NASA on jälleen aloittanut ydinkäyttöisen raketin kehittämisen. Projekti Prometheuksen tarkoitus on kehittää tekniikoita joilla planeettojenväliset ja kenties pidemmällekin suuntautuvat ydinkäyttöiset avaruuslennot tehtäisiin mahdollisiksi.
Alusta asti on tiedostettu, että pitkien avaruuslentojen käyttöön on saatava erittäin suurienerginen, pienikokoinen energianlähde, joka ei kuluta paljoa polttoainetta. Ydinvoima täyttää nämä kriteerit erinomaisesti. Kemiallisten rakettien täytyy kuljettaa mukanaan niin paljon polttoainetta, että vähänkään pidemmät lennot ovat epäkäytännöllisiä tai suorastaan järjettömiä.
NASA on jo rakentanut toimivia ydinraketteja ja myös testannut sellaista avaruudessa vuoden 1965 SNAPSHOT-lennolla. Ydinreaktori tiedetään siis toimivaksi ja luotettavaksi avaruusraketin voimanlähteeksi. Kehitystyöhön vain tuli useiden vuosikymmenien tauko kun ydinvoimavastustus sai kannatusta.
Nyt NASA on siis tehnyt paluun ydinrakettilentojen suunnitteluun. Projekti Prometheukseen kuuluu mahdollisuus sähkökäyttöisen ioniraketin rakentamiseksi.
Avaruuslentojen pitkän aikavälin tulevaisuuden kannalta projekti on tärkeä. Kestävä kehitys ja ympäristönäkökohdat vaativat maapallon uusiutumattomien luonnonvarojen säästämistä ja uusien, elollista luontoa haittaamattomien raaka-ainelähteiden etsimistä. Ydinrakettien käyttö on edullista molempien näkökohtien kannalta.
NASAN Jet Propulsion Laboratoryn Prometheus-kotisivut:
http://prometheus.jpl.nasa.gov/
Alusta asti on tiedostettu, että pitkien avaruuslentojen käyttöön on saatava erittäin suurienerginen, pienikokoinen energianlähde, joka ei kuluta paljoa polttoainetta. Ydinvoima täyttää nämä kriteerit erinomaisesti. Kemiallisten rakettien täytyy kuljettaa mukanaan niin paljon polttoainetta, että vähänkään pidemmät lennot ovat epäkäytännöllisiä tai suorastaan järjettömiä.
NASA on jo rakentanut toimivia ydinraketteja ja myös testannut sellaista avaruudessa vuoden 1965 SNAPSHOT-lennolla. Ydinreaktori tiedetään siis toimivaksi ja luotettavaksi avaruusraketin voimanlähteeksi. Kehitystyöhön vain tuli useiden vuosikymmenien tauko kun ydinvoimavastustus sai kannatusta.
Nyt NASA on siis tehnyt paluun ydinrakettilentojen suunnitteluun. Projekti Prometheukseen kuuluu mahdollisuus sähkökäyttöisen ioniraketin rakentamiseksi.
Avaruuslentojen pitkän aikavälin tulevaisuuden kannalta projekti on tärkeä. Kestävä kehitys ja ympäristönäkökohdat vaativat maapallon uusiutumattomien luonnonvarojen säästämistä ja uusien, elollista luontoa haittaamattomien raaka-ainelähteiden etsimistä. Ydinrakettien käyttö on edullista molempien näkökohtien kannalta.
NASAN Jet Propulsion Laboratoryn Prometheus-kotisivut:
http://prometheus.jpl.nasa.gov/
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kiva, kun nasakin alkaa päästä eroon poliitikkojen ydinkammosta.
Mutta mainittakoon vielä vanha NERVA projekti joka oli joskus aikasemmin hyvin lähellä toteutusta. :-)
http://www.aemann.pwp.blueyonder.co.uk/spacecraft/nerva/vehicle.html
Ai suunnitelmat olivat jo noin yksityiskohtaisia! Siellä oli jopa laskeutumiskapseli Marsiin. Ajatella mitä mahdollisuuksia olisi ollutkaan jos hanke olisi saanut jatkua... Kuuhun, Marsiin ja kauemmaksi!
Vaikka kyllähän sen ymmärtää että kun ydinvoiman vastustus on niin voimakasta, vaaleilla valittavat poliitikot lakkauttavat hyvinkin NERVAn kaltaisia hankkeita, jotka eivät ole heille välttämättömiä vaikka ne voisivatkin viedä kehitystä aikalailla eteenpäin. Sääli vaan, ettei päätöksellä edes saavutettu sitä mitä haluttiin: kiertoradalla on kumminkin edelleen vaikka kuinka monta ydinreaktoria satelliittien voimanlähteenä. Ydinvoiman käyttöä avaruudessa ei siis kumminkaan pysäytetty, mutta planeettalennot kokivat vuosikymmenien takaiskun! Pakko ihmetellä missä on järki.
"kiertoradalla on kumminkin edelleen vaikka kuinka monta ydinreaktoria satelliittien voimanlähteenä"
Ei kai niitä radiotermisiä generaattoreita reaktoreiksi kutsutaan?
NERVA:n kaltaisissa projekteissa puhuttaessa olennaista on älytä, että kun polttoaineena käytetään korkearikasteista uraania, niin säteilyvaaran voi suurin piirtein unohtaa niin kauan kun moottoria ei olla pidetty käynnissä jonkin aikaa. Fissiotuotteet ovat ne minkä perään pitää katsoa.
Toinen juttu sitten miten tuo härveli saadaan kiertoradalle. Osissa varmaan ja kootaan siellä. Hyviä puolia tosiaan keveys suhteessa työntövoimaan ja säädettävyys.
Ainakin Neuvostoliiton lähettämien RORSAT-satelliittien tutkan voimanlähteenä on ydinreaktori. Niitä lähetettiin avaruuteen kymmeniä ja lukuisia niistä on edelleen kiertoradalla.
Lisää aiheesta:
http://www.daviddarling.info/encyclopedia/R/RORSAT.html
"Ainakin Neuvostoliiton lähettämien RORSAT-satelliittien tutkan voimanlähteenä on ydinreaktori. Niitä lähetettiin avaruuteen kymmeniä ja lukuisia niistä on edelleen kiertoradalla."
Oho. Johan on pojilla kapine, mutta tuon painoiseen vehkeeseen kompakti nopea reaktori jo sopiikin. Varmaan pitkälle painon ja koon suhteen optimoitu peli: HEU, Na-K-jäähdyte ja Be-heijastin.
"Ai suunnitelmat olivat jo noin yksityiskohtaisia! Siellä oli jopa laskeutumiskapseli Marsiin. Ajatella mitä mahdollisuuksia olisi ollutkaan jos hanke olisi saanut jatkua... Kuuhun, Marsiin ja kauemmaksi! "
Kuulemani mukaan joskus Apollo-ohjelman aikoihin NASAssa laskeskeltiin että Marsiin päästään noin vuonna 1984... No kuten kaikki varmasti tietävät, se arvio osui pahemman kerran metsään, mutta toisaalta sen arvion tekijät eivät arvanneet että rahoitus loppuu jo hyvissä ajoin ennen Apolloa, ja että NASA tekisi viimeisistä Saturn-V kantoraketeista pihakoristeita.
No, onhan se kivaa että siitä Apollo-ohjelmasta jäi jotain katseltavaksikin, mutta ehkäpä miljoonien arvoisia kantoraketteja olisi voinut käyttää hieman mielekkäämpiinkin tarkoituksiin kuin kolossaalisina puutarhatonttuina.