perimis

..vastauksista. Yksi kysymys vielä; Millä perusteella leskeksi jäänyt puoliso voi yksin päättää, mitä kuolinpesän omaisuuden kanssa tehdään. Esim. voi antaa tontin tilasta ohi rintaperillisten seuraavan sukupolven edustajalle. Eikö varsinaisilla rintaperillisillä ole mitään päätäntävaltaa asiassa ? Kukaan ei ole tontin antamista vastaan, vaan vailla tietoa oikeuksistaan. Jääkö kaikki päätäntävalta yksin leskelle ja eikö toisen puolison kuolema teekkään tilasta kuolipesää ? Voiko leski vaikka myydä koko omaisuuden kysymättä lapsiltaan ?

asiallisista kirjoitti:

..vastauksista. Yksi kysymys vielä; Millä perusteella leskeksi jäänyt puoliso voi yksin päättää, mitä kuolinpesän omaisuuden kanssa tehdään. Esim. voi antaa tontin tilasta ohi rintaperillisten seuraavan sukupolven edustajalle. Eikö varsinaisilla rintaperillisillä ole mitään päätäntävaltaa asiassa ? Kukaan ei ole tontin antamista vastaan, vaan vailla tietoa oikeuksistaan. Jääkö kaikki päätäntävalta yksin leskelle ja eikö toisen puolison kuolema teekkään tilasta kuolipesää ? Voiko leski vaikka myydä koko omaisuuden kysymättä lapsiltaan ?

Lue lisää

Tässä pitää nyt huomata, että leski voi määrätä sellaisesta omaisuudesta, joka on hänen omistuksessaan, aivan niinkuin haluaa. Sellainen omaisuus, joka on vainajan tai johon heillä on (tai siis oli) yhteisomistus, on hänen vapaan määräämisensä ulkopuolella.

Sellaisen omaisuuden luovuttamiseen, joka kuuluu kuolinpesään, tarvitaan kaikkien pesän osakkaiden suostumus (ja lisäksi, jos pesässä on alaikäisiä, holhousviranomaisen, eli maistraatin, suostumus).

Eli leski ei voi pesän omaisuutta luovuttaa ohi rintaperillisten näiden sijaantulijoille (eli maallikkokielellä: lasten ohi lastenlapsille).

Usein esimerkiksi kiinteistö on ollut sekä lesken että vainajan nimissä (vaikka puolet ja puolet). Tällaista kiinteistöä leski ei voi myydä kokonaisuudessaan ilman pesän osakkaiden hyväksyntää - lesken hallintaoikeus pesään ei anna oikeutta suorittaa luovutuksia.

Edelleen korostan sitä, että leski voi omasta omaisuudestaan määrätä, sillä se ei kuulu pesään. Esimerkiksi, jos perheessä on ollut kaksi autoa, joista toinen oli vainajan nimissä (rekisteri) ja toinen lesken - niin leski voi myydä nimissään olleen auton vapaasti ja tehdä siitä saamillaan rahoilla mitä lystää. Vainajan nimissä ollutta autoa leski ei voi myydä, elleivät pesän osakkaat (= leski rintaperilliset) anna siihen lupaa. Mikäli tämä jälkimmäisenä mainittu auto myytäisiin, ei leski saisi käyttää siitä saatuja rahoja vapaasti (ilman pesän osakkaiden lupaa), vaan rahat kuuluisivat kuolinpesälle.

Kuolinpesän varoiksi katsotaan ne varat, jotka on perukirjassa mainittu vainajan varoina. Vastaavasti perukirjassa mainitut lesken varat ovat niitä, joista leski saa vapaasti päättää.

Edelleen - sanon tuon tilan osalta - että siihen vaikuttaa se, kenen nimissä se on ollut (kenellä esim oli lainhuuto). Jos se oli kokonaan lesken nimissä, saa hän siitä vapaasti määrätä, eikä se kuulu kuolinpesään. Jos se oli kokonaan vainajan nimissä, kuuluu se kokonaisuudessaan kuolinpesään, eikä leski saa siitä määrätä (ei saa myydä, vuokrata, pantata jne ilman pesän osakkaiden lupaa). Jos se oli ½ vainajan ja ½ lesken, niin edeltävä ½ puolet kuuluu kuolinpesään - tällöin koko tilan myyntiin tarvitaan tuon ½:aan osalta pesän osakkaiden suostumus, omalla ½:lla leski saa tehdä periaatteessa mitä haluaa - eli puolet on kuolinpesän (jossa osakkaina rintaperilliset ja leski (niin kauan kuin ositusta ei ole suoritettu, sen jälkeen vain rintaperilliset)) ja puolet lesken.

Tulikohan nyt kaikkeen vastattua :) Kysy ihmeessä lisää jos jäi epäselvää.

lkj kirjoitti:

Tässä pitää nyt huomata, että leski voi määrätä sellaisesta omaisuudesta, joka on hänen omistuksessaan, aivan niinkuin haluaa. Sellainen omaisuus, joka on vainajan tai johon heillä on (tai siis oli) yhteisomistus, on hänen vapaan määräämisensä ulkopuolella.

Sellaisen omaisuuden luovuttamiseen, joka kuuluu kuolinpesään, tarvitaan kaikkien pesän osakkaiden suostumus (ja lisäksi, jos pesässä on alaikäisiä, holhousviranomaisen, eli maistraatin, suostumus).

Eli leski ei voi pesän omaisuutta luovuttaa ohi rintaperillisten näiden sijaantulijoille (eli maallikkokielellä: lasten ohi lastenlapsille).

Usein esimerkiksi kiinteistö on ollut sekä lesken että vainajan nimissä (vaikka puolet ja puolet). Tällaista kiinteistöä leski ei voi myydä kokonaisuudessaan ilman pesän osakkaiden hyväksyntää - lesken hallintaoikeus pesään ei anna oikeutta suorittaa luovutuksia.

Edelleen korostan sitä, että leski voi omasta omaisuudestaan määrätä, sillä se ei kuulu pesään. Esimerkiksi, jos perheessä on ollut kaksi autoa, joista toinen oli vainajan nimissä (rekisteri) ja toinen lesken - niin leski voi myydä nimissään olleen auton vapaasti ja tehdä siitä saamillaan rahoilla mitä lystää. Vainajan nimissä ollutta autoa leski ei voi myydä, elleivät pesän osakkaat (= leski rintaperilliset) anna siihen lupaa. Mikäli tämä jälkimmäisenä mainittu auto myytäisiin, ei leski saisi käyttää siitä saatuja rahoja vapaasti (ilman pesän osakkaiden lupaa), vaan rahat kuuluisivat kuolinpesälle.

Kuolinpesän varoiksi katsotaan ne varat, jotka on perukirjassa mainittu vainajan varoina. Vastaavasti perukirjassa mainitut lesken varat ovat niitä, joista leski saa vapaasti päättää.

Edelleen - sanon tuon tilan osalta - että siihen vaikuttaa se, kenen nimissä se on ollut (kenellä esim oli lainhuuto). Jos se oli kokonaan lesken nimissä, saa hän siitä vapaasti määrätä, eikä se kuulu kuolinpesään. Jos se oli kokonaan vainajan nimissä, kuuluu se kokonaisuudessaan kuolinpesään, eikä leski saa siitä määrätä (ei saa myydä, vuokrata, pantata jne ilman pesän osakkaiden lupaa). Jos se oli ½ vainajan ja ½ lesken, niin edeltävä ½ puolet kuuluu kuolinpesään - tällöin koko tilan myyntiin tarvitaan tuon ½:aan osalta pesän osakkaiden suostumus, omalla ½:lla leski saa tehdä periaatteessa mitä haluaa - eli puolet on kuolinpesän (jossa osakkaina rintaperilliset ja leski (niin kauan kuin ositusta ei ole suoritettu, sen jälkeen vain rintaperilliset)) ja puolet lesken.

Tulikohan nyt kaikkeen vastattua :) Kysy ihmeessä lisää jos jäi epäselvää.

Lue lisää

se, että jos leski kokonaan yksin omistaa puolisoiden yhteisenä kotina käyttämän asunnon/kiinteistön, sen myyntiin olisi puolison elinaikana vaadittu myös puolison suostumus. Tämä vaatimus koskee myös kuoleman jälkeisiä luovutuksia, ensiksi kuolleen puolison pesän osakkaiden suostumus tarvitaan lesken omistuksessa olevan mutta puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn asunnon myyntiin.

unohtuu kirjoitti:

se, että jos leski kokonaan yksin omistaa puolisoiden yhteisenä kotina käyttämän asunnon/kiinteistön, sen myyntiin olisi puolison elinaikana vaadittu myös puolison suostumus. Tämä vaatimus koskee myös kuoleman jälkeisiä luovutuksia, ensiksi kuolleen puolison pesän osakkaiden suostumus tarvitaan lesken omistuksessa olevan mutta puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn asunnon myyntiin.

Lue lisää

Tämä on totta. Suostumus on annettava avioliittolain 66 §:n mukaisena, eli päivätty, allekirjoitettu ja 2 esteetöntä todistajaa.

Suostumus tässä tilanteessa, vaikka omaisuus on kokonaan lesken omistusoikeudessa, perustuu avioliittolain 86.2 §:ään - mahdollista on myös hakea oikeudelta lupa luovutukseen, mutta tämä on poikkeus pääsääntöön.

lkj kirjoitti:

Tässä pitää nyt huomata, että leski voi määrätä sellaisesta omaisuudesta, joka on hänen omistuksessaan, aivan niinkuin haluaa. Sellainen omaisuus, joka on vainajan tai johon heillä on (tai siis oli) yhteisomistus, on hänen vapaan määräämisensä ulkopuolella.

Sellaisen omaisuuden luovuttamiseen, joka kuuluu kuolinpesään, tarvitaan kaikkien pesän osakkaiden suostumus (ja lisäksi, jos pesässä on alaikäisiä, holhousviranomaisen, eli maistraatin, suostumus).

Eli leski ei voi pesän omaisuutta luovuttaa ohi rintaperillisten näiden sijaantulijoille (eli maallikkokielellä: lasten ohi lastenlapsille).

Usein esimerkiksi kiinteistö on ollut sekä lesken että vainajan nimissä (vaikka puolet ja puolet). Tällaista kiinteistöä leski ei voi myydä kokonaisuudessaan ilman pesän osakkaiden hyväksyntää - lesken hallintaoikeus pesään ei anna oikeutta suorittaa luovutuksia.

Edelleen korostan sitä, että leski voi omasta omaisuudestaan määrätä, sillä se ei kuulu pesään. Esimerkiksi, jos perheessä on ollut kaksi autoa, joista toinen oli vainajan nimissä (rekisteri) ja toinen lesken - niin leski voi myydä nimissään olleen auton vapaasti ja tehdä siitä saamillaan rahoilla mitä lystää. Vainajan nimissä ollutta autoa leski ei voi myydä, elleivät pesän osakkaat (= leski rintaperilliset) anna siihen lupaa. Mikäli tämä jälkimmäisenä mainittu auto myytäisiin, ei leski saisi käyttää siitä saatuja rahoja vapaasti (ilman pesän osakkaiden lupaa), vaan rahat kuuluisivat kuolinpesälle.

Kuolinpesän varoiksi katsotaan ne varat, jotka on perukirjassa mainittu vainajan varoina. Vastaavasti perukirjassa mainitut lesken varat ovat niitä, joista leski saa vapaasti päättää.

Edelleen - sanon tuon tilan osalta - että siihen vaikuttaa se, kenen nimissä se on ollut (kenellä esim oli lainhuuto). Jos se oli kokonaan lesken nimissä, saa hän siitä vapaasti määrätä, eikä se kuulu kuolinpesään. Jos se oli kokonaan vainajan nimissä, kuuluu se kokonaisuudessaan kuolinpesään, eikä leski saa siitä määrätä (ei saa myydä, vuokrata, pantata jne ilman pesän osakkaiden lupaa). Jos se oli ½ vainajan ja ½ lesken, niin edeltävä ½ puolet kuuluu kuolinpesään - tällöin koko tilan myyntiin tarvitaan tuon ½:aan osalta pesän osakkaiden suostumus, omalla ½:lla leski saa tehdä periaatteessa mitä haluaa - eli puolet on kuolinpesän (jossa osakkaina rintaperilliset ja leski (niin kauan kuin ositusta ei ole suoritettu, sen jälkeen vain rintaperilliset)) ja puolet lesken.

Tulikohan nyt kaikkeen vastattua :) Kysy ihmeessä lisää jos jäi epäselvää.

Lue lisää

..kertoo, että hänellä on "lainhuuto" ja hän voi vaikka myydä koko tilan pois ilman kenenkään lupaa. Takana kymmenien vuosien avioliitto, eikä avioehtoa. Eikö kuollut puoliso sitten omistanutkaan avioliiton kautta puolia tilasta ? Kun tilasta lahjoitetaan iso tontti( yli 10% tilan maista ), ovatko kaikki rintaperilliset tasa-arvoisia lopullisessa perunkirjoituksessa. Vähennetäänkö lahjoitetun tontin arvo siltä rintaperilliseltä, kenen lapsi tontin saa lahjaksi ?

Jäänyt kirjoitti:

..kertoo, että hänellä on "lainhuuto" ja hän voi vaikka myydä koko tilan pois ilman kenenkään lupaa. Takana kymmenien vuosien avioliitto, eikä avioehtoa. Eikö kuollut puoliso sitten omistanutkaan avioliiton kautta puolia tilasta ? Kun tilasta lahjoitetaan iso tontti( yli 10% tilan maista ), ovatko kaikki rintaperilliset tasa-arvoisia lopullisessa perunkirjoituksessa. Vähennetäänkö lahjoitetun tontin arvo siltä rintaperilliseltä, kenen lapsi tontin saa lahjaksi ?

Lue lisää

Nyt tulee vähän paljon jo vastattavaa, mutta koitetaan selvitä. Tiedot faktoista olivat hieman vajaat, mutta koitan kattaa kaikki vaihtoehdot.

Ensin siitä avioliitosta. Eli tilanne on se, että vallitsee niin sanottu omaisuuden erillisyyden -periaate avioliitossa. Tämä tarkoittaa pelkistetysti sitä, että kumpikin omistaa sen, minkä omistaa ja omistus määräytyy niin sanotun nimiperiaatteen mukaan. Ratkaisevaa on siis, että kenen nimet/nimi on omistuspapereissa. Näin ollen on presumptio kiinteistön osalta se, että lainhuudon omaava omistaa kiinteistön. Tätä voidaan erinäisin konstein horjuttaa, mutta niiden läpikäyminen tässä menee jo hieman työlääksi.

Eron tai kuolintapauksen sattuessa omaisuuseroa tasotetaan osituksessa, eli varakkaampi maksaa tasinkona pienempi varaiselle omaisuuksien erotuksesta puolet (eli näin ollen lopputulos on, että molemmat kävelevät liitosta yhtä varakkaina ulos. Tämä siis ei tarkoita, että kiinteistöstä omistetaan puolet, autosta puolet, kahvinkeittimestä puolet jne jne. vaan vain, että varakkaampi esim rahalla maksaa toiselle niin paljon, että molempien omaisuuksien määrä on sama. Laskennassa tietysti otetaan huomioon vain avio-oikeuden alainen omaisuus.

Kun leskellä siis on lainhuuto (sain sen käsityksen, että hänellä on se 1/1, eli yksinään) saa hän sen pääsäännön mukaan luovuttaa vapaasti. MUTTA tätä rajoittaa kuitenkin se, että mikäli luovuttamiseen olisi vainajan elinaikana tarvittu hänen (siis vainajan) suostumus, tarvitaan se myös vainajan pesältä niin kauan kun jakoa ei ole suoritettu - tässä siis ei ole merkitystä sillä, kenen omaisuus on, vaan ainoastaan se, olisiko vainajan elinaikana tarvittu tämä suostumus.

Puolison suostumus luovutukseen tämän eläessä tarvitaan sellaiseen omaisuuten, jota koskee ns vallinnanrajoitus. Tällaista omaisuutta on puolisoiden yhdessä käyttämä koti. Eli, mikäli toinen olisi halunnut luovuttaa kyseisen kodin, olisi tähän tarvittu myös puolison suostumus. Nyt ilmeisesti, jos ymmärsin oikein, on kyse juuri tällaisesta yhteisenä kotina olleesta kiinteistöstä. Sen luovuttamiseen olisi aikoinaan leski tarvinnut puolisonsa suostumuksen (koska he asuivat siinä). Tämä sama luovutus tarvitaan avioliittolain 86.2 §:n mukaan vainajan pesältä, mikäli leski haluaa tällaista omaisuutta luovuttaa - tässä siis merkitystä ei ole sillä, että leskellä yksin on lainhuuto, merkitystä on vain sillä, että vainajan elinaikana olisi hänen suostumus vaadittu luovuttamiseen (eli yhteisen kodin luovuttamiseen, avioliittolain 38 §).

Ongelman tässä muodostaa se, että mikäli tila on kovinkin suuri - eli niin suuri, että siitä voidaan luovuttaa osa ilman, että merkittävästi(!) alennetaan kiinteän omaisuuden arvoa - ei välttämättä tällaiseen osaluovutukseen olisi tarvittu puolison lupaa.

Jos siis vainajan elinaikana olisi esimerkiksi voitu luovuttaa määräala siten, että se osa, johon jäi yhteinen koti, ei olisi merkittävästi menettänyt arvoaan tai muuten kiinteä omaisuus ei olisi menettänyt merkittävästi arvoaan, ei tällaiseen määräalan luovutukseen olisi tarvittu puolison lupaa. Tällainen luovutus on aina arvioitava tapauksittain ja huomioon ottaen sekä tilan kokonaisarvo että sen osan arvo, johon yhteinen koti jää. Näin ollen siis on mahdollista edellä mainituin tavoin luovuttaa kiinteistöstä tällainen ehdot täyttävä määräala ilman pesän suostumusta, jos kiinteä omaisuus ei menetä merkittävästi arvoa. Eli yksinkertaisemmin, jos koti voitaisiin jättää luovutuksen ulkopuolelle, ei puolison suostumusta (ja siis nyt pesän suostumusta) tarvita. Sitä osaa ei kuitenkaan missään tapauksessa saa luovuttaa ilman lupaa (puolison ja kuoleman jälkeen pesän), jossa sijaitsee yhteinen koti - tämä koskee sekä maapohjaa että sillä olevia rakennuksia. Luovutuksen lisäksi se koskee vuokralleantamista ja muuta sitä koskevan käyttöoikeuden antamista.

Ja tuo viimeinen kysymys on nyt vähän sellainen, että siihen on aika vaikea yksiselitteisesti vastata. Nimittäin tilanne on se, että siinä vaiheessa, kun leski luovuttaa omaisuuttaan (siis täysin omaa omaisuuttaa), ei sillä ole välttämättä tekemistä varsinaisen vainajan perimisen kannalta. Nimittäin lesken luovutus (jos se on esim lahjoitus) ainoastaan pienentää lesken omaisuutta. Tällöin ei siis vainajan perintö pienene mitenkään - sehän ei kuulu edes pesään. Tätä siis ei voida ottaa varsinaisesti perinnönjaossa vainajan osalta huomioon - se kyllä saattaa vaikuttaa tasingon määrään, mikäli ositusta ei ole suoritettu. Tällainen lesken tekemä vastikkeeton luovutus voi määrätyissä olosuhteissa tulla huomioon otettavaksi lesken omassa perinnönjaossa (eli sitten kun leski kuolee), mutta ei ennen. Tosin se on epävarmaa, koska perinnönsaaja on eri kuin lahjansaaja - vaikka samaa 'haaraa onkin'. Yksiselitteistä vastausta on näillä faktamäärillä mahdotonta antaa.

Toivottavasti tästä nyt oli jotain apua - kysy ihmeessä lisää, mutta vähän enemmän faktoja sitten. Vastaan mielelläni.

lkj kirjoitti:

Nyt tulee vähän paljon jo vastattavaa, mutta koitetaan selvitä. Tiedot faktoista olivat hieman vajaat, mutta koitan kattaa kaikki vaihtoehdot.

Ensin siitä avioliitosta. Eli tilanne on se, että vallitsee niin sanottu omaisuuden erillisyyden -periaate avioliitossa. Tämä tarkoittaa pelkistetysti sitä, että kumpikin omistaa sen, minkä omistaa ja omistus määräytyy niin sanotun nimiperiaatteen mukaan. Ratkaisevaa on siis, että kenen nimet/nimi on omistuspapereissa. Näin ollen on presumptio kiinteistön osalta se, että lainhuudon omaava omistaa kiinteistön. Tätä voidaan erinäisin konstein horjuttaa, mutta niiden läpikäyminen tässä menee jo hieman työlääksi.

Eron tai kuolintapauksen sattuessa omaisuuseroa tasotetaan osituksessa, eli varakkaampi maksaa tasinkona pienempi varaiselle omaisuuksien erotuksesta puolet (eli näin ollen lopputulos on, että molemmat kävelevät liitosta yhtä varakkaina ulos. Tämä siis ei tarkoita, että kiinteistöstä omistetaan puolet, autosta puolet, kahvinkeittimestä puolet jne jne. vaan vain, että varakkaampi esim rahalla maksaa toiselle niin paljon, että molempien omaisuuksien määrä on sama. Laskennassa tietysti otetaan huomioon vain avio-oikeuden alainen omaisuus.

Kun leskellä siis on lainhuuto (sain sen käsityksen, että hänellä on se 1/1, eli yksinään) saa hän sen pääsäännön mukaan luovuttaa vapaasti. MUTTA tätä rajoittaa kuitenkin se, että mikäli luovuttamiseen olisi vainajan elinaikana tarvittu hänen (siis vainajan) suostumus, tarvitaan se myös vainajan pesältä niin kauan kun jakoa ei ole suoritettu - tässä siis ei ole merkitystä sillä, kenen omaisuus on, vaan ainoastaan se, olisiko vainajan elinaikana tarvittu tämä suostumus.

Puolison suostumus luovutukseen tämän eläessä tarvitaan sellaiseen omaisuuten, jota koskee ns vallinnanrajoitus. Tällaista omaisuutta on puolisoiden yhdessä käyttämä koti. Eli, mikäli toinen olisi halunnut luovuttaa kyseisen kodin, olisi tähän tarvittu myös puolison suostumus. Nyt ilmeisesti, jos ymmärsin oikein, on kyse juuri tällaisesta yhteisenä kotina olleesta kiinteistöstä. Sen luovuttamiseen olisi aikoinaan leski tarvinnut puolisonsa suostumuksen (koska he asuivat siinä). Tämä sama luovutus tarvitaan avioliittolain 86.2 §:n mukaan vainajan pesältä, mikäli leski haluaa tällaista omaisuutta luovuttaa - tässä siis merkitystä ei ole sillä, että leskellä yksin on lainhuuto, merkitystä on vain sillä, että vainajan elinaikana olisi hänen suostumus vaadittu luovuttamiseen (eli yhteisen kodin luovuttamiseen, avioliittolain 38 §).

Ongelman tässä muodostaa se, että mikäli tila on kovinkin suuri - eli niin suuri, että siitä voidaan luovuttaa osa ilman, että merkittävästi(!) alennetaan kiinteän omaisuuden arvoa - ei välttämättä tällaiseen osaluovutukseen olisi tarvittu puolison lupaa.

Jos siis vainajan elinaikana olisi esimerkiksi voitu luovuttaa määräala siten, että se osa, johon jäi yhteinen koti, ei olisi merkittävästi menettänyt arvoaan tai muuten kiinteä omaisuus ei olisi menettänyt merkittävästi arvoaan, ei tällaiseen määräalan luovutukseen olisi tarvittu puolison lupaa. Tällainen luovutus on aina arvioitava tapauksittain ja huomioon ottaen sekä tilan kokonaisarvo että sen osan arvo, johon yhteinen koti jää. Näin ollen siis on mahdollista edellä mainituin tavoin luovuttaa kiinteistöstä tällainen ehdot täyttävä määräala ilman pesän suostumusta, jos kiinteä omaisuus ei menetä merkittävästi arvoa. Eli yksinkertaisemmin, jos koti voitaisiin jättää luovutuksen ulkopuolelle, ei puolison suostumusta (ja siis nyt pesän suostumusta) tarvita. Sitä osaa ei kuitenkaan missään tapauksessa saa luovuttaa ilman lupaa (puolison ja kuoleman jälkeen pesän), jossa sijaitsee yhteinen koti - tämä koskee sekä maapohjaa että sillä olevia rakennuksia. Luovutuksen lisäksi se koskee vuokralleantamista ja muuta sitä koskevan käyttöoikeuden antamista.

Ja tuo viimeinen kysymys on nyt vähän sellainen, että siihen on aika vaikea yksiselitteisesti vastata. Nimittäin tilanne on se, että siinä vaiheessa, kun leski luovuttaa omaisuuttaan (siis täysin omaa omaisuuttaa), ei sillä ole välttämättä tekemistä varsinaisen vainajan perimisen kannalta. Nimittäin lesken luovutus (jos se on esim lahjoitus) ainoastaan pienentää lesken omaisuutta. Tällöin ei siis vainajan perintö pienene mitenkään - sehän ei kuulu edes pesään. Tätä siis ei voida ottaa varsinaisesti perinnönjaossa vainajan osalta huomioon - se kyllä saattaa vaikuttaa tasingon määrään, mikäli ositusta ei ole suoritettu. Tällainen lesken tekemä vastikkeeton luovutus voi määrätyissä olosuhteissa tulla huomioon otettavaksi lesken omassa perinnönjaossa (eli sitten kun leski kuolee), mutta ei ennen. Tosin se on epävarmaa, koska perinnönsaaja on eri kuin lahjansaaja - vaikka samaa 'haaraa onkin'. Yksiselitteistä vastausta on näillä faktamäärillä mahdotonta antaa.

Toivottavasti tästä nyt oli jotain apua - kysy ihmeessä lisää, mutta vähän enemmän faktoja sitten. Vastaan mielelläni.

Lue lisää

tiedoista ;-)