Olen jo useita vuosia ollut "uskonnollinen etsijä". En kuulu mihinkään kirkkokuntaan, olen toki joskus kuulunut. Perusvakaumukseltani sanoisin kuitenkin olevani kristitty: uskon Jumalaan ja uskon Kristukseen (tarkoitan että uskon että hän on Jumalan poika ja vapahtaja etc. kuten raamatussa sanotaan).
Ortodoksisuus on "puhutellut" minua voimmakkaimmin (olen lukenut ortodoksista kirjallisuutta, käynyt liturgiassa, rukoilen "ortodoksisia" rukouksia jne.) En ole vielä ottanut kuitenkaan yhteyttä kirkkoherranvirastoon ja kysellyt "ortodoksiakerhosta" tai muustakaan tarkemmasta "tavasta" mikä todenteolla johtaisi myös mirhanvoitelun mysteeriin ja Kirkon jäsenyyteen. Haluaisin kysyä seuraavaa: ennen kirkon jäsenyyteen ottamista (koska minut on vauvana kastettu luterilaisen papin toimesta, kohdallani ko. "riitti" olisi siis mirhallavoitelu) käydään parannuksen mysteeriolla ja tunnustetaan synnit papille. Minun tapauksessani kyse siis olisi kaikista elämäni aikana tehdyistä synneistä? Miten se käytännössä tapahtuu aikuiskäännynnäisten kohdalla? Onko käytävä läpi kaikki yksittäiset teot luettelon omaisesti? Lukemani perusteella ortodoksisessa kirkossa pyritään välttämään syntiluetteloja ja pyritään todella tutkistelemaan sydäntään tästä seuraa todellinen parannus. Mutta siis takaisin, miten käytännössä tapahtuu syntien tunnustaminen papille kun on aikuisena ensimmäisen kerran menossa "ripille" ??
Ortodoksisuus on "puhutellut" minua voimmakkaimmin (olen lukenut ortodoksista kirjallisuutta, käynyt liturgiassa, rukoilen "ortodoksisia" rukouksia jne.) En ole vielä ottanut kuitenkaan yhteyttä kirkkoherranvirastoon ja kysellyt "ortodoksiakerhosta" tai muustakaan tarkemmasta "tavasta" mikä todenteolla johtaisi myös mirhanvoitelun mysteeriin ja Kirkon jäsenyyteen. Haluaisin kysyä seuraavaa: ennen kirkon jäsenyyteen ottamista (koska minut on vauvana kastettu luterilaisen papin toimesta, kohdallani ko. "riitti" olisi siis mirhallavoitelu) käydään parannuksen mysteeriolla ja tunnustetaan synnit papille. Minun tapauksessani kyse siis olisi kaikista elämäni aikana tehdyistä synneistä? Miten se käytännössä tapahtuu aikuiskäännynnäisten kohdalla? Onko käytävä läpi kaikki yksittäiset teot luettelon omaisesti? Lukemani perusteella ortodoksisessa kirkossa pyritään välttämään syntiluetteloja ja pyritään todella tutkistelemaan sydäntään tästä seuraa todellinen parannus. Mutta siis takaisin, miten käytännössä tapahtuu syntien tunnustaminen papille kun on aikuisena ensimmäisen kerran menossa "ripille" ??
Vastaukset 4
Vanhimmat
Keskustele asiasta sen papin kanssa, joka ottaa Sinut kirkon jäseneksi.Hän ja vain hän antaa Sinulle ohjeet.
Jokainen liittyvä on ainutkertainen.
Tällä palstalla on liian monta oppimestaria ja neuvojaa.
Itseasiassa Römpän ukolta kaikkein tärkeimmän. Sen verran kuitenkin jatkan, että Katumukseen osallistuminen voi olla ensimmäisillä kerroilla hyvin pelottava ja jännittävä kokemus. Saattaa tuntua, että hävettää puhua papin edessä.
Tällainen tunne kertoo tietenkin omantunnon toimimisesta. Ja häpeän tunteesta huolimatta on uskallettava puhua. Loppujen lopuksihan synnit tunnustetaan Jumalalle ja pappi on vain todistaja.
Vielä itse kysymykseesi. Synneistä on paljon konkreettisempi kertoa juuri niinkuin ne ovat ja niin hyvin kuin osaa. On helppo sanoa esim. olen tehnyt syntiä, tai olen kateellinen, mutta on paljon vaikeampi sanoa. Mitä syntiä olen tarkalleen ottaen tehnyt ja miksi olen kateellinen ja mistä. Siksi syntien tarkka kertominen on tärkeää. Tarkka kertominen taas on eri asia kuin luetteleminen. Tarkkaan kertomalla tuomme elämämme todella Jumalan eteen ja puramme hänelle elämämme hankalat asiat aivan kuin kertoisimme ne lähimmälle ystävälle. Tietenkin näkökulma on enemmän itseä tarkkaava kuin muiden tekoja analysoiva.
Tämä ei ole oikeastaan edes tyylikysymys tai vastaanottavasta papista riippuvainen, vaan ihan hengellisten ohjaajien antama ohje.
Siksi rohkenen siitä mainita, vaikka Römppä antoi hyvän periaatteellisen ohjeen.
Eli eikun keräämään rohkeutta astua papin juttusille ja keskustelemaan kutsumuksesta liittyä kirkkoon, siitä tie pikkuhiljaa mahdollisesti aukeaa. Papin kanssa käytävää keskustelua tai katekumeenikerhoa ei voi mitenkään korvata täällä keskustelupalstoilla. Täältä voi hieman toki rohkeutta hakea, ja alustavia neuvoja, jos ei tunne ketään keltä kysyä. Siksi juuri Römpän neuvo on parhain.
Kaikissa seurakunnissa ei ole katakumeenikerhoa.
Eikä aina sopivaa opastajaa katakumeenille tai ortodoksisuuteen liittyvälle. Monasti liittyjä on
yksin Vapahtajansa edessä. Riemastuttavaa oli
lukea Römpän ukon lyhyttä ja syvällistä ohjetta.
Rippi-isäni oli ymmärtäväinen, eikä ´nähnyt´
puutteitani.
Sekä Römpän Ukolle että sinulle.
Nyt vaan tosiaan "kerään" rohkeutta ottaa yhteyttä pappiin. Täytynee kaivaa numero puhelinluettelosta, tai jos oikein rohkeaksi heittäytyisi niin voisi joku sunnuntai vetää liturgian jälkeen pappia hihasta.