Olipa kerran eräs huimapäinen hiiri.Se oli kiinnostunut kuusta ja tähdistä.Täydenkuun aikana se katseli keltaista palloa ja uskoi vuorenvarmasti että se on juustoa!
Hiiri löysi ihmisten varastosta ilotulitusraketin ja päätti käydä tutkimassa tarkemmin kuun maisemia.Se raahasi ison raketin pellonlaitaan,nosti sen pystyyn ja köytti itsensä sen kylkeen.Vielä sytytyslanka palamaan ja sitten vaan kuuta kohti se tuumi!
Langan palaminen tuntui kestävän ikuisuuden mutta lopulta kuului suhaus ja raketti kera hiiren lensi taivaalle.
Alkumatka sujuikin hyvin mutta sitten vauhti hiipui ja lopulta matkanteko tyssäsi kunnon pamaukseen ja tähtisateeseen.
Hiiri oli kovin pettynyt kun ei kuuhun päässyt mutta tähtiä se näki senkin edestä.
Alastulo sujuikin sitten vapaana pudotuksena kera liekehtivän turkin.Onneksi alhaalla oli vesilätäkkö joka huolehti sammutuksesta.
Hiiri lähti ontuen kotiinsa ja päätti että avaruuden valloitus saa jäädä tähän yhteen ja ainoaan kertaan.
Sen pituinen avaruuslento se.
Hiiri löysi ihmisten varastosta ilotulitusraketin ja päätti käydä tutkimassa tarkemmin kuun maisemia.Se raahasi ison raketin pellonlaitaan,nosti sen pystyyn ja köytti itsensä sen kylkeen.Vielä sytytyslanka palamaan ja sitten vaan kuuta kohti se tuumi!
Langan palaminen tuntui kestävän ikuisuuden mutta lopulta kuului suhaus ja raketti kera hiiren lensi taivaalle.
Alkumatka sujuikin hyvin mutta sitten vauhti hiipui ja lopulta matkanteko tyssäsi kunnon pamaukseen ja tähtisateeseen.
Hiiri oli kovin pettynyt kun ei kuuhun päässyt mutta tähtiä se näki senkin edestä.
Alastulo sujuikin sitten vapaana pudotuksena kera liekehtivän turkin.Onneksi alhaalla oli vesilätäkkö joka huolehti sammutuksesta.
Hiiri lähti ontuen kotiinsa ja päätti että avaruuden valloitus saa jäädä tähän yhteen ja ainoaan kertaan.
Sen pituinen avaruuslento se.
Vastaukset 6
Vanhimmat
olipa kerran jänis joka pelkäsi ihan kaikkea, aina sanotaan että jänikset on arkoja ja kirmaavat karkuun pienen kahahduksen kuullessaan, mutta tämä jänis oli erikoisen arka.
Jänis raukka pelkäsi omaa varjoaankin, ja säntäili karkuun milloin mitäkin tuhahdusta ja pilkahdusta, se ei ollut ollenkaan paikoillaan.
Pieni tyttö löysi jäniksen pienen pensaan alta kyyhöttämästä, se oli niin väsynyt jänis ettei enään jaksanut edes juosta karkuun.
Jänis ajatteli, että tulkoon kuolo, en jaksa välittää, maailmassa on liikaa pelottavia asioita ja en jaksa enään säntäillä karkuun.
tyttö nosti jäniksen hellästi syliinsä ja kantoi kotiinsa, antoi ruokaa ja juomaa, vihdoin jänis uskalsi ummistaa silmänsä se ei ollut nukkunutkaan moneen aikaan pelkonsa vuoksi.
tytön isä rakensi jänikselle asuinsijan talon puutarhaan ja hienon rakensinkin, oli siinä niin vankat aidat ympärillä ettei sinne pääsisi yksikään vihulainen.
Jänis oli onnellinen, enään sen ei tarvinnut pelätä,vielä jonakin päivänä jänis ehkä rohkaistuisi niin paljon ,että uskaltautuisi takaisin metsään mutta nyt se oli helpottunut ettei niin olleet asiat ja tyttö oli onnellinen
saadessaan niin kauniin lemmikin jota hoivata.
Oliko tarinalla opetusta? ehkä...
kaikki me tarvitsemme jonkun jota hoivata silloin kun jokin asia ahdistaa, kaikilla meillä on turvapaikka jossa silloin on hyvä olla kun on vaikeaa, oliko se tarinan opetus, en tiedä....
kun se pääsi noin hyville olinteille.Pois haulikkomiesten ja kettujen ulottuvilta.
Toisin on sorsien laita,niitä sorsitaan aina!
Olipa kerran sorsa joka uiskenteli rantakaislojen suojissa.Se oli onnellinen koska oli saanut poikasensa lentokelpoisiksi juuri sinä päivänä.Se kuuli miten poikaset kutsuivat sitä vähän matkan päästä.Sorsa nousi siivilleen ja näki poikasensa ja aikoi juuri tervehtiä niitä kun samassa kuului pamaus ja sorsa sai haulisateen niskaansa.Suuri Metsästäjä oli osunut paikalle ja näyttänyt sankarinluonteensa!
Miten uskaliasta!
oli pelottavaa...ei saa sorsia sorsia...
elämän julmia totuuksia latelee hän...ei ole metsänelikoillakaan helppoa aina....
mahtaa olla helpointa?
Oiskohan se joku pieni ötökkä kenties?
ihan kotieläimellä...kissalla...
luonnonelikoista kai jollakin pienellä ja haisevalla...sitä ei syö toiset...
niin mutta ihmiset talloo jalan alle sellaiset..
oravalla! se pääsee karkuun puuhun ja sitä ei metsästetä...
Meinaan tuo "pieni ja haiseva" ,voi olla että juuri näin se on.Sitten se voisi olla vaikka metsälude.Sen kun litsaa niin huomaa tehneensä virheen..
No jalan alle jos jää niin sitten ei huomaa mitään.
Kissa ja orava.Nääkin on ihan hyviä.
Mulla oli joskus kissa joka nappas oravan,maasta se kait sen otti.Aika vikkelä täytyi olla!