Onko kukaan samaa mieltä kanssani siinä, että "uskonto"-sana ei ole oikea sana kuvaamaan sitä mitä se suomessa kuvaa? (Ai miksi pitäisi olla? Lue viestin lopusta.)
Kysymys kuuluu: Olisiko siis hyvä idea vaihtaa uskonto sana vaikkapa muotoon religio?
Tiedättekö muita kieliä, jotka käyttävät uskoon viittaavaa sanaa kuvatessaan "suhdetta Jumalaan"?
Netin sanakirjojen mukaan ainakin Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Hollannissa, Englannissa, Saksassa, Puolassa, Espanjassa, Portugalissa, Ranskassa ja Friisein saarilla käytetään yhteistä (tai vähintäänkin samankaltaista) sanaa nimeltä "religion" (lat.), eikä sana missään näistä kielistä viittaa uskomiseen.
Mitä sitten "religion" tarkoittaa? Itse en pysty kuin vertailemaan "rel"-alkuisia sanoja ja tekemään johtopäätökseni siitä. Muiden kielien taitaja, tai sanakirjojen omistaja, voisi ottaa kantaa myös muiden kielien osalta. Afrikaansin kielessä muuten religion-sanaa vastaa sana "godsdiens", jumalanpalvelu.
Monissa kielissä löytyy samankaltaisina latina-peräiset sanat "relief", kohokuva, sekä "relation"-sanan kaltainen sana joka merkitsee suhdetta, yhteyttä. Myös suomessa tunnetaan "reliefi".
Saksassa taas löytyy sana "religiös", jumalinen (ei siis jumalAinen). Lisäksi mainitut kielet tuntevat sanan reliikki (relic, relik, relikt...), joka merkitsee jäännöstä tai pyhäinjäännöstä.
Lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota "re"-alkuun, joka merkitsee yhtäkuin "jälleen-". Esim jälleensyntymä on englanniksi rebirth. Otetaan siis "re" pois ja vertaillaan "lig"-alkuisia sanoja.
Latinasta löysin sanan ligare, eli sitoa, yhdistää, liittyä ym. Monissa kielissä on myös sana, joka merkitsee liigaa ja yhteyttä/yhdistamistä. Myös joissain niistä jotka eivät käytä religion-tyyppistä sanaa.
Tämä vahvistaa käsitystäni siitä, että religion kuvaa "suhdetta jumalaan".
Mitä vikaa siinä usko-sanassa sitten on?
Uskonto-sana johtaa harhaan. Aivan kuten meditaatiokaan ei ole "mietiskelyä", kuten sitä suomessa vieläkin kutsutaan. Usko on näkymättömän rakastamista, mahdottomaan, epätodennäköiseen luottamista, kuten Goethe sanoi.
Meidän ei oikeastaan tarvitse uskoa muuhun kuin siihen, että on olemassa joku rakkauden henki tämän maailmankaikkeuden sisällä tai takana. Ja kun siihen uskomme, silloin voimme alkaa seurata niitä opetuksia ja käskyjä, joita Jeesus antaa, että pääsisimme totuuden tietoon.
- Pekka Ervast
t: Jussi
www.kolbjan.cjb.net
Kysymys kuuluu: Olisiko siis hyvä idea vaihtaa uskonto sana vaikkapa muotoon religio?
Tiedättekö muita kieliä, jotka käyttävät uskoon viittaavaa sanaa kuvatessaan "suhdetta Jumalaan"?
Netin sanakirjojen mukaan ainakin Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Hollannissa, Englannissa, Saksassa, Puolassa, Espanjassa, Portugalissa, Ranskassa ja Friisein saarilla käytetään yhteistä (tai vähintäänkin samankaltaista) sanaa nimeltä "religion" (lat.), eikä sana missään näistä kielistä viittaa uskomiseen.
Mitä sitten "religion" tarkoittaa? Itse en pysty kuin vertailemaan "rel"-alkuisia sanoja ja tekemään johtopäätökseni siitä. Muiden kielien taitaja, tai sanakirjojen omistaja, voisi ottaa kantaa myös muiden kielien osalta. Afrikaansin kielessä muuten religion-sanaa vastaa sana "godsdiens", jumalanpalvelu.
Monissa kielissä löytyy samankaltaisina latina-peräiset sanat "relief", kohokuva, sekä "relation"-sanan kaltainen sana joka merkitsee suhdetta, yhteyttä. Myös suomessa tunnetaan "reliefi".
Saksassa taas löytyy sana "religiös", jumalinen (ei siis jumalAinen). Lisäksi mainitut kielet tuntevat sanan reliikki (relic, relik, relikt...), joka merkitsee jäännöstä tai pyhäinjäännöstä.
Lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota "re"-alkuun, joka merkitsee yhtäkuin "jälleen-". Esim jälleensyntymä on englanniksi rebirth. Otetaan siis "re" pois ja vertaillaan "lig"-alkuisia sanoja.
Latinasta löysin sanan ligare, eli sitoa, yhdistää, liittyä ym. Monissa kielissä on myös sana, joka merkitsee liigaa ja yhteyttä/yhdistamistä. Myös joissain niistä jotka eivät käytä religion-tyyppistä sanaa.
Tämä vahvistaa käsitystäni siitä, että religion kuvaa "suhdetta jumalaan".
Mitä vikaa siinä usko-sanassa sitten on?
Uskonto-sana johtaa harhaan. Aivan kuten meditaatiokaan ei ole "mietiskelyä", kuten sitä suomessa vieläkin kutsutaan. Usko on näkymättömän rakastamista, mahdottomaan, epätodennäköiseen luottamista, kuten Goethe sanoi.
Meidän ei oikeastaan tarvitse uskoa muuhun kuin siihen, että on olemassa joku rakkauden henki tämän maailmankaikkeuden sisällä tai takana. Ja kun siihen uskomme, silloin voimme alkaa seurata niitä opetuksia ja käskyjä, joita Jeesus antaa, että pääsisimme totuuden tietoon.
- Pekka Ervast
t: Jussi
www.kolbjan.cjb.net
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sinulla on todella VAHVA USKO kun luotat Ervastin kirjoituksiin!! Onko sinulla lainkaan - OMAA MIELIPIDETTÄ, KO`asioihin ??? Vai oletko sinä -Ervastin uskova! Luota sinä ja usko vain omiin havaintoihisi niin tulet saamaan todellisemman tuloksen pohdintoihisi!
Aika pitkälle olet vanhoja tekstejä selaillut :-)
Olet oikeassa. Uskoakseen tulee kokea itse, mutta silloin ollaankin siirrytty jo tietämisen puolelle. Ymmärrän sen nyt jo astetta paremmin kuin kesäkuussa. Kirjoituksessani ei kuitenkaan ollut kyse toisten ajatusten uusiokäyttämisestä, eikä painotus ollut Ervast-lainauksessa kirjoituksen lopussa.
Olen kyllä nyttemmin oppinut, (ja sain jälleen oppia) että harvemmin kannattaa siteerata muita ihmisiä, vaikka olisivatkin asian hienosti ilmaisseet, sillä silloin yksi ainoa nimi saattaa langettaa varjon itse tekstin sisällön ylle.