että kuinkahan moni on ihan omin aivoin tullut uskoon. Olisikohan niin, että ilman isompien poikien tarinoita olisivat useimmilta jääneet henkimaailman asiat tyystin miettimättä?
Mietinpä tässä
tämmöistä
16769
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
tulla uskoon omin eika vierain 'aivoin' ellei Jumala hanta veda..siina on yksinkertainen totuus..l-h..
determinismiä?
Moi !
"uskoon omin eika vierain 'aivoin' ellei Jumala hanta veda."
Mutta uskoon ei tulla myöskään ilman toisen ihmisen apua. Kukaan ei tule uskoon pelkästään jumalan avulla. Aina on joku joka kertoo mihin (ja miten) tulisi uskoa.
--
Mitä tarkoitat "omin avuin"? Siis menemättä johonkin seurakuntaan?
Mitä tarkoittaa "tulla uskoon"? Alkaa uskoa että Jumalaan on mahdollista muodostaa suhde; henkilökohtainen suhde? Uskominen tähän ei vielä ole tuo suhde.
Ihmiset ovat niin hirveän sovinnaisia, että aika harvalla riittää kantti "sooloiluun". Kyllä suomalainen katsoo ensin naapurista mallia; ja sitten kopioi liikkeitä perässä.
Sitten "omaa" propagandointiani:
“And Ishmael (Immanuel the Ruling), and Edrees (Enoch, the Learned One, the Metatron), and Dhu’l-Kifel (Siddharta, Prince of Kapilavastu, the Buddha), all were of the patient ones, and We imbibed them into Our Mercy, for they were of the righteous ones.” [Koran 21:85, 86]
"Ihmiset ovat niin hirveän sovinnaisia, että aika harvalla riittää kantti "sooloiluun". Kyllä suomalainen katsoo ensin naapurista mallia; ja sitten kopioi liikkeitä perässä."
Ihmiset ovat sovinnaisia koska näin on vain yksinkertasesti helpompaa. Tietynlaista sovinnaisuutta on sekin jos ainaa pyrkii olemaan sooloilija joka tilanteessa: vertaan mitä muut tekee ja teen päinvastoin.
Sinäkin olet aina suhteessa muihin. Yksilö muodostaa itsensä peilaamalla muiden reaktioita. Haluan että minusta pidetään joten käyttäydyn sillä tavalla, että saan positiivisia reaktioita. Haluan saada huomiota joten käyttäydyn provosoivasti ja äänekkäästi. Haluan että minua ei tunneta joten käyttäydyn torjuvasti jne. Haluja ja estoja, niistä syntyy persoona.
ja omin avuin = keksinyt jumalan ihan itse niin, ettei kukaan olisi ollut asiaa syöttämässä. Ei taitaisi mielikuvitus riittää, vaan oltaisiin ihan ilman henkimaailmoja.
Jokuhan sen ensimmäisen kerran tietysti teki, mutta ei nyt puututa siihen. Oli keskivertoa kekseliäämpi ihminen ja äkkäsi, kuinka muita pystyi ohjailemaan olematta välttämättä isompi ja vahvempi.
Kuka siis teille kertoi jumalista ensimmäisen kerran? Jollei olisi altistettu, mikä olisi tilanne?
uskoontulosta--aivankuin Raamattu sanoo,ihmista kutsutaan 2-3 kertaa erikoisesti elon aikana [etsikkoaika],mina tunsin tuon kutsun voimakkaana
rippikoulussa.mutta tyonsin sen pois.toinen kutsu tuli 10v. myohemmin,ei ollut ketaan 'puskemassa'
vaan aivan selva kutsu,joka lahti ylhaalta--en voinut sanoa, ei kiitos, uudestaan... tunsin sen olevan minun viimeinen kutsuni.nyt siita on n,25 vuotta,ja 'paivaakaan en vaihtaisi pois'..
Kerrotko, millä lailla tämä kutsu näkyy tai tuntuu? Moni sanoo ympäripyöreästi, että kutsuttu on ja kyllä sen tietää yms., mutta siihen se kuvailu jää. Ihan yleistämättä ja konkreettisesti nyt, jooko?
En muuten yritä haastaa riitaa enkä niuhottaa. Olen vain rehellisen utelias.
ehka niin ,etta asia joka ei ennen merkinnyt mitaan, tuli kaikkein tarkeimmaksi ,joka taytyi selvittaa 'pohjia 'myoden..
on hyva olla utelias..miten muuten olisi 'kehitysta'?
Niin. kyllä minulta jäi henkimaailman asiat miettimättä liian kauaksi aikaa.
Toptesin murkkuikäisenä ympäristölleni olevani ateisti. Ja olin myös sitä, koska en ollut uskonnoista pätkääkään kiinnostunut.
Tähtitieteestä kylläkin.
Lukemani ison pojan, Einteinin lause: aine on tiivistynyttä energiaa sai minut mietteliääksi.
Eli mikä se niin valtava energia on, joka pystyy aikaansaamaan ainetta.
Kahlattuani kymmeniä kirjoja, jotka käsittelivät itämaisien uskontojen välittämää tietoa kuin myös antiikin filosofien esittämää tietoa, tuo tieto sai minut lumoihinsa. Aikaahan niiden sisäistämiseen meni vuosia.
Olin nuoruusvuosinani, vaikka olin ateisti, intohimoisena lukijana lukenut myös Raamatun läpi, mutta en saanut siitä mitään irti.
Paneuduin uudelleen Raamattuun ja onhan sen esoteerinen näkökulma aivan samaa kuin itämaisen uskontofilosofiankin aina Jeesuksen opetusta myöten.
Pitää vain muistaa, että juutalaisuus syntyi sitten Aabrahamin, joka syntyi sumerilaisen papin poikana Kaldean Uurissa (Irak) 1995 eKr.
Raamatussa kerrotut tapahtumat ennen Aabrahamia perustuvat ikivanhoihin uskontofilosofisiin kertomuksiin.
Juutalaisuus ei siis ole rotu, vaan uskonto, jonka uskonnon edustajat esim. Hitler halusi hävittää maan päältä.
Mitä Jesukseen tulee hänhän oli oka juutalaista uskontoa opettavien fariseusten ja kirjanoppineiden lihassa.
Se mitä minä ymmärrän sanalla usko on sama kuin luottamus.
Ihmissuhteessa luottaa ihmiseen niin kauan kunnes hän pettää tavalla tai toisella luottamuksen, eli hänen sanomisiinsa, lupauksiinsa ja tekemisiinsä alkaa suhtautua varautuen, epäillen.
Sama koskee myös länsimaisten tieteentekijöidemme tuottamaa tietoa suhteessa aikalaisilleen sitten 300-vuotisen historiansa aina tähän päivään asti.
Aika vähän vielä tiedetään universaalisista todellisuuksista aineellisine ja henkisine lainalaisuuksineen. Tiede on kuitenkin itse itseään korjaavaa. Valitettavasti saattaa mennä satakin vuotta ennenkuin oivalluksesta seuraa jotain positiivista kuten esim. lyijyn ja asbestin käytän kiellon suhteen.
Kaiken tiedon testauspiste on oma itse.
Mitä tulee uskontofilosofian välittämän tiedon käyttöönoton toimivuuteen arkipäivän elämässä, jokainen voi testata sen itse.
Kun käyttöönottokokemuksieni perusteella havaitsin tämän tiedon toimivan aina siitä kertovia epämukavuuksia myöten, minusta tuli ateistikielellä sanottuna uskis.
Ja pysyn uskiksena elämäni loppuun asti.
minä en kykene ymmärtämään.
Annoit vastineesi pähkäilyihini, että sitä on vaikea ymmärtää; minä en kykene ymmärtämään.
Kun synnymme tälle planeetalle aivomme meille tarjotun tietokertymän suhteen ovat kuin muovailuvahaa.
Apinakokeiden pohjalta on havaittu, että apinalapsi kuolee, vaikka sitä ruokitaan tieteellisesti parhaalla mahdollisella tavalla.
Onko apinalapsen halua kuolla sinusta vaikea ymmärtää ?
apinoilla ilmeisestikin on tietoisuus, silloin niillä varmaan on käsitys myös siitä että se tietoisuus sammuu joskus.
Kirjoitat:
"Onko apinalapsen halua kuolla sinusta vaikea ymmärtää ?"
Rohkenen epäillä että apinalapsella ei ole käsityskykyä mitä kuolema on. Väitteesi on näinollen järjetön.
Heititkö paskaa ihan lonkalta, vai oliko sinulla pyrkimys tuoda jotain asiaa esiin?
Halusin tuoda esille rakkaus-käsitteen.
Kristinuskon oppikirjassa, nimeltään Raamattu, sanotaa, että jos teillä ei ole rakkautta niin olette kuin helisevä vaski ja kilisevä kulkunen.
Jeesus sanoi tähän tapaan: "rakastakaa toinen toisianne ja rakastakaa myös vihollistanne.
Itämaisessa uskontofilosofiassa puhutaan Sydämen Opista sanomalla: "Sydämen oppi on valituille ja Silmän oppi on joukoille. Väärän oppineisuuden hylkää viisas. On parempi olla tietämätön kuin päänoppinut mikäli oppineisuus ei ole sydänvalon valaisema."
Näinhän sanotaan Raamatussakin.
Järkytyin aikoinani lukiessani mainitsemastani apinalapsikokeesta, jota koetta tehdessään tieteentekijämme päättivät ottaa vain tieteellisen ruokinta-automaattiroolin, eväten tietoisesti apinalapsilta inhimillisen lämmön.
Itämaisessa filosofiassa puhutaan Jumalaisesta Säälistä sanoen: "Ei ole sääli ominaisuus. Se lakien on laki - ikuinen sopusointu - Maailmankaikkeuden Sielu Itse - rannaton kaikkeuden olemus- ikuinen oikeuden valo - kaikkien asioiden sopusointu - IKUISEN RAKKAUDEN LAKI.
Olen vain ryömivä lapsi RAKKAUDEN LAIN EDESSÄ.
Siksi uskon.
Paljonpuhuva tosiasia on, ettei kristinusko ole levinnyt syntysijoiltaan minnekään, muuten kuin IHMISTEN viemänä, lukemattomat sukupolvet ovat eläneet ja kuolleet saamatta mahdollisutta "kuulla ilosanomaa"(sarkasmia.huom.)
Eipä ole jumalaa itseään kiinnostanut nämä piruparat ;)
Täytyy olla aika sokea uskonsa suhteen, jos ei huomaa tuossa mitään kummallista!
kyllä on, ainakin omasta mielestäni...
tarkoitan että enhän voi olla varma, että joku hlö tai kirja ei alitajuntaisesti vaikuttanut uskooni.