Yleensä vietän kesälomani hyvin turvallisissa paikoissa, koska tässä iässä kaipaan jo lepoa ja virkistystä. Elokuun alussa jouduin kuitenkin lomallani todella jännittävään tilanteeseen yhdessä autokaupassa, koska elähtäneitä tuontiautoja kauppaava autojobbari ei ymmärtänyt sellaista huumoria, jota olen tottunut viljelemään kotikyläni Esson baarissa.
Olin vierailulla pienessä maaseutukaupungissa yhden sukulaismiehen luona. Naisväki lähti kiertelemään vaatekauppoja, joten me miehet lähdimme kiertelemään autokauppoja odotellessamme vaimojemme rahojen loppumista. Kävimme ensin muutamassa kunnollisessa autoliikkeessä ja sitten menimme yhteen tuontiautoja myyvään liikkeeseen (tarhamyymälä).
Kun tulimme liikkeen pihamaalle, niin hämmästykseni oli suuri, sillä autot eivät olleetkaan alle 100000 km ajettuja vanhojen sokeiden pappien silmäteriä, vaan ilmoitettu ajomäärä kaikissa autoissa oli 250000 - 350000 km. Tältä osin autojen kunto ja ilmoitettu ajomäärä näyttivät vastaavan hyvin toisiaan.
Kaikista autoista puuttuivat rekisterilaput. Lähes kaikki autot olivat myös kuljetuksessa ( tai turkkilaisten tarhassa Saksassa) vaurioituneet enemmän tai vähemmän, sillä ovissa oli pahoja raapeutumia ja melkein kaikkien autojen muovipuskureissa oli erilaisia ruhjeita ja pahoja naarmuja. Autot ovat siis olleet varastoituna liian ahtaassa tilassa. Näky oli todella surkea.
Tontilla olevan vanhan teollisuusrakennuksen alakerrassa näytti olevan jonkinlainen alkeellinen korjaamo, jossa näitä "hienoja" tuontiautoja ehostettiin myyntikuntoon. Korjaamon ovet olivat auki, joten saatoin nähdä hallissa hääräävän kolme härskihartikaista Mersujen, Bemareiden ja Volvojen kimpussa. Korjaamon varusteista ja koneista päätellen siellä ei voitu tehdä mitään vaativampia korjauksia, mutta kova vasaroinnin ääni hallista kantautui lähikortteleihin, ja välillä kuului spraymaalipurkkien vaimeaa suhinaa.
Kun jäin sukulaismieheni kanssa tarkastelemaan vähän pidemmäksi ajaksi erästä saksalaista takavetoista diesel-farmariautoa, niin silloin verevä autojobbari tuli puheillemme. Hän alkoi suuresti kehua sitä autoa ja tiedusteli, paljonko olisimme siitä valmiita maksamaan. Sanoin autojobbarille, että en voinut ostaa sitä peliä, sillä en osaa ajaa autolla, jossa on alla umpikumirenkaat! Autossa oli tosiaan alla kulahtaneet 30-sarjan matalat renkaat, jotka Suomen uraisilla teillä ovat täysin käyttökelvottomat.
Kun tämä isokokoinen verevä ( Se saksalainen olut???) autojobbari vihdoin ymmärsi herjani ( tarvitsi kyllä melkoisesti miettimisaikaa), niin hän alkoi käyttäytyä meitä kohtaan erittäin uhkaavasti, jolloin katsoimme viisaaksi poistua tontilta. Meitä alkoi pelottaa sen verran, että tarvitsimme heti pientä rohkaisua.
Onneksi paikkakunnan Esso oli melkoisen lähellä, ja vasta siellä keskaripullon nautittuani pulssini hieman tasaantui kokemastani järkytyksestä ja jännityksestä. En millään osannut varautua siihen, että autojobbarikin voisi käyttäytyä niin agressiivisesti.
Olin vierailulla pienessä maaseutukaupungissa yhden sukulaismiehen luona. Naisväki lähti kiertelemään vaatekauppoja, joten me miehet lähdimme kiertelemään autokauppoja odotellessamme vaimojemme rahojen loppumista. Kävimme ensin muutamassa kunnollisessa autoliikkeessä ja sitten menimme yhteen tuontiautoja myyvään liikkeeseen (tarhamyymälä).
Kun tulimme liikkeen pihamaalle, niin hämmästykseni oli suuri, sillä autot eivät olleetkaan alle 100000 km ajettuja vanhojen sokeiden pappien silmäteriä, vaan ilmoitettu ajomäärä kaikissa autoissa oli 250000 - 350000 km. Tältä osin autojen kunto ja ilmoitettu ajomäärä näyttivät vastaavan hyvin toisiaan.
Kaikista autoista puuttuivat rekisterilaput. Lähes kaikki autot olivat myös kuljetuksessa ( tai turkkilaisten tarhassa Saksassa) vaurioituneet enemmän tai vähemmän, sillä ovissa oli pahoja raapeutumia ja melkein kaikkien autojen muovipuskureissa oli erilaisia ruhjeita ja pahoja naarmuja. Autot ovat siis olleet varastoituna liian ahtaassa tilassa. Näky oli todella surkea.
Tontilla olevan vanhan teollisuusrakennuksen alakerrassa näytti olevan jonkinlainen alkeellinen korjaamo, jossa näitä "hienoja" tuontiautoja ehostettiin myyntikuntoon. Korjaamon ovet olivat auki, joten saatoin nähdä hallissa hääräävän kolme härskihartikaista Mersujen, Bemareiden ja Volvojen kimpussa. Korjaamon varusteista ja koneista päätellen siellä ei voitu tehdä mitään vaativampia korjauksia, mutta kova vasaroinnin ääni hallista kantautui lähikortteleihin, ja välillä kuului spraymaalipurkkien vaimeaa suhinaa.
Kun jäin sukulaismieheni kanssa tarkastelemaan vähän pidemmäksi ajaksi erästä saksalaista takavetoista diesel-farmariautoa, niin silloin verevä autojobbari tuli puheillemme. Hän alkoi suuresti kehua sitä autoa ja tiedusteli, paljonko olisimme siitä valmiita maksamaan. Sanoin autojobbarille, että en voinut ostaa sitä peliä, sillä en osaa ajaa autolla, jossa on alla umpikumirenkaat! Autossa oli tosiaan alla kulahtaneet 30-sarjan matalat renkaat, jotka Suomen uraisilla teillä ovat täysin käyttökelvottomat.
Kun tämä isokokoinen verevä ( Se saksalainen olut???) autojobbari vihdoin ymmärsi herjani ( tarvitsi kyllä melkoisesti miettimisaikaa), niin hän alkoi käyttäytyä meitä kohtaan erittäin uhkaavasti, jolloin katsoimme viisaaksi poistua tontilta. Meitä alkoi pelottaa sen verran, että tarvitsimme heti pientä rohkaisua.
Onneksi paikkakunnan Esso oli melkoisen lähellä, ja vasta siellä keskaripullon nautittuani pulssini hieman tasaantui kokemastani järkytyksestä ja jännityksestä. En millään osannut varautua siihen, että autojobbarikin voisi käyttäytyä niin agressiivisesti.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Suomi24 -toimitus palkitsee mielipiteenne kategoriassa "Vuoden uudistymiskykyisin kirjoittaja". Kukat ja suklaarasia lähetetään antamaanne osoitteeseen.
On todella mukavaa saada näin mieluisaa palautetta. Olen nyt eläkeaikanakin jatkuvasti kehittänyt itseäni ja samalla hankkinut lisätietoja kiinnostavista aiheista, joten pakko kai sen on kirjoituksissanikin näkyä. Tällaista suitsutusta en kuitenkaan uskaltanut odottaa.
On niinkin että kun perehtyy yhteen aiheeseen perinpohjaisesti ja rakkaudella, niin ennen pitkää on siinä mestari.
Olet ymmärtänyt asian aivan oikein. Meillä Esson baarin asiantuntijoilla on riittävästi tätä perehtyneisyyttä, joten jokainen meistä on melkoinen asiantuntija. Hyvä asiantuntija ei koskaan salaa tietoa, ja juuri siksi minäkin raatimme puolesta täällä opastan tietämättömiä kansalaisia.
ompas lapsilla touhua
Niinhän se menee, saksasta tuotavista autoista. Vain osa, luulisin että 1/3 on ns.hyviä. Ostin keväällä käytetyn auton, kävin kastsomassa myös useampaa ns.harmaatuoti autoa. Kaikista niistä löytyi jokin semmoinen vika, että kaupat jäivät tekemättä.
Todennäköisesti, oli vain myöhässä. Eli todella hyvät yksilöt myydään jo "tullimiehelle" :) seuraavat sataman rahtaajalle jne...
Autotarhan pihaan joutuu ne huonot yksilöt.
Yksi farkku mersu jäi mieleen, kilometrejä 130tkm ja vaihteisto sekä perä piti ääntä.
Ei kovaa, mutta mielestäni 130tkm ajettussa, 20000e maksavassa autossa saa olla tuollaista vikaa.
Todennäköisesti autolla oli sitten ajettu enemmän. Muuten siisti peli.
Itse tuontia pidän hyvä asiana, koska autojen reaalihinta on laskenut. Keväällä sai 20000e huomattavasti paremman auton, kuin vaikka 3 vuotta sitten. Ajattelisin, tämä on tämmöistä siirtymä aikaa. Alalla toimii sen turvin monenlaista yrittäjää. Kannattaa katsoa mistä autonsa ostaa. Oma auto löytyi 2vkon, etsimisen jälkeen Espoossa sijaitsevasta MB:kin myyvästä liikkeestä. Auton tuli uusine renkaineen (kesä ja talvi!) ja tankki täynnä, ehkä 500-1000e kalliimmaksi kuin mitä olisi ollut yksityiseltä tai pikkuliikkeestä ostettuna.
Nyt autossa on kauppasopimukseen kirjattu takuu. Uskoisin sen toimivan, sitten että ajan auton yksinkertaisesti liikkeen huoltoon, näytän sopparin ja pyydän tutkimaan vian.
Auto oli yön yli koeajossa, vaikka ostopäätös taisi syntyä jo illalla kotimatkalla.
Eihän tuossa mitään ihmeellistä ole. Ihan tavallinen turkkilaisten jobbareiden yritys, joita on koko maailma pullollaan. Enimmäkseen he myyvät siellä autoja toisilleen, mutta välillä sinne eksyy toki muutakin väkeä, niin kuin nyt. Kaikki myytävänä olevat autot ovat Saksassa ilman kilpiä, elikkä seisonnassa, menitpä mihin autokauppaan tahansa.Rekisteröinti systeemi on aivan toinen, kuin Suomessa.
voi pyhä yksinkertaisuus yleismies ja muut,eikö näitä juttuja ole jauhettu jo ainakin vuosi,keksikää jotain parempaa,joku ehdotti joskus,että antakaa olla ym miehen jutut omaan arvoonsa
Luepa tuo Yleismiehen juttu tarkemmin. Tapaus on sattunut ilmiselvästi Suomessa. Eli tuontiautojen myötä turkkilaisten autokauppiaiden tavat ovat kotiutumassa suomeen kuin koloradokuoriaiset. "Perinteiset" suomalaiset autojobbarithan ovat tunnetusti rehellisyyden perikuvia.
Itse valtisin myöskin kesälomani turvallisuuden perusteella ja päädyin Honoluun. Siellä skandinaavin näköiset eivät enää joudu ryöstöjen ja huijausyritysten kohteeksi, sillä he ovat keskimäärin selkeästi köyhempiä ja epäluuloisempia kuin paikan täyttäneet japanilaisturistit. Lisäksi nykyisellä dollarin kurssilla paikka on halvempi kuin Välimeren rantalomakohteet lentomatkan hintaa lukuun ottamatta.
Siellä heräsi kiinnostus, onko kukaan yrittänyt tuoda perinteistä limusiinia jääkaappeineen ja kristallilaseineen Suomeen käytettynä? Nuhjaantuneethan siirretään Hawai'illa takseiksi ja sellaisen saisi omakseen maksamalla myyjälle suurin piirtein baarikaapin sisällön hinnan.
Hyviä vitsejä ei aina ymmärretä kulttuurierojen vuoksi. Koetapas kertoa naapurillesi perheesi oma vitsi, niin huomaat ettei nekään helposti tajua.
On olemassa "yleismaailmallisia vitsejä", mutta niitä kertomallakaan ei aina joka paikassa saa ihmisiä tajuamaan :-)
Jos kerran kävit katsomassa tuontiautoja, niin silloinhan sinä vietit lomasi Suomessa. Vai onko tuontiautoinho levinnyt jo niin pitkälle, että esimerkiksi Saksaan Italiasta tuotu auto on automaattisesti täysin paska. Kertomuksestasi ei käy ilmi missä pienessä maaseutukaupungissa lomasi vietit.
Vai onko niin, että Euroopassa on jokin Yleismies-kultti, jonka tehtävänä on parjata ulkomailta tuotuja autoja, oli maa ja valuutta mikä tahansa.
Ilmeisesti lomapaikkakunta oli jokin suomalaispaikkakunta, esimerkiksi Hamina, mutta teksti oli sillä tavoin kirkoitettu, että päästiin mollaamaan saksalaisia ja turkkilaisia.
Vietän aina kesälomani Suomessa, sillä on täysin järjetöntä lähteä keskikesällä ulkomaille. Teen ulkomaanmatkat yleensä huhti-toukokuussa tai sitten syys-lokakuussa, koska silloin turistikausi on ohi, ja kaikkia nähtävyyksiä pääsee katselemaan helpommin. Myös säät ovat silloin suomalaisille kaikkein mieluisimmat ( ei ole liian kuuma).
En ole koskaan väittänyt sitä, että kaikki tuontiautot olisivat paskoja. Nyt kesälomalla ollessani sukulaismieheni kylläkin johdatti minut sellaiseen kotimaiseen tarhamyymälään, joka oli täynnä näitä vähemmän vakuuttavia tuontiautoja. Ilmeisesti jobbari saa niistä suurimman taloudellisen hyödyn, kun hän myy ne hyväuskoisille tuontiautointoilijoille.
Tekstissäni en sanallakaan mollannut saksalaisia tai turkkilaisia, vaan esitin vain kriittisen mielipiteen siitä, että mainitsemani autojobbari on tuonut maahan liian heikkokuntoisia autoja. Ihan suomalainen tämä uhkaavasti käyttäytynyt autojobbari oli, ja supisuomalaisia kirosanoja sujuvasti käyttäen ja oikealla tavalla ääntäen hän pyysi meitä poistumaan autotarhastaan.