Joskus on sanottu, että vuorisaarnan etiikka on tarkoitettu kristittyjen keskinäisen elämän peruslaiksi, ei yleisemmäksi eettiseksi normiksi. Vaikka näin olisikin, jää silti vielä pohdittavaa ainakin siinä, miten Jeesuksen sanoja pitäisi soveltaa kristittyjen ja kristinuskon vastustajien välisiin suhteisiin. Kysymys ei silloin enää olekaan vain pienen ja suljetun piirin omista pelisäännöistä, vaan siitä kuinka kristittynä eletään maailmassa ja ”ihmisten nähden”. Kuinka eletään todellisuudessa, jossa ystävien ja samanmielisten lisäksi on myös vastustajia ja eri tavalla ajattelevia. On myös syytä pohtia, mitä Jeesus opettaa oikean elämäntavan motiiveista.
Evankeliumissa Jeesus laajentaa lähimmäisyyden piiriä. Hän ylittää radikaalisti oman aikansa juutalaisuuden normit. Juutalaisellehan lähimmäinen oli toinen juutalainen, uskonveli. Vain hän kuului rakkauden lain piiriin. Tässä näkemyksessä ei ole tapahtunut kovinkaan suurta muutosta kahden vuosituhannen aikana. Siitä kertovat Lähi-Idän tapahtumat yhä edelleen selvää kieltään. Mutta ei meillä kristityilläkään ole tässä suhteessa mitään syytä asettua juutalaisten yläpuolelle. Ahdas lähimmäisyyden käsittäminen on monesti vienyt pohjaa pois kristittyjenkin uskontodistukselta.
Kun Matteus kirjoitti evankeliumiaan, silloin kristityt kyselivät, kuinka tulisi suhtautua seurakunnan vainoojiin, vihamiehiin. Jeesuksen opetuksessa oli yksiselitteinen vastaus: ” rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta”. Näin sanoessaan Jeesus viittasi toiseen yleisesti vallalla olevaan periaatteeseen: ”rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi”. Raamatusta tällaista ohjetta ei voida löytää, mutta esim. Qumranin teksteistä on löydetty kehotus rakastaa ”valkeuden lapsia” mutta vihata ”pimeyden lapsia”. Myös ihmiskunnan yleinen ja luontainen moraalitaju näyttäisi ohjaavan samaan suuntaan. Tämän muistaen ymmärrämme, että Jeesuksen opetus oli jotakin aivan uutta ja radikaalia.
Mullistavalta tuntuu myös Jeesuksen perustelu: ” Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.» Juutalaisille tämä ajatus ei ollut täysin vieras. Heille oli tuttua heprealainen ajattelu, jossa yhdistyivät ’täydellinen’ ja ’pyhä’. Jumalan kuvana ihmisen tehtävänä on tehdä hänen tekojaan, ihmisen on antauduttava ”ehyin sydämin Herralle”. Matteuksen evankeliumin toisessa kohdassa (19: 21) ajatukset täydellisyydestä ja Jumalan seuraamisesta esiintyvätkin yhdessä. Niinpä Uuden Testamentin puheessa täydellisyydestä ei ole kysymys asteittaisesta täydelliseksi tulemisesta, moniportaisesta etiikasta ja niillä portailla nousemisesta. Evankeliumeissa ”tulla täydelliseksi” merkitsee samaa kuin ”päästä sisälle Jumalan valtakuntaan”. Siis: Olkaa täydellisiä = olkaa siellä, missä teidän Isänne on. Olkaa yhteydessä häneen (syntisinäkin)!
Opetuksessaan Jeesus antaa uudenlaisen kuvan Jumalasta. Hän ei ole ensisijaisesti tuomari, vaatija eikä käskijä vaan taivaallinen Isä. Jumalan täydellisyys on Isän rakkautta lapsiaan kohtaan. Se rakkaus ei kohdistu vain hyviin ja totteleviin lapsiin, vaan myös ”pahoihin” ja ”vääriin”. ”Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille”. Jumalalla on varaa jaella lahjojaan, vaikka hän tietää, että monet käyttävät niitä ilman minkäänlaista kiitollisuutta. Me ihmiset olemme helposti kovin pikkusieluisia. Jos emme soitatakaan torvea edellämme jotakin antaessamme, niin meille kuitenkin on kovin tärkeää esim. tietää, meneekö lahjamme ”varmasti perille”. Jumalan suurpiirteisyyden ja tuhlailevan rakkauden mukaista olisi periaate, jonka mukaan vasen käsi ei tiedä mitä oikea tekee. Olkaamme sen tähden valmiita luopumaan, laskelmoimatta ja vähän lapsenmielisesti huolehtimattakin.
Uhrautuvaa rakkautta ei meissä helposti ole. Eikä taivaallinen Isämme meiltä sitä vaadi. Hän lahjoittaa meille rakkauden antaessaan oman Poikansa, ei vain opettajaksi ja esikuvaksi, vaan voimanlähteeksi uutta ja ehyempää ihmisyyttä varten. Jumalan seuraaminen on kristityille hänen Poikansa seuraamista, hänestä kiinni pitämistä.
Evankeliumissa Jeesus laajentaa lähimmäisyyden piiriä. Hän ylittää radikaalisti oman aikansa juutalaisuuden normit. Juutalaisellehan lähimmäinen oli toinen juutalainen, uskonveli. Vain hän kuului rakkauden lain piiriin. Tässä näkemyksessä ei ole tapahtunut kovinkaan suurta muutosta kahden vuosituhannen aikana. Siitä kertovat Lähi-Idän tapahtumat yhä edelleen selvää kieltään. Mutta ei meillä kristityilläkään ole tässä suhteessa mitään syytä asettua juutalaisten yläpuolelle. Ahdas lähimmäisyyden käsittäminen on monesti vienyt pohjaa pois kristittyjenkin uskontodistukselta.
Kun Matteus kirjoitti evankeliumiaan, silloin kristityt kyselivät, kuinka tulisi suhtautua seurakunnan vainoojiin, vihamiehiin. Jeesuksen opetuksessa oli yksiselitteinen vastaus: ” rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta”. Näin sanoessaan Jeesus viittasi toiseen yleisesti vallalla olevaan periaatteeseen: ”rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi”. Raamatusta tällaista ohjetta ei voida löytää, mutta esim. Qumranin teksteistä on löydetty kehotus rakastaa ”valkeuden lapsia” mutta vihata ”pimeyden lapsia”. Myös ihmiskunnan yleinen ja luontainen moraalitaju näyttäisi ohjaavan samaan suuntaan. Tämän muistaen ymmärrämme, että Jeesuksen opetus oli jotakin aivan uutta ja radikaalia.
Mullistavalta tuntuu myös Jeesuksen perustelu: ” Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.» Juutalaisille tämä ajatus ei ollut täysin vieras. Heille oli tuttua heprealainen ajattelu, jossa yhdistyivät ’täydellinen’ ja ’pyhä’. Jumalan kuvana ihmisen tehtävänä on tehdä hänen tekojaan, ihmisen on antauduttava ”ehyin sydämin Herralle”. Matteuksen evankeliumin toisessa kohdassa (19: 21) ajatukset täydellisyydestä ja Jumalan seuraamisesta esiintyvätkin yhdessä. Niinpä Uuden Testamentin puheessa täydellisyydestä ei ole kysymys asteittaisesta täydelliseksi tulemisesta, moniportaisesta etiikasta ja niillä portailla nousemisesta. Evankeliumeissa ”tulla täydelliseksi” merkitsee samaa kuin ”päästä sisälle Jumalan valtakuntaan”. Siis: Olkaa täydellisiä = olkaa siellä, missä teidän Isänne on. Olkaa yhteydessä häneen (syntisinäkin)!
Opetuksessaan Jeesus antaa uudenlaisen kuvan Jumalasta. Hän ei ole ensisijaisesti tuomari, vaatija eikä käskijä vaan taivaallinen Isä. Jumalan täydellisyys on Isän rakkautta lapsiaan kohtaan. Se rakkaus ei kohdistu vain hyviin ja totteleviin lapsiin, vaan myös ”pahoihin” ja ”vääriin”. ”Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille”. Jumalalla on varaa jaella lahjojaan, vaikka hän tietää, että monet käyttävät niitä ilman minkäänlaista kiitollisuutta. Me ihmiset olemme helposti kovin pikkusieluisia. Jos emme soitatakaan torvea edellämme jotakin antaessamme, niin meille kuitenkin on kovin tärkeää esim. tietää, meneekö lahjamme ”varmasti perille”. Jumalan suurpiirteisyyden ja tuhlailevan rakkauden mukaista olisi periaate, jonka mukaan vasen käsi ei tiedä mitä oikea tekee. Olkaamme sen tähden valmiita luopumaan, laskelmoimatta ja vähän lapsenmielisesti huolehtimattakin.
Uhrautuvaa rakkautta ei meissä helposti ole. Eikä taivaallinen Isämme meiltä sitä vaadi. Hän lahjoittaa meille rakkauden antaessaan oman Poikansa, ei vain opettajaksi ja esikuvaksi, vaan voimanlähteeksi uutta ja ehyempää ihmisyyttä varten. Jumalan seuraaminen on kristityille hänen Poikansa seuraamista, hänestä kiinni pitämistä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ymmärrys ja oivallus kutakin ihmistä henkilökohtaisesti koettelevasta tilanteesta auttaa jopa "rakastamaan vihollista", vain syvällinen Kristuksen ajatuksen sisäistäminen ja itselle todeksi eläminen,,,siis voimakas ajatuselämys ja kokemus tästä Kristuksen kaikkeudellisen rakkauden ajatuksesta voi johtaa käytännön onnistumisiin.
Välinpitämättömyyden vuoksi tapahtuva reagoimattomuus "vihollisen" (ymmärtämättömän lähimmäisen) agressioihin tai muuhun itselle tuntuvaan "pahaan",,,---> tai todellisen Kristus-rakkauden toimiminen samaisessa tilanteessa ovat vierestä/ulkopuolelta katsottuna lähes samanveroisia,,mutta sisäisesti koettuina aivan eri maailmoista.
Me olemme kaikki todellisia petoja toisillemme joka ikinen päivä (liha heikko henki vahva) vaikka kuinka taistelemme "elukkaamme" ja sen itsekeskeisyyttä ja omahyväisyyttä vastaan,,,vietit ja kaikki muu "sälä" joka on ympätty tähän "pakettiin" nimeltä ihminen (elukka/karvaton apina) luoja-jumalan toimesta tekee kyllä Kristusmaisesti(ei matkimisen vaan ajatuksen sisäistämisen mallin mukaan) elämisen todella vaikeaksi.
Se vaatii "elukkamme" unohtamisen lähes täysin,,siis "lihamme kuolettamisen"---> ja Itsemme,,,siis Kristuksen meissä aina ylös päälimmäiseksi kaikessa tuomisen,,vain näin sisäistämällä oikein olemisen taidon voimme jopa rakastaa "vihollista" joka todellisuudessa on vain ymmärtämätön ja eksynyt lähimmäinen,,siis pohjimmiltan heikko ja "Tien alussa" oleva olento.
Mutta ihmisenhän pitäisi olla Jumalan kuva.
Ei taida Raamattu siinä kohtaa pitää paikkaansa.
Ajatukseni on se että on olemassa Todellinen Korkein ja Kaikkivaltias jolta kaikki henkiset ja arvokkaat hyvät ominaisuutemme olemme saaneet(oikeudenmukaisuus,rakkaus,armo j.n.e.) ja on olemassa luoja-jumala (josta mm. vanha testamentti kertoo)--> jolta olemme saaneet "elukkamme" eli kehomme ja "leikkikentän" jossa näillä "eväillä" joudumme leikkimään eli maapallon ja tämän olevaisuuden.
Ihminen on kaksijakoinen Korkeimmalta olemme saaneet henkisyyden joka on korkeampien henkisten asioiden ja lopulta todellisen minämme olemus ja toisaalta "karvaton apinamme" jonka vietit ja muu raadollinen toiminta ei tähtääkkään muuhun kuin lisääntymiseen, selviämiseen hinnalla millä hyvänsä luonossa j.n.e. sen olemme saaneet luoja-jumalalta ja tämä jälkinmäinen kuva on se joka tässä maailmassa hallitsee(tietenkin koska se on niin tarkoitettu).
Tietenkään tuo "elukkamme" ei ole luoja-jumalan kuva kokonaisuudessaan vaan se on osoitus siitä että kun Täyteys ja Korkein sivuutettiin tässä prosessissa (tämän olevaisuuden luominen) ei siitä voinut tulla täydellinen vaan epätäydellinen sekasikiöiden täyttämä maailma jonka tarkoitusperät, mahdollisuudet toimia moitteettomasti ja hyvin tai puhumattakaan siitä että tuo "eläintarhamainen olomuoto" täyttäisi joitain suurempia funktioita itsenäisesti ei yksinkertaisesti voi toimia,,ainut sen positiivinen funktio on ollut sekin Korkeimman aikaan saamaa,,eli ajatus "Otetaan siitä(tästä olevaisuudesta) irti se mitä siitä on irti saatavissa" on kääntynyt siihen että ikuiset sielumme saavat täältä sen maallisen kokemuksen jonka viemme "taivaisiin" eli henkiseen olomuotoomme oppina siitä mitä emme voisi siellä olomuodossa oppia,,siis tämä toimii kontrastina kaikelle todelliselle mikä meitä odottaa kun tämän olevaisuuden jätämme ja "Kaikki tehdään uudeksi" niin kuin sanassa luvataan.
Siis onko Jumalia kaksi? Tai jopa enemmän?
Mistä tiedät. Tai niin päättelet?
Tiedätkö, että Raamatussa kielletään sen (Raamatun) sanan muuttaminen?
>Siis onko Jumalia kaksi? Tai jopa enemmän? puhumattakaan sen esimerkin kauniista voimasta jonka Kristus tuo lempeällä,armollisella, oikeudenmukaisemmalla suhtautumisella kaikenlaiseen elävään olentoon tasapuolisesti ja näin tuo Kristuksen heijastama Jumala on aivan toisenlainen ja toisella levelillä kuin brutaali Vt:n sebaot.
Toki tuossa Jumalan kehityshistoriassa(kostavasta aavikko-jumalasta--> Voimaksi jolla hyviä ominaisuuksia) on näkyvissä kirjoittajien inhimillinen kasvu suurempaan henkisyyteen, mutta toisaalta yhdistäen tähän samaan "soppaan" ne ongelmat joita esim. pahuuden salliminen tai materialistisen olomuodon mahdottomuus ikuisessa perspektiivissä tuovat antavat ne Jumalasta todella skitsofreenisen kuvan jos kysymys on yhdestä ja samasta Jumalasta,,täytyy siis olla alempi luoja-jumala jonka "kaikkivaltius" on vain rajoittunutta ihmisten ja tämän olevaisuuden piiriin,,,kun taas Todellinen Korkein ei liity tälläiseen olomuotoon muuten kuin siinä että me "siruina Korkeimmasta",,eli Syvin Olemuksemme/Ikuinen sielumme/Itsemme on liitetty tähän olevaisuuteen kehomme kautta,,mutta että kuulumme todellisesti "alkujuureemme" Valoon Suureen Rakkauteen Todelliseen Kaikkivaltiaseen josta olemme ja johon palaamme (Sielumme).
>>Tiedätkö, että Raamatussa kielletään sen (Raamatun) sanan muuttaminen?
Sinun uskontosi on niin spesiaalia; ei oikein kunnolla mitään tuntemistani, että en taida kovasti siihen perehtyä.
Tule sinä sillä onnelliseksi, olkoon se sinun....
Sen voin kertoa (vaikken mitään mistään tiedäkään), että kirjallisuudesta löytää IHAN MITÄ TAHANSA....
Olen mieluummin skeptikko kuin alan uskomaan johonkin. Kunnes joku Jumala itsensä minulle todistaa.
Allekirjoitan Kristuksen opetuksen varauksetta vaikkakaan en vielä kaikkea perinpohjin Hänestä ymärräkkään, mutta Hänen perusperiaatteet ovat ainutkertaisen nerokkaat ja yksinkertaiset että näinkin yksinkertainen ihminen ne tajuaa ja voi sisäistää jos on halu syömessä.
>>Sen voin kertoa (vaikken mitään mistään tiedäkään), että kirjallisuudesta löytää IHAN MITÄ TAHANSA....>Olen mieluummin skeptikko kuin alan uskomaan johonkin. Kunnes joku Jumala itsensä minulle todistaa.
En nyt muuten ota kantaa, mutta nuo Kristuksen opit:
1. Mitä fiksua niissä on?
2. Esim. Vuorisaarna. Se on mielestäni sellaista "proosaa" ettei siitä hullukaan selvää saa.
("Kultainen" rakkauden ohjeistokin on mielestäni turhaa höpinää. Ensin luodaan ihminen, joka ei juuri muita kye rakastamaan kuin itseään ja sitten sanotaan: "rakasta". No sense!)
1.
- Yksinkertaisuus on nerokkuutta--> "Rakasta lähimmäistä kuin itseäsi" tai --->
Matt.5:43-48 "Teille on opetettu: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.(audistis quia dictum est diliges proximum tuum et odio habebis inimicum tuum)
44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta,(ego autem dico vobis diligite inimicos vestros benefacite his qui oderunt vos et orate pro persequentibus et calumniantibus vos)
45 jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille.(ut sitis filii Patris vestri qui in caelis est qui solem suum oriri facit super bonos et malos et pluit super iustos et iniustos)
46 Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin* tee niin? [Publikaanit olivat tullien ja verojen kerääjiä, jotka palvelivat vallanpitäjiä omaksi edukseen.](si enim diligatis eos qui vos diligunt quam mercedem habebitis nonne et publicani hoc faciunt)
47 Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin? (et si salutaveritis fratres vestros tantum quid amplius facitis nonne et ethnici hoc faciunt)
48 Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.(estote ergo vos perfecti sicut et Pater vester caelestis perfectus est)
2.
- Vuorisaarna on yksi maailman historian täydellisimpiä jos ei täydellisin puhe,,sen syvät monikerroksiset totuudet ja syvät ajatelmat ovat niin valtaisan tietomäärän ja monikerroksisuuden täyttämiä ja sävyttämiä että 'pois alta'.
Kristuksen kielikuvat mm. "uudesta sielusta" ja "vanhasta sielusta"ja niiden tilasta ovat kattavia,, tuo sielullinen muutos tulee esille sanoissa--> "Teille on sanottu,,älä tee sitä ja tätä",, kun taas tämän "uuden sielun" ei tarvitse ajatella niin vaan--> asiat 'virtaavat' kuin itsestään siitä tilasta ja uudesta ihmisestä/olennosta joka on "uudestisyntynyt ylhäältä",,,siis käskyt/lait menettävät merkityksensä kun "Rakkaus täyttää kaikki lait".
Vuorisaarnassa mm. kuvataan tätä "vanhan sielun" poistumista,,esim. kuinka "vanha siëlu" pakottaa itsensä olemaan tekemättä aviorikosta,,kun taas "uusi sielu" ei edes halua kajota toisen omaan ja Jeesus ei puhu "Sinun täytyy" vaan juuri siitä "uudesta sielusta" käsin (Joka Hän on) "Minä sanon teille" tyyliin.
Tai kun Hän puhuu vanhan sielun "Silmä silmästä- laista"(Hamurab?) joka "vanhan sielun" mielestä on täysin laillinen ja oikea periaate tässä maailmassa, ei "uusi sielu" tunne kostoa sillä jos hän kostaisi hänen itsensä täytyisi olla paha ja silloin hän ei eläisi jumalallisten voimiensa mukaan, "uusi sielu" ei toimi omaksi hyödykseen vaan täyttääkseen tehtävänsä Jumalallisen oikeuden toteutumiseksi ensiksi itsessään ja sitten lähipiirissä,, eikä siis tehdä eroa niiden ihmisten arvostamisessa ovatko he/ne toimineet sinua vastaan vai sinun puolella.
Ja paljon muuta tuo kaunis puhe sisältää,,vaikkapa ajatuksen siitä kuinka "uusi sielu" ei enää laskelmoi antaessaan,,se ei siis anna 'oman etunsa mukaisesti', vaan "uusi sielu" antaa uusien voimiensa täyteydestä,,siis antaa sitä minkä on itsekkin vastaanottanut lahjaksi.
Kaikki syntyy siis "uuden sielun" omien puhtaiden mielitekojen pohjalta ei pakosta tai perinteestä tai käskystä, minulle tulee tälläistä tuosta kauniista syvällisestä puheesta pintapuolisesti mieleen.
>>("Kultainen" rakkauden ohjeistokin on mielestäni turhaa höpinää. Ensin luodaan ihminen, joka ei juuri muita kye rakastamaan kuin itseään ja sitten sanotaan: "rakasta". No sense!)
Ykköseesi vastasinkin jo (suluissa, lopussa).
Siis: ensi Jumala (=Jeesus; Pyhä Kolminaisuus) luo ihmisen, jonka Rakkauskyky on lähellä nollaa. Sitten antaa tärkeimmäksi ohjeeksi: Rakastakaa.
No idea.
Vuorisaarnasta:
3 "Autuaita ovat hengessään köyhät,
sillä heidän on taivasten valtakunta.
4 Autuaita murheelliset:
he saavat lohdutuksen.
5 Autuaita kärsivälliset:
he perivät maan.
jne... Mitä tuo Autuaskin oikein tarkoittaa. Muutenkin ihan posketonta.
Ja edelleen:
##Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: 'Senkin hölmö', on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen.##
Voi hyvänen aika.......
Ja edelleen: #Hakkaa kätesi poikki# Kuka tottelee tuota?
tai
#rikas ei pääse taivaaseen# Me olemme kaikki suomalaiset rikkaita maailman köyhiin verrattuna.
Jne jne. Ihan sekoa tekstiä. (En pilkka tässä Jumalaa, vaan hulluja ihmisiä.)
Kirjoitit paljon, kiitos. Antaisitko nyt muutaman sanan referaatin, please, mikä kirjoituksessasi on sellaista käytännön viisautta, joka kannattaa huomioida syvällisesti.
Vuorisaarna (Matt. 5–7) on Jeesuksen pitämistä opetuspuheista tunnetuin ja eettisistä puheenvuoroista merkittävin. Vuorisaarnassa, joka ei ole yhtenäinen puhe vaan kokoelma opetuksia ja vertauksia, Jeesus vaatii seuraajiltaan ehdotonta Jumalan tahdon noudattamista ja täydellistä lähimmäisenrakkautta ja julistaa autuaiksi rauhantekijät, hengellisesti köyhät ja vainotut. Samankaltainen ns. kenttäsaarna on Luukkaan evankeliumissa (Luuk. 6:20–49).
""Jeesus vaatii seuraajiltaan ehdotonta Jumalan tahdon noudattamista ja täydellistä lähimmäisenrakkautta ja julistaa autuaiksi rauhantekijät, hengellisesti köyhät ja vainotut.""
Kysyin sinulta jo: mitä tarkoittaa kun julistetaan autuaaksi?
Pystyykö joku tuollaiseen täydellisyyteen?
Hengellisesti köyhät??? Mitä se tarkoittaa? Miksi he ovat autuaita?
Miksiköhän Jeesus piti nuo kaksi melkein samanlaista saarnaa, melkein samaan aikaan?
(Ethän voi tätä kuin arvella, mutta voinet kuitenkin vastata noihin ensimmäisiin kysymyksiini?)
>>Siis: ensi Jumala (=Jeesus; Pyhä Kolminaisuus) luo ihmisen, jonka Rakkauskyky on lähellä nollaa. Sitten antaa tärkeimmäksi ohjeeksi: Rakastakaa.
No idea.>Vuorisaarnasta:
3 "Autuaita ovat hengessään köyhät,
sillä heidän on taivasten valtakunta.
4 Autuaita murheelliset:
he saavat lohdutuksen.
5 Autuaita kärsivälliset:
he perivät maan.
jne... Mitä tuo Autuaskin oikein tarkoittaa. Muutenkin ihan posketonta.
Ja edelleen:
##Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: 'Senkin hölmö', on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen.##
Voi hyvänen aika.......
Ja edelleen: #Hakkaa kätesi poikki# Kuka tottelee tuota?
tai
#rikas ei pääse taivaaseen# Me olemme kaikki suomalaiset rikkaita maailman köyhiin verrattuna.
Jne jne. Ihan sekoa tekstiä. (En pilkka tässä Jumalaa, vaan hulluja ihmisiä.) "henkistä,, maallisten elimiemme ja viettiemme tarpeellista ambutointia",,tyylejä tehdä tuo on monia,,aikoinaan(1800-luvun loppu) hlystit (lähetään hlystin pittoon) venäjällä suorittivat tuon asioiden tärkeysjärjestykseen laittamisen heidän tapauksessaan seksuaalisuuden osalta niin, että he irstailivat tuon vietin tarpeettomaksi,,eli tekivät sitä niin paljon että se menetti merkityksensä,,onko tämä oikein ,en puutu siihen mutta lopputulos oli se että seksuaalisuus ei enää ollut päällimmäisenä hallitsemassa heidän elämäänsä kun se asia hoidettiin tuolla erikoisella tavalla pois päiväjärjestysestä.
Eli vaikka me emme aina ymmärrä Jeesus "puusepänpoika" Nasarettilaisen lopullista ajatusta,,ei se merkitse että sanomassa on vikaa vaan kuulija eli oppilas ei vielä ole valmis ymmärtämään ajatusta.
>>Kirjoitit paljon, kiitos. Antaisitko nyt muutaman sanan referaatin, please, mikä kirjoituksessasi on sellaista käytännön viisautta, joka kannattaa huomioida syvällisesti. siis siihen minkä itse olen kokenut ainoana tarpeellisena ja tärkeänä elämässäni ja voimakkainpana "salaisuuksien avaajana" ja ymmärryksen räjähdysmäisesti laajentavana mikstuurana ja se on R-A-K-K-A-U-S (kaikkeudellinen) eli kun opimme rakastamaan Itseämme ja sen kautta toisiamme kaikki on avoimena edessämme ja pääsemme lähelle Todellista Jumalaa ja Korkeinta,,olemme siis "saleteilla" niin ihmisten kuin jumalien/Jumalan edessä joka tilanteessa.
""Eli vaikka me emme aina ymmärrä Jeesus "puusepänpoika" Nasarettilaisen lopullista ajatusta,,ei se merkitse että sanomassa on vikaa vaan kuulija eli oppilas ei vielä ole valmis ymmärtämään ajatusta.""
1 Oliko Jeesus puusepänpoika? Oliko Maria puuseppä? Vai Jumala? Ok, lipshdus sinulta, hyväksytään.
2. Kyllä minun mielestäni pitää ymmärtää. Miksi Jumala kertoisi asioita ja kirjoittaisi ne ohejkirjaansa niin, ettei niitä kye ymmärtämään. Tuohon pitää vastata selvästi tai myönnettävä, että teksti on pielessä jostain syystä.
3. Ei se, että on paljon tutkinut näitä, todista, että olisi viisaampi näissä. Voi olla myöskin, että on lievästi sanoen sekompi näissä. Sori vaan, mutta näin (siis että on sekompaa) luulee aika suuri osa ihmisistä.
Toinen juttu:
Ihmisen pitäisi pystyä Rakastamaan....
Vaikka kyvyt siihen ovat huonot.
Tuliko luomisessa huonoa jälkeä? Vai onko vaatimus kohtuuton?
1.
- Kunhan 'heitin' sen tuohon tarkoittaen Hänen yhtä ymmärrettyä asemaansa historiassa eli "elukallista" faktaa(ja myös ainoata todellista Josefuksen ja muiden historioitsijoiden väittämää historiallista faktaa),,vai voidaanko Jeesuksen tapauksessa sanoa Hänen ruumiistaan niin,,oliko Jeesuksen olemus kokonaisuudessaan jotenkin spesiaali (kuudenmiljoonandollarinmiestyyliin), vai olivatko samat ominaisuudet,vietit,vajaavaisuudet(hammaskivut, kasvukivut, nyrjähdykset j.n.e.) samoissa mitta-suhteissa kuin "taviksilla", vai oliko Jeesus täydellinen myös ruumiillisesti ja miksi,,eikö silloin epäoikeudenmukaisuus koetusten kestämisen suhteen('taviksiin' nähden) ollut olemassa,,vai oliko täydellisyys "elukassa/kehossa" myös kivun,säryn,nautinnon suhteen täydellistä,,ei vain kärsimyksen kestävyyden suhteen(paasto erämaassa oliko--> hepompaa kuin "taviksella" j.n.e.),,,niin mitä?
2.
Voihan syynä olla se että eroitellaan ne "jyvät/akanoista"--> käyttäen viitseliäisyyttä, kestävyyttä tutkimisessa ja muita osa-alueita kuin pelkkä älykkyys tai kekseliäisyys jotta kaikki vain todella oikeista vaikuttimista lopulta kiinnostuneet (positio) pääsevät jyvälle asioista,,lisäksi asiaan voidaan liittää tunnepuoli, yhteisöt ja lukematon muu kirjo pienempiä "salaisuuksien avaimia" joita täytyy kerätä/liittää mukaan jotta "ovet tietoon aukenevat" tästä ei vähäisempänä ole Kristuksen Itsensä kautta saatava Valaiseva Voima jotta "näkee lukea oikein".
ps. Itse en pidä Bibleä erehtymättömänä Jumalan henkeyttämänä sanana kokonaisuudessaan vaan todella ainutkertaisten olentojen ja tapahtumien yhtenä tallennusmuotona!
3.
- Olet oikeassa, mutta se että aika ja laajuus-sektorit ovat mittavia osoittaa ainakin että kiinnostus on kohdallaan,,se että asenne on tai olisi väärä tutkia asioita voi ja johtaakin raamatun oman sanan mukaan siihen että jutut eivät aukea(HUOM! ei tarkoita siis sitä että asiat pitää nähdä ei kriittisesti!) ja oleellinen jää ymmärtämättä koska ei oteta kuin kirjain aina huomioon ja monet muut asiaan mutkattomasti ja mutkien kautta liittyvät asiat.
>>Toinen juttu:
Ihmisen pitäisi pystyä Rakastamaan....
Vaikka kyvyt siihen ovat huonot.
Tuliko luomisessa huonoa jälkeä? Vai onko vaatimus kohtuuton? koska siinä on jotain hitusia siitä kaikkeudellisesta täydellisyydestä jota Korkein Kaikkivaltias Ikuinen Valo Äiti/Isä/Poika edustaa.
Eipä tuohon kauheasti osaa kommentoida.
Aikamoista ajattelua. Suhteellistahan se on, mutta tällaisen pöllön tasolta tsiigattuna.
1. Olen väittänyt (pelastustyöstä kyseenollen) että eihän Jumala voi kärsiä (siis vain väiittänyt, provomielessä, mistäs mä tietäisin).
2. Oh yes, voi olla. Silloin vaan putoaa pohja laajalta näkemykseltä; Jumala haluaa kaikkien pelastuvan.
3. Kiinnostus voi olla myös sellaista, että ei viitsi enää ao. kirjaa lukea, vaan järkeilee muuten vaan sen (uskonnon) logiikkaa. Kun on mielestään huomannut sen tekstit aivan poskettomiksi.
jne....
Nimim. kokemusta on.