Tumppua ja Arsonoe´a eli feministipalstan nuoria rakastavaisia keväältä 2004? ( Vai oliko se 2003.. . hitsi kun en muista!!! )
Yli vuosi sitten, siihen aikaan kun vielä vierailin tällä palstalla aika taajaan, täällä oli Arsinoe- niminen tyttö ja Tumppu-niminen poika, jotka löysivät palstalla toisensa ja toivon mukaan alkoivat ihan oikeasti kirjoitella. Siis yksityisesti, muutenkin kuin palstan kautta.
Kehaisenpa itseäni sanomalla että toimin siinä asiassa Amorina. Yritin ainakin. Narrasin heidät vaihtamaan sähköpostiosotteita ihan oikeasti, ja nuorukainen rohkeampana julkisti omansa tällä palstalla. Toivottavasti neito tarttui syöttiin ja kirjoitti hänelle. En tiedä miten kävi.
Se oli niin sööttiä se nuorten rakkaus. Me feministit olemme romanttisia ja lempeitä ihmisiä ja herkistymme sellaisesta... vieläkin tulee tippaa silmäkulmaan kun muistelen.
Tietääkö kukaan heistä mitään?
Yli vuosi sitten, siihen aikaan kun vielä vierailin tällä palstalla aika taajaan, täällä oli Arsinoe- niminen tyttö ja Tumppu-niminen poika, jotka löysivät palstalla toisensa ja toivon mukaan alkoivat ihan oikeasti kirjoitella. Siis yksityisesti, muutenkin kuin palstan kautta.
Kehaisenpa itseäni sanomalla että toimin siinä asiassa Amorina. Yritin ainakin. Narrasin heidät vaihtamaan sähköpostiosotteita ihan oikeasti, ja nuorukainen rohkeampana julkisti omansa tällä palstalla. Toivottavasti neito tarttui syöttiin ja kirjoitti hänelle. En tiedä miten kävi.
Se oli niin sööttiä se nuorten rakkaus. Me feministit olemme romanttisia ja lempeitä ihmisiä ja herkistymme sellaisesta... vieläkin tulee tippaa silmäkulmaan kun muistelen.
Tietääkö kukaan heistä mitään?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Muistan toki tapauksen. Se oli vuonna 2003.
Todellakin olisi kiva tietää miten heille kävi. Söpöähän tuo oli ja toi palstan ilmapiiriin pientä inhimillisyyttä.
uusi ihminen, josta olen kyllä kuullut mainittavan täällä pariin otteeseen. Et kuulosta kovin pahalta :), minä taas voin sanoa melkein mitä vaan.
Kuinka hemskutin kauan täällä samat oikein on pyörineet? Välillä kuulee jotain neljästä vuodestakin..
siellä on arkisto jossa kaikki kirjoitukset. Tuttuja nimiä jo vuosien takaa.
Pahahan minä en ole millään tavalla. En ole koskaan ollut. Olen kiltti, nätti ja iloinen. Lisäksi hyväntuulinen, naisellinen, älykäs, taiteellisesti lahjakas ( sanataide, näyttämötaide ja musiikki - kaikki hallinnassa! ) ja sanavalmis. Kuten feministit yleensäkin. Miehiä pyörii ympärillä kuin kärpäsiä. Kuten feministeillä yleensäkin. Elämäniloa piisaa vaikka jaettavaksi. Kuten feministeille on tyypillistä.
Kuvataide ei ole hallnnassa. En osaa piirtää. Käsitöitä kyllä teen. Olohuoneen pitsiverhot on itse virkatut.
Tervetuloa takas. Koetahan jaksaa roikkua täällä ;). Tuota pitsiverhojuttua en tajua. Jos verhot ovat enintään viisisenttiset, mitä ne suojaavat? Jos pitemmät, onkse kalajuttu? Miten kukaan inhimillinen olento .., ei, ei voi olla totta, narraat.
Siis miten niin viisisenttiset? Olohuoneeni pitsiverhot ovat 2 m korkeat ja 1.5 m leveät. Virkattu ihan itse luonnonvalkoisesta kalalangasta, ruusumalli. Siis ruusuköynnös joka kiemurtelee, kukan alla aina varsi ja lehti. Ovat erittäin nätit. Nuorempana virkkasin myös pitsisiä pöytäliinoja yms. Nyt en oikein enää jaksa. Olen vanhemmiten rajoittanut käsitöiden tekemisen villasukkiin ja lapasiin.
.. tuo kuulostaa maailman ihmeet -sarjaan kuuluvalta ihmistyön aikaansaannokselta, asettaisin jopa heti Rhodoksen kolossin jälkeen seuraavaksi.
Minulta valmistui aikoinaan koulun kevätnäyttelyyn (kaikki työt pääsivät näytille) puoliksi itse virkattu pölylappunen, sen toisen puolen virkkasi opettaja ("katsos tarkkaan, teet vain näin", ja näytti miten).
Aika paljon kuvaus sopii myös itseeni. Kiinnostukseni ihmismieleen vielä lisäisin tuohon pakettiin. (Tosin en musisoi, enkä näyttele, mutta pidän kummastakin erittäin paljon.)
Minä puolestani osaan piirtää ja maalata. Jopa miettinyt omaa näyttelyn pitämistä. Lapsena virkkasin paljonkin pitsejä ja tein niillä kauppaa naapureiden kanssa. (Kauppiasverta nääs, kauppiaan puhetta!)
Nykyään minulla ei ole enää edes virkkukoukkua. Puikoilla en ole koskaan osannut patalappua tai kaulaliinaa kummempaa! :D
No joo, eiköhän tässä tärkeimmät. Toivottavasti saadaan nyt muutkin feministit kertomaan itsestään.
Tuo on kyllä oikein hatun noston paikka... tuo verhon virkkaus. Lakananpitsejä niihin tarvitaan aika monta. :I
*mittailee käsillään ilmaa*
Jos mieli pala oman näyttelyn pitämiseen, niin tee se! Unelmia kannattaa vaalia, elämä on lyhyt! Onnea yritykselle - tulisin katsomaan jos tietäisin missä kaupungissa se sitten aikanaan on.
Virkkaava feministi... olet oikeassa kun ymmärsit että kakkua ei voi syödä ja säästää. Jostakin on luovuttava: jos aate pysyy niin koukun on väistyttävä.
Konnia vastaan koukuin, siinä on ajatusta. Aatettakin viitseliäimmille.
No niin, tämän tärkeän kannanoton jälkeen menen taas lukemaan. Kohta alkaa ees Holmes, ne silinteri-/knallihattuiset mysteerien ratkojat jälleen kerran, ja vanha Lontoo sumuineen. Niin turvallista hyvän ruuan päälle. Tapitan asusteita, interiöörejä, maisemia, mukavaa.
Koukku ei väistynyt feminismin vuoksi, koska olen ollut feministi jo 14-vuotiaana. Virkatessani olin jo feministi. En ymmärrä millä lailla virakkaminen ja feminismi olisivat ristiriidassa keskenään.
Koukku väistyi, koska laiskuus iski iän myötä. Nuorena aikuisena hehkuu intoa ja ryhtyy vaikka mihin, oli se kuinka uuvuttaavaa ja aikaa vievää tahansa. Keski-iässä niisanotusti järkevöityy ( oikeastaan tylsistyy ja laiskistuu )ja mieluummin ostaa valmisverhot kuin virkkaa samoja verhoja vuosikausia. Minulla niitä valmisverhoja ei tosin ole, vaan olohuoneessa olevat itse tehdyt, jotka virkkasin hurjassa nuoruudessani.
Onko maalauksissasi feminismistä sanomaa?
Itse sain lopulta itseni maalausoppiin, koska olen pienestä jo piirrellyt ja minulla on intohimo maalata, kunhan vaan aikaa löytyisi siihen. Siinä aika kuluu kuin siivillä. Omia mieliaiheitani ovat maisemat ja muotokuvat(ihmiset sekä eläimet). Myös abstraktit kiinnostaa.
Ymmärsit muuten varmaan, että toteamukseni tuolla `et kovin pahalta vaikuta`, oli vain heitto, eihän meistä kukaan tietenkään paha ole.
Eiköhän tuokin ole selvää, että feministeistä löytyy ihan kaikennäköisiä ihmisiä, sekä kauniita että rumia kuten muistakin naisista. Tuo että feministit olisivat jotenkin rumempia, on vain sovinistien keksimää, eivät he itsekään sitä oikeasti voi uskoa.
Seurasin sivusta sinun toimintaasi, olit hyvä -feministiseksi amoriksi. Romantiikka hellyttää näinkin parkkiintuneen feministin mieltä.
Minullakin on virkatut pitsiverhot, tosin ruokailuhuoneen ikkunoissa. Olen kerännyt vanhoja käsitöitä, jo muutaman vuoden ajan. Virkatut verhot ovat n.-20 luvulta. Minulla on myös yhdet pitsipunttisen alushousut, käsin kudotut ja käsintehdyin nappien kera, asuun kuuluu myös aluspaita. Vanhin pyyheliinapeittoni on vuodelta 1864 vuosiluku on kauniisti kirjailtuna. On hämmästyttävää kuinka vähän käyttökäsitöitä suomessa arvostetaan. Mitä upeimpia töitä saa kirpputoreilta pilkkahintaan. Naisten töillä ei ole vieläkään niille kuuluvaa arvoa. Suomalaisia vanhoja ryijyjä viedään runsaasti amerikkaan, se on sääli, näin häviää kallista kulttuuriperintöä.
Onko sinulla vaalea pitkä tukka,käytät matalia kenkiä ja mummusi on virkannut sinulle sängynpeitteen,kuten muillekin(5kpl) lapsenlapsilleen?
Äidinpuoleinen mummoni virkkasi vain lakanoiden reunapitsejä, muttei mitenkään voinut virkata kaikille lapsenlapsilleen, koska meitä oli 27. Minulla ei ole mitään mummin virkkaamaa. Äitini ei ole koskaan virkannut pitsiä. Isänpuoleinen mummo ei harrastanut käsitöitä.
P.S. Minulla on lyhyt vaalea tukka. Käytän matalia kenkiä lähinnä mukavuusssyistä, en vaikuttaakseni lyhemmältä ( olen keskipituinen, minun ei tarvitse yrittää tekeytyä pitemnmäksi tai lyhemmäksi kuin olen ). Nuoruudessani hiukseni olivat paksut ja niin pitkät että pystyin istumaan niiden päällä, mutta kauneus on katoavaa...
Mutta mitä hiustenväri ja kengät tähän kuuluvat?