Italofriikki

Itselläni alkoi varmaan 70-luvun puolivälissä,
kun vaarillani oli Fiat 850 ja enolla Alfa
Giulia.Itsellä ei silloin ollut vielä korttia,
mutta varmaan "verenperintöä".Nykyään kahden
Alfan onnellinen omistaja.Herää aina muistoja
lapsuuden reissuista, kun kyseisiä autoja näkee.

80-luvulla Lada 1200 , isäukon vanha jota piti
päästä virittelemään Toyota kuskien kiusaksi.
Helpoin konsti oli tietysti TC-moottorin osto
kolaroidusta 132 Fiiusta.
Kaksilitrainen kone olikin riittävän tehokas
Ladaan, mutta sitten tuli kokeiltua 132:sta ja se
oli menoa se..
Ensimmäinen 132 oli suoraan sanoen täysi romu kun
rahat ei muuhun riittäneet, mutta seuraavan kesän
ansioilla sainkin jo hyväkuntoisen -80 mallisen
joka palveli monta vuotta moitteetta. 132 oli
tukeva ja hyvä auto ajaa aikalaisekseen.
Sen jälkeinen 100S Regata olikin sitten hutera ja
huono mutta silti ihan kiva ajettava.

Eniten kolahti Tipo vuonna -96, nimittäin päin
vastaantulijaa ja kaidetta vaimokkeen ajamana.

Joskus 70-luvun lopulla kun olin polvenkorkuinen
muistan ihailleeni naapurin viininpunaista
Giuliaa tais olla 1300 Ti. Silloin aattelin että
tollasen kun sais, siitä asti virus on vaivannut.
Giuliaa en oo vielä omistanut tällä hetkellä GTV
-78, mutta katotaan jos vaikka tulevaisuudessa.

Kyllä se oli vasta Alfa 156, joka "kolahti" sinne
sinne jonnekin.
Aiemmin olin ajanut Bemereilla, Audeilla kunnes
löysin sen, mitä olin tietämättäni etsinyt nämä
vuodet. Sekin oli oikeastaan sattuma, että lähdin
Alfalla koeajolle. Uuden Alfan ulkomuoto toki jo
miellytti, mutta vasta sitä ajaessani
koin "heräämisen", kuten joku esim. uskoon
tullessaan.

Sen jälkeen ei ole ollut enää vaihtoehtoja.

oliko se sininen 124 Coupe?

Pääsin ajamaan puolitutun alfaa "juoppokuskina",
iski loputon kipinä ! Vielä se giulia 1300
puuttuu !

... oli eka italiaano, joka sykähdytti, mutta
joku osti sen ennen minua. Sen jälkeen Prisma,
jota en uskaltanut ostaa mystisten vikojen
vuoksi. Sittemmin ostin -92 Dedran ja katselin
viime keväänä Valkealan kirkon lähellä punaista
HPE:tä noin niinkuin projektiksi. Osiltaan liki
täydellinen, mutta kori oli jo melko surkea.
Tunteeko joku auton? Seisoo Kivistönmäellä
kirkolta Vuohijärven suuntaan. Alfojakin olen
hiukan silmäillyt ja joitakin erikoisempia
Fiiuja. Takavuosina omistinkin 127:n.

...Alfa/italo joka kolahti oli yläasteen
musiikinopettajan kaunis valkoinen 75ts, nuoren
ikäni johdosta omasta kuvakulmastani joskus
vuonna kivi :) Samoin paikallisen pankinjohtajan
emännän kauppakassi, punainen 164ts, jota pidin
kauneimpana senaikaisena isona autona. Tarkkaan
ottaen Bemarin e34:n lisäksi.

Alfat jäivät sittemmin muutamaksi vuodeksi
unholaan, ennen armeijaa sitten tuli ostettua
ensimmäinen oma. Haussa olivat oikeastaan ensin
isommat ranskikset, mutta lähdettyäni suunnilleen
hetken mielijohteesta katsomaan satakuusnelosta
olin auton nähtyäni samantien myyty. Linjakas,
hopeanhohtoinen kaunotar oli jotain aivan muuta
kuin esmes Rellu 25 V6 Turbo, jota olin vähän
aikaisemmin käynyt katsomassa.

Sittemmin noita on kertynyt nurkkiin jokunen
lisää, mm. sattumoisin samainen 33 16v jota
kuolasin vuosia sitten armeijassa ollessani
vastapäisen parkkiksen pihalla.

Mutta Spider puuttuu... Samoin Bertone GT.
(ja noin kymmenen muuta mielenkiintoista mallia)

Ensimmäinen Alfani, italoni ja autoni oli Alfa
Romeo Alfasud -73. Tämän auton ostin v. -88
mennessäni armeijaan. Sitä ennenkin olin kyllä
ihaillut Alfoja ja joitain muitakin italiaanoja
etäältä.

Erityinen ihastukseni kohde jo hieman ennen
ajokortti-ikää oli Alfa 90. Sellaisen aikanaan
ostinkin, mutta auto ehti vanheta välillä 13
vuotta, ja arvaahan sen, että paras hohto ehtii
siinä ajassa himmentyä.

Kaveri lähti Epsanjaan viikokksi ja toi alle
50tkm. ajetun 75:n Alfan hoitoon ja sanoi aja
mitä tarviit ettei seiso turhanpanttina.
Meni pari vuotta ja kaverin kaverin kautta
tietoon et yhhen sällin pihassa 2.0 -82
Giulietta. No kattomaan ja kaupat tehtiin , siitä
alkoi ja oli Alfettaa ja 90 Alfaa. nyt laitellaan
-75 Spideria kesä kuntoon ja 75 2.0 ruiskulla
kotiutuu kohtapuoliin ja likkakaveri ajeleen 33
farkulla. Joo et elämä jatkuu :)

Minulla se alkoi Mikkeliläisen autofirman
vaihtoautohallista eräänä mätäkuisena
lauantaiehtoona 1991. Hallissa oli Lancia
Prisma, joka on minulla vieläkin.

Forssan TT-Auton myyntimiehet (heissä on
jo todellista myyntimiehen vikaa) tätä
tautiani pahensivat pistämällä minut
puoliväkisin koeajamaan upouuden Alfa
155 Superin.

Vauhdin maailman numerossa 1/97 olleen
155:n käyttötestiartikkelin sanoihin voin
täysin yhtyä, nehän menivät jotekin niin
että "Vaude, onks Alfa nykyään tällanen,
makee auto ajaa, emmä tiennykään!" Juuri
nämä olivat tunnelmat, kun annoin vähän
kierroksia 155:lle Tammelassa aurinkoisena
heinäkuun lauantaina kymppi-tiellä.

Tauti ei sittemmin ole osoittanut mitään
paranemisen merkkejä, päinvastoin. Käynnit
mm. Bella Italiassa saavat oireet pahenemaan
entisestään.

Vastapäisen R-kioskin Lottomainosta
katsellessani tulevat hankintalistallani
mieleen ainakin Lancia Stratos, Fiat Dino
Spider, Ferrarin 246 GT Dino, Alfa Romeo
1750 GTV, Maserati Khamsin...

Kohta ei taida enää avohoito riittää...