Sapatti ja Trenton kirkolliskokous

--- Lainaus alkaa ---
Kun Trenton kirkolliskokouksessa oli Lutherin kuoleman (1546) jälkeen laajalti keskusteltu protestanttien vaatimuksesta rakentaa kirkon oppi yksin Raamatulle, ja kun eräät katoliset piirit olivat valmiita tässä suhteessa myönnytyksiin protestanttien hyväksi, äärikatolinen ryhmä kuitenkin voitti. Sen perustelujen pääsisältö oli seuraavanlainen:
Protestantit väittävät pitävänsä yksin Raamattua uskonsa ohjeena. He puolustavat kapinointiaan kirkkoa vastaan väittämällä, että kirkko on luopunut Raamatun sanasta ja seuraa traditiota. Mutta nytpä protestanttien väite, että he noudattavat yksin Raamatun sanaa, ei ole tosi. Heidän väitteensä, jonka mukaan he noudattavat yksin Raamattua uskonsa ohjeena, on väärä. Todiste: Raamattu käskee viettämään seitsemättä päivää sapattina. He eivät kuitenkaan vietä seitsemättä päivää, vaan hylkäävät sen. Jos he todella pitäisivät yksin Raamattua uskonsa ohjeena, he viettäisivät seitsemättä päivää niin kuin siihen kaikkialla Raamatussa kehotetaan. Kuitenkaan he eivät ainoastaan hylkää Raamatussa määrättyä sapatin viettoa, vaan he viettävät lepopäivänä sunnuntaita, jonka tueksi heillä on vain kirkon traditio. Niinpä siis heidän väitteensä yksin Raamatusta ohjeena kumoutuu ja oppi Raamatusta ja traditiosta ohjeellisena tulee täysin vahvistetuksi, ja protestantit itse ovat tässä tuomareina.
Tätä todistelua tervehdittiin Trenton kirkolliskokouksessa suorastaan inspiraatiosta lähteneenä. Sen esitti kokoukselle Reggion arkkipiispa Gaspare de Fosso 18. tammikuuta 1562. Niinpä kirkolliskokous hyväksyi Raamatun ja tradition samanarvoisiksi ilmoituksen lähteiksi. Ja tuomitsi protestanttisen uskonpuhdistuksen epäjohdonmukaisena ja perusteettomana kapinana kirkon arvovaltaa vastaan.
--- Lainaus päättyy ---

Uskonpuhdistuksen perillisiä.

Se siitä.