Tein listan kaikista tuntemistani
tehneistä.
36 nimeä sain tasan 36 liikaa.
Joukossa monen ikäisiä
Tuli mieleen tapaus kun kaksi
alle 16 v tyttöä meni junan alle
viikon aikana. Nuo tytöt olivat
naapureita ja ystäviä se tuntuu
pahalta vieläkin. Varikset nokkivat
radalta lihariekaleita.Miksikö kirjoitan
tämän,siksi että lopettaisimme
uhkailut itsemurhalla,koskee minuakin.
Vaikka se olisi ratkaisu itselle
se on omaisille raskasta.
Tiedän kokemuksesta.
tehneistä.
36 nimeä sain tasan 36 liikaa.
Joukossa monen ikäisiä
Tuli mieleen tapaus kun kaksi
alle 16 v tyttöä meni junan alle
viikon aikana. Nuo tytöt olivat
naapureita ja ystäviä se tuntuu
pahalta vieläkin. Varikset nokkivat
radalta lihariekaleita.Miksikö kirjoitan
tämän,siksi että lopettaisimme
uhkailut itsemurhalla,koskee minuakin.
Vaikka se olisi ratkaisu itselle
se on omaisille raskasta.
Tiedän kokemuksesta.
Vastaukset 13
Vanhimmat
mie tiedän juu.. omaisille kovin raskasta... mutta yleensä sellainen henkilö joka puhuu itsemurhasta ei sitä tee... vaan hakee jotain itsesääliä... sellainen kuka sen tekee ei ole siitä kellekään kertonut.. tiedän mun suvussa pari itsemurhatapausta ja me kaikki olimme ihan shokissa kun asia selvis...
lisäisi.Olen itse kerran ottanut
pillereitä ja soitin sisarelleni
että tapan itseni.Minulla olivat
asiat sekaisin ja tarkoitukseni
oli vain saada sääliä en tosiasiassa
edes halunnut kuolla . Olin suunnitel-
lut että apu tulee ajoissa niin kuin
tulikin en saanut sääliä vaan suljettu
osasto odotti ja se oli oikein
Minä tunsin kaverin,joka uhkasi monet kerrat,että jos hän vielä kerrankin lankeaa huumeisiin,niin hän hyppää partsilta..ja sen myös teki.Olin itse paikalla ,mutta liian kännissä estääkseni..omatunto vaivaa vieläkin asiasta..
munkin ex ukko mun silmien alla uhkas sen tuhat kertaa mitään ei tapahtunut.. jouduin asista silloin ottamaan selvää...ja mulle se näin siellä kerrottiin.. sitä en tiedä olinko edes oikeassa paikassa.... mut tää aikas arka aihe... enkä mielellään puhuis.. olen tosi pahoillasi ystäväsi puolesta... huumeet on paha tapa mikä ihmisen muuttaa täysin....
saannut apua.. ehkä se oli sinulta hätähuuto... ja olen tosi pahoillani et sullakin sitä surua... en tykkää että ihmiset on onnettomia... mut toivottavasti nyt sulla kaikki ok... onhan...
vielä tabu tämänkin päivän Suomessa..on käynyt itelläkin mielessä nuorena,kun vedin ruohoo ja pilvee..asuin autossa talvipakkasellakin..mutta siitähän se pikkuhiljaa kirkastui..elämä..:)
se sanontakin mene että"kyllä se aurinkokin risukasaan paistaa....:))) jep elämä hymyilee kun kaikesta sonnasta pääsee pois...:)))
mutta rankka menneisyys jättää aina jälkensä.. kyllä niitten kanssa oppii pikkuhiljaa elämään,jos on tiedossa jotain parempaa..
Mutta nyt doe häipyy patjan ja viltin väliin:)
ikäviä jälkiä... niistä pikkihiljaa sitten toipuu...
Mutta mukavia unia..:))
Itellä ei onneks kokemust joten ei siit sen enempää..
kyllä sellaisia ajatuksia on ollut monilla..mun mielestäni se on raukkamaista pakenemista ongelmistaan,mutta vaatii toisaalta valtavaa rohkeutta hypätä suureen tuntemattomaan..Ihmisten ajatukset kun ovat niin erilaisia,kun tulee puheeksi "tuonpuoleinen"maailma..
Nylkkäri se on omaisille kaikkein raskainta.
Itsehän siinä pääsee paljon "helpommalla" jos sellaisen ratkaisut tekee, mutta omaisille voi jäädä ikuinen syyllisyys siitä, että olisko pitänyt menetellä toisin ja olisko pitänyt osata auttaa ajoissa.
Itse kun on nähnyt miten omaisiin vaikuttaa vakavasti sairastuminenkin. Omaisilla paljon suurempi hätä kun sairastuneella.
Joten ei muuta taivalletaan vaan vaan läpi tää elämä vaikka sitten sillä muokan tuurilla :=)))))
on myös monia kavreita jotka tehneet sen päätöksen ja se koskee muita pahemmin kuin tekijää.Omasta mielestä se ei ole se ainut vaihtoehto vaikka tilanne olis mikä hyvänsä.