Feministi kärsii siitä, että hänen itsenäistymiskehityksensä on jäänyt puolitoistavuotiaan lapsen tasolle. Irrottautuminen äidistä ei ole onnistunut, ja feministi kärsii näin jatkuvasta tiedostamattomasta riippuvuudesta. Kohteena ei ole enää äiti, vaan aikuisiän tärkein ihmissuhde, eli aviomies. Aviomiehestä on tullut feministille äiti, johon hän tekee koko ajan kesken jäänyttä irtautumisprosessia. Feministin on koko ajan korostettava oman tahdon ja näkemyksen merkitystä, hän ei esimerkiksi tee itsenäistä päätöksiä helpolla, vaan väittää, että miehet sanelevat hänen päätöksensä. Miehet tai miesvaltainen yhteiskunta, eli aviomies joka on oikeasti äidin korvike. Äidin, josta hän ei koskaan irtautunut.
Samalla hän kokee jäävänsä ilman äidin rakkautta, joka ilmenee pohjattomana tunnustuksen kaipuuna. Alkuperäinen eroahdistuksen tunne ”Äiti ei rakasta ja välitä minusta, hän on hyljännyt minut”, on korvatutunut fantasialla: ”En saa elämässä ansaitsemaani arvostusta ja ihailua, minut mitätöidään koska olen nainen, ja kokouksissakaan kukaan ei välitä minusta ja mielipiteistäni, koska olen nainen.”
Isä, mies, henkilö, joka oli pikkulapsena ihmeellinen olento, koska hän oli riippumaton äidistä, toisin kuin pieni avuton lapsi, herättää feministissä ristiriitaista ihailua ja kateutta. ”Miksi minä en voi olla samanlainen vahva ja äidistä riippumaton ihminen kuin aikuinen isä”. Halu olla samanlainen kuin isä ilmenee feministissä ristiriitoina, mm pukeutumisena miesmäiseen tyyliin, lyhyenä tukkana ja naisellisten (riipuvaisiksi koettujen) piirteiden itsehalveksuntana.
Feministi ei ole itse tietoinen lapsuuden fiksaation, kiinnittymän tiedostamattomasta vaikutuksesta omaan feministiseen ajattelutapaansa, vaan ”ajeeraa” syyttämällä kaikesta yhteiskuntaa ja miehiä, vaikka loppujen lopuksi ratkaisut löytyisivät lopulta hänen omasta mielestään ja tunteistaan, ja hänen tulisi antaa aikaa itselleen ja henkiselle kasvulle.
Samalla hän kokee jäävänsä ilman äidin rakkautta, joka ilmenee pohjattomana tunnustuksen kaipuuna. Alkuperäinen eroahdistuksen tunne ”Äiti ei rakasta ja välitä minusta, hän on hyljännyt minut”, on korvatutunut fantasialla: ”En saa elämässä ansaitsemaani arvostusta ja ihailua, minut mitätöidään koska olen nainen, ja kokouksissakaan kukaan ei välitä minusta ja mielipiteistäni, koska olen nainen.”
Isä, mies, henkilö, joka oli pikkulapsena ihmeellinen olento, koska hän oli riippumaton äidistä, toisin kuin pieni avuton lapsi, herättää feministissä ristiriitaista ihailua ja kateutta. ”Miksi minä en voi olla samanlainen vahva ja äidistä riippumaton ihminen kuin aikuinen isä”. Halu olla samanlainen kuin isä ilmenee feministissä ristiriitoina, mm pukeutumisena miesmäiseen tyyliin, lyhyenä tukkana ja naisellisten (riipuvaisiksi koettujen) piirteiden itsehalveksuntana.
Feministi ei ole itse tietoinen lapsuuden fiksaation, kiinnittymän tiedostamattomasta vaikutuksesta omaan feministiseen ajattelutapaansa, vaan ”ajeeraa” syyttämällä kaikesta yhteiskuntaa ja miehiä, vaikka loppujen lopuksi ratkaisut löytyisivät lopulta hänen omasta mielestään ja tunteistaan, ja hänen tulisi antaa aikaa itselleen ja henkiselle kasvulle.
Vastaukset 8
Vanhimmat
no just, jos femakot on tota niin kerroppa minulle mitä te "taskupsykologit" olette? vissiin kai kaavaan, kun omat ongelmat on jäänyt ratkaisematta niin siirrytään sitten toisten ongelmiin, vai millaisen tematiikan ajattelit tähän virittää?
Tattakai omat ongelmat työstetään läpi, enne kuin aletaan puuttua toisten ongelmiin. Kun on läpikäynyt omat tunne-elämän solmut, voi siitä saadulla kokemuksella autta muitakin löytämään uusia ratkaisuja elämäänsä.
Ei tässä sentään mitään aina iloisia Ben Furmaneita olla.
Ollaan sankareita kaikki - ihan jokainen.
_että sillä on ongelmia työstettävänä.
Kumman lapsen, tyttö- vai poikalapsen tasolla?
Ja etkös tiedä, ei feministeillä ole miehiä - lepakoitahan ne olivat. Koittaakas ny poijjaat päästä yhteisymmärrykseen, älkää silti ruvetko riitelemään.
Kysymys, mutta tarkoittaako lepakko tässä yhteydessä lesboa?
Lesbojen lapsuudesta ei uskalla kirjoittaa ja esittää mitään - katso:
http://www.finnqueer.net/pdf/Homoseksuaalisuuden.pdf
Mutta mikset uskaltaisi kirjoittaa?