Voiko uskonto olla johdonmukainen, looginen, kokonaisuus? Kun lukee luterilaisia ja vastaavia käsityksiä uudestisyntymisestä ja pelastumisesta tulee mieleen, ettei voi olla. Niiden mukaan Jumala herättää, kenessä tahtoo, uudestisyntymisen prosessin, loput menevät helvettiin, noin karkeasti sanottuna. Itse ei voi mitään tehdä, vain olla ja odottaa. Eikä itsensä kehittäminen henkisesti hyödytä mitään.
Kuitenkin Jeesuksen opin ydinsanoma oli, kuten se on kautta raamatun, itsensä kehittäminen henkisenä olentona. Vuorisaarna on tästä hyvä esimerkki ja siinä Hän korottaa rakkauden suurimmaksi arvoksi. Ellei sitä ole, ei mitään ole. Ihmisen rakkauden tulee laajeta käsittämään jokaisen sisaren ja veljen maailmassa. Moniko uskovainenkaan tähän kykenee? Läheisiään ja ystäviään kohtaan voi kenties tuntea myönteistä, mutta kun se sama tunne pitäisi ulottaa koskemaan maailman kaikkia ihmisiä: kaikkia rotuja, kaikkia uskontokuntia jne., ollaankin jo heikommilla jäillä.
Tämä maailma on henkisen kasvamisen paikka, käytöksen alkeiskoulu, ja joka täällä pääsee niin pitkälle, ettei tuomitse ketään rodun, uskonnon, syntyperän tai muunkaan seikan perusteella, on päässyt jo aika pitkälle suvaitsevaisuudessa. Todennäköisesti hän on sisäistänyt uskonnon ydinsanoman ja voi suhtautua myötätuntoisesti kaikkiin maailman ihmisiin. Kenties hänen ei tarvitse enää palata, ainakaan oppiakseen lisää.
Kuitenkin Jeesuksen opin ydinsanoma oli, kuten se on kautta raamatun, itsensä kehittäminen henkisenä olentona. Vuorisaarna on tästä hyvä esimerkki ja siinä Hän korottaa rakkauden suurimmaksi arvoksi. Ellei sitä ole, ei mitään ole. Ihmisen rakkauden tulee laajeta käsittämään jokaisen sisaren ja veljen maailmassa. Moniko uskovainenkaan tähän kykenee? Läheisiään ja ystäviään kohtaan voi kenties tuntea myönteistä, mutta kun se sama tunne pitäisi ulottaa koskemaan maailman kaikkia ihmisiä: kaikkia rotuja, kaikkia uskontokuntia jne., ollaankin jo heikommilla jäillä.
Tämä maailma on henkisen kasvamisen paikka, käytöksen alkeiskoulu, ja joka täällä pääsee niin pitkälle, ettei tuomitse ketään rodun, uskonnon, syntyperän tai muunkaan seikan perusteella, on päässyt jo aika pitkälle suvaitsevaisuudessa. Todennäköisesti hän on sisäistänyt uskonnon ydinsanoman ja voi suhtautua myötätuntoisesti kaikkiin maailman ihmisiin. Kenties hänen ei tarvitse enää palata, ainakaan oppiakseen lisää.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin, mihin me tarvitsemme luterilaisuutta - tai kirkkoa...
Heh, ottamatta kantaa muihin asioihin jutussasi kuin mainitsemaasi suvaitsevaisuuteen haluan esittää sinulle pienen kysymyksen.
Onko suvaitsemattomuus yksipuolisesti esiintyvä ilmiö, jossa suvaitsemattomuuden kohde on "neitseellisesti" koskematon, puhdas ja joka omalla käyttäytymisellään ei mitenkään ole vaikuttanut siihen miten muut häneen suhtautuvat? Eikö olisi pidettävä vähintäänkin tasapuolisena, että ne joita kohtaan yleisesti suhtaudutaan syrjivästi, rotuun, uskontoon, syntyperään tai muihin seikkojen liittyvien asioiden perusteella pidättäytyisivät hyväksikäyttämästä muita taloudellisesti ja alentuisivat aivan yhtä kiltisti ja samalla tavoin kuin muutkin työmuurahaiset pelkästään tyytyisivät kantamaan oman kortensa yhteiseen kekoon.... Mielestäni se tosiasia, että aina on niitä (ovelampia, fiksumpia tai sellaisina itseään pitäviä), jotka pyrkivät teettämään työt toisilla ja itse pelkästään haluavat innolla osallistua yhteisten tai joidenkin toisten rahavarojen uudelleenjakoon ynnä muunkaltaiseen loisimiseen on pääasiallinen syy vähitellen kokonaisiin ihmisryhmiin kohdistuvaan syrjintään. Eli summa summarum kyllä pitäisi näissäkin piireissä hiukan peiliin katsoa jotka suurimpaan ääneen syrjimisestään itkevät...
Sivuraiteille meni mutta sallittakoon henkisen kasvun nimissä...
Olen täysin samaa mieltä kanssasi näistä maallisista ihmisten välisistä suhteista. Juuri tuossa aamulla ajattelin, että onko oikein, että yhteisesti aikaan saadun hyvän jako tapahtuu siten kuin tapahtuu. Ei ole, vatasin itselleni. Ihmisen taloudellinen perusta on tuhansien vuosien kehityksen tulosta. Sen rakentamiseen ovat osallistuneet lukemattomat sukupolvet ja yhteisellä työllä se on aikaan saatu. Kuitenkin osa syrjäytetään kakaun jaosta ja kaikesta muustakin. Inhimillisessä mielessä se ei ole oikein.
Ranskalainen taloustieteiden nobelisti Gérrad Debreu on todennut, että taloustieteilijän velvollisuutena on kertoa, ettei oikeutta elämään voida kustannusten vuoksi aina taata. Tässä lienee kyynisyyden eräs huippu ja kuinka "kauniilla" tavalla siinä toteutuukaan Jeesuksen sanoma: Jos sinulla on kaksi ihokasta, anna toinen veljellesi, jolla ei yhtään ole.
Oletan, että herra on vielä vastuussa sanoistaan toisella puolella ja tulee myös tänne opiskelemaan yhteisöllisen vastuunsa periaatetta. "Minkä te teitte yhdelle näistä pienemmistä, sen te olette tehneet minulle".
No tämähän oli ikävää talouspolitiikka ja vielä ikävämpää jakamisen periaatetta, josta osattomat pitävät niin ikävästi melua, joka kantautuu ikävästi vihreill oksilla istuvien korvaan.
Uskonnollisessa mielessä ei ole muuta keinoa kuin henkisen kasvun paikka. Toivottavasti sitä seuraa ja pitäisi seurata myös yhteiskunnallisen valveutuneisuuden kasvu.
tuossa edellisessä vastauksessani, kun en ehtinyt tarkastaa tekstiä. No toivottavasti ajatus kuitenkin selviää siitä.
Vielä tuosta ongelmatiikasta sen verran, että jos ajatellaan, että ihminen kehittyisi taloudellisten suhteiden muutoksen kautta, en oikein jaksa uskoa siihen. Ns. reaalisosialismin esimerkki on tästä hyvä osoitus: yhteisöllinen talouden perusta mutta ateistinen henkinen perusta. Yhteisvastuullisuuden periaate oli teoriassa yhteisön läpäisevä ajatus, mutta käytännössä se ei toiminut, vaan sielläkin vahvempi sorti heikompaansa ja entäs kun se systeemi hajosi, ankaralla kahmimisen periaatteella ja hyperinflaatiolla hoidettiin homma joidenkin taskuihin. Tämäkin osoittanee, että vain sisäistetty usko on vastaus näihin ongelmiin. Varmaan on paljon ns. hartaita luterilaisia ym., jotka tekevät uhrautuvaa hyväntekeväisyystyötä auttaen vähäosaisia ja osattomia, mutta enemmän niitä, jotka käyvät sunnuntaisin kirkossa, jos sitäkään, ja muuten elävät täysin itsekkäästi taivaspaikkaa vartoen.
Kuoleman synneistä ahneus, itsekkyys ja välinpitämättömyys toteutuu tässä. Ja tämähän tarkoittaa sitä, että ihminen ei nouse valon valtakuntaan näiden syntien kahleissa, vaan pysyy kuoleman valtakunnan jäsenenä. Sillä tässä ei ole kyse maallisesta kuolemasta, vaan henkisestä kuolemasta, erossa pysymisestä Jumalan valtakunnasta.
Muuten oletan, että jos ns. tuhatvuotinen valtakunta maan päälle syntyy, perustuu se henkiseltä perustaltaan tietenkin uskonnollisuuteen ja taloudelliselta perustaltaan yhteisöllisyyteen, mikä sen aste ja toteutumismuoto sitten onkin. Tuskin se kilpailun varaan rakentuu, sillä kilpailulle on luonteenomaista, että siinä aina joku voittaa ja useimmat häviävät.
Jos ei noista edellä olevista tarinoista selvinnyt kantaani, todettakoon se nyt, että totta kai siinä vaikuttaa syyn ja seurauksen laki, tai vastavuoroisuuden laki. Totta kai kaikilla heijasteilla on vastaheijasteensa. Ajatellanpa vaikka, että kahden ihmisen välillä tuskin voi olla yksipuollista kunnioituksen suhdetta, siis jos kyse on esim. kaveruudesta. Tähänhän viittaavat mm. kansanviisaudet esim: niin metsä vastaa, kuin huudetaan.