Suomea alettiin jossain vaiheessa nimittämään Suomeksi.
Olisiko voinut käydä niin, että kalevalan julkaisun jälkeen Suomea oltaisiin alettu kutsua Kalevalaksi ja Suomen itsenäistyttyä maamme virallinen nimi ei olisikaan ollut Suomi, vaan Kalevala?
Olisiko voinut käydä niin, että kalevalan julkaisun jälkeen Suomea oltaisiin alettu kutsua Kalevalaksi ja Suomen itsenäistyttyä maamme virallinen nimi ei olisikaan ollut Suomi, vaan Kalevala?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niin
Suomi on vanha nimi ja yhteinen kaikille suomenlahden kansoille.
Suomi on yhden tulkinnan mukaan tarkoittanut kalan kolmiomaista suomua, vatjalaisialla sana vatja tarkoittaisi silloin samaa ja suomenkielssä olisi se sana silloin vaajan synonyymi.
Viro on myös samaa tarkoittava sana.
Eli koko sana olisi merkitykseltään uskonnollinen.
Toinen tulkinta tukee latinan kielen sanaa suemi, joka tarkoittaa oikea uskoista tai uskossa elävää.
Mutta tässäkin tulkinnassa sana menee uskonnon puolelle ja silloin se voi olla myös toisensa johdannainen ...
Nimiä on yleensä annettu isommille paikkakunnille, kuten niemille, järville ja nimenomaan raja-alueille yleensä myös omistus-tai hallintaoikeuden mukaan.
Silloin sana olisi johdannainen Suomenlahdesta, joka olisi tarkoittanut "Suomalaisten hallitsemaa lahtea" ja varsinais-suomi olisi silloin ollut merkkinä Suomlaisen vallan rajasta.
Mutta tuo tulkintahan ei sinänsä kerro sana merkitystä, se kertoo vain heimon joka hallitsi nimen.
Suomi tarkoitti alunperin Varsinais-suomea, Häme, Kainuu, Pohjanmaa, Karjala ja Savo olivat erikseen.
Tosin sekään ei kerro nimen merkitystä, vain alkuperän.
Kun ruotsalaiset alkoivat hallita nykyisen Suomen alueita joskus suunnilleen 1200-luvun tienoilla, nimittivät he täällä lahden itäpuolella olleita alueita yleisnimellä Itämaa.
Tuohon ruotsalaisten Itämaahan kuului alkuun kolme aluetta, Suomi (nykyinen Varsinais-Suomi eli varsinainen Suomi), Häme ja Karjala, eli pelkästään nykyinen eteläisin Suomi. Uusimaa, Kainuu, Savo, Satakunta, Pohjanmaa ja muuta alueet tulivat mukaan sitä mukaa, kun niitä asutettiin ja/tai otettiin valtakunnan kontrolliin.
Suomen maakunnat olivat 1300-luvulta lähtien tasavertaisia ruotsalaisten kanssa - sen paremmin lahden itä- kuin länsipuolellakaan ei koettu, että Suomi olisi vallattua tai miehitettyä erillisaluetta, vaan samalla tapaa Ruotsin valtakuntaa kuin muukin (Silloin 1200-luvulla Ruotsin kuninkaan otti valtaansa samaan tapaan myös Ruotsin syrjäisempiä maakuntia, joten samanlaista valloitusta tehtiin sielläkin).
1400-luvulla Itämaa-nimitys väistyi ja vakiintui käyttää nimeä Suomi koko lahden itäpuolisesta alueesta (Lappi tunnettiin huonosti, eikä rajanveto siellä Suomen ja Ruotsin välillä ollut ajankohtaista vielä vuosisatoihin).
Suomi on siis ollut nimeltään Suomi yli 500 vuotta, mutta se ei merkinnyt, että suomalaiset olisivat silloinkaan keksineet olevansa sorrettu erillinen osa Ruotsin valtakuntaa. Kärjistäen voisi verrata nykyaikaan - nyky-Suomen itäisiä maakuntia nimitetään Itä-Suomen lääniksi. Siellä puhutaan eri murteella kuin muualla maassa ja Itä-Suomen läänissä asuvat varmasti kokevat olevansa vahvasti itäsuomalaisia ja siinä mielessä erilaisia kuin muut suomalaiset. He ovat kuitenkin yhtä suomalaisia kuin muuallakin maassa asuvat.