Onko teillä kokemusta siitä että on totaalisesti väsähtänyt koko uskonasioiden miettimiseen? Tekee mieli vaikka ruveta miettimään välillä jotakin muuta? Ei jaksa seurakuntaan mennä.. Tekee mieli miettiä vaikkä välillä ihan tavallisia asioita..=)
Mitä tehdä kun ei jaksa "pingottaa"?
Väsähtänyt-Uskova
11572
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jos et tähän mennessä ole miettinyt kuin taivasasioita, on syytä palata normaaliin ihmisyyteen.
Me uskovatkin elämme auringon alla, perustamme ehkä perheen, saamme (toivottavasti) ystäviä, käymme (toivottavasti) töissä tai opiskelemme. Käymme ehkä lenkillä tai kalassa tai harrastamme muuta arkista.
Ei Sinun tarvitse olla superuskova, saat olla ihminen. Sellaista ihmistä Jumala tahtoo johdattaa, mutta Hän tahtoo myös virvoittaa, jos olet vaipunut väsymykseen.
Herra olkoon kanssasi, ystävämme.
Varo riisumasta uskislaseja. Aivopesun on jatkuttava, muuten olet mennyttä!
Olin totaalisen väsynyt uskonelämään noin kuukausi sitten... Olin just tullut Joosua-aktiosta jossa rukoiltiin, luettiin sanaa, evankelioitiin ja oltiin paljon Jumalan läsnäolossa. Jumala selkeästi antoi voimaa jaksaa sen kolmen viikon läpi väsymättä, sillä vauhti oli kova ja kiirettä piti. Mutta sama meno jatkui sen jälkeenkin kun olin tullut kotiin, ei välttämättä se kiire, mutta mielentila pysyi samana... tuntui että koko ajan piti tehdä jotain hengellistä. Viimein väsyin oikein toden teolla... ja tuntui että enää ei vaan jaksanut... Muutenkin oli ollut ongelmia ja murheita ihan tarpeeksi. Onneksi sain tilaisuuden mennä mökillemme rentoutumaan. Siellä Jumala puhui jo siinä kun soudin saareen. Oli kohtalaisen tuulista ja sateista, ja siitä muistin kuinka opetuslapset pelästyivät myrskyssä vaikka Jeesus oli heidän kanssaan. Ajattelin että itse en tee samaa virhettä, vaan jätän kaiken Hänen käsiinsä. Murheet ja elämän myrskyt. Hän on kanssani ja pitää minusta huolen, ja saan vain levätä hänen käsivarsillaan... pienenä ja heikkona ihmisenä. Se viikonloppu oli mahtavaa aikaa Herran kanssa, vaikka olinkin väsynyt kaikkeen hengelliseen. Saunoin, uin, söin makkaraa, löhöilin rannalla... ja ennen kaikkea olin ihminen. Olin jotenkin yrittänyt olla enemmän mitä todellisuudessa olinkaan, suorastaan tekopyhä. Jumala kuitenkin osoitti että saan olla ihan tavallinen ihminen, ja siltikin hän huolehtii minusta, ja käyttää minua valtakuntansa työssä. Hänen armonsa ja rakkautensa on meidän tekoja niin paljon suurempi. Ja siihen luottaen voimme olla sitä mitä me olemme. Jumala tekee kyllä meissä työtänsä, ja me pyhitymme ja kasvamme Kristukseen omaa vauhtiamme. Me emme voi sitä nopeuttaa omalla vanhurskaudellamme tai teoillamme. Kaikki on suurta lahjaa Jumalalta, ja siihen luottaen saamme vain ”köllötellä Hänen armossaan*”:)
Siunausta sinulle, ole rauhassa sitä mitä olet. Ole luonnollinen uskossasi. Esimerkiksi joskus minulla oli suunnattomia paineita, kun Raamatun lukeminen ei kiinnostanut pätkääkään... Rukoilin intoa Jumalalta, ja Hän antoi sen. Ei olisi paljoa tullut luettua, ellei Jumala olisi avannut sanaansa Henkensä kautta, ja siten antanut intoa lukemiseen. Siispä kaikki on Hänen käsissään. Rukoile Häneltä voimaa ja intoa, ole Hänen läsnäolossaan. Kerro Hänelle tunteistasi ja murheistasi. Hän kyllä antaa avun:)
*lainaus eräältä seurakuntalaiseltamme :)
Annoit huonoja neuvoja väsyneelle. Kirjoituksessasi oli jotain hyvääkin, mutta pääasiallinen sisältö oli että kehoitit pingotukseen ja intoiluun kyllästynyttä rukoilemaan uutta intoa pingottaa ja intoilla!
Eli suomeksi: "ole vähän aikaa rauhassa ja lepää! Sitten rukoile uutta voimaa intoilla ja pingottaa, niin kohta saat intoilla ja pingottaa uudella innolla!"
Tätähän koko helluntaikristillisyys on; suorittamista intoilua ja pingottamista! Kyllästyin siihen itse jo n. 10 vuotta sitten totaalisesti. Sen LÄHTÖKOHTA on siinä että pitää yrittää olla "palava" pitää yrittää olla sitä ja tätä. Sitten kun joku (useat) väsyvät ja kyllästyvät, neuvotaan heitä "sydämellisesti" että "saat olla oma itsesi ja levätä rauhassa, mutta rukoile uutta voimaa intoilla, pingottaa ja olla entistä palavempi" -Tähän sitten lisätään huikaisevia kertomuksia siitä kuinka "minä tein niin ja sain uuden innon, pingotuksen ja palavuuden" -eli loppujen lopuksi ei kuitenkaan saa olla oma itsensä, ei ainakaan JÄÄDÄ sellaiseksi!
Minä luulen, että sinä et voi tätä tajuta! Epäilen että tuskin kukaan "Joosua-aktiolainen" voi tätä tajuta! Aikoinaan itsekin juoksin kaikenmaailman aktioissa ja ovityössä ja ties missä joten kokemusta on.
Sinulle, joka avasit tämän ketjun, annan minä hyvän ja kestävän neuvon:
Jätä tietoisesti kaikenlainen yrittäminen olla sitä taikka tätä, älä varsinkaan yritä tulla "palavaksi", älä enää KOSKAAN! Älä rukoile Jumalalta että olisit sitä taikka tätä äläkä pyydä että saisit olla palava taikka jotain muuta hölynpölyä. Älä yritä kiitellä Jumalaa mistään miellyttääksesi Häntä! Älä yritä "särkyä" Jumalan edessä ja kokea uutta intoa! Älä kuuntele sellaisia neuvojia jotka sinua kaikkeen senkaltaiseen kehoittavat.
Lepää NYT! Älä enää milloinkaan rukoile että "tulisit sellaiseksi tai tällaiseksi". Tässä on sinulle Evankeliumi:
Jeesus Kristus kuoli oikeaan aikaan puolestasi, kun vielä et ollut syntynytkään! Kaikki on valmista! Syntisi on sovitettu! Heikkoutesi, penseytesi, väsymyksesi, kapinasi, epäilysi... kaikki sovitettiin jo ennenkuin sitä edes pyysit! Kaikki tämä on sinulle LAHJAA, joka ei vaadi MITÄÄN! EI MITÄÄN! EI MITÄÄN! Ei edes kiittämistä; se tehtiin puolestasi jo ennen kiitostasikin! Mutta jos sinulla on halua kiittää ja hyvä mieli niin toimit hyvin kiittäessäsi syvällä sydämessäsi!
Kristuksen haavat ovat vuotaneet sinun vuoksesi sen takia että saisit olla IHMINEN ja ihmisenä, epätäydellisenä, koskaan miksikään tulemattakaan Jumalan rakkaudesta ja sovituksesta osallinen!
Sinun ei koskaan tarvitse olla mitään enempää eikä vähempää kuin oma itsesi, olit sitten millainen tahansa!
Sanon sinulle vielä lopuksi, että tämä on koko elämänmittainen läksy jota on työläs oppia! Se on helposti sanottu mutta käytännössä se unohtuu herkästi meissä asuvan vanhan ihmisen tähden joka yrittää kelvata Jumalalle teoillaan ja olemalla sitä hja tätä eikä jätä KAIKKEA olemistaan yksin Kristuksen armon varaan.
Tässä voi käydä niinkin että saadaan hetkellisiä armon tuntemisia ja koetaan että saan olla tällaisenani ja nämä tulkitaan hengellisenä kasvuna, mutta todellinen hengellinen viisaus on siinä että ymmärrämme olevamme koko tämän maallisen vaelluksemme ajan pelkkiä armahdettuja syntisiä! Emme koskaan sen enempää, joten miksi yrittää pinnistellä? Se ei johda mihinkään.
Paavalin sanoin yksinkertaisesti: "tämmöisenäni minä siis palvelen Jumalaa!"
Olen pahoillani jos tosiaan annoin noin huonoja neuvoja... kerroin vain oman kokemukseni. Tarkoitukseni ei ollut kehottaa pingottamaan missään elämän vaiheessa. Pointtini nimenomaan oli se, että saamme vajavaisina ihmisinä vain levätä hänen armossaan, Isän käsivarsilla. Itse väsyin suorittamiseen, ja vapauduin siitä. (Enkä mitenkään kehoittanut osallistumaan tai korostanut Joosua- tai muita aktioita. Ne ovat vain yksi monista tavoista palvella Herraa. Tämä oli minun ensimmäinen kertani, ja mielestäni se oli hyvä ja kasvattava kokemus, mutta tunnen, että paikkani on jossain muualla). Ymmärsin juuri tuon sanoman mistä sinä puhuit. Jeesus kuoli kaikkien murheiden, syntien, surujen ja vajavaisuuksien puolesta. Siksi saan olla Herran edessä juuri sellainen kuin olen. Hänen armonsa kyllä riittää.
Ehkä sait tuollaisen kuvan siitä kun puhuin Kristuksessa rakentumisesta ja kasvamisesta. Mielestäni se on aivan eri asia. Se ei liity pingottamiseen, vaan se on luonnollinen osa kristityn elämää. Kun vietämme aikaa Jeesuksen kasvojen edessä, alamme muuttumaan Hänen kaltaisekseen, ihan ilman mitään suorittamista. "Seura tekee kaltaisekseen". Tärkeää on myös tajuta, että tuo kasvu ei ole välttämätöntä. Jumala ei vaadi sitä. Se nimenomaan tapahtuu vapaaehtoisesti, rakkaudesta Kristukseen. Minä haluan palvella Häntä. Haluan tulla Hänen kaltaisekseen. Haluan osoittaa samaa rakkautta lähimmäistä kohtaan niin kuin Hänkin rakastaa. Itsessäni en siihen pysty, mutta mitä lähempänä olen Häntä ja Hänen kasvojaan, sitä enemmän kirkastan Kristusta ja loistan hänen kirkkauttaan Pyhän Hengen kautta. Itsessäni en ole mitään, mutta Hänessä olen "väkevä", niinkuin sinä ilmaisit. Ei mitään suorittamista tai itse vanhurskauttamista.
Siunausta sinulle, kuka lienetkin. Levätään Kristuksessa ja Hänen rakkaudessaan:)
Minusta lainkaan huonoja neuvoja:) Sain ihan mielenkiintoisia neuvoja asiaan:)
ei Jumala vaadi omiltaan, mitään muuta kuin että karttaisivat pahaa, sekä tekisivät hyvää aina kun siihen mahdollisuus on. ei ihmisen tarvitse rasittaa itseään millään kiireillä. Jumala ei toimi kiireessä, vaan rauhassa ja levollisuudessa. jos on raskasta pysyä uskossa, niin onko ihminen todellakin uskossa?. uskossa pysyminen on kuuliaisuutta Jumalan sanalle, eikä sitä että pitää koko aika tutkia ja etsiä. tutkiminen ja etsiminen kuuluu kasvamiseen, mutta se ei saa olla rasite, vaan iloinen ja kevyt asia. ne jotka ottavat raskaana Jumalan sanan tutkimisen, eivät ole löytänyt todellista rauhaa. todellinen rauha on, että ihminen ei kiirehdi mihinkään, vaan on jatkuvasti levollisuuden tilassa.
ihmisen joka tuntee ahdistusta, on syytä pysähtyä ja rukoilla Isältä voimaa, Herran Jeesuksen nimessä, jotta jaksaa ahdistusten ja kiusausten kohdatessa.
siunausta
Ehkä et lukenut viestiketjua loppuun, mutta sehän nimenomaan oli pointtini. Siunausta sinullekin ja hyvää päivänjatkoa.
"Sanon sinulle vielä lopuksi, että tämä on koko elämänmittainen läksy jota on työläs oppia! Se on helposti sanottu mutta käytännössä se unohtuu herkästi meissä asuvan vanhan ihmisen tähden joka yrittää kelvata Jumalalle teoillaan ja olemalla sitä hja tätä eikä jätä KAIKKEA olemistaan yksin Kristuksen armon varaan."
Kirjoitus kokonaisuudessaan on oikeaan osunut ja oman ajattelunikin mukainen.
Mieti ihmeessä muutakin. Ei usko ole mitään pingoittamista ja aina tavasasioiden pohtimista. Niin ei kauan jaksa! Muista, että Herra on kanssasi silloinkin, kun olet väsähtänyt. Sinä saat vaan levätä ja tehdä kaikkea maallista hauskaa. Elää tätä päivää normaalisti!
Hengellinen ja maallinen suorittaminen ovat myös syntiä, vaikka usein sitä ei syntinä pidetäkään.
Tunnusta suorittaminen Jumalalle syntinä, ja saat ottaa armon vastaan tässäkin asiassa ja vapautua suoritusten kierteestä.
-Kokemuksesta voin kertoa että se toimii.