sijaitsevasta luostarista ohjelmaa, missä nuori munkki piti Jumalanpalvelusta ja kiinnitin huomiota pieneen seikkaan, nimittäin siihen, että munkki laski sormillaan kuinka monta kertaa hän lausui sanat "armahda meitä" peräkkäin. Mietin, että miksi näin vai pelkäsikö munkki, että Jumala ei kuule, jos nämä sanat lausuu ainostaan kerran ja muutenkin koko toimitus vaikutti pienimuotoiselta operetti esitykseltä. Kysyisinkin miksi ortodoksit eivät palvele Jumalaa normaalilla puheella, kyllä minusta Jumala ymmärtää varmasti tavallista kielellistä ilmaisua, ilman näitä epävireisiä melodillisia kuvioita, mitkä minusta vaikeuttavat tekstin ymmärtämistä.
Katselin muutama päivä sitten TV 1:stä
Kirkkonummella
4530
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niin, meillä ortodokseilla on käytössä kirkossa resitatiivinen "laulava" rukoustapa. Kyllä Jumala toki ymmärtää tavallisen puheenkin. =) "Tavalliseen" puhetapaan vaan helposti tulee henkilökohtaisia painotuksia ja tunteenomaista esitystä. (Lähteenä tässä arkkimandriitta Arsenin Ortodoksinen sanasto.) Tämän olen huomannut esim. luterilaisten jumalanpalveluksissa... Ortodoksisen kirkon rukous ei ole yhden miehen esitystä vaan koko seurakunnan yhteistä rukousta. Operetilta se saattaa näyttää, jos jumalanpalveluselämään ei ole syvemmin tutustunut.
"...kyllä minusta Jumala ymmärtää varmasti tavallista kielellistä ilmaisua, ilman näitä epävireisiä melodillisia kuvioita, mitkä minusta vaikeuttavat tekstin ymmärtämistä."
Mistäs sen tiedät ? Onko Jumala noin sinulle kertonut ? Vai luuletko itse olevasi Jumala, kun noin kuvittelet ?
sitä itse kertonut, mutta Raamattu selventää sen asian selvästi, että Jumalalla on rajaton ymmärrys ja hän näkee pieninpäänkin sydämeen, sillä eihän Jumalaa voi koskaan verrata ihmiseen.
Juutalaisesta synagoogapalveluksesta tavan esittää resitatiivilla eli puhelaululla jumalanpalveluksen luettavat jaksot. Kysymyksessä on siis ikivanha tapa.
Resitoinnin tarkoitus on toimia eräänlaisena fonoforina eli tehdä ääni kantavammaksi ja samalla häivyttää lukijan henkilökohtaiset tunteet ja äänen painot.
Lukija saattaa joskus laskea sormillaan Herra armahda rukouksia, koska hetkipalveluksissa niitä joutuu joskus lukemaan 12 joskus taas 40 kertaa. Olen itse toiminut lukijana jumalanpalveluksissa eikä se ole aivan helppoa, vaan tehtävä vaatii perehtymistä.