olkoon se annettu asia.
Me olemme syntisiä kaikki, sekin on annettu asia, lähtökohtainen totuus. Ja nöyryyttä tavoittelemalla, uskomalla voi pelastua, annettu asia myös. Teoilla ei pelastu, samassa Totuuden lähteessä annettu asia sekin. Sillä teoilla ei yksikään voi pelastusta ostaa, eikä yksikään tekojen kautta synnittömäksi muutu. Kaikki ovat syntisiä.
Mutta syntisten joukossa eritysnen osa on homoseksuaalilla. Häneltä vaaditaan teko: oman seksuaalisuuden kieltäminen. Se ei ole samaa kuin murhaajan kohdalla murhaamatta jättäminen, se on kokonaisen inhimillisen ominaisuuden amputoiminen itsestään. Aivan kuin vasenkätiseltä pyydettäisiin leikkaamaan vasen käsi irti oikeakätisyyden varmistamiseksi.
On toinenkin eroavaisuus: älä tuomitse. Homoseksuaalin saa tuomita, hän on vapaata riistaa. Tuomita saavat muutkin, kuin Jumala, ja homoseksuaalin kohdalla niin tuleekin jokaisen kristityn ihmisen tehdä. Asettua tuomariksi. Sanan vapauden nimissä ja Sanan oikeutuksen turvin. Jotkut tosin väittävät hyväksyvänsä ihmisen, mutta eivät ominaisuutta. Samaa vertausta käyttäen tuomitsevat vasenkätisyyden, mutteivät vasenkätistä ihmistä. Uskovat ovat tunnettuja siitä, etteivät he harrasta saatanallista älyllistä kikkailua. Mutta muut syntiset tulee kunnon kristityn jättää rauhaan Jumalan tuomittaviksi.
Vapaamielisempi lähestymistapa (on erilaisia tapoja olla kristitty) sallii ihmisen olla mitä on, kunhan ei tuputa ongelmaansa muille. Tämä tapakristillinen tapa määrittää "tuputtamisen" kaikkien yhteisöjen itsemääräytymisen oikeudella. Homo ei ole yhteisön jäsen. Hänen mielipidettään siitä, mikä on tuputtamista, ei kysytä. "En ole nähnyt yhdenkään heteroseksuaalin toitottavan seksuaalisuuttaan niin kuin homot tekevät", on yleinen väittämä. Yleisesti avoimesti homona eläminen on tuputtamista. Minä syyllistyn usein "tuputtamiseen" kävellessäni käsikkäin rakkaani kanssa ja antaessani lähtösuukon. Heteromaailmassahan ei vastaavaa tapahdu. Kanssaihmiseni on oikeutettu ojentamaan minua, ja niin tapahtuu tämän tästä. Toisinaan minusta tosin tuntuu, että asialla on vaihtelua hakeva mieshenkilö, jolla on seksuaalisväritteisiä päiväunia kahdesta tytöstä, sillä "ojentamiseen" tähtäävä kommentti kuuluu usein:"Mikä on kun muna ei kelpaa, mitä tuolla on sellaista annettavaa, jota minulla ei ole? Annas kun vähän näytän, siinä voi mieli muuttua..." Tällainen "totuuden kertominen" ei tietenkään ole heteroseksuaalista julistamista eikä tuputtamista. Mutta luultavasti olen telaketjufemakko (eräs homoseksuaalien halveksittu alalaji), enkä ole oikeutettukaan yksityisyyden suojaan.
Asun yhdessä kumppanini kanssa ja meillä on 6-vuotias lapsi. Hänelle on naapurin tädin toimesta kerrottu, että äiti on paha ihminen, saatanan vallassa ja joutuu helvettiin. Totuuden kertominen on uskovan velvollisuus lapsen mielenterveyden uhallakin. Kun otin asian taloyhtiössä esille, minulle kerrottiin, että on pidettävä matalampaa profiilia. Kukaan ei saa tietää, että meillä on oikeasti suhde. Eräs tuttavapariskuntani liikkuukin rappukäytävässä eri aikaan, he eivät julista, niin kuin me. Jos menisin paasaamaan naapuriin suvaitsevaisuuden aatetta, se olisi tietenkin yksityisyyden loukkaus. Homoseksuaalilla ei ole yksityisyyttä. Paitsi maallisen vallan lakien mukaan. Poliisi viime kädessä turvaa, mutta maailmahan onkin saatanan etupiiriä...
Kristityt vanhemmat myös kohtelevat homolapsiaan toisin kuin muulla tavoin syntisiä jälkeläisiään. (Vastoin yleistä käsitystä homolapsi syntyy tavallisesti heteroperheeseen, on kaikkina aikoina syntynyt, niin kuin syntyy vasenkätisiäkin.) Kristillinen äidinrakkaus on avaraa, se uskoo ja toivoo, kärsii eikä hylkää. Paitsi homolapsen kohdalla. On tavallista, että välit menevät poikki, apua ongelmissa ei kotoa tule. Eräs nuori tuttavatyttö heittäytyi parvekkeelta vanhempien tuomitsevan asenteen takia. Omat vanhempanikaan eivät ole koskaan tavanneet tyttärensä elämäntoveria. Minulle on ilmoitettu, ettei hän ole tervetullut. Itse saan sentään vierailla synnyinkodissani, mutta sukulaisille en saa kertoa. "Rehellisyys maan perii", on äitini opetuksia lapsuuden ajoilta... Samoin ahneus on synti, äiti opetti. Mutta tehokkaimpana uhkauksena hän silti pitää perinnöttömäksi tekemistä. Se on kuitenkin koitunut onnekseni: minusta on tullut taloudellisesti riippumaton varhain. Olen tosin jättänyt "julistamisen" myös työpaikalla, mikä tarkoittaa sitä, ettei kumppanini osallistu firman avec-tilaisuuksiin, varon mainitsemasta hänen sukupuoltaan ja kestän seksistiset lähestymiset miesten taholta, vaikka se on omalle seksuaalisuudelleni vierasta. Erään työtoverini kohdalla salaisuus paljastui monen vuoden työsuhteen jälkeen, ja siitä alkoivat myös "työntekijästä johtuvat" ongelmat, jotka johtivat työpaikasta ulos savustamiseen.
"Homous on nykyään ihailtua ja hyväksytympää kuin heterous." Monissa ohjelmissa on homoja. Homot ovat soluttautuneet televisioyhtiöihin ja tekevät ohjelmia itselleen. Melkoinen saavutus parin prosentin väestönosalta. Mutta onnistuivathan juutalaisetkin aikanaan kaappaamaan elinkeinoelämän, mistä maksoivat tunnetut seuraukset... TV-ohjelmien katsojista on 98% heteroja, niinpä homojen täytyy olla myös upporikkaita, jos kallista myynninedistämiseen tähtäävää katseluaikaa kannattaa tuhlata heihin, sillä katsojan ja kuluttajan rahoistahan on kyse. Tosin itse suhtaudun kyynisemmin: tavallisen tirkistelynhaluisen normikansalaisen ehdoilla tässäkin mennään. Omista tutuistani harva jaksaa TV:n homo-ohjelmia seurata, ne kun ovat omien kokemustemme valossa epätodellisia ja naurettavia.
Kaiken tämän johdosta ihmettelen, että pieni osa ihmisistä vuosisadasta toiseen "valitsee" tämän tien. Sillä homoseksuaalisuus eristää, ajaa maan alle ja altistaa vaikeuksille. Homon kohdalla ei päde vaatimus "puolusta heikompaasi", homo saa varautua kamppailemaan yksin. Siksi näen ympärilläni masennusta ja pahaa oloa. Uskovat ystäväni sanovat sen johtuvan saatanasata, mutta en voi välttyä ajatukselta, että saatana puhuu silloin heidän kauttaan, sillä juuri tuomitsevat asenteet, eristäminen, syrjiminen ja häpeä ovat ongelmien taustalla. Itse hyväksyn kohtaloni ja tulen sen kanssa toimeen. Ympäristö ei sitä hyväksy. Miltä Sinusta, uskova kanssaihmiseni, tuntuisi, jos pyhään avioliittoon vihkimisesi päivänä eri tavalla ajatteleva joukkio järjestäisi vihkipaikallesi mielenosoituksen, kotiisi läheteltäisiin propagandakirjeitä omalla nimelläsi, lastasi peloteltaisiin, kuka tahansa olisi oikeutettu haukkumaan sinua milloin ja missä tahansa siksi, että hän katsoo olevansa hiukan parempi syntinen kuin sinä?
Me olemme syntisiä kaikki, sekin on annettu asia, lähtökohtainen totuus. Ja nöyryyttä tavoittelemalla, uskomalla voi pelastua, annettu asia myös. Teoilla ei pelastu, samassa Totuuden lähteessä annettu asia sekin. Sillä teoilla ei yksikään voi pelastusta ostaa, eikä yksikään tekojen kautta synnittömäksi muutu. Kaikki ovat syntisiä.
Mutta syntisten joukossa eritysnen osa on homoseksuaalilla. Häneltä vaaditaan teko: oman seksuaalisuuden kieltäminen. Se ei ole samaa kuin murhaajan kohdalla murhaamatta jättäminen, se on kokonaisen inhimillisen ominaisuuden amputoiminen itsestään. Aivan kuin vasenkätiseltä pyydettäisiin leikkaamaan vasen käsi irti oikeakätisyyden varmistamiseksi.
On toinenkin eroavaisuus: älä tuomitse. Homoseksuaalin saa tuomita, hän on vapaata riistaa. Tuomita saavat muutkin, kuin Jumala, ja homoseksuaalin kohdalla niin tuleekin jokaisen kristityn ihmisen tehdä. Asettua tuomariksi. Sanan vapauden nimissä ja Sanan oikeutuksen turvin. Jotkut tosin väittävät hyväksyvänsä ihmisen, mutta eivät ominaisuutta. Samaa vertausta käyttäen tuomitsevat vasenkätisyyden, mutteivät vasenkätistä ihmistä. Uskovat ovat tunnettuja siitä, etteivät he harrasta saatanallista älyllistä kikkailua. Mutta muut syntiset tulee kunnon kristityn jättää rauhaan Jumalan tuomittaviksi.
Vapaamielisempi lähestymistapa (on erilaisia tapoja olla kristitty) sallii ihmisen olla mitä on, kunhan ei tuputa ongelmaansa muille. Tämä tapakristillinen tapa määrittää "tuputtamisen" kaikkien yhteisöjen itsemääräytymisen oikeudella. Homo ei ole yhteisön jäsen. Hänen mielipidettään siitä, mikä on tuputtamista, ei kysytä. "En ole nähnyt yhdenkään heteroseksuaalin toitottavan seksuaalisuuttaan niin kuin homot tekevät", on yleinen väittämä. Yleisesti avoimesti homona eläminen on tuputtamista. Minä syyllistyn usein "tuputtamiseen" kävellessäni käsikkäin rakkaani kanssa ja antaessani lähtösuukon. Heteromaailmassahan ei vastaavaa tapahdu. Kanssaihmiseni on oikeutettu ojentamaan minua, ja niin tapahtuu tämän tästä. Toisinaan minusta tosin tuntuu, että asialla on vaihtelua hakeva mieshenkilö, jolla on seksuaalisväritteisiä päiväunia kahdesta tytöstä, sillä "ojentamiseen" tähtäävä kommentti kuuluu usein:"Mikä on kun muna ei kelpaa, mitä tuolla on sellaista annettavaa, jota minulla ei ole? Annas kun vähän näytän, siinä voi mieli muuttua..." Tällainen "totuuden kertominen" ei tietenkään ole heteroseksuaalista julistamista eikä tuputtamista. Mutta luultavasti olen telaketjufemakko (eräs homoseksuaalien halveksittu alalaji), enkä ole oikeutettukaan yksityisyyden suojaan.
Asun yhdessä kumppanini kanssa ja meillä on 6-vuotias lapsi. Hänelle on naapurin tädin toimesta kerrottu, että äiti on paha ihminen, saatanan vallassa ja joutuu helvettiin. Totuuden kertominen on uskovan velvollisuus lapsen mielenterveyden uhallakin. Kun otin asian taloyhtiössä esille, minulle kerrottiin, että on pidettävä matalampaa profiilia. Kukaan ei saa tietää, että meillä on oikeasti suhde. Eräs tuttavapariskuntani liikkuukin rappukäytävässä eri aikaan, he eivät julista, niin kuin me. Jos menisin paasaamaan naapuriin suvaitsevaisuuden aatetta, se olisi tietenkin yksityisyyden loukkaus. Homoseksuaalilla ei ole yksityisyyttä. Paitsi maallisen vallan lakien mukaan. Poliisi viime kädessä turvaa, mutta maailmahan onkin saatanan etupiiriä...
Kristityt vanhemmat myös kohtelevat homolapsiaan toisin kuin muulla tavoin syntisiä jälkeläisiään. (Vastoin yleistä käsitystä homolapsi syntyy tavallisesti heteroperheeseen, on kaikkina aikoina syntynyt, niin kuin syntyy vasenkätisiäkin.) Kristillinen äidinrakkaus on avaraa, se uskoo ja toivoo, kärsii eikä hylkää. Paitsi homolapsen kohdalla. On tavallista, että välit menevät poikki, apua ongelmissa ei kotoa tule. Eräs nuori tuttavatyttö heittäytyi parvekkeelta vanhempien tuomitsevan asenteen takia. Omat vanhempanikaan eivät ole koskaan tavanneet tyttärensä elämäntoveria. Minulle on ilmoitettu, ettei hän ole tervetullut. Itse saan sentään vierailla synnyinkodissani, mutta sukulaisille en saa kertoa. "Rehellisyys maan perii", on äitini opetuksia lapsuuden ajoilta... Samoin ahneus on synti, äiti opetti. Mutta tehokkaimpana uhkauksena hän silti pitää perinnöttömäksi tekemistä. Se on kuitenkin koitunut onnekseni: minusta on tullut taloudellisesti riippumaton varhain. Olen tosin jättänyt "julistamisen" myös työpaikalla, mikä tarkoittaa sitä, ettei kumppanini osallistu firman avec-tilaisuuksiin, varon mainitsemasta hänen sukupuoltaan ja kestän seksistiset lähestymiset miesten taholta, vaikka se on omalle seksuaalisuudelleni vierasta. Erään työtoverini kohdalla salaisuus paljastui monen vuoden työsuhteen jälkeen, ja siitä alkoivat myös "työntekijästä johtuvat" ongelmat, jotka johtivat työpaikasta ulos savustamiseen.
"Homous on nykyään ihailtua ja hyväksytympää kuin heterous." Monissa ohjelmissa on homoja. Homot ovat soluttautuneet televisioyhtiöihin ja tekevät ohjelmia itselleen. Melkoinen saavutus parin prosentin väestönosalta. Mutta onnistuivathan juutalaisetkin aikanaan kaappaamaan elinkeinoelämän, mistä maksoivat tunnetut seuraukset... TV-ohjelmien katsojista on 98% heteroja, niinpä homojen täytyy olla myös upporikkaita, jos kallista myynninedistämiseen tähtäävää katseluaikaa kannattaa tuhlata heihin, sillä katsojan ja kuluttajan rahoistahan on kyse. Tosin itse suhtaudun kyynisemmin: tavallisen tirkistelynhaluisen normikansalaisen ehdoilla tässäkin mennään. Omista tutuistani harva jaksaa TV:n homo-ohjelmia seurata, ne kun ovat omien kokemustemme valossa epätodellisia ja naurettavia.
Kaiken tämän johdosta ihmettelen, että pieni osa ihmisistä vuosisadasta toiseen "valitsee" tämän tien. Sillä homoseksuaalisuus eristää, ajaa maan alle ja altistaa vaikeuksille. Homon kohdalla ei päde vaatimus "puolusta heikompaasi", homo saa varautua kamppailemaan yksin. Siksi näen ympärilläni masennusta ja pahaa oloa. Uskovat ystäväni sanovat sen johtuvan saatanasata, mutta en voi välttyä ajatukselta, että saatana puhuu silloin heidän kauttaan, sillä juuri tuomitsevat asenteet, eristäminen, syrjiminen ja häpeä ovat ongelmien taustalla. Itse hyväksyn kohtaloni ja tulen sen kanssa toimeen. Ympäristö ei sitä hyväksy. Miltä Sinusta, uskova kanssaihmiseni, tuntuisi, jos pyhään avioliittoon vihkimisesi päivänä eri tavalla ajatteleva joukkio järjestäisi vihkipaikallesi mielenosoituksen, kotiisi läheteltäisiin propagandakirjeitä omalla nimelläsi, lastasi peloteltaisiin, kuka tahansa olisi oikeutettu haukkumaan sinua milloin ja missä tahansa siksi, että hän katsoo olevansa hiukan parempi syntinen kuin sinä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuvittelehan omalle kohdallesi, että tapaat ihmisen, johon rakastut ja arkipäivää, aikaa kuluu, huomaat että edelleen rakastat häntä. Et saisi suukottaa rakastettuasi, pitää häntä kädestä, vaan sinun tulee kieltää se, että rakastat. Kokisitko, että teet itsellesi väkivaltaa elämällä vain uskon varassa, hylkäämällä toivon ja sen suurimman?
ja homostelun repostelijoille edellinen
Kiitos kirjoituksestasi. Toivon mukaan jonkun silmät edes avautuvat.
Samassa veneessä ollaan,
Poikalapsi
Ei todellakaan kannata olla samaan aikaan uskovainen ja homo, kun pää voi revetä kahtia. Hylkää uskontosi ja nauti seksuaalisuudesta.
Jerry Arterburn: "Kun kulissit kaatuvat"