Pekka ja Anna olivat kutsuneet illanviettoon tuttavapariskuntansa Matin ja Eijan. Pekka oli lupautunut huolehtimaan ruokapuolesta, mikä oli enemmän kuin poikkeuksellista heidän taloudessaan. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että Pekka kävi kaupassa Annan laatima ostoslista mukanaan, Pekka esivalmisteli kaiken Annan valvoessa ja varsinainen ruoan valmistus sisälsi pöydän kattauksen ja esipaistetun laatikon lämmityksen.
Tervetuliaisdrinkkinä juotiin Annan ostamaa ihan oikeaa shampanjaa, jonka Matti Annan närkästykseksi totesi olevan ”ihan hyvää valkkaria”.
-Se on shamppanjaa, totesi Anna kuivasti.
-Jaa.. no saiskos sitten lisää, koitti Matti paikata. Matin vaimo Eija huokaili merkitsevästi. Matti ja Eija istuutuivat olohuoneen kirjavalle sohvalle ja Pekka alkoi kattaa pöytää. Kilinä ja kolina oli melkoinen. Anna seurasi sivusilmällä miehensä touhuamista ja taisteli kiusausta vastaan mennä ohjaamaan puuhasteluja. Monen piinaavan minuutin kuluttua Anna kipitti keittiöön.
-Tuokko vielä sitä valkkaria, Matti huikkasi perään.
Pekka oli jo pöydän kattanut. Hän napsautti uunin päälle, sääti lämpötilan ja jäi seisomaan vuoka kädessään uunia tarkkaillen.
-Siis.. täh?! Eikö laatikko ole jo uunissa?, Anna ihmetteli.
-Ei.. ku se on tässä, Pekka totesi sormellaan osoittaen.
-No olisit laittanut uunin päälle ennen kuin aloit kattamaan, Anna sanoi kiivastumista pidätellen.
-Ai miks?, kysyi mies aidosti ihmeissään.
-Miksi?! No siksi että uuni olisi lämmennyt samalla kun katat, aikaa säästyy, Anna kihisi.
-Ei mulla oo kiire, Pekka aprikoi, kurkisti olohuoneeseen ja kysyi –Onks teillä muuten kiire?
-Ei oo, sanoi Matti ja lisäsi, -sitä valkkaria minä vaan.. Eija tökkäsi Mattia kylkeen. Anna puri hammasta, nappasi shamppanjapullon ja palasi olohuoneeseen.
Laatikko lämpeni viimein ja seurue istuutui syömään. Eija ja Anna juttelivat vilkkaasti, Matti ja Pekka lausuivat verkkaisia ”joo-o” tai ”kyllä kyllä” jolleivät sitten lasia kallistaneet.
-Aivan ihanan makuista, Eija kujersi korostaen sanomaansa hienostuneesti haarukkaa heilutellen.
-Eikös olekin.. ja Pekan ihan itse tekemää, Anna selitti taputtaen Pekan olkaa ja saaden näin miehensä heräämään ajatuksistaan.
-Onks ketsuppii, kysyi Pekka ja sai Matinkin hoksaamaan, mikä ruuasta uupui.
-On.., sanoi Anna happamana ja kiikutti kilon pullon pöytään. Miehet värjäsivät annoksensa punaisiksi, hylkäsivät veitset ja alkoivat lapioida muonaa kitusiinsa.
Ruokailun päätteeksi miehet siirtyivät pihalle savuille ja naiset jäivät sisälle pohtimaan monisanaisesti ihmisten tyylitajuttomuutta, epäonnistuneita ihmissuhteita ja ruotimaan lähipiirin kyvyttömyyttä hoitaa asioitaan. Sirkutus, kikatus ja kälätys oli kiivasta ja puheen volyymi oli kääntäen verrannollinen jäljellä olevan viinin määrään. Miehet taasen seistä möllöttivät takapihalla ja Pekka esitteli Matille uutta ruohonleikkuriaan.
-Nelitahti..joo-o.. ihan niinku mun koneessa, sanoi Matti asiantuntevalla verkkaisuudella ja otti pitkän kulauksen oluesta.
-Nelitahti, kyllä kyllä.., vahvisti Pekka rauhallisesti ja kuittasi sanomansa Matin tapaan kulauksella. Seurasi vartin hiljaisuus, jonka rikkoi vain pullojen suhahdukset. Matti totesi samaan tyyliin leikkurin muutkin ominaisuudet, kuten esimerkiksi taittuva terä, kuolleen miehen kytkin ja säädettävä korkeus. Pekka vahvisti Matin esittämät faktat tutulla rutiinilla.
Tunnit kuluivat ja ilta oli jo pitkällä, kun Matti ja Eija viimein tekivät lähtöä. Eija ja Anna halailivat ja ylistivät toisiaan, Matti ja Pekka vaihtoivat ”moro”-tervehdykset. Pekka sulki ulko-oven ja lompsi makuuhuoneeseen Anna perässään.
-Olipa ihana ilta..!, Anna huokasi onnellisena pikku hiprakan kuumottaessa poskilla. Pekka kiskoi paitaa yltään ja raapi kuvettaan. Anna selosti innoissaan Eijan kertomia juoruja. Esimerkiksi miten Anderssonin rouvan permanentti oli epäonnistunut, kuinka Eijan veli oli jättänyt tyttökaverinsa tyylillä tai miten Eija oli näpäyttänyt pyrkyrimäistä pomoaan pikkujouluissa.
-Vai niin, sanoi Pekka ja puristi finniä vatsassaan.
-No mitäs te miehet juttelitte, Anna kysyi uteliaana avaten paitaansa. Viinin pehmentämät sormet eivät heti tavanneet paidan nappeja.
-En mä tiiä.. ei nyt oikein mitään..erikoista, Pekka tuumi.
-No kai nyt jotain, olitte ulkona monta tuntia.. Ei kait ne niin isoja salaisuuksia ole, Anna kiusoitteli ja paloi halusta kuulla. Pekka mietti kuumeisesti silmät muljahdellen.
-No.. Matin ruohonleikkurin ilmanputsari oli menny tukkoon, totesi Pekka, kellahti punkkaan ja veti peiton korvilleen.
Tervetuliaisdrinkkinä juotiin Annan ostamaa ihan oikeaa shampanjaa, jonka Matti Annan närkästykseksi totesi olevan ”ihan hyvää valkkaria”.
-Se on shamppanjaa, totesi Anna kuivasti.
-Jaa.. no saiskos sitten lisää, koitti Matti paikata. Matin vaimo Eija huokaili merkitsevästi. Matti ja Eija istuutuivat olohuoneen kirjavalle sohvalle ja Pekka alkoi kattaa pöytää. Kilinä ja kolina oli melkoinen. Anna seurasi sivusilmällä miehensä touhuamista ja taisteli kiusausta vastaan mennä ohjaamaan puuhasteluja. Monen piinaavan minuutin kuluttua Anna kipitti keittiöön.
-Tuokko vielä sitä valkkaria, Matti huikkasi perään.
Pekka oli jo pöydän kattanut. Hän napsautti uunin päälle, sääti lämpötilan ja jäi seisomaan vuoka kädessään uunia tarkkaillen.
-Siis.. täh?! Eikö laatikko ole jo uunissa?, Anna ihmetteli.
-Ei.. ku se on tässä, Pekka totesi sormellaan osoittaen.
-No olisit laittanut uunin päälle ennen kuin aloit kattamaan, Anna sanoi kiivastumista pidätellen.
-Ai miks?, kysyi mies aidosti ihmeissään.
-Miksi?! No siksi että uuni olisi lämmennyt samalla kun katat, aikaa säästyy, Anna kihisi.
-Ei mulla oo kiire, Pekka aprikoi, kurkisti olohuoneeseen ja kysyi –Onks teillä muuten kiire?
-Ei oo, sanoi Matti ja lisäsi, -sitä valkkaria minä vaan.. Eija tökkäsi Mattia kylkeen. Anna puri hammasta, nappasi shamppanjapullon ja palasi olohuoneeseen.
Laatikko lämpeni viimein ja seurue istuutui syömään. Eija ja Anna juttelivat vilkkaasti, Matti ja Pekka lausuivat verkkaisia ”joo-o” tai ”kyllä kyllä” jolleivät sitten lasia kallistaneet.
-Aivan ihanan makuista, Eija kujersi korostaen sanomaansa hienostuneesti haarukkaa heilutellen.
-Eikös olekin.. ja Pekan ihan itse tekemää, Anna selitti taputtaen Pekan olkaa ja saaden näin miehensä heräämään ajatuksistaan.
-Onks ketsuppii, kysyi Pekka ja sai Matinkin hoksaamaan, mikä ruuasta uupui.
-On.., sanoi Anna happamana ja kiikutti kilon pullon pöytään. Miehet värjäsivät annoksensa punaisiksi, hylkäsivät veitset ja alkoivat lapioida muonaa kitusiinsa.
Ruokailun päätteeksi miehet siirtyivät pihalle savuille ja naiset jäivät sisälle pohtimaan monisanaisesti ihmisten tyylitajuttomuutta, epäonnistuneita ihmissuhteita ja ruotimaan lähipiirin kyvyttömyyttä hoitaa asioitaan. Sirkutus, kikatus ja kälätys oli kiivasta ja puheen volyymi oli kääntäen verrannollinen jäljellä olevan viinin määrään. Miehet taasen seistä möllöttivät takapihalla ja Pekka esitteli Matille uutta ruohonleikkuriaan.
-Nelitahti..joo-o.. ihan niinku mun koneessa, sanoi Matti asiantuntevalla verkkaisuudella ja otti pitkän kulauksen oluesta.
-Nelitahti, kyllä kyllä.., vahvisti Pekka rauhallisesti ja kuittasi sanomansa Matin tapaan kulauksella. Seurasi vartin hiljaisuus, jonka rikkoi vain pullojen suhahdukset. Matti totesi samaan tyyliin leikkurin muutkin ominaisuudet, kuten esimerkiksi taittuva terä, kuolleen miehen kytkin ja säädettävä korkeus. Pekka vahvisti Matin esittämät faktat tutulla rutiinilla.
Tunnit kuluivat ja ilta oli jo pitkällä, kun Matti ja Eija viimein tekivät lähtöä. Eija ja Anna halailivat ja ylistivät toisiaan, Matti ja Pekka vaihtoivat ”moro”-tervehdykset. Pekka sulki ulko-oven ja lompsi makuuhuoneeseen Anna perässään.
-Olipa ihana ilta..!, Anna huokasi onnellisena pikku hiprakan kuumottaessa poskilla. Pekka kiskoi paitaa yltään ja raapi kuvettaan. Anna selosti innoissaan Eijan kertomia juoruja. Esimerkiksi miten Anderssonin rouvan permanentti oli epäonnistunut, kuinka Eijan veli oli jättänyt tyttökaverinsa tyylillä tai miten Eija oli näpäyttänyt pyrkyrimäistä pomoaan pikkujouluissa.
-Vai niin, sanoi Pekka ja puristi finniä vatsassaan.
-No mitäs te miehet juttelitte, Anna kysyi uteliaana avaten paitaansa. Viinin pehmentämät sormet eivät heti tavanneet paidan nappeja.
-En mä tiiä.. ei nyt oikein mitään..erikoista, Pekka tuumi.
-No kai nyt jotain, olitte ulkona monta tuntia.. Ei kait ne niin isoja salaisuuksia ole, Anna kiusoitteli ja paloi halusta kuulla. Pekka mietti kuumeisesti silmät muljahdellen.
-No.. Matin ruohonleikkurin ilmanputsari oli menny tukkoon, totesi Pekka, kellahti punkkaan ja veti peiton korvilleen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
siksihän me ollaankin parhaita!
Sanalla sanoen...loistava tarina ja miten osuva.
minun päiväni pelastettua :DDDDDD
Hauska juttu ja AH...niin tuttua:)))
*juuu-u* uskotaan uskotaan :D
Miehet ei puhu juurikaan mitään :D
Naisethan ne aina :D
*hymy*
*ihana-tarina*
*kiitos Maximus*
Suosiota tulee kun kirjoittaa naisvaltaiselle palstalle miehiä mollaavia juttuja, takuuvarma homma!
Tämän palstan kirjoittajista ja kommentoijista taitaa suurin osa tosiaan olla naisia, lukijoista en tiedä.
Jos mainitsemasi pisteiden keruu olisi motiivina kirjoittamiselle, niin onko todella niin, että mollaamalla saa pisteitä? Minusta mollaaminen on väärä tapa.
Itse en kokenut mollaavani kirjoituksellani. Toisaalta, jos niin koit, niin lohdutukseksi voin sanoa, että osanasa ovat aiemmissa sepustuksissa saaneet naisetkin. Eikä tässäkään sanailussa naisia nyt kauheasti suitsuteltu... =)
Kyllähän minäkin tuosta jutusta tyypillisen miehen tunnistin. Juttu oli hyvin elävästi kirjoitettu, kiitos.
Itse viihdyn ja haluan osallistuakin naisten väliseen jutusteluun, usein käy vain niin että miehet muodostavat ennen pitkää oman porukkansa ja naiset juttelevat keskenään. Tällöin jutut kulkevat sukupuolille ominaisia ratojaan. Ei aina hyväkään niin.
Joskus on hyvä sekoittaa pakkaa ja mennä pohdiskelemaan asioita naisvinkkelistäkin...
Jep:))
sain naururyppyjä lisää...:DD
Taas kerran on todettava, että kykysi saada teksti elämään on hämmästyttävää. Näinkin arkipäiväinen asia ja aivankin tavallista tavallisempia ihmisiä ja saat näytelmän aikaan. Nämä ihmiset näkee silmissään. Tuo taitosi olla osoittelematta ja pysyä kirjoittajana tarkkaajan osassa on jo kyky sinäänsä.
Vuorotellen menet kuin jokaisen kuvaamasi henkilön nahkojen sisään, joiden tunteet välittyvät vaivattomasti tekstin edetessä.
Luonnekuvauksesi on ilmiömäistä.Jopa avioparin keskinäiset suhteet näyttäytyvät muutamista pienistä ja herkullisista huomiostasi, joita humoristinen suodatus värittää.
Minulla ei ole ollut aavistustakaan , että ruohonleikkurissa on kuolleen miehen kytkin ja nelitahtisuuskin on täysin hebreaa. Mutta uskoakseni kaikki vempaimet ovat miehille tärkeitä.
Annalle oli naisena tärkeää korostaa Pekan osanneen valmistaa aterian ihan itse.(kukakohan sen oli esipaistanut?) Hymyillen luin tuotakin. Noinkohan naiset suhtautuvat miesten kokkaamiseen:-)Taitoa tulee esitellä muille tyyliin; kuinka meijän iskä on sitten hyvä. Se mitä siellä kahdenkesken tapahtuu on kokonaan toista. Shmpanja muuttui miehille kummasti valkkariksi ja Annalle taas tuo sampanja oli varmaankin tärkeä pointi. Kuka nyt tuollaista fiinimpää juomaa kittaisi suurin kulauksin.
Naiset selvittivät keskenään ihmissuhteiden koukerot ja tuskimpa Pekkaa kovinkaan kiinnosti jonkun epäonnistunut permis. Ketsupilla värjätty laatikko sai nauruhermoni värisemään. Sama kuinka
maukas ja hyvin maustettu ruoka oli---pääasia , että siihen lorautetaan tuttua makua.
Todella vaikuttavaa, että Matin leikkuri oli tukkeutunut.
Vaikkei mitään suurta draama illanistujaisissa ilmennytkään,niin tarinasi välitti silti koko komeudessaan monia näkökulmia naisten ja miesten välisessä kanssakäymisessä.
Tyylillä kirjoitettu ja vaivattomasti luettavissa------ mitä tähän muuta voisi sanoa:=)
Monia asioita löysit kirjoituksestani. Paljon oli sellaisia, joita en sen kummemmin ollut edes ajatellut, kaiketi sitten alitajunta niitä esiin työnsi. Toisaalta kirjoittelenkin useinmiten liialti ajattelematta.
Kuolleen miehen kytkin on muuten sellainen, että sitä tulee pitää alas painettuna, jotta kone toimii. Jos päästää irti, kone sammuu. Eli jos kesken nurmikon leikkuun nakkaakin lusikan nurkkaan, niin kone ei jää itsekseen päristelemään...;)
Elävän Naisen rytminLähde
Kytkin pohjaan :D
N@inen Eloon :D
ja Taas Laulu Tulipunaisesta Kukasta tai Syntisestä Maasta Syntyy :D