Minun mielestäni on omituista, että jotkut ihmiset kuuluvat kirkkoon, vaikka eivät ikinä käy jumalanpalveluksissa tai osallistu kirkon tai seurakuntansa toimintaan mitenkään. Silloin on tietysti järkevää kuulua kirkkoon, jos uskoo, mutta ei ole aikaa osallistua.
Mutta ne ihmiset, jotka kuuluvat vain siksi, että ovat jäseniä vain sen takia, että vanhemmat ovat joskus heidät kirkon piiriin kastaneet - sitä en ymmärrä. Jos rippikoulussa tajuaa, että en usko, miksi he eivät eroa heti? Miksi kirkkoon kuuluu niin paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät oikeasti usko? Itse aion erota pian, kun täytän 18, koska en näe mitään syytä tukea jotain sellaista, johon en usko.
Kirkollisverokin voi olla tuloista riippuen erittäin suuri summa, joka periaatteessa menee harakoille, jos ei itse käy kirkossa tai millään tavallaan saa rahaansa "takaisin".
Kirkkoon kuuluminen, vaikka ei usko, on kummallinen tapa. En usko, että hirveän moni liittyisi johonkin kristinuskoon verrattavissa olevaan uskonnolliseen ryhmään ilman mitään syytä. Käsitykseni mukaan kirkkossa saa mennä nykyään naimisiinkin, vaikka ei siihen kuuluisi.
Mikä siis on se syy, miksi ehkä juuri sinä, kuulut kirkkoon, vaikka et usko tippaakaan siihen, mitä se edustaa?
Tämä kysymys on siis vain niille, jotka kuuluvat kirkkoon, mutta eivät usko. Ja lähettäkää hyvät ihmiset vain asiallisia kommentteja, koska ne asiattomat vain provosoivat riitelemään, eikä tämä keskustelu etene mihinkään.
Mutta ne ihmiset, jotka kuuluvat vain siksi, että ovat jäseniä vain sen takia, että vanhemmat ovat joskus heidät kirkon piiriin kastaneet - sitä en ymmärrä. Jos rippikoulussa tajuaa, että en usko, miksi he eivät eroa heti? Miksi kirkkoon kuuluu niin paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät oikeasti usko? Itse aion erota pian, kun täytän 18, koska en näe mitään syytä tukea jotain sellaista, johon en usko.
Kirkollisverokin voi olla tuloista riippuen erittäin suuri summa, joka periaatteessa menee harakoille, jos ei itse käy kirkossa tai millään tavallaan saa rahaansa "takaisin".
Kirkkoon kuuluminen, vaikka ei usko, on kummallinen tapa. En usko, että hirveän moni liittyisi johonkin kristinuskoon verrattavissa olevaan uskonnolliseen ryhmään ilman mitään syytä. Käsitykseni mukaan kirkkossa saa mennä nykyään naimisiinkin, vaikka ei siihen kuuluisi.
Mikä siis on se syy, miksi ehkä juuri sinä, kuulut kirkkoon, vaikka et usko tippaakaan siihen, mitä se edustaa?
Tämä kysymys on siis vain niille, jotka kuuluvat kirkkoon, mutta eivät usko. Ja lähettäkää hyvät ihmiset vain asiallisia kommentteja, koska ne asiattomat vain provosoivat riitelemään, eikä tämä keskustelu etene mihinkään.
Vastaukset 10
Vanhimmat
jos haluaa kuulua kirkkoon tai ei viitsi erota siitä vaikka ei uskokaan.Jokainen taaplaa tyylillään.
Itse en uskontoon enkä kirkkoon koske pitkällä tikullakaan.
Ei siinä ole mitään kummallista, jos haluaa kuulua kirkkoon. Eikä siinäkään ole mitään kummallista, jos kuuluu, eikä viitsi/jaksa erota. En ole niin sanonutkaan.
Et varmaankaan lukenut viestiäni tarpeeksi huolellisesti, sillä annoit juuri vastauksen kysymykseeni. Se, etti viitsi erota, on yksi syy ja varmaankin aika yleinen.
Kysymykseni siis oli että miksi kuulua kirkkoon jos ei ole _mitään_ syytä. Jos ei jaksa täyttää kaavaketta ja lähettää sitä minnekään, niin onhan se syy muiden joukossa.
vastaan vaikka et ateistilta vastausta odotakaan.
Ilmeisesti Sinä asut isossa kaupungissa etkä ole koskaan päässyt nauttimaan pienen maalaiskylän ilmapiiristä?
Siellä nimittäin mikä tahansa massasta poikkeava ajattelu (tai ajattelu yleensä) tekee Sinusta poikkeavan.
Osuit oikeaan siinä, että en asu missään pikkukaupungissa. Mutta en sentään suurkaupungissa. Tuo on tietysti varmaan myös aika yleinen syy, että ei halua erota massasta. Enpä tullut ajatelleeksi.
Minulla on ikä syynä, en ole vielä täysi-ikäinen, eikä huoltajani halua, että eroan kirkosta. Tämä viesti ei varmaan vastaa ihan sitä, mitä halusit tietää, mutta onpahan yksi syy.
Varmaan on sellainkin, että jos kirkko ei kuulu millään tapaa elämään, mutta on kuitenkin kastettu, eikä näitä juttuja koskaan miettinyt niin ei ole tullut ajatelleeksi edes sitä, että eroaisi kirkosta. Moni vielä varmasti kuvittelee, että se olisi jotenkin hankalaa, esim, täytyy mennä papin puheille yms, eikä siksi viitsi vaivautua. Vaikka siis käytönnössä helppoa kuin mikä, siis kai tiedotusta kaivataan.
Itse en ollut millään tavalla kirkosta kiinnostunut nuorena. Mummoni opetti minut pikkulikkana pitämään iltarukouksen ja jotenkin se jäi siemenenä sydämeen.
VASTA 30-kymppisenä heräsin ajattelemaan "syvempiä" juttuja kuten että miksi täällä yleensä tekee yhtään mitään. Mikä tarkoitus meillä ihmisillä on täällä huseerata?
Olin tänään konfirmaatio jumalanpalveluksessa pienen tyttöni kanssa ja suurin osa osallitujista olivat ihmisiä jotka eivät ole millään lailla aktiivisia kirkossa. Oli kuitenkin tosi kiva nähdä että he tulevat kirkkoon edes lapsensa konfirmaatioon!
Jos sitä ei olisi niin voihan siinä käydä niinkin että joskus nuori aikuinen kysyy vanhemmiltaan että miksi ei ollut mahdollisuutta oppia Kristinuskosta mitään.
Ymmärrän ihan tasan tarkkaan mitä tarkoitat mutta odota vielä...Sinulla on joku siemen siellä itämässä koska edes pohdit tätä asiaa.
Ei uskovaisen tarvitse olla tiukkapipo-nörtti-ääliö. Päinvastoin! mahtava homma kun ei tarvitse olla levoton ja on aina turva minkä puoleen kääntyä- kyllä sitä jokainen tässä maailmassa tarvitsee enenevässä määrin vieläpä...
Odota ja malta, äläkä anna kirkollisveron häiritä ;-) kyllä se hyvään tarkoitukseen menee.
> Jos sitä ei olisi niin voihan siinä käydä niinkin
> että joskus nuori aikuinen kysyy vanhemmiltaan
> että miksi ei ollut mahdollisuutta oppia
> Kristinuskosta mitään.
Ei hätää. Kyllä koululaitos pakkosyöttää kristinuskoa ihan riittävästi tuohon ikään mennessä. Oletkin varmasti kanssani samaa mieltä, että uskontokasvatus kuuluu ainoastaan kodin ja uskonnollisen yhteisön harteille?
> Päinvastoin! mahtava homma kun ei tarvitse olla
> levoton ja on aina turva minkä puoleen kääntyä-
> kyllä sitä jokainen tässä maailmassa tarvitsee
> enenevässä määrin vieläpä...
Mitään todellista turvaahan usko ei tuo, mutta voihan sillä saada paremman mielen samalla tavalla kuin pikkulapsi saa lohtua uninallestaan. Uskon avulla on myös helppo passivoitua ongelmatilanteissa tyyliin "Työpaikka meni, noh, se oli Jumalan tahto".
> Odota ja malta, äläkä anna kirkollisveron
> häiritä ;-) kyllä se hyvään tarkoitukseen menee.
Niin, muutoin joutuisivat papitkin pian oikeisiin töihin ja ylenmääräiset seurakuntien rakennukset, tyhjät kirkot etunenässä, laitettaisiin myyntiin. Monet seurakunnat yrittävätkin kahmia kunnilta niiden velvotteita itselleen, jotta ihmiset eivät huomaisi kuinka turhaa ja sisäänpäin kääntynyttä koko seurakunnan toiminta itseasiassa on.
Niin no mitä sitä pas*aa...Olet ihan oikeassa ja muutama miljardi kristittyä väärässä...
muutama miljardi?!!-tarkistapa tilastotietoutesi.
Eli tarkoitatko että ihmisen jolla ei ole mitään kiinnostusta ao.uskontoon ja joka kaikenlisäksi haluaa eroon, ei saisi erota koska miljoona kärpästä ei voi olla väärässä.