneet naarmut. Jos autoa ei voi koeajaa on yleensä jotain vialla... Jos autolla on kovasti omistajia kannattaa myös suhtautua varauksella (mikäli ei ole kyseessä tonnin pommi, jolta ei voi hirveitä vaatia).

pelkkää asiaa. Olen täysin samaa mieltä kanssasi menettelytavoista ennen varsinaista liikkeeseen menoa ja miksei sen jälkeenkin. Minulla onneksi sattuu olemaan sellainenkin vahvuus että en tarvitse englannin kieltä ainakaan saksanmaalla.
Tuo empiminen (huono päätöksentekokyky) ja turha kiertely ovat nekin jo tuttuja. Minulle riitti yhden porukan osalta yksi reissu, jolloin kaahattiin Münchenin ja Stuttgartin väli viisi (5) kertaa aika laihoin tuloksin. No, en siis lähde yhteiseen reissuun elleivät sävelet ole jo etukäteen hyvin selvät. Ensin "kammataan" netti, sitten soitetaan ne kiinnostavimmat, sitten hankitaan sopiva lento ja mennään katsomaan ehdokasta nro 1.
Toistaiseksi (ainakin kun olen ollut yksin reissussa) olen ostanut auton useimmiten jo 1. kokonaisena perilläolopäivänä, eikä koskaan ole kulunut 2 päivää enempää ennenkuin on ollut auto vientikilvissä ja keula kohti muita aiheita.
Toivottavasti useampi hakua suunnitteleva lukee nuo kirjoittamasi pointit - eihän kaikkea tarvitse opetella kantapään kautta.