Laitan jonkinmoisen pätkän pohdintaa kristinuskon juuriin ja Raamatun ulkopuoliseen kirjallisuuteen liittyen.
Jutussa näkyy kiinnostukseni juutalais-kristilliseen vuoropuheluun. Tämä juurien selvittäminen onkin pohdintani lähestymisnäkökulma.
Monesti kuulee väitettävän, että kristinusko on luonteeltaan lähempänä pakanallisia uskontoja. Tässä hieman argumentteja juutalaisen taustan puolesta.
Jos ketä kiinnostaa, niin "Enjoy apokryfia, pseudepigrafia yms.":
”TESTAMENTISTA TOISEEN”
Meillä kristityillä on tapana nimittää Raamattumme heprealaista osaa Vanhaksi testamentiksi. Tämä osa on kirjoitettu alun perin pääosin hepreaksi. Uudeksi testamentiksi taas nimitämme pääosin kreikaksi kirjoitettua (ainakin meille kreikaksi säilynyttä) osaa. Tämä kokonaisuus on yhdessä ns. kristillinen Raamattu.
Emme useinkaan ajattele, että käyttämämme jaottelu Raamattumme nimityksissä sisältää jo itsessään kristillisen uskontunnustuksemme. Vanhan testamentin miellämme (siis me kristityt) yleensä sisältämään lupaukset Jumalalta tulevasta pelastuksesta. Uusi testamentti taas edustaa meille Jumalan lupauksien toteutumista.
Syventyessämme juutalaisuuden ja kristinuskon väliseen dialogiin meidän tulee huomioida käyttämiemme käsitteiden arvolataus. Mikäli haluamme keskustella kohteliaasti, meidän tulee etsiä sellaisia käsitteitä, joilla vältämme jo lähtökohdissa loukkaamasta toisella tavalla uskovia lähimmäisiämme. – Tämä ei tarkoita sitä, että pyyhkisimme oman vakaumuksemme pois. On olemassa korvaavia käsitteitä, joita käyttäen kielenkäyttömme on neutraalia.
Kristitty voisi esim. opetella käyttämään Raamattunsa heprealaisesta osasta nimitystä ’heprealainen Raamattu’. Tällöin jo tuo nimitys muistuttaa, kenelle jokainen kristitty on velkaa varhaisimmasta uskonnollisesta perinnöstään. – Tämä lähtökohta antaa paremmat edellytykset vuoropuhelulle.
Käytän tässä kirjoituksessani ns. Uudesta testamentista nimitystä ’kristillinen kreikankielinen Raamatun osa’. Tämä on hieman epäkäytännöllinen ja epätäsmällinen nimitys, koska se on niin pitkä. Lisäksi kaikkia ko. kirjoituksia ei liene kiistatta kirjoitettu pelkästään kreikaksi. En kuitenkaan tyydy nimitykseen ’kristillinen Raamattu’, sillä myös heprealainen Raamattu on historiallisesti mielletty osaksi kristillistä Raamattua.
Toinen merkittävä kielenkäyttöön liittyvä pikkuhuomio on käyttämämme ajanlasku. Varsin usein käytämme lyhenteitä eKr. tai jKr.. Näissäkin käsitteissä lähtökohta on kristillinen. Periaatteessa näissä käsitteissä ei ole vastaavaa arvosisältöä kuin Raamattuun liittyvissä nimityksissä. Jeesus oli historiallinen henkilö siinä missä keisari Nero tai Gandhi. Aikaa olisi voitu alkaa laskea myös jostakin muusta historian merkkihenkilöstä/tapahtumasta, ja näin tätä kysymystä voisi pitää vain yhtenä virstapylväänä monien muiden vaihtoehtojen joukossa. – Mikäli Kristus kuitenkin häiritsee ”ajanyksikkönä”, tämäkin käsite on helppo korvata lausumalla sen kohdalla ’ennen tai jälkeen yleisen ajanlaskumme’(B.C.E. tai C.E.).
Olen nyt esittänyt muutaman teknisen pikkuseikan juutalaisuuden ja kristinuskon väliseen vuoropuheluun liittyen. Tämän lisäksi on olemassa valtavan suuri ja vähän käytetty materiaalipaljous, joka olisi monelle ko. dialogista kiinnostuneelle varsinainen aarreaitta. – Tämä ”aarreaitta” on se juutalainen (ja osin kristillinen) kirjallisuus, joka on kirjoitettu heprealaisen Raamatun ja kristillisen Raamatun kreikankielisen osan kokoon saattamisen eli kanonisoimisen välillä. – Joku käyttää tästä kirjallisuudesta nimitystä ’testamenttien välinen kirjallisuus’, mutta siinäkin on kyse arvolatauksen sisältävästä käsitteestä. – Tällaista kirjallisuutta ovat mm. ns. apokryfikirjat, pseudograafiset kirjat, Qumranin kirjalliset löydökset sekä Filonin ja Josefuksen kirjoitukset.
Varhainen juutalaisuus tuotti paljon yleisen ajanlaskumme alkua edeltävää ja kristillisen kreikankielisen Raamatun aikaista rinnakkaiskirjallisuutta. Tämä kirjallisuus valaisee ohittamattomalla tavalla taustaa nykyiseen rabbiiniseen juutalaisuuteen ja kristinuskoon. – Varhaisen juutalaisuuden ei-kanonista kirjallisuutta on olemassa suurempi määrä kuin koko kristillinen kreikankielinen Raamatun osa sisältää varhaiskristillisiä kanonisoituja kirjoituksia. – Millaisia nämä kaanonin ulkopuoliset kirjoitukset ovat ja mikä on näiden kirjoitusten sanoma juutalaisuuden ja kristinuskon väliseen vuoropuheluun?
Luettelen seuraavassa muutamia kiinnostavia yksityiskohtia em. kirjallisuudesta:
Danielin kirja innoitti kertomaan tarinoita, jotka liittyivät Danielin profetian teemaan. Tällaisia kirjoituksia olivat mm.:
- kertomus Susannasta, joka on viaton ja hurskas. Susanna puolustautuu pahaa ja irstasta vanhimmistoa vastaan (vastakkain ovat juutalaisen yhteisön omat ryhmät)
- Bel ja Dragon, joka sisältää tyypillistä juutalaista huumoria (polemiikkia epäjumalia vastaan)
- Asarjan rukous puhuu kansaa, joka on rikkonut Jumalan liiton synneillään ja joutunut vihollisen alistamaksi. Vapautus tulee Jumalan armosta ja rukousvastausten kautta
- Tobias onnistuu isänsä Tobitin ja enkeli Rafaelin ohjeita seuraten saamaan avun sokeuteen ja demonin vaivaan. Kirjoitus edustaa ihmiskuvaa, joka ei oleta synnitöntä sankaria, mutta löytää avun Jumalan armollisuudesta niille, jotka lähestyvät ongelmiaan Jumalaan luottaen.
Nämä em. kirjalliset teokset ovat suhteellisen varhaisia kirjoituksia, niissä ei vielä näy kovin ilmeisesti kreikkalaisen kulttuurin tunkeutumisen vaikutus. Lisäksi Daniel-ryhmän lisäksi voidaan vielä mainita Jeremian kirje, joka on lisäys Jeremian kirjaan. Sen pointti on osoittaa ironian keinoin, etteivät epäjumalat ole oikeita jumalia.
Seuraava kirjallinen vaihe lähestyy jo Aleksanteri Suuren mukanaan tuomaa kreikkalaista vaikutusta.
1. Heenokin kirja on harvoja ajanlaskumme alkua edeltävän 3. vuosisadan tuotteita. Tosin kyseessä on traditiokokoelma, jonka osat ovat eri-ikäisiä.
1. Heenokin kirja sisältää kaksi elementtiä, joista ensimmäinen on Heenokin vanhurskaus pahana aikana. ja toinen on Heenokin ilmestys, jonka hän välittää poikansa Metusalemin kautta lopunajan vanhurskaille. Vedenpaisumuksen ajankuva (synti ja tuomio) toimii ”esikuvana” viimeisten päivien tapahtumista.
Seuraava merkkipaalu eli ’Jeesus(Joshua) Siirakin pojan Viisaus’ (Siirakin kirja) on puolestaan toisen ajanlaskuamme edeltävän vuosisadan ajan tuotantoa. Kirjan lajia voi verrata heprealaisen Raamatun Sananlaskuihin. Mielenkiintoista on, että tässä kirjassa Viisaus saa persoonallisen muodon ja esittäytyy lain ja profeettojen persoonallisena inspiroijana Israelille. Siirakin pojan Viisaus-malli esiintyy myös Baarukin kirjassa ja varhaiskristittyjen ajatuksessa Jeesuksesta ennen maailmaa olevana olentona (kuten Snl 8). Siirakin pojalle oli tärkeää korostaa ihmisen vastuuta omista valinnoistaan sovituksen ja anteeksiannon äärellä.
Kirjallisuus heijastaa yleensä oman aikansa kysymyksiä. Monet juutalaistaustaiset ei-kanoniset kirjoitukset tarkastelemaltamme ajanjaksolta heijastavat vainoa, vastustusta, tuhon kokemuksia ja yksinäisyyttä. Näin tapahtui erityisesti silloin kun Hellenististä perintöä astui vaalimaan Antiokhos IV (Epiphanes). Antiokhos kohdisti toimensa uskonnon alueelle, koska hän katsoi sen kansallisen vastarinnan pesäkkeeksi.
Juhlien kirja on kirjoitus, jossa kreikkalaisvaikutusta vastaan käydään reformia. Eräs merkittävä tekijä on aurinkokalenterin omaksuminen oikean raamatullisen juhlakalenterin taustaksi.
Mooseksen testamentti lienee nykymuodoltaan nykyisen ajanlaskumme alun jälkeinen, mutta kuvannee ytimeltään aikaa, jolloin makkabelais-kansannoususta ei ollut vielä tietoa. Kirja nojaa ’Juhlien kirjan’ sisältämään viestiin. Keskeinen viesti on vanhurskaan ja viattoman kärsimyksen merkityssisältö. Viaton veri vetää tuomion vihollisen päälle. Näin ollen marttyyrius ei ole turhaa. – Pyhäkön häpäisy on kirjan päättävä tapahtuma. Muodoltaan kirja on muokattu kuvaamaan Mooseksen luovuttamaa testamenttia Joosualle (salaisia profetioita viimeisiä päiviä varten).
Antiokhos IV Epiphanes sai kohdata varhaisen juutalaisuuden kansallisen päättäväisyyden.
Makkabealaisten voitot ja voitoista seuranneet hasmonealais-dynastian ristiriidat synnyttivät nekin kirjallisia kannanottoja.
Juuditin kirja kuvaa viisaan ja juonikkaan naisen sankaruutta. Kauneutensa ja suuren luottamuksensa avulla Juudit onnistuu surmaamaan assyrialaisten leirissä Nebugadnesarin sotapäällikkö Holofernesin. Kyseessä lienee ”salakieli”, jolla Assyrialla tarkoitetaan Syyriaa ja Nebugadnesarilla Antiokhosta. Kirjan synty voi olla kaksivaiheinen (persialais-hasmonealais-kausilta). Tarinan opetus on, että Jumalan apu edellyttää myös ihmisten aktiivista panosta.
Baarukin kirjassa on neljä jaksoa, joilla saattaa olla eri alkuperä. Jaksot on kuitenkin solmittu yhteen pääteemalla eksiili ja paluu. Kuuliaisuus kääntää Israelin kansan kohtalon.
1. Makkabealaiskirja edustaa suoraa historiallista kuvausta. Kuvauksen viesti on kertoa hasmomonealais-dynastian teoista; Mattatiaksen perheestä, joka vapautti juutalaiset vainolta, palautti Tooran säännökset, toi kansalle rauhan ja poliittisen itsenäisyyden.
2. Makkabealaiskirja on enemmin tunteisiin vetoava kirjoitus historioinnin sijasta. Aikasisältö pysyttelee 1. Makkabealaiskirjan sisällä. Marttyyriteologia on keskeisenä. Marttyyrien veri sisältää sovituksen ulottuvuuden Jes.53:n hengessä. Juutalaisten kärsiessä myös vainoojat täyttävät syntiensä mittaa. Antiokhoksen vaino ymmärretään Jumalan tuomiona kansan synneistä.
Edellä mainittuun ajanjaksoon voidaan liittää myös seuraavat Qumranin kääröt. Omalta osaltaan nekin osoittavat varhaisen juutalaisuuden moninaisen luonteen ja lahkojen määrän. Kaikkiaan Qumranin käärötkin edustavat useampia aikakausia.
Damaskon kirja on tiukkaa rajanvetoa oman (essealaisen?) ryhmän ja ulkopuolisten juutalaisten ryhmien välillä. Käärö esittää oman ryhmän uudessa liitossa elävinä ja oikeaa Tooran tulkintaa edustavina. Rajanvetoa käydään mm. hasmonealaiseen pappeuteen nähden, jonka katsotaan maallistavan temppelin.
Qumranin yhteisö uskoi elävänsä lopun aikaa, joiden ymmärrys avautui heille Mooseksen ja profeettojen kautta. Yhteisölle oli tärkeä mm. ’Juhlien kirja’, joka avasi heille oikean juhlakalenterin. Raamattua selitettiin kommentaarien avulla, joita olivat mm.:
- Habakuk-kommentaari on laajin Qumranilta löydetty heprealaisen Raamatun selitysteos. Kun Hababukin kirja profetoi kaldealaisten noususta (650-600 B.C.E), kommentaari sijoittaa kaldealaisten tilalle ns. kittiläiset (roomalaiset?). Yhteisöllä näyttää olevan kaksi vihollista, jotka lienevät ns. ’pahaksi papiksi’ nimetty hasmonealainen ylipappi (Aleksanteri Jannaios tai Joonatan) sekä ns. ’valheen puhuja’ (Qumranin yhteisön ex-jäsen?). – Jumala pelastaa ne, jotka noudattavat lakia Juudan suvussa… heidän kärsimyksensä ja Vanhurskauden opettajalle osoittamansa uskollisuuden tähden.
- Psalmi-kommentaari – Ns. ’paha pappi’ yrittää tappaa (Qumranin) Vanhurskauden opettajan. Tämä tapahtuma tulkitaan Psalmin 37(:32-33) mukaisesti. Erilaisten kalenterien takia Jerusalemin ylipapin (Joonatan?) onnistui pyrkiä Jom Kippuria viettävän Vanhurskauden opettajan kimppuun. – Teksti antaa ymmärtää parhaillaan elettävän lopun aikaa. Vanhurskauden opettajan kuolemasta katsottiin kestävän 40 vuotta viimeistä vaihetta (ennen tuomiota). Messiasta odotettiin n. 72 B.C.E..
- Naahum-kommentaari kuvannee parhaiten aikaa, jolloin hasmonealais-dynastia lähestyi viimeisiä sisäisiä ristiriitojaan. Meille säilynyt (katkelmallinen) teksti sisältää jakson Naahum1:3-3:12. Assyrian kuninkaalle ennustettu tuho tulkittiin nyt Syyrian hallitsijan Demetrioksen ja fariseusten kohtaloksi. Kommentaarissa (pesherissä) puhutaan ’raivoisasta jalopeurasta’, jolla tarkoitettaneen Aleksanteri Jannaoista ja hänen kovia otteitaan mm. fariseuksia vastaan (800 fariseusta ristiinnaulittiin, koska he hakivat apua Demetrios III Eukairokselta.). Tämä lienee syytä tulkita Qumranin ryhmän käsityksenä fariseuksia kohdanneelle Jumalan tuomiolle. Aika ymmärretään tuomion aikana (joka koskettaa myös saddukeuksia).
- Jesaja-kommentaari edustaa em. kanssa samoja eri ryhmiin liittyviä vastakkain asetteluja. Tekstistä nousee tulevaisuudessa tapahtuva viimeisten aikojen sota ja messiaskuninkaan mukana koittava tuleva ihana aika. Messiasodotus näyttää olleen voimakkaimmillaan juuri 100-70 B.C.E., jolloin itsenäisen hasmonealais-valtion synty oli tosiasia.
Qumranilla selitettiin Raamattua myös kommentaari-kirjallisuudesta poikkeavalla yhdistelevällä metodilla. Tällaisia kirjoituksia edustavat mm.
- Florilegium 4Q174 (lain teot temppeliuhrin paikalla, daavid-sukuinen Rauhanruhtinas) – Merkillepantavaa tässä kirjoituksessa on se, että siinä puhutaan temppelistä tavalla, joka antaa ymmärtää lain tekojen ottavan viimeisinä päivinä uhrien paikan.
- The Testimonia 4Q175 (tulevien johtajien esittely: Daavid-messias, profeetta kuten Mooses, pappillinen messias – Qumranilla näet odotettiin kahta erillistä messiasta?)
- Yhdyskuntasääntö (kuvasi Qumranin yhteisön sisäistä elämää, jonka päämäärä oli rakastaa hyvää ja vihata pahaa. Yhdyskuntasääntöön liittyy myös ns. Seurakuntasääntö, joka käsittelee päivien lopulla kokoontuvan seurakunnan hierarkista rakennetta. Mielenkiintoista on, että odottaessaan messiastaan (messiaitaan) yhteisö vietti sakraaleja yhteysaterioita, joilla se uskoi messiaan jo olevan läsnä.)
- Hymnien kirja edustaa yksityisten ihmisten kiitospsalmeille tyypillistä runoutta, jossa mielenkiintoinen (mutta vaikeasti tulkittava) on ’Messiaan syntymän tuskia’ vastaavaksi nimetty palsta: ”Sillä kuoleman kouristusaalloissa hän synnyttää poikalapsen, ja tuonelan tuskissa puhkeaa odottavan kohdusta ihmeellinen neuvonantaja väkevyydessään” (kuten Jes. 9:5). Lisäksi on olemassa Sapattiuhrin laulut, joka on psalmien kaltaista hymnistä tekstiä. Kirja vaikuttaa kuvaavan aikakautta, jolloin polyteistinen muinaisitämainen mystiikka muuntuu kuvaamaan juutalaista monoteismiä. Hesekielin kaltaista vaunumystiikkaa.
- Jesajan marttyyrikuolema on legenda, jossa profeetta Jesajalle luodaan deterministinen marttyyrikuolema profeetta Hesekielin pahan pojan Manassen kautta.
Yhtä varhain kuin Babyloniassa elettiin eksiilissä, myös Egyptissä oli olemassa juutalainen asutus. Tämänkin sektorin kirjallinen tuotanto oli varsin laajaa.
Muutamia merkittäviä kirjallisia teoksia olivat:
- The Sibylline Oracles ovat tulevia tapahtumia (viimeisiä päiviä) koskevia oraakkeleita, jotka lienee koottu Egyptissä toisella ajanlaskuamme edeltävällä vuosisadalla. Kirjassa esiintyy ystävällismielisyyttä Ptolemaios VI Filometeriin nähden (Kyyros?). Ko. hallitsija kuvataan juutalaisten ystävänä. – Muutoin kirjaa hallitsee pakanuuden vastainen tendenssi, jonka mukaan ”hyvä pakana on kääntynyt pakana”.
- Aristeaan kirje Filokratesille lienee Ptolemaiosten hovin virkailijan Aristeaan nimiin laitettu juutalainen kirjoitus, jonka idea on luoda heprealaisen Raamatun kreikan-kieliselle käännökselle (LXX) arvokas lähtökohta. Kielelliset havainnot viittaavat, että kirje on tuotettu toisen ajanlaskuamme edeltävän vuosisadan viimeisellä kolmanneksella (Ptolemaios VIII Euergetesin aikana). Kirjoittajan tarkoitus näyttää olleen minimoida juutalaisten ja pakanoiden välistä vastakkainasettelua (mm. nostaa esille yleisiä uskonnollisia hyveitä, siltaa haetaan myös yhteisestä etiikasta ja viisaus-ajattelusta). Miljöönä lienee Aleksandria.
- 3. Makkabealaiskirje – vahvasti antipakanallinen, kenties reaktio Ptolemaios VIII Euergetesin yritykseen tunkeutua Jerusalemin temppelin kaikkein pyhimpään.
- Lisäyksiä Esterin kirjaan – sisältää 6 lisälukua Esterin kirjaan, joiden tarkoitus on luoda dokumentteja ja uskonnollista sisältöä mm. kuvaamalla kirjan tapahtumia rukousvastauksena.
- Salomonin Viisaus – teoksen kirjoittaja käyttää kreikkalaisen ajattelun tapaa esitellä filosofinen tarkoituksellisuus elämän tienä. Viisaus esiintyy persoonallisena hyveiden opettajana. Kirjassa esiintyy kertomus vanhurskaasta miehestä, joka väittää olevansa Jumalan poika. Ko. ”Jumalan poika” tulee tapetuksi, mutta saa sielulleen kuolemattomuuden Jumalan luona. Kirjailija näyttää herättäneen uudelleen näkymän Jesajan kuvan kärsivästä Herran palvelijasta ja hänen korottamisestaan (Jes.52:13-53:12). Viisaus läpäisee kosmoksen. - Kielellisesti kirja vaikuttaa ajoittuvan ensimmäisiin ajanlaskumme alkua seuraaviin vuosisatoihin. Vainotun vanhurskaan teema voi viitata Caligulan hallinnointiin (37-41 A.C.) ja Aleksandrian juutalaisten kokemiin vainoihin. / Tärkeä kirja sekä aikansa juutalaisille että varhaisille kristityille
- 2. Heenokin kirja - Filon Aleksandrialaisen kirjoituksille tyypillisiä traditioita & mytologiaa sisältävä teos, joka hakee Heenokista papillista suksessiota Metusalemin ja Melkisedekin kautta. Nykymuoto slaavilainen.
Jo Egyptin juutalaisuuden (tarkasteluajankohdan) myöhemmissä teksteissä näkyi roomalaisten nousun vaikutus (mahdollinen Caligula). Israelin historiallisella alueella hasmonealais-dynastian raunioille nousi Herodesten dynastia, jota seurasi Rooman suora hallinto. Tältä ajalta noussevat seuraavat kirjoitukset:
Salomon psalmit – Kokoelma psalmeja, joista nousee esille mm. usko ylösnousemukseen. Psalmien pääidea on osoittaa Jumalan tuomioiden tarkoituksenmukaisuus. Yllättävää on hasmonealaisten tulkitseminen Jumalan rankaisuksi Israelin syntiin. Messias-traditio nousee esille Jesaja-perinteen mukaan (kansa ymmärretään Jumalan esikoispoikana/ Exod.4:22). / Ajoittunee kokoelmana laajalle, mutta ensimmäinen ajanlaskuamme edeltävä vuosisata lienee jonkinlainen lähtöpiste.
Mooseksen testamentti lisäyksillä – Mooseksen testamentti oli alkujaan syntynyt kuvaamaan Antoikhos IV Epiphaneen vainoa, mutta otettiin myöhemmin uudelleen käyttöön ja sovitettiin se hasmonealais-dynastian, herodes-dynastian ja Rooman imperiumin tapahtumasarjaan (pakanalliselle vastustajalle tulee loppu).
1. Heenok luvut 37-71 – Mahdollisesti Herodes Suuren hallintoa edeltävään parthialaisten invaasioon viittaava draama, jossa ennalta-olemassa ollut Ihmisen Poika (Dan.), persoonallisen muodon omaava Viisaus, pakanoiden valkeus ja henkien Herra (kaikki samassa persoonassa) toimii esitaistelijana ko. draamassa. Vainotun vanhurskaan miehen kuva nousee esille (Jes.52-53). / Merkittävää on ’Ihmisen Poika’ käsitteen seemiläinen käyttö; ajoitus liittyy jotenkin Herodes Suuren viimeisiin aikoihin (kuuma lähde-hoidot).
4. Makkabealaiskirja – Sisältää osittain 2.Makkabealaiskirjan uudelleenkerrontaa. kertoo platonisia ja stoalaisia koulukuntia mukaillen myös pappi-filosofi Eleasarin perustelut Lain tarkoituksenmukaisuudesta. Nämä perustelut nousevat (kuvitteellisesta?) väittelystä Antiokhuksen kanssa. Väittelyn lopputulos on Eleasarin kidutettavaksi joutuminen ja marttyyrikuolema… Marttyyrin viimeinen viesti on kuitenkin ajatus ko. kuolemasta kansan syntejä sovittavana asiana. Tekstistä nousee viesti Jumalan Viisaudesta, joka välittyy Lain kautta. Marttyyrikuolemien funktio on sovitus ja puhdistus. Kreikkalaisen filosofiansa viljelystä huolimatta kirjoittajan itseymmärrys on juutalainen (Viisaus on Toora ja marttyyrit Aabrahamin siementä.)./ Ajoitus sopii Caligulan vainoihin.
12 patriarkan testamentti – Nykymuodossaan kristillinen kirjoitus, jonka ydinkertomukset osoittautuivat kuitenkin Qumranilta löytyneen arameankielisen Leevin testamentin valossa juutalaisiksi. Sisältää voidellun pappi/kuningas-teeman, hajaannuksesta palaamisen ajatuksen, mutta myös pakanoiden pelastuksen. Kuolleista ylösnousemukseen ja uuden Jerusalemiin koittamiseen uskotaan.
Aabrahamin testamentti – Opettavainen kertomus siitä, kuinka nuhteeton Aabraham sai oppia myös Jumalan laajakatseisuutta.
Mooseksen apokalypsi & Adamin ja Eevan elämä – Kertomuksia, jotka kertovat Adamin viimeisen tahdon/testamentin ja Saatanan omakertomuksen taivaasta karkotuksestaan. – Kuolema on synnin seurauksen realiteetti, mutta armo odottaa viimeisenä päivänä. - Mooseksen apokalypsi kertoo lisäksi Aadamin ohjeet Seetille.
Joosef ja Asenat – Vierasmaalainen vaimo oli varhaiselle juutalaisuudelle teologinen ongelma. Asenat kuvataan käännynnäisen ihannekuvana. Ikuinen elämä löytyy vain Israelin Jumalassa. Kertomuksella lienee pakanoita valistava aspekti. Kirjoituspaikka on mahdollisesti Egypti ja ajankohtana mahdollisesti ajanlaskumme alun tienoot.
Genesis-apokryfi – Qumranin löytöihin kuuluva kirjoitus, joka sanoittaa heprealaista Raamattua minä-muotoisena kerrontana (Jumalan kohdalla ’minä’). Kertomukseen sisältyy aika Nooan isästä Aabrahamiin. Välittää ajankuvaa juutalaisesta Raamatun tulkinnasta, paikannimistä ja alueen arameasta ajanlaskumme alussa.
Pseudo-Filon – Raamatullista historiaa kerrotaan uudelleen niin, että vastaus kysymykseen Israelin eloonjäämiseen on jo ennen maailman luomista tapahtuneessa Jumalan valinnassa. Keskustelua käydään Israelin historiallisista hyvistä ja pahoista johtajista. Jumalan liittouskollisuudesta lienee haettu tällä kertaa turvaa juuri ennen vuoden 70 A.C. tapahtumia (Tuolloin johtajuuskysymyskin oli polttava.).
Siirtymä entistä suorempaan Rooman hallintaan (ajanlaskumme ensimmäisen vuosisadan toinen puolisko) alkoi kartuttaa lisääntyviä ongelmia juutalaisen uskonnonharjoituksen ylle. Tänä aikana syntyi myös joukko kirjallisuutta, joka heijasteli temppelin tuhon synnyttämää teologista ongelmaa:
2. Baarukin kirja painottaa kahta asiaa; temppeliä ja Tooraa. Jumala on rankaiseva pakanoita ja nykyinen temppeli on vain tulevan varjo. Messiaan aikaa kuitenkin edeltää kärsimyksen aika. Kirjan aikana elettävä kriisi ei tarkoita Israelin annihilaatiota, sillä Jumalan lupauksia ei ole peruttu.
4. Esra on nykymuodossaan kristillinen kirjoitus. Se sisältyy 2. Esran sisälle (luvut 3-14). Israelin kohtaamien rangaistusten taustalla nähdään ensimmäisen isän (Adam) rikkomuksesta seurannut paha sydän. Tämä rangaistus koskettaa myös pakanakansoja, vaikka ne toimivatkin Israelia kohdanneen tuomion agentteina. Jumalalla on kuitenkin määrätty aika kullekin tapahtumalle. Jumalan suunnitelma toteutuu lyhyen ajan kuluttua. Jumalan vastaus katastrofiin ei ole selitys. Se on lupaus. – Heprean-kielisessä alkumuodossa 4. Esran sanoma kuvaa Israelille annettujen lupausten pysyvyyttä. Nykymuodossaan alkuun ja loppuun sijoitetut kristilliset lisäykset muuttavat lupauksen hylkäämiseksi.
Myös Aabrahamin apokalypsi käsittelee kärsimyksen ongelmaa hahmotellen vastauksia Aabrahamin näyksi kuvattujen ilmestysten kautta. Vastauksia pahan ongelmaan haetaan pakanoiden ja juutalaisten kahtiajaon sekä enkelin nimeltä Azazel vaikutuksen kautta. Pinnalle jää kysymys siitä, ”Kuinka kauan?” – Vastapooleista pakanat ja juutalaiset nousee näkymä ajasta, jolloin Aabrahamin jälkeläiset tulevat hallitsemaan pakanoita.
3. Baarukin kirja esittelee Adamin synnin alkusyynä kaikkien ihmisten synnille. Vastuuta ihmisen teoista ei kuitenkaan ohiteta. Mielenkiintoinen visio on kuvittaa epäjumalan palvelijat eläimiksi muutettuina (kuolemansa jälkeen). Maailmalla on salattu oikeudenmukainen järjestys. Yhtäläisyydet Egyptin mytologiaan viittaavat Egyptiin kirjan kokoamispaikkana.
(Matteuksen evankeliumi ratkaisee teodikean ongelman nostamalla kirkon juutalaisen kansan tilalle. Tällöin kysymys Israelin restauraatiosta jää taustalle.)
Temppelin tuho ei jäänyt viimeiseksi näytökseksi (varhaisten?)juutalaisten kansallisissa pyrkimyksissä. Idässä kierrellyt Rooman imperaattori Hadrianus päätti rakentaa Aelia Capitolinan (129-131 C.E.), eli roomalaisen kaupungin, tuhotun Jerusalemin paikalle. Lisäksi hän kielsi ympärileikkauksen barbaarisena tapana. Simon Bar Kosiban (Kohkba) johdolla noustiin vielä kerran (sissisodan keinoin) Roomaa vastaan. Tuolloin (ja ensimmäisen 66-70 C.E. kansannousun aikaan) lyötiin kolikkoja, jotka heijastavat aikakauteen liittyneitä messiaanisia toiveita. Kolikkoihin oli kirjoitettu: ”Jerusalemin vapauden puolesta” – Samanlaista toivoa osoittavat myös Luukkaan evankeliumin (alku)lukujen tallentamat messiasodotukset (odottaa Israelin lohdutusta/Luuk.2:25; Jerusalemin lunastusta/Luuk.2:38 tai vapautusta/Luuk.24:21).
Toinen kansannousu ei kuitenkaan tuottanut toivottua tulosta, vaan juutalaisilta evättiin kokonaan pääsy Jerusalemiin (vain kerran vuodessa itkemään ja rukoilemaan).
Toisen kansannousun aikaan (tai sitä ennen) syntyi eräs profeetta Jeremian nimeen liitetty kirjoitus (The Paraleipomena of Jeremiah), joka on nykymuodossaan kristillinen. Kirjoituksessa on keskeisenä ideana juutalaisen kansan paluu Jerusalemiin. ”Jeremia” kehottaa luopumaan epäjumalien rukoilemisesta ja välittää Jumalan kutsun palata takaisin kotimaahan. Nykymuotoisenakaan kristillinen kirkko ei tässä tekstissä ole syrjäyttänyt kansallisen restauraation ajatusta. - Onko kyse juutalais-kristittyjen sisäisestä pohdinnasta vai välittävästä yrityksestä varhaisen juutalaisuuden ja kristinuskon välillä? - On myös mahdollista, että kirjoitus on kokonaan juutalainen ja vain muutettu kristilliseksi sijoittamalle Jeremialle Kristus-ilmestys.
Mitä nämä varhaisen juutalaisuuden ja varhaisen kristinuskon ”yhteiset” kirjoitukset osoittavat?
Näyttää ilmeiseltä, että jokaista varhaisen juutalaisuuden kirjallisesta vaiheesta nousee muutamia merkittäviä yhteisiä tekijöitä suhteessa juutalaisuuden ja varhaisen kristinuskon ajatusmaailmaan nähden.
Danielin profetian ympärille koottu kirjallinen tuotanto korosti hurskasta rukousta ja Jumalan armoa. Armollinen ja liitossaan uskollinen Jumala oli tärkeä sekä juutalaisille, että kristityille.
1.Heenokin kirja nostaa esille allegorisen Raamatun tulkinnan. Vedenpaisumuksen aika kuvaa myös viimeisten päivien aikaa. Syntiä seuraa Jumalan rangaistus ja tuomio. Tässä retribuution ajatuksessa juutalaisuus ja varhainen kristinusko paiskaavat kättä edellyttäessään oikeudenmukaisuuden toteutumista ”universaalien kulissien takana”
Siirakin kirjasta voidaan todeta, että siellä esiintyy Viisaus-malli (myös Baarukin kirjassa), joka on tärkeä varhaiskristittyjen ajatuksessa Jeesuksen maailmaa ennalta olevassa olemuksessa (kuten Snl 8). Siirakin pojalle oli tärkeää korostaa ihmisen vastuuta omista valinnoistaan sovituksen ja anteeksiannon äärellä.
2. Makkabealaiskirjassa marttyyriteologia on keskeisenä. Marttyyrien veri sisältää sovituksen ulottuvuuden Jes.53:n hengessä. Juutalaisten kärsiessä myös vainoojat täyttävät syntiensä mittaa. Vaikka sovituksen välittäjänä onkin joukko marttyyreja, ajatus kärsimyksen sovittavasta merkityksestä on yhteistä varhaisen kristinuskon (sovittavalle) kärsimysteologialle. Varhainen kristinusko omaksui myös juutalaisten marttyyriteologien mallin seurata Kristusta (kärsimyksien osallisuudessa) vainoihin ja kuolemaan Rooman vainoissa.
Qumranin kääröjen sanoma osoittaa monia asioita, jotka auttavat ymmärtämään varhaisen kristinuskon polemiikkia suhteessa rinnallaan vaikuttaneisiin juutalaisuuden muotoihin. Damaskon kirja kuvaa, kuinka essealaiset kokivat hasmonealaisen pappissuvun profanoivan temppelin.
Samantapainen mielenilmaus on löydettävissä myös evankeliumin Jeesukselta, kun hänen kerrotaan puhdistaneen temppelin.
Temppelin ja uhrien kohtalo tuntui olevan jo varsin varhain (Miika 3: 8-12; Jer.26: 1-19) monella tapaa mietinnän alla. Qumranilta löydetty Florilegium puhuu temppelistä tavalla, joka antaa ymmärtää lain tekojen ottavan viimeisinä päivinä uhrien paikan. Tämä ajatus on tuskin vieras rabbiiniselle juutalaisuudelle (esim. b.Sot 14a; Ecclessiastes R 7:1-3, Targum Neofiti ad Gen 35:9; Targum Pseudo-Joonatan ad Ex 18:20 ja Deut. 34:6), joka puhuu ”rakkauden teoista” syntien sovittajana (Snl.16:6). Vastaava ajatus löytyy myös apokryfikirjoista (Tob. 4:10-11; 12:9-10, Sir 3:30). Kristillinen uskontulkintakaan ei torju tätä tulkintaa (ks. Matt.25:35-40). Apostoli Paavalilta kuitenkin näemme, että kristillisessä kehyksessä kyseinen kohta tulkitaan Kristuksen toteuttamina sovittavina ”rakkauden tekoina” meidän puolestamme (Ef.2:8-10). Tämä kristillinen (armollinen) tulkinta ei ole varhaiselle juutalaisuudelle vieras, sillä myös Siirakin kirjan mukaan (Sir. 2:6-7) Jumala on armollinen ja ylläpitää ihmistä. – On syytä huomata, että Sananlaskujen kirjaan (Snl.16:6) pohjautuva ajatus ”rakkauden teoista” (laupeudesta ja uskollisuudesta) syntien sovittajana esiintyy heprealaisen Raamatun konkordansseissa usein sellaisena käsiteparina, joka esiintyy Jumalan attribuutteina (2. Moos.34:6). Sananlaskujen kirjassakaan nämä ominaisuudet eivät ole ihmisen itsenä hankittavissa, vaan ne lahjoitetaan kuulemalla Viisautta (ks. Snl.1-9 ja 14:22). – Mielenkiintoisella tavalla persoonallisen Viisauden idea ja ”rakkauden teot” (laupeus ja uskollisuus) löytävät sillan varhaisen juutalaisuuden ja kristinuskon välillä.
Qumranin kääröistä nousee myös esille aikakauteen liittyvä voimakas messiasodotus joihin liittyvät myös ”messiaan synnytystuskat” (Hymnien kirja). Qumranin tekstejä on ns. Seurakuntasääntö, joka kuvaa, että odottaessaan messiastaan (messiaitaan) yhteisö vietti sakraaleja yhteysaterioita, joilla se uskoi messiaan jo olevan läsnä. Vertailukohtaa kristilliseen ehtoolliskäytäntöön on vaikea sivuuttaa.
2. Baarukin kirjassa esiintyy aikansa juutalaisille ja sittemmin myös kristityille soveltuva ajatus siitä, että messiaan aikaa edeltää kärsimyksen aika. Kirjan aikana elettävä kriisi ei tarkoita Israelin annihilaatiota, sillä Jumalan lupauksia ei ole peruttu. Tämä loppujohtopäätös käy yksiin mm. (varsin varhaisen kristityn) apostoli Paavalin ajatuksessa Israelin restauraatiosta (Room.11:17-24). Samaa todistaa myös Jeremian nimiin laitettu toista kansannousua sivuava kirjoitus (The Paraleipomena of Jeremiah).
Erityisen huomiota herättävää on myös ajanlaskumme alkuaikoja edeltävät ja sivuavat käsitykset ihmisestä syntisenä ja Jumalan vanhurskauteen kykenemättömänä.
4.Esra on nykymuodossaan kristillinen kirjoitus, joka sisältyy 2.Esran sisälle (luvut 3-14). Israelin kohtaamien rangaistusten taustalla nähdään ensimmäisen isän (Adam) rikkomuksesta seurannut paha sydän. Mikäli kyseinen ajatus on alkujaan juutalaista perua se tarjoaa rinnakkaismateriaalia apostoli Paavalin tulkinnalle ihmisen perin juurin syntisestä perusolemuksesta (Room.3:23-24).
Myös 2. & 3.Baarukin kirja esittelee Adamin synnin (kumuloituvana) alkusyynä kaikkien ihmisten synnille, mutta 3. Baarukin kanssa olemme tekemisissä nykymuodossaan kristillisen edition kanssa, joten voimme vain todeta ko. aiheen varhaiseksi keskustelunaiheeksi, vaikka emme voikaan dokumentoida ”perisynti-ajatuksen” alkuperää aukottomasti (pelkästään) juutalaiseksi.
Egyptin varhainen juutalaisuus nosti esille varhaisille kristityille tärkeitä kirjoituksia, joissa ”pakanuuden” ja juutalaisuuden väistä eroa kavennettiin merkittävästi. Aristeaan kirje Filokratesille löytää monia yleisuskonnollisia hyveitä, joille se löytää hyvät perusteet heprealaisesta Raamatusta. Tämä keskustelu liitetään antiikin suurimman käännöksen eli Septuagintan pohjustukseksi.
Myös teoksen ’Salomonin Viisaus’ kirjoittaja käyttää kreikkalaisen ajattelun tapaa esitellä filosofinen tarkoituksellisuus elämän tienä. Viisaus esiintyy persoonallisena hyveiden opettajana. Kirjassa esiintyy kertomus vanhurskaasta miehestä, joka väittää olevansa Jumalan poika. Ko. ”Jumalan poika” tulee tapetuksi, mutta saa sielulleen kuolemattomuuden Jumalan luona. Kirjailija näyttää herättäneen uudelleen näkymän Jesajan kuvan kärsivästä Herran palvelijasta ja hänen korottamisestaan (Jes.52:13-53:12). Viisaus läpäisee kosmoksen. - Kielellisesti kirja vaikuttaa ajoittuvan ensimmäisiin ajanlaskumme alkua seuraaviin vuosisatoihin. Vainotun vanhurskaan teema voi viitata Caligulan hallinnointiin (37-41 C.E.) ja Aleksandrian juutalaisten kokemiin vainoihin. Kirja on ollut tärkeä sekä aikansa juutalaisille että varhaisille kristityille.
2.Heenokin kirja on Filon Aleksandrialaisen kirjoituksille tyypillisiä traditioita & mytologiaa sisältävä teos, joka hakee Heenokista papillista suksessiota Metusalemin ja Melkisedekin kautta. Nykyisistäkin ekumeenisista keskusteluista ymmärrämme, että jatkuvuuden ajatus on ollut (ja on) tärkeä etsittäessä Jumalan johdatusta (pelastus)historian pitkässä juoksussa.
Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä yhtäläisyytenä varhaisten juutalaisten ja varhaisten kristillisten lähteiden välillä esiintyy usein käsitys ajan vähyydestä ja parhaillaan elettävistä viimeisistä ajoista. Qumranin essealaisille ja varhaiselle kristillisille kirjoituksille tämä oli erityisen ilmeistä, mutta ilmiö ei ole vieras myöskään makkabealaisten marttyyriteologialle (messiaaniset intentiot) eikä Egyptin varhaiselle juutalaisuudelle (The Sibylline Oracles). Viimeisten päivien jälkeen koittava ylösnousemuskaan ei ole kristillinen keksintö. Ylösnousemuksesta todistavat (muodossa tai toisessa) Salomonin Psalmit (farisealainen viitekehys?), Mooseksen apokalypsi, 4. Makkabealaiskirja…
Tämä pieni yhteenveto osoittaa, että varhainen kristillinen tulkinta juutalaisista kirjoituksista oli hyvin ”juutalaista”. – Kysymys messiaana pidetyn Jeesuksen jumaluudesta jäänee edelleen polttavaksi, mutta on muistettava, että kirkkoisät näkivät Jeesuksessa ns. Logoksen, joka löytää yhtymäkohtansa juutalaisesta kirjallisuudesta nousevaan persoonallisen Viisauden käsitteeseen. Tuo idea näki persoonallisessa Viisaudessa ennen aikojen alkua vaikuttavan ”jumalolennon”. Kyseinen idea esiintyy jo 1.Heenokin kirjassa. Persoonallinen Viisaus esiintyy myös Salomonin viisaudessa sekä Baarukin ja Siirakin kirjoissa (luonnollisesti myös heprealaisen Raamatun Sananlaskujen 8.luvussa). Personifioidun Viisauden hahmo oli ominainen sekä juutalaisessa, että kreikkalaisessa ajattelussa ja sopi siten mainiosti sillaksi universaaliin mission omaksuvalle kristinuskolle..
Minusta on ymmärrettävää etsiä vuoropuhelua juutalaisen ja kristillisen uskon välillä. Koska olen protestantti, uskon, että aidoin usko löytyy alkuperäislähteille palaamalla. Tunnustavana kristittynä kaanonin ulkopuoliset lähteet eivät toimi minulle normatiivisina (henkilökohtaisella tasolla), mutta ne auttavat ymmärtämään kyseisen ajan ajattelua. Varhaisen juutalaisuuden ei-kanoniset kirjoitukset todistavat vastaansanomattomalla tavalla, että kristinuskon varhainen muoto oli todellakin ”se toinen juutalaisuuden muoto”, joka jatkoi rabbiinisen juutalaisuuden rinnalla varhaisen juutalaisuuden perinnettä. Vain nämä kaksi haaraa selviytyivät temppelin hävityksestä seuranneesta katastrofista.
Jää uskonvaraiseksi kysymykseksi, kuinka kukin tulkitsee edellä esittelemiäni asioita.
Minulle varhaisen juutalaisuuden ei-kanoninenkin materiaali kertoo siitä, että Jumala puhui Pyhän henkensä kautta omalle kansalleen ”koko pitkän tien”. Ajanlaskumme alun ihmisillä oli mahdollisuuksia löytää luonnollinen kosketuspinta kulttuurinsa ja ”Jumalan puheen” välillä. – Jumala puhui ihmisille vallitsevien kulttuurien välityksellä. – Näin minä uskon.
Joku toinen valitsee ennakko-olettamuksekseen tämän puoleisen selitysmallin. On varsin ymmärrettävää tulkita uskontohistoriaa pelkkänä sosiaalisena tapahtumasarjana.
Itselleni on merkittävää, että Raamattu ei ole selitysteos maailman/historiasta/kaikkeudesta, vaan kuvausta ihmisten kokemista kohtaamisistaan Kaikkivaltiaan kanssa. – Todistuksena tällaisista kohtaamisista Raamattu avautuu Jumalan suurena lupauksena.
Tässä kirjoituksessa olen käyttänyt (tärkeysjärjestyksessä) seuraavia kirjoja: Jewish Literature between the Bible and the Mishnah / Nickelsburg; The Death Sea Scrolls Today / VanderKam; Qumranin kirjasto / Sollamo (toim.); Uhri ja anteeksiantamus / Laato
Pahoittelen kieliasun epäyhtenäisyyttä (ja epämääräisyyttä) käytetyissä nimissä.
t. tertullianus
Jutussa näkyy kiinnostukseni juutalais-kristilliseen vuoropuheluun. Tämä juurien selvittäminen onkin pohdintani lähestymisnäkökulma.
Monesti kuulee väitettävän, että kristinusko on luonteeltaan lähempänä pakanallisia uskontoja. Tässä hieman argumentteja juutalaisen taustan puolesta.
Jos ketä kiinnostaa, niin "Enjoy apokryfia, pseudepigrafia yms.":
”TESTAMENTISTA TOISEEN”
Meillä kristityillä on tapana nimittää Raamattumme heprealaista osaa Vanhaksi testamentiksi. Tämä osa on kirjoitettu alun perin pääosin hepreaksi. Uudeksi testamentiksi taas nimitämme pääosin kreikaksi kirjoitettua (ainakin meille kreikaksi säilynyttä) osaa. Tämä kokonaisuus on yhdessä ns. kristillinen Raamattu.
Emme useinkaan ajattele, että käyttämämme jaottelu Raamattumme nimityksissä sisältää jo itsessään kristillisen uskontunnustuksemme. Vanhan testamentin miellämme (siis me kristityt) yleensä sisältämään lupaukset Jumalalta tulevasta pelastuksesta. Uusi testamentti taas edustaa meille Jumalan lupauksien toteutumista.
Syventyessämme juutalaisuuden ja kristinuskon väliseen dialogiin meidän tulee huomioida käyttämiemme käsitteiden arvolataus. Mikäli haluamme keskustella kohteliaasti, meidän tulee etsiä sellaisia käsitteitä, joilla vältämme jo lähtökohdissa loukkaamasta toisella tavalla uskovia lähimmäisiämme. – Tämä ei tarkoita sitä, että pyyhkisimme oman vakaumuksemme pois. On olemassa korvaavia käsitteitä, joita käyttäen kielenkäyttömme on neutraalia.
Kristitty voisi esim. opetella käyttämään Raamattunsa heprealaisesta osasta nimitystä ’heprealainen Raamattu’. Tällöin jo tuo nimitys muistuttaa, kenelle jokainen kristitty on velkaa varhaisimmasta uskonnollisesta perinnöstään. – Tämä lähtökohta antaa paremmat edellytykset vuoropuhelulle.
Käytän tässä kirjoituksessani ns. Uudesta testamentista nimitystä ’kristillinen kreikankielinen Raamatun osa’. Tämä on hieman epäkäytännöllinen ja epätäsmällinen nimitys, koska se on niin pitkä. Lisäksi kaikkia ko. kirjoituksia ei liene kiistatta kirjoitettu pelkästään kreikaksi. En kuitenkaan tyydy nimitykseen ’kristillinen Raamattu’, sillä myös heprealainen Raamattu on historiallisesti mielletty osaksi kristillistä Raamattua.
Toinen merkittävä kielenkäyttöön liittyvä pikkuhuomio on käyttämämme ajanlasku. Varsin usein käytämme lyhenteitä eKr. tai jKr.. Näissäkin käsitteissä lähtökohta on kristillinen. Periaatteessa näissä käsitteissä ei ole vastaavaa arvosisältöä kuin Raamattuun liittyvissä nimityksissä. Jeesus oli historiallinen henkilö siinä missä keisari Nero tai Gandhi. Aikaa olisi voitu alkaa laskea myös jostakin muusta historian merkkihenkilöstä/tapahtumasta, ja näin tätä kysymystä voisi pitää vain yhtenä virstapylväänä monien muiden vaihtoehtojen joukossa. – Mikäli Kristus kuitenkin häiritsee ”ajanyksikkönä”, tämäkin käsite on helppo korvata lausumalla sen kohdalla ’ennen tai jälkeen yleisen ajanlaskumme’(B.C.E. tai C.E.).
Olen nyt esittänyt muutaman teknisen pikkuseikan juutalaisuuden ja kristinuskon väliseen vuoropuheluun liittyen. Tämän lisäksi on olemassa valtavan suuri ja vähän käytetty materiaalipaljous, joka olisi monelle ko. dialogista kiinnostuneelle varsinainen aarreaitta. – Tämä ”aarreaitta” on se juutalainen (ja osin kristillinen) kirjallisuus, joka on kirjoitettu heprealaisen Raamatun ja kristillisen Raamatun kreikankielisen osan kokoon saattamisen eli kanonisoimisen välillä. – Joku käyttää tästä kirjallisuudesta nimitystä ’testamenttien välinen kirjallisuus’, mutta siinäkin on kyse arvolatauksen sisältävästä käsitteestä. – Tällaista kirjallisuutta ovat mm. ns. apokryfikirjat, pseudograafiset kirjat, Qumranin kirjalliset löydökset sekä Filonin ja Josefuksen kirjoitukset.
Varhainen juutalaisuus tuotti paljon yleisen ajanlaskumme alkua edeltävää ja kristillisen kreikankielisen Raamatun aikaista rinnakkaiskirjallisuutta. Tämä kirjallisuus valaisee ohittamattomalla tavalla taustaa nykyiseen rabbiiniseen juutalaisuuteen ja kristinuskoon. – Varhaisen juutalaisuuden ei-kanonista kirjallisuutta on olemassa suurempi määrä kuin koko kristillinen kreikankielinen Raamatun osa sisältää varhaiskristillisiä kanonisoituja kirjoituksia. – Millaisia nämä kaanonin ulkopuoliset kirjoitukset ovat ja mikä on näiden kirjoitusten sanoma juutalaisuuden ja kristinuskon väliseen vuoropuheluun?
Luettelen seuraavassa muutamia kiinnostavia yksityiskohtia em. kirjallisuudesta:
Danielin kirja innoitti kertomaan tarinoita, jotka liittyivät Danielin profetian teemaan. Tällaisia kirjoituksia olivat mm.:
- kertomus Susannasta, joka on viaton ja hurskas. Susanna puolustautuu pahaa ja irstasta vanhimmistoa vastaan (vastakkain ovat juutalaisen yhteisön omat ryhmät)
- Bel ja Dragon, joka sisältää tyypillistä juutalaista huumoria (polemiikkia epäjumalia vastaan)
- Asarjan rukous puhuu kansaa, joka on rikkonut Jumalan liiton synneillään ja joutunut vihollisen alistamaksi. Vapautus tulee Jumalan armosta ja rukousvastausten kautta
- Tobias onnistuu isänsä Tobitin ja enkeli Rafaelin ohjeita seuraten saamaan avun sokeuteen ja demonin vaivaan. Kirjoitus edustaa ihmiskuvaa, joka ei oleta synnitöntä sankaria, mutta löytää avun Jumalan armollisuudesta niille, jotka lähestyvät ongelmiaan Jumalaan luottaen.
Nämä em. kirjalliset teokset ovat suhteellisen varhaisia kirjoituksia, niissä ei vielä näy kovin ilmeisesti kreikkalaisen kulttuurin tunkeutumisen vaikutus. Lisäksi Daniel-ryhmän lisäksi voidaan vielä mainita Jeremian kirje, joka on lisäys Jeremian kirjaan. Sen pointti on osoittaa ironian keinoin, etteivät epäjumalat ole oikeita jumalia.
Seuraava kirjallinen vaihe lähestyy jo Aleksanteri Suuren mukanaan tuomaa kreikkalaista vaikutusta.
1. Heenokin kirja on harvoja ajanlaskumme alkua edeltävän 3. vuosisadan tuotteita. Tosin kyseessä on traditiokokoelma, jonka osat ovat eri-ikäisiä.
1. Heenokin kirja sisältää kaksi elementtiä, joista ensimmäinen on Heenokin vanhurskaus pahana aikana. ja toinen on Heenokin ilmestys, jonka hän välittää poikansa Metusalemin kautta lopunajan vanhurskaille. Vedenpaisumuksen ajankuva (synti ja tuomio) toimii ”esikuvana” viimeisten päivien tapahtumista.
Seuraava merkkipaalu eli ’Jeesus(Joshua) Siirakin pojan Viisaus’ (Siirakin kirja) on puolestaan toisen ajanlaskuamme edeltävän vuosisadan ajan tuotantoa. Kirjan lajia voi verrata heprealaisen Raamatun Sananlaskuihin. Mielenkiintoista on, että tässä kirjassa Viisaus saa persoonallisen muodon ja esittäytyy lain ja profeettojen persoonallisena inspiroijana Israelille. Siirakin pojan Viisaus-malli esiintyy myös Baarukin kirjassa ja varhaiskristittyjen ajatuksessa Jeesuksesta ennen maailmaa olevana olentona (kuten Snl 8). Siirakin pojalle oli tärkeää korostaa ihmisen vastuuta omista valinnoistaan sovituksen ja anteeksiannon äärellä.
Kirjallisuus heijastaa yleensä oman aikansa kysymyksiä. Monet juutalaistaustaiset ei-kanoniset kirjoitukset tarkastelemaltamme ajanjaksolta heijastavat vainoa, vastustusta, tuhon kokemuksia ja yksinäisyyttä. Näin tapahtui erityisesti silloin kun Hellenististä perintöä astui vaalimaan Antiokhos IV (Epiphanes). Antiokhos kohdisti toimensa uskonnon alueelle, koska hän katsoi sen kansallisen vastarinnan pesäkkeeksi.
Juhlien kirja on kirjoitus, jossa kreikkalaisvaikutusta vastaan käydään reformia. Eräs merkittävä tekijä on aurinkokalenterin omaksuminen oikean raamatullisen juhlakalenterin taustaksi.
Mooseksen testamentti lienee nykymuodoltaan nykyisen ajanlaskumme alun jälkeinen, mutta kuvannee ytimeltään aikaa, jolloin makkabelais-kansannoususta ei ollut vielä tietoa. Kirja nojaa ’Juhlien kirjan’ sisältämään viestiin. Keskeinen viesti on vanhurskaan ja viattoman kärsimyksen merkityssisältö. Viaton veri vetää tuomion vihollisen päälle. Näin ollen marttyyrius ei ole turhaa. – Pyhäkön häpäisy on kirjan päättävä tapahtuma. Muodoltaan kirja on muokattu kuvaamaan Mooseksen luovuttamaa testamenttia Joosualle (salaisia profetioita viimeisiä päiviä varten).
Antiokhos IV Epiphanes sai kohdata varhaisen juutalaisuuden kansallisen päättäväisyyden.
Makkabealaisten voitot ja voitoista seuranneet hasmonealais-dynastian ristiriidat synnyttivät nekin kirjallisia kannanottoja.
Juuditin kirja kuvaa viisaan ja juonikkaan naisen sankaruutta. Kauneutensa ja suuren luottamuksensa avulla Juudit onnistuu surmaamaan assyrialaisten leirissä Nebugadnesarin sotapäällikkö Holofernesin. Kyseessä lienee ”salakieli”, jolla Assyrialla tarkoitetaan Syyriaa ja Nebugadnesarilla Antiokhosta. Kirjan synty voi olla kaksivaiheinen (persialais-hasmonealais-kausilta). Tarinan opetus on, että Jumalan apu edellyttää myös ihmisten aktiivista panosta.
Baarukin kirjassa on neljä jaksoa, joilla saattaa olla eri alkuperä. Jaksot on kuitenkin solmittu yhteen pääteemalla eksiili ja paluu. Kuuliaisuus kääntää Israelin kansan kohtalon.
1. Makkabealaiskirja edustaa suoraa historiallista kuvausta. Kuvauksen viesti on kertoa hasmomonealais-dynastian teoista; Mattatiaksen perheestä, joka vapautti juutalaiset vainolta, palautti Tooran säännökset, toi kansalle rauhan ja poliittisen itsenäisyyden.
2. Makkabealaiskirja on enemmin tunteisiin vetoava kirjoitus historioinnin sijasta. Aikasisältö pysyttelee 1. Makkabealaiskirjan sisällä. Marttyyriteologia on keskeisenä. Marttyyrien veri sisältää sovituksen ulottuvuuden Jes.53:n hengessä. Juutalaisten kärsiessä myös vainoojat täyttävät syntiensä mittaa. Antiokhoksen vaino ymmärretään Jumalan tuomiona kansan synneistä.
Edellä mainittuun ajanjaksoon voidaan liittää myös seuraavat Qumranin kääröt. Omalta osaltaan nekin osoittavat varhaisen juutalaisuuden moninaisen luonteen ja lahkojen määrän. Kaikkiaan Qumranin käärötkin edustavat useampia aikakausia.
Damaskon kirja on tiukkaa rajanvetoa oman (essealaisen?) ryhmän ja ulkopuolisten juutalaisten ryhmien välillä. Käärö esittää oman ryhmän uudessa liitossa elävinä ja oikeaa Tooran tulkintaa edustavina. Rajanvetoa käydään mm. hasmonealaiseen pappeuteen nähden, jonka katsotaan maallistavan temppelin.
Qumranin yhteisö uskoi elävänsä lopun aikaa, joiden ymmärrys avautui heille Mooseksen ja profeettojen kautta. Yhteisölle oli tärkeä mm. ’Juhlien kirja’, joka avasi heille oikean juhlakalenterin. Raamattua selitettiin kommentaarien avulla, joita olivat mm.:
- Habakuk-kommentaari on laajin Qumranilta löydetty heprealaisen Raamatun selitysteos. Kun Hababukin kirja profetoi kaldealaisten noususta (650-600 B.C.E), kommentaari sijoittaa kaldealaisten tilalle ns. kittiläiset (roomalaiset?). Yhteisöllä näyttää olevan kaksi vihollista, jotka lienevät ns. ’pahaksi papiksi’ nimetty hasmonealainen ylipappi (Aleksanteri Jannaios tai Joonatan) sekä ns. ’valheen puhuja’ (Qumranin yhteisön ex-jäsen?). – Jumala pelastaa ne, jotka noudattavat lakia Juudan suvussa… heidän kärsimyksensä ja Vanhurskauden opettajalle osoittamansa uskollisuuden tähden.
- Psalmi-kommentaari – Ns. ’paha pappi’ yrittää tappaa (Qumranin) Vanhurskauden opettajan. Tämä tapahtuma tulkitaan Psalmin 37(:32-33) mukaisesti. Erilaisten kalenterien takia Jerusalemin ylipapin (Joonatan?) onnistui pyrkiä Jom Kippuria viettävän Vanhurskauden opettajan kimppuun. – Teksti antaa ymmärtää parhaillaan elettävän lopun aikaa. Vanhurskauden opettajan kuolemasta katsottiin kestävän 40 vuotta viimeistä vaihetta (ennen tuomiota). Messiasta odotettiin n. 72 B.C.E..
- Naahum-kommentaari kuvannee parhaiten aikaa, jolloin hasmonealais-dynastia lähestyi viimeisiä sisäisiä ristiriitojaan. Meille säilynyt (katkelmallinen) teksti sisältää jakson Naahum1:3-3:12. Assyrian kuninkaalle ennustettu tuho tulkittiin nyt Syyrian hallitsijan Demetrioksen ja fariseusten kohtaloksi. Kommentaarissa (pesherissä) puhutaan ’raivoisasta jalopeurasta’, jolla tarkoitettaneen Aleksanteri Jannaoista ja hänen kovia otteitaan mm. fariseuksia vastaan (800 fariseusta ristiinnaulittiin, koska he hakivat apua Demetrios III Eukairokselta.). Tämä lienee syytä tulkita Qumranin ryhmän käsityksenä fariseuksia kohdanneelle Jumalan tuomiolle. Aika ymmärretään tuomion aikana (joka koskettaa myös saddukeuksia).
- Jesaja-kommentaari edustaa em. kanssa samoja eri ryhmiin liittyviä vastakkain asetteluja. Tekstistä nousee tulevaisuudessa tapahtuva viimeisten aikojen sota ja messiaskuninkaan mukana koittava tuleva ihana aika. Messiasodotus näyttää olleen voimakkaimmillaan juuri 100-70 B.C.E., jolloin itsenäisen hasmonealais-valtion synty oli tosiasia.
Qumranilla selitettiin Raamattua myös kommentaari-kirjallisuudesta poikkeavalla yhdistelevällä metodilla. Tällaisia kirjoituksia edustavat mm.
- Florilegium 4Q174 (lain teot temppeliuhrin paikalla, daavid-sukuinen Rauhanruhtinas) – Merkillepantavaa tässä kirjoituksessa on se, että siinä puhutaan temppelistä tavalla, joka antaa ymmärtää lain tekojen ottavan viimeisinä päivinä uhrien paikan.
- The Testimonia 4Q175 (tulevien johtajien esittely: Daavid-messias, profeetta kuten Mooses, pappillinen messias – Qumranilla näet odotettiin kahta erillistä messiasta?)
- Yhdyskuntasääntö (kuvasi Qumranin yhteisön sisäistä elämää, jonka päämäärä oli rakastaa hyvää ja vihata pahaa. Yhdyskuntasääntöön liittyy myös ns. Seurakuntasääntö, joka käsittelee päivien lopulla kokoontuvan seurakunnan hierarkista rakennetta. Mielenkiintoista on, että odottaessaan messiastaan (messiaitaan) yhteisö vietti sakraaleja yhteysaterioita, joilla se uskoi messiaan jo olevan läsnä.)
- Hymnien kirja edustaa yksityisten ihmisten kiitospsalmeille tyypillistä runoutta, jossa mielenkiintoinen (mutta vaikeasti tulkittava) on ’Messiaan syntymän tuskia’ vastaavaksi nimetty palsta: ”Sillä kuoleman kouristusaalloissa hän synnyttää poikalapsen, ja tuonelan tuskissa puhkeaa odottavan kohdusta ihmeellinen neuvonantaja väkevyydessään” (kuten Jes. 9:5). Lisäksi on olemassa Sapattiuhrin laulut, joka on psalmien kaltaista hymnistä tekstiä. Kirja vaikuttaa kuvaavan aikakautta, jolloin polyteistinen muinaisitämainen mystiikka muuntuu kuvaamaan juutalaista monoteismiä. Hesekielin kaltaista vaunumystiikkaa.
- Jesajan marttyyrikuolema on legenda, jossa profeetta Jesajalle luodaan deterministinen marttyyrikuolema profeetta Hesekielin pahan pojan Manassen kautta.
Yhtä varhain kuin Babyloniassa elettiin eksiilissä, myös Egyptissä oli olemassa juutalainen asutus. Tämänkin sektorin kirjallinen tuotanto oli varsin laajaa.
Muutamia merkittäviä kirjallisia teoksia olivat:
- The Sibylline Oracles ovat tulevia tapahtumia (viimeisiä päiviä) koskevia oraakkeleita, jotka lienee koottu Egyptissä toisella ajanlaskuamme edeltävällä vuosisadalla. Kirjassa esiintyy ystävällismielisyyttä Ptolemaios VI Filometeriin nähden (Kyyros?). Ko. hallitsija kuvataan juutalaisten ystävänä. – Muutoin kirjaa hallitsee pakanuuden vastainen tendenssi, jonka mukaan ”hyvä pakana on kääntynyt pakana”.
- Aristeaan kirje Filokratesille lienee Ptolemaiosten hovin virkailijan Aristeaan nimiin laitettu juutalainen kirjoitus, jonka idea on luoda heprealaisen Raamatun kreikan-kieliselle käännökselle (LXX) arvokas lähtökohta. Kielelliset havainnot viittaavat, että kirje on tuotettu toisen ajanlaskuamme edeltävän vuosisadan viimeisellä kolmanneksella (Ptolemaios VIII Euergetesin aikana). Kirjoittajan tarkoitus näyttää olleen minimoida juutalaisten ja pakanoiden välistä vastakkainasettelua (mm. nostaa esille yleisiä uskonnollisia hyveitä, siltaa haetaan myös yhteisestä etiikasta ja viisaus-ajattelusta). Miljöönä lienee Aleksandria.
- 3. Makkabealaiskirje – vahvasti antipakanallinen, kenties reaktio Ptolemaios VIII Euergetesin yritykseen tunkeutua Jerusalemin temppelin kaikkein pyhimpään.
- Lisäyksiä Esterin kirjaan – sisältää 6 lisälukua Esterin kirjaan, joiden tarkoitus on luoda dokumentteja ja uskonnollista sisältöä mm. kuvaamalla kirjan tapahtumia rukousvastauksena.
- Salomonin Viisaus – teoksen kirjoittaja käyttää kreikkalaisen ajattelun tapaa esitellä filosofinen tarkoituksellisuus elämän tienä. Viisaus esiintyy persoonallisena hyveiden opettajana. Kirjassa esiintyy kertomus vanhurskaasta miehestä, joka väittää olevansa Jumalan poika. Ko. ”Jumalan poika” tulee tapetuksi, mutta saa sielulleen kuolemattomuuden Jumalan luona. Kirjailija näyttää herättäneen uudelleen näkymän Jesajan kuvan kärsivästä Herran palvelijasta ja hänen korottamisestaan (Jes.52:13-53:12). Viisaus läpäisee kosmoksen. - Kielellisesti kirja vaikuttaa ajoittuvan ensimmäisiin ajanlaskumme alkua seuraaviin vuosisatoihin. Vainotun vanhurskaan teema voi viitata Caligulan hallinnointiin (37-41 A.C.) ja Aleksandrian juutalaisten kokemiin vainoihin. / Tärkeä kirja sekä aikansa juutalaisille että varhaisille kristityille
- 2. Heenokin kirja - Filon Aleksandrialaisen kirjoituksille tyypillisiä traditioita & mytologiaa sisältävä teos, joka hakee Heenokista papillista suksessiota Metusalemin ja Melkisedekin kautta. Nykymuoto slaavilainen.
Jo Egyptin juutalaisuuden (tarkasteluajankohdan) myöhemmissä teksteissä näkyi roomalaisten nousun vaikutus (mahdollinen Caligula). Israelin historiallisella alueella hasmonealais-dynastian raunioille nousi Herodesten dynastia, jota seurasi Rooman suora hallinto. Tältä ajalta noussevat seuraavat kirjoitukset:
Salomon psalmit – Kokoelma psalmeja, joista nousee esille mm. usko ylösnousemukseen. Psalmien pääidea on osoittaa Jumalan tuomioiden tarkoituksenmukaisuus. Yllättävää on hasmonealaisten tulkitseminen Jumalan rankaisuksi Israelin syntiin. Messias-traditio nousee esille Jesaja-perinteen mukaan (kansa ymmärretään Jumalan esikoispoikana/ Exod.4:22). / Ajoittunee kokoelmana laajalle, mutta ensimmäinen ajanlaskuamme edeltävä vuosisata lienee jonkinlainen lähtöpiste.
Mooseksen testamentti lisäyksillä – Mooseksen testamentti oli alkujaan syntynyt kuvaamaan Antoikhos IV Epiphaneen vainoa, mutta otettiin myöhemmin uudelleen käyttöön ja sovitettiin se hasmonealais-dynastian, herodes-dynastian ja Rooman imperiumin tapahtumasarjaan (pakanalliselle vastustajalle tulee loppu).
1. Heenok luvut 37-71 – Mahdollisesti Herodes Suuren hallintoa edeltävään parthialaisten invaasioon viittaava draama, jossa ennalta-olemassa ollut Ihmisen Poika (Dan.), persoonallisen muodon omaava Viisaus, pakanoiden valkeus ja henkien Herra (kaikki samassa persoonassa) toimii esitaistelijana ko. draamassa. Vainotun vanhurskaan miehen kuva nousee esille (Jes.52-53). / Merkittävää on ’Ihmisen Poika’ käsitteen seemiläinen käyttö; ajoitus liittyy jotenkin Herodes Suuren viimeisiin aikoihin (kuuma lähde-hoidot).
4. Makkabealaiskirja – Sisältää osittain 2.Makkabealaiskirjan uudelleenkerrontaa. kertoo platonisia ja stoalaisia koulukuntia mukaillen myös pappi-filosofi Eleasarin perustelut Lain tarkoituksenmukaisuudesta. Nämä perustelut nousevat (kuvitteellisesta?) väittelystä Antiokhuksen kanssa. Väittelyn lopputulos on Eleasarin kidutettavaksi joutuminen ja marttyyrikuolema… Marttyyrin viimeinen viesti on kuitenkin ajatus ko. kuolemasta kansan syntejä sovittavana asiana. Tekstistä nousee viesti Jumalan Viisaudesta, joka välittyy Lain kautta. Marttyyrikuolemien funktio on sovitus ja puhdistus. Kreikkalaisen filosofiansa viljelystä huolimatta kirjoittajan itseymmärrys on juutalainen (Viisaus on Toora ja marttyyrit Aabrahamin siementä.)./ Ajoitus sopii Caligulan vainoihin.
12 patriarkan testamentti – Nykymuodossaan kristillinen kirjoitus, jonka ydinkertomukset osoittautuivat kuitenkin Qumranilta löytyneen arameankielisen Leevin testamentin valossa juutalaisiksi. Sisältää voidellun pappi/kuningas-teeman, hajaannuksesta palaamisen ajatuksen, mutta myös pakanoiden pelastuksen. Kuolleista ylösnousemukseen ja uuden Jerusalemiin koittamiseen uskotaan.
Aabrahamin testamentti – Opettavainen kertomus siitä, kuinka nuhteeton Aabraham sai oppia myös Jumalan laajakatseisuutta.
Mooseksen apokalypsi & Adamin ja Eevan elämä – Kertomuksia, jotka kertovat Adamin viimeisen tahdon/testamentin ja Saatanan omakertomuksen taivaasta karkotuksestaan. – Kuolema on synnin seurauksen realiteetti, mutta armo odottaa viimeisenä päivänä. - Mooseksen apokalypsi kertoo lisäksi Aadamin ohjeet Seetille.
Joosef ja Asenat – Vierasmaalainen vaimo oli varhaiselle juutalaisuudelle teologinen ongelma. Asenat kuvataan käännynnäisen ihannekuvana. Ikuinen elämä löytyy vain Israelin Jumalassa. Kertomuksella lienee pakanoita valistava aspekti. Kirjoituspaikka on mahdollisesti Egypti ja ajankohtana mahdollisesti ajanlaskumme alun tienoot.
Genesis-apokryfi – Qumranin löytöihin kuuluva kirjoitus, joka sanoittaa heprealaista Raamattua minä-muotoisena kerrontana (Jumalan kohdalla ’minä’). Kertomukseen sisältyy aika Nooan isästä Aabrahamiin. Välittää ajankuvaa juutalaisesta Raamatun tulkinnasta, paikannimistä ja alueen arameasta ajanlaskumme alussa.
Pseudo-Filon – Raamatullista historiaa kerrotaan uudelleen niin, että vastaus kysymykseen Israelin eloonjäämiseen on jo ennen maailman luomista tapahtuneessa Jumalan valinnassa. Keskustelua käydään Israelin historiallisista hyvistä ja pahoista johtajista. Jumalan liittouskollisuudesta lienee haettu tällä kertaa turvaa juuri ennen vuoden 70 A.C. tapahtumia (Tuolloin johtajuuskysymyskin oli polttava.).
Siirtymä entistä suorempaan Rooman hallintaan (ajanlaskumme ensimmäisen vuosisadan toinen puolisko) alkoi kartuttaa lisääntyviä ongelmia juutalaisen uskonnonharjoituksen ylle. Tänä aikana syntyi myös joukko kirjallisuutta, joka heijasteli temppelin tuhon synnyttämää teologista ongelmaa:
2. Baarukin kirja painottaa kahta asiaa; temppeliä ja Tooraa. Jumala on rankaiseva pakanoita ja nykyinen temppeli on vain tulevan varjo. Messiaan aikaa kuitenkin edeltää kärsimyksen aika. Kirjan aikana elettävä kriisi ei tarkoita Israelin annihilaatiota, sillä Jumalan lupauksia ei ole peruttu.
4. Esra on nykymuodossaan kristillinen kirjoitus. Se sisältyy 2. Esran sisälle (luvut 3-14). Israelin kohtaamien rangaistusten taustalla nähdään ensimmäisen isän (Adam) rikkomuksesta seurannut paha sydän. Tämä rangaistus koskettaa myös pakanakansoja, vaikka ne toimivatkin Israelia kohdanneen tuomion agentteina. Jumalalla on kuitenkin määrätty aika kullekin tapahtumalle. Jumalan suunnitelma toteutuu lyhyen ajan kuluttua. Jumalan vastaus katastrofiin ei ole selitys. Se on lupaus. – Heprean-kielisessä alkumuodossa 4. Esran sanoma kuvaa Israelille annettujen lupausten pysyvyyttä. Nykymuodossaan alkuun ja loppuun sijoitetut kristilliset lisäykset muuttavat lupauksen hylkäämiseksi.
Myös Aabrahamin apokalypsi käsittelee kärsimyksen ongelmaa hahmotellen vastauksia Aabrahamin näyksi kuvattujen ilmestysten kautta. Vastauksia pahan ongelmaan haetaan pakanoiden ja juutalaisten kahtiajaon sekä enkelin nimeltä Azazel vaikutuksen kautta. Pinnalle jää kysymys siitä, ”Kuinka kauan?” – Vastapooleista pakanat ja juutalaiset nousee näkymä ajasta, jolloin Aabrahamin jälkeläiset tulevat hallitsemaan pakanoita.
3. Baarukin kirja esittelee Adamin synnin alkusyynä kaikkien ihmisten synnille. Vastuuta ihmisen teoista ei kuitenkaan ohiteta. Mielenkiintoinen visio on kuvittaa epäjumalan palvelijat eläimiksi muutettuina (kuolemansa jälkeen). Maailmalla on salattu oikeudenmukainen järjestys. Yhtäläisyydet Egyptin mytologiaan viittaavat Egyptiin kirjan kokoamispaikkana.
(Matteuksen evankeliumi ratkaisee teodikean ongelman nostamalla kirkon juutalaisen kansan tilalle. Tällöin kysymys Israelin restauraatiosta jää taustalle.)
Temppelin tuho ei jäänyt viimeiseksi näytökseksi (varhaisten?)juutalaisten kansallisissa pyrkimyksissä. Idässä kierrellyt Rooman imperaattori Hadrianus päätti rakentaa Aelia Capitolinan (129-131 C.E.), eli roomalaisen kaupungin, tuhotun Jerusalemin paikalle. Lisäksi hän kielsi ympärileikkauksen barbaarisena tapana. Simon Bar Kosiban (Kohkba) johdolla noustiin vielä kerran (sissisodan keinoin) Roomaa vastaan. Tuolloin (ja ensimmäisen 66-70 C.E. kansannousun aikaan) lyötiin kolikkoja, jotka heijastavat aikakauteen liittyneitä messiaanisia toiveita. Kolikkoihin oli kirjoitettu: ”Jerusalemin vapauden puolesta” – Samanlaista toivoa osoittavat myös Luukkaan evankeliumin (alku)lukujen tallentamat messiasodotukset (odottaa Israelin lohdutusta/Luuk.2:25; Jerusalemin lunastusta/Luuk.2:38 tai vapautusta/Luuk.24:21).
Toinen kansannousu ei kuitenkaan tuottanut toivottua tulosta, vaan juutalaisilta evättiin kokonaan pääsy Jerusalemiin (vain kerran vuodessa itkemään ja rukoilemaan).
Toisen kansannousun aikaan (tai sitä ennen) syntyi eräs profeetta Jeremian nimeen liitetty kirjoitus (The Paraleipomena of Jeremiah), joka on nykymuodossaan kristillinen. Kirjoituksessa on keskeisenä ideana juutalaisen kansan paluu Jerusalemiin. ”Jeremia” kehottaa luopumaan epäjumalien rukoilemisesta ja välittää Jumalan kutsun palata takaisin kotimaahan. Nykymuotoisenakaan kristillinen kirkko ei tässä tekstissä ole syrjäyttänyt kansallisen restauraation ajatusta. - Onko kyse juutalais-kristittyjen sisäisestä pohdinnasta vai välittävästä yrityksestä varhaisen juutalaisuuden ja kristinuskon välillä? - On myös mahdollista, että kirjoitus on kokonaan juutalainen ja vain muutettu kristilliseksi sijoittamalle Jeremialle Kristus-ilmestys.
Mitä nämä varhaisen juutalaisuuden ja varhaisen kristinuskon ”yhteiset” kirjoitukset osoittavat?
Näyttää ilmeiseltä, että jokaista varhaisen juutalaisuuden kirjallisesta vaiheesta nousee muutamia merkittäviä yhteisiä tekijöitä suhteessa juutalaisuuden ja varhaisen kristinuskon ajatusmaailmaan nähden.
Danielin profetian ympärille koottu kirjallinen tuotanto korosti hurskasta rukousta ja Jumalan armoa. Armollinen ja liitossaan uskollinen Jumala oli tärkeä sekä juutalaisille, että kristityille.
1.Heenokin kirja nostaa esille allegorisen Raamatun tulkinnan. Vedenpaisumuksen aika kuvaa myös viimeisten päivien aikaa. Syntiä seuraa Jumalan rangaistus ja tuomio. Tässä retribuution ajatuksessa juutalaisuus ja varhainen kristinusko paiskaavat kättä edellyttäessään oikeudenmukaisuuden toteutumista ”universaalien kulissien takana”
Siirakin kirjasta voidaan todeta, että siellä esiintyy Viisaus-malli (myös Baarukin kirjassa), joka on tärkeä varhaiskristittyjen ajatuksessa Jeesuksen maailmaa ennalta olevassa olemuksessa (kuten Snl 8). Siirakin pojalle oli tärkeää korostaa ihmisen vastuuta omista valinnoistaan sovituksen ja anteeksiannon äärellä.
2. Makkabealaiskirjassa marttyyriteologia on keskeisenä. Marttyyrien veri sisältää sovituksen ulottuvuuden Jes.53:n hengessä. Juutalaisten kärsiessä myös vainoojat täyttävät syntiensä mittaa. Vaikka sovituksen välittäjänä onkin joukko marttyyreja, ajatus kärsimyksen sovittavasta merkityksestä on yhteistä varhaisen kristinuskon (sovittavalle) kärsimysteologialle. Varhainen kristinusko omaksui myös juutalaisten marttyyriteologien mallin seurata Kristusta (kärsimyksien osallisuudessa) vainoihin ja kuolemaan Rooman vainoissa.
Qumranin kääröjen sanoma osoittaa monia asioita, jotka auttavat ymmärtämään varhaisen kristinuskon polemiikkia suhteessa rinnallaan vaikuttaneisiin juutalaisuuden muotoihin. Damaskon kirja kuvaa, kuinka essealaiset kokivat hasmonealaisen pappissuvun profanoivan temppelin.
Samantapainen mielenilmaus on löydettävissä myös evankeliumin Jeesukselta, kun hänen kerrotaan puhdistaneen temppelin.
Temppelin ja uhrien kohtalo tuntui olevan jo varsin varhain (Miika 3: 8-12; Jer.26: 1-19) monella tapaa mietinnän alla. Qumranilta löydetty Florilegium puhuu temppelistä tavalla, joka antaa ymmärtää lain tekojen ottavan viimeisinä päivinä uhrien paikan. Tämä ajatus on tuskin vieras rabbiiniselle juutalaisuudelle (esim. b.Sot 14a; Ecclessiastes R 7:1-3, Targum Neofiti ad Gen 35:9; Targum Pseudo-Joonatan ad Ex 18:20 ja Deut. 34:6), joka puhuu ”rakkauden teoista” syntien sovittajana (Snl.16:6). Vastaava ajatus löytyy myös apokryfikirjoista (Tob. 4:10-11; 12:9-10, Sir 3:30). Kristillinen uskontulkintakaan ei torju tätä tulkintaa (ks. Matt.25:35-40). Apostoli Paavalilta kuitenkin näemme, että kristillisessä kehyksessä kyseinen kohta tulkitaan Kristuksen toteuttamina sovittavina ”rakkauden tekoina” meidän puolestamme (Ef.2:8-10). Tämä kristillinen (armollinen) tulkinta ei ole varhaiselle juutalaisuudelle vieras, sillä myös Siirakin kirjan mukaan (Sir. 2:6-7) Jumala on armollinen ja ylläpitää ihmistä. – On syytä huomata, että Sananlaskujen kirjaan (Snl.16:6) pohjautuva ajatus ”rakkauden teoista” (laupeudesta ja uskollisuudesta) syntien sovittajana esiintyy heprealaisen Raamatun konkordansseissa usein sellaisena käsiteparina, joka esiintyy Jumalan attribuutteina (2. Moos.34:6). Sananlaskujen kirjassakaan nämä ominaisuudet eivät ole ihmisen itsenä hankittavissa, vaan ne lahjoitetaan kuulemalla Viisautta (ks. Snl.1-9 ja 14:22). – Mielenkiintoisella tavalla persoonallisen Viisauden idea ja ”rakkauden teot” (laupeus ja uskollisuus) löytävät sillan varhaisen juutalaisuuden ja kristinuskon välillä.
Qumranin kääröistä nousee myös esille aikakauteen liittyvä voimakas messiasodotus joihin liittyvät myös ”messiaan synnytystuskat” (Hymnien kirja). Qumranin tekstejä on ns. Seurakuntasääntö, joka kuvaa, että odottaessaan messiastaan (messiaitaan) yhteisö vietti sakraaleja yhteysaterioita, joilla se uskoi messiaan jo olevan läsnä. Vertailukohtaa kristilliseen ehtoolliskäytäntöön on vaikea sivuuttaa.
2. Baarukin kirjassa esiintyy aikansa juutalaisille ja sittemmin myös kristityille soveltuva ajatus siitä, että messiaan aikaa edeltää kärsimyksen aika. Kirjan aikana elettävä kriisi ei tarkoita Israelin annihilaatiota, sillä Jumalan lupauksia ei ole peruttu. Tämä loppujohtopäätös käy yksiin mm. (varsin varhaisen kristityn) apostoli Paavalin ajatuksessa Israelin restauraatiosta (Room.11:17-24). Samaa todistaa myös Jeremian nimiin laitettu toista kansannousua sivuava kirjoitus (The Paraleipomena of Jeremiah).
Erityisen huomiota herättävää on myös ajanlaskumme alkuaikoja edeltävät ja sivuavat käsitykset ihmisestä syntisenä ja Jumalan vanhurskauteen kykenemättömänä.
4.Esra on nykymuodossaan kristillinen kirjoitus, joka sisältyy 2.Esran sisälle (luvut 3-14). Israelin kohtaamien rangaistusten taustalla nähdään ensimmäisen isän (Adam) rikkomuksesta seurannut paha sydän. Mikäli kyseinen ajatus on alkujaan juutalaista perua se tarjoaa rinnakkaismateriaalia apostoli Paavalin tulkinnalle ihmisen perin juurin syntisestä perusolemuksesta (Room.3:23-24).
Myös 2. & 3.Baarukin kirja esittelee Adamin synnin (kumuloituvana) alkusyynä kaikkien ihmisten synnille, mutta 3. Baarukin kanssa olemme tekemisissä nykymuodossaan kristillisen edition kanssa, joten voimme vain todeta ko. aiheen varhaiseksi keskustelunaiheeksi, vaikka emme voikaan dokumentoida ”perisynti-ajatuksen” alkuperää aukottomasti (pelkästään) juutalaiseksi.
Egyptin varhainen juutalaisuus nosti esille varhaisille kristityille tärkeitä kirjoituksia, joissa ”pakanuuden” ja juutalaisuuden väistä eroa kavennettiin merkittävästi. Aristeaan kirje Filokratesille löytää monia yleisuskonnollisia hyveitä, joille se löytää hyvät perusteet heprealaisesta Raamatusta. Tämä keskustelu liitetään antiikin suurimman käännöksen eli Septuagintan pohjustukseksi.
Myös teoksen ’Salomonin Viisaus’ kirjoittaja käyttää kreikkalaisen ajattelun tapaa esitellä filosofinen tarkoituksellisuus elämän tienä. Viisaus esiintyy persoonallisena hyveiden opettajana. Kirjassa esiintyy kertomus vanhurskaasta miehestä, joka väittää olevansa Jumalan poika. Ko. ”Jumalan poika” tulee tapetuksi, mutta saa sielulleen kuolemattomuuden Jumalan luona. Kirjailija näyttää herättäneen uudelleen näkymän Jesajan kuvan kärsivästä Herran palvelijasta ja hänen korottamisestaan (Jes.52:13-53:12). Viisaus läpäisee kosmoksen. - Kielellisesti kirja vaikuttaa ajoittuvan ensimmäisiin ajanlaskumme alkua seuraaviin vuosisatoihin. Vainotun vanhurskaan teema voi viitata Caligulan hallinnointiin (37-41 C.E.) ja Aleksandrian juutalaisten kokemiin vainoihin. Kirja on ollut tärkeä sekä aikansa juutalaisille että varhaisille kristityille.
2.Heenokin kirja on Filon Aleksandrialaisen kirjoituksille tyypillisiä traditioita & mytologiaa sisältävä teos, joka hakee Heenokista papillista suksessiota Metusalemin ja Melkisedekin kautta. Nykyisistäkin ekumeenisista keskusteluista ymmärrämme, että jatkuvuuden ajatus on ollut (ja on) tärkeä etsittäessä Jumalan johdatusta (pelastus)historian pitkässä juoksussa.
Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä yhtäläisyytenä varhaisten juutalaisten ja varhaisten kristillisten lähteiden välillä esiintyy usein käsitys ajan vähyydestä ja parhaillaan elettävistä viimeisistä ajoista. Qumranin essealaisille ja varhaiselle kristillisille kirjoituksille tämä oli erityisen ilmeistä, mutta ilmiö ei ole vieras myöskään makkabealaisten marttyyriteologialle (messiaaniset intentiot) eikä Egyptin varhaiselle juutalaisuudelle (The Sibylline Oracles). Viimeisten päivien jälkeen koittava ylösnousemuskaan ei ole kristillinen keksintö. Ylösnousemuksesta todistavat (muodossa tai toisessa) Salomonin Psalmit (farisealainen viitekehys?), Mooseksen apokalypsi, 4. Makkabealaiskirja…
Tämä pieni yhteenveto osoittaa, että varhainen kristillinen tulkinta juutalaisista kirjoituksista oli hyvin ”juutalaista”. – Kysymys messiaana pidetyn Jeesuksen jumaluudesta jäänee edelleen polttavaksi, mutta on muistettava, että kirkkoisät näkivät Jeesuksessa ns. Logoksen, joka löytää yhtymäkohtansa juutalaisesta kirjallisuudesta nousevaan persoonallisen Viisauden käsitteeseen. Tuo idea näki persoonallisessa Viisaudessa ennen aikojen alkua vaikuttavan ”jumalolennon”. Kyseinen idea esiintyy jo 1.Heenokin kirjassa. Persoonallinen Viisaus esiintyy myös Salomonin viisaudessa sekä Baarukin ja Siirakin kirjoissa (luonnollisesti myös heprealaisen Raamatun Sananlaskujen 8.luvussa). Personifioidun Viisauden hahmo oli ominainen sekä juutalaisessa, että kreikkalaisessa ajattelussa ja sopi siten mainiosti sillaksi universaaliin mission omaksuvalle kristinuskolle..
Minusta on ymmärrettävää etsiä vuoropuhelua juutalaisen ja kristillisen uskon välillä. Koska olen protestantti, uskon, että aidoin usko löytyy alkuperäislähteille palaamalla. Tunnustavana kristittynä kaanonin ulkopuoliset lähteet eivät toimi minulle normatiivisina (henkilökohtaisella tasolla), mutta ne auttavat ymmärtämään kyseisen ajan ajattelua. Varhaisen juutalaisuuden ei-kanoniset kirjoitukset todistavat vastaansanomattomalla tavalla, että kristinuskon varhainen muoto oli todellakin ”se toinen juutalaisuuden muoto”, joka jatkoi rabbiinisen juutalaisuuden rinnalla varhaisen juutalaisuuden perinnettä. Vain nämä kaksi haaraa selviytyivät temppelin hävityksestä seuranneesta katastrofista.
Jää uskonvaraiseksi kysymykseksi, kuinka kukin tulkitsee edellä esittelemiäni asioita.
Minulle varhaisen juutalaisuuden ei-kanoninenkin materiaali kertoo siitä, että Jumala puhui Pyhän henkensä kautta omalle kansalleen ”koko pitkän tien”. Ajanlaskumme alun ihmisillä oli mahdollisuuksia löytää luonnollinen kosketuspinta kulttuurinsa ja ”Jumalan puheen” välillä. – Jumala puhui ihmisille vallitsevien kulttuurien välityksellä. – Näin minä uskon.
Joku toinen valitsee ennakko-olettamuksekseen tämän puoleisen selitysmallin. On varsin ymmärrettävää tulkita uskontohistoriaa pelkkänä sosiaalisena tapahtumasarjana.
Itselleni on merkittävää, että Raamattu ei ole selitysteos maailman/historiasta/kaikkeudesta, vaan kuvausta ihmisten kokemista kohtaamisistaan Kaikkivaltiaan kanssa. – Todistuksena tällaisista kohtaamisista Raamattu avautuu Jumalan suurena lupauksena.
Tässä kirjoituksessa olen käyttänyt (tärkeysjärjestyksessä) seuraavia kirjoja: Jewish Literature between the Bible and the Mishnah / Nickelsburg; The Death Sea Scrolls Today / VanderKam; Qumranin kirjasto / Sollamo (toim.); Uhri ja anteeksiantamus / Laato
Pahoittelen kieliasun epäyhtenäisyyttä (ja epämääräisyyttä) käytetyissä nimissä.
t. tertullianus
Vastaukset 39
Vanhimmat
Kiitos suuresta vaivannäöstäsi ja mielenkiintoisesta kirjoituksestasi.
Jeesuksen poliittisen ja uskonnollisen julistuksen pohjan näkisin olevan essealaisuudessa.
Jeesus ei tuonut mitään uutta juutalaisuuteen eikä muuhunkaan uskonelämään,vaan hän toimi vanhalta pohjalta. Tämä tosiasia onkin Qumranin löytöjen suurin anti ihmiskunnalle.
Essalaisuudessa voidaan nähdä myös tiettyjä synkretistisiä piirteitä ,joista tutkijat ovat tähän mennessä vaienneet.Josefuskin kertoo teoksessaan esselaisten harjoittaneen jonkinlaista auringonpalvontaa ja minä uskon kristinuskon saaneen sunnuntain auringonpäivän pyhityksen jo niiltä varhaisilta ajoilta.
Itse näkisin kristinuskon synnyn lähinnä Paavalin luomistyön tuloksena ja se olikin tarkoitettu taikauskoisille pakanoille,joille tämänkaltaiset neitseestä syntyneet pelastajahahmot olivat perin tuttuja jo ennen kristiuskon syntyäkin . Jeesus-Jumaluusolentona taas näkisin sen vanhan tarinan toisintona,jossa kirkas enkeliruhtinas Lusifer,valontuoja ,tuli eksyttämään kansoja ja vaati palvomaan itseään oikean Jumalan sijasta. Amen
Kiitos arviostasi!
Olisi mielenkiintoista kuulla ne lähteet, joihin perustat omat ajatuksesi. - Sitten voisimme pohtia, miltä aikakaudelta perustelusi ovat lähtöisin...
Mikäli ne viitttaavat varhaisempiin lähteisiin, niiden painoarvo saattaa olla hyvinkin merkittävä.
Myös essealaisten synkretismi kiinnostasi. Itse en ole vielä törmännyt siihen kovin selkeästi. Missä määrin katsot voivasi luottaa Josefuksen tulkintaan, sillä eikö Josefuksen tausta ollut enemmän farisealaisuudessa (ainakaan itse kääröjen käännöksiä pohtiessani en ole vielä löytänyt ilmeistä synkretismiä, erilasita reflektointia hellenismiin esiintyy kyllä monessa muussakin).
Jään mielenkiinnolla odottamaan.
Qumranin yhteisöstä liikkuu monenlaista populistista teoriaa (alkaen tutkijoiden salaliitoista yms.). En oikein tiedä mikä on saanut aikaan tuon auringonpalvontateorian, mutta ns. Temppelikäärö 11QT (essealaisilla ja Qumranilta) sanoo auringonpalvonnasta aivan selkeän (ankaran) tulkinnan: "Jos keskuudessasi jossakin niistä kaupungeista, jotka minä sinulle annan, joku mies tai nainen tekee syntiä minua vastaan, rikkoo minun liittoni ja ryhtyy palvelemaan ja kumartamaan muita jumalia tai aurinkoa, kuuta tai mitä tahansa taivaan joukoista, ja sinulle ilmoitetaan hänestä ja kuulet asiasta, niin tiedustele ja tutki (asia) tarkoin. Jos käy ilmi, että tälläinen iljettävä teko todella on tapahtunut Israelissa, niin vie tuo mies tai tuo nainen (kaupungin) ulkopuolelle ja kivitä."
Itse en tekisi samoin, mutta en kovin helposti väittäisi tätä ryhmää avoimen synkretistiseksikään...
Nämä mitä mainitsin eivät ole tuota Lusifer-teoriaa lukuunottamatta omia ajatuksiani ,vaan pohjautuvat juutalaisiin lähteisiin,ebioniittien uskoon ja argeologien kaivaustodisteisiin.
Auringonpalvonnasta: Yleisen juutalaisen tavan mukaan vuorokausi vaihtui illalla auringon laskiessa.Tästä poiketen essealaisiet ja varhaiskristityt katsoivat vuorokauden vaihtuvan aamulla auringon noustessa.Erikoinen rituaali oli,että essealaiset kokoontuivat aamulla hämärän vielä vallitessa ulos rukoilemaan,ikään kuin auringon nousua anomaan(The Jewish War 2 ,128.Myös Jeesus teki näin(Mark.1:35) Muut juutalaiset suorittivat rukouksensa Jerusalemiin päin kääntyneinä,mutta esselaiset ja kristityt(kirkkorakennukset)aurinkoon päin suuntautuneena.Maininnan arvoista on myös se seikka ,että essealaiset käyttivät muista juutalaisista poiketen ns.aurinkokalenteria.
Suomalaisten argeologien Minna ja Kenneth Lönnqgvistin mukaan essealaiset olivat hyvin pitkälle hellenisoituneita juutalaisia joiden keskuudessa olisi ollut myös sekakansaa.
Juutalainen historioitsija Josefus kertoo,että ylipappi Jaasonia pidettiin hellenisoitumisen esikuvana,joka poikkesi perinteisestä juutalaisuudesta.Hänet ajettiin kannattajineen pois Jerusalemin temppelistä. Joko hän tai hänen veljensä Onias 3 oli Qumranin yhteisön vanhurskauden opettaja. Näitä ylipappi Jaasonin kannattajia oli sekä Qumranissa sekä Egyptissä,jossa he jopa rakensivat uuden temppelin Leontopoliksen kaupunkiin, sekä Elefantinen saarelle. Löngvistien mukaan myös Qumranissa oli temppeli,jossa olisi sijainnut myös alttari uhraamista varten.Aikaisemman kertomukseni perusteella on selvää ,että sekin oli rakennettu yleisitämaisen aurinkokultin mukaan.Minna on tutkinut Qumranin yhteisön "temppeliä" ja todennut sen muistuttavan Syyrian Palmuran alueen Beel-Jumalan temppeliä,joka oli aurinkokultin palvontapaikka.
Kun yleisen käsityksen mukaan Qumranin yhteisö edustaa tiukkaa juutalaista tulkintaa, se Lönnqvistien mukaan on hyvin pitkälle egyptiläisen ja persialaisen(dualismi) vaikutuksen alainen.
Niin, mielestäni tuo edellinen havainnointi antaa ajattelemisen aihetta siihen,miksi kristillinen usko ja pienemmässä määrin alkuseurakuntakin vaikuttaa niin yleispakanalliselta. Koska aikansa juutalaisuuskin oli osaltaan niin kirjavaa ja tälläisiä mystisiä lahkoja kuten essealaisuus esiintyi enemmän ,kuin on aikaisemmin uskottu.
Totta tuokin ,kun tokaisit populistisista teorioista,mutta erityistä huomiota on saanut katolisen papin isä Milikin toiminta.Hän ei suuressa viisaudessaan vaivautunut julkistamaan 30:een vuoteen fragmenttia ,jossa puhutaan Jumalan pojan sodankäynnistä.Onneksi sekin säästyi kristilliseltä tiedon panttaamiselta ja suoranaiselta tuhoamiselta.Käännösvirheiltäkään ei ole vältytty:kristityt käänsivät teksteistä messiaan ,joka kuolee ja ristiinnaulitaan. Oikeampi tekstiyhteyteen sopivampi käännös olisi voittoisa messias ,joka tuhoaa vastustajansa. Olisiko Jesajankin kärsivä herranpalvelija pelkkä väärin tulkinta?
Puhuttaessa Jeesuksesta pitää muistaa ettei kysymys ole suhteesta kristinuskoon tai juutalaisuuteen vaan suhteesta Jumalaan ja Jeesukseen.Myöhemmistä mielipiteistä on haittaa tai hyötyä sen suhteen selvittämisessä riippuen mihin ihminen mielessään on sitoutunut. Jeesus oli vapaa sitoutumisista muiden ihmisten oppijärjestelmiin ja toimi niistä erillillään.Apostolien ja VTn profeettojen kirjoitusten avulla voi löytää juonen jota Jeesus noudatti toiminnassaan.Se juoni on irti kaikista nykyuskontojen opeista,joita ihmiset noudattavat.Se ei selviä tutkimalla eri oppisuuntien hurskaiden opetuksia.
Kirjoitit näin:
"ylipappi Jaasonia pidettiin hellenisoitumisen esikuvana,joka poikkesi perinteisestä juutalaisuudesta. Hänet ajettiin kannattajineen pois Jerusalemin temppelistä. Joko hän tai hänen veljensä Onias 3 oli Qumranin yhteisön vanhurskauden opettaja. Näitä ylipappi Jaasonin kannattajia oli sekä Qumranissa sekä Egyptissä,jossa he jopa rakensivat uuden temppelin Leontopoliksen kaupunkiin, sekä Elefantinen saarelle. Löngvistien mukaan myös Qumranissa oli temppeli,jossa olisi sijainnut myös alttari uhraamista varten."
Mielestäni perustelusi menevät metsään ainakin kolmessa kohdassa.
-Ensinnäkin aurinkokalenteri lienee vastareaktio hellenisoitumiseen (vai onko sinulla esittää näyttöä, että aurinkokalenteri edustaisi hellenismiä?)
- Toiseksi ylipappi Jaasonin liittäminen vanhurskauden opettajan on peräti kummallista. Jaasonin pakenemisen syy oli hänen sekaantumisensa lahjusskandaaliin, jossa Jaason syrjäytti veljensä Oniaksen. Jaason kaiken lisäksi palasi karkotuksestaan eikä majoittautunut (ymmärtääkseni ) Qumranille.
Ylipapin viran täytössä oli ongelmia ja luultavasti vuosien 159-152 B.C.E. välillä Jerusalemissa ei ollut ollenkaan ylipappia. Tämän jälkeen alkoi hasmonealaisaika. Tässä saumassa vanhurskaudenopettaja lienee siirtynyt Qumranille jostakin merkittävästä tehtävään Jerusalemissa. Siirtymisen taustalla on kuitenkin varhaisempi teologinen skisma, joka on nähtävissä Qumranin yhteisöäkin varhaisemmasta Juhlien kirjasta (The Book of Jubilees (enkä keksi tästä dokumentista hellenististä virettä) - Se että vanhurskauden opettaja kirjoittaa Jerusalemin pappeutta vastaan ei nouse hellenismistä, vaan kalenterikysymyksestä ja Zaadokilaisen pappeuden ideasta.
- Kolmanneksi väitteet eläinuhreistä Qumranilta eivät tunnu argeologian valossa perustelluilta. Qumranin löydöksistä ei löydy uhrieläinten luita ja kirjallinen puolikin (esim. Florilegium) puhuu sen puolesta, että uhraamisen tilalle asetettiin lain teot.
Olen vahvasti sitä mieltä, että Qumranin tekstimateriaali puhuu vahvempaa kieltä kuin mainitsemasi (fariseustaustainen) Josefus argumentti. Qumranin periaatteisiinhan kuului mm. sulkea teologiansa ulkopuolisilta.
Kuten jo aiemmin sanoin, essealaisista liikkuu mitä villeimpiä hypoteeseja, joihin esittelemäsikin mielestäni kuuluvat. - Olen kuitenkin valmis tarkistamaan kantaani, jos pystyt tekstikritiikin valossa esittämään teoriasi uskottavuuden.
Käyttämäni tutkimuskirjallisuus on ed. avausjaksostani ja lähteitä jo mainitsinkin.
Minusta Qumranin tekstit puhuvat ankaran juutalaisen uskonnollisen ryhmän identiteetistä eivätkä mistään "yleispakanallisesta ryhmästä".
Kiitos tähän asti... Jatketaan, jos kiinnostaa.
Arvostan avointa linjaasi.
Tiedätkö kuinka paljon tekstifragmentteja on ja kuinka monta jäsentä oli alkuperäisessä työryhmässä?
Mistä voit tietää, milloin kyse on panttaamisesta ja milloin resurssien riittämättömyydestä?
Tarkoititko kärsivän/voittoisan messiaan käännöskommnentilla kohtaa Hymnien kirjasta 1Qh:sta vai jostakin muualta? - Olisi kiinostavaa tietää? - Emmeköhän voine katsoa sen Jes.53:n suoraan alkuteksteistä vai mitä? - Mites siellä sanotaan?
Nykyään Qumranin löytöjä tutkii koko maailma ja myös heprealaiset yliopistot. Tutkitaan mekin...
Olen kovasti kiireinen ,mutta asia on niin mielenkiintoinen.
Ja kiitos
sinun kanssasi oli mukava keskustella.
Aihe kiinnostaa minua jatkossakin, joten kuulumisiin ja hyvää jatkoa.
ylipapista nimeltä Jaason.
Korostan vielä ,että minäkin näen ristiriidan kirjallisten lähteiden ja näiden teorioiden välillä. Nämä teoriat ovatkin suhteellisen uusia ja perustuvat Minna ja Kenneth Lönnqvistin tutkimuksiin.
Aurinkokalenterista:essealaisten vuosi alkoi keskiviikosta,koska luomiskertomuksen mukaan aurinko luotiin silloin.
Josefuksesta: Emme tietäisi mitään essealaisista ilman Josefusta,jos Qumranin löytöjä ei olisi löytynyt.Josefuksen historiaa pidetään erittäin luotettavana. Josefus Flavius oli 3 vuotta yhteisön jäsenenä ,mutta sittemmin erosi heistä(LÄht.Ariel Livson) Jos Josefus ei tiedä yhteisön elämästä ,niin kuka sitten?
Essealaisuus vastusti ennekaikkea juutalaista kuun kiertoon perustuvaan kalenteria ja kannatti Saadokilaista ylipappeutta. Mainittakoon vielä se asia ,että Jaason oli viimeinen Saadokilainen ylipappi. Vanhurskauden opettaja"lienee" siirtynyt jostain merkittävästä virasta. Olisiko ylipapin virka sellainen merkittävä tehtävä?
Eläinuhreista Lönnqvistit mainitsevat niiden jäänteiden todistusarvoa pyrittävän vähättelemään.
Esimerkkejä synkretismistä näkisin olevan Persialaisesta dualismista peräisin olevan ,valon ja pimeyden lapsien välisen taistelun. Samaahan Jeesuskin saarnasi.
Essealaisuuden näkisin olevan ankara ,askeettinen,mystinen lopunajan lahko,jolle aurinko symbolina näytti merkitsevän enemmän ,kuin muille aikansa juutalaisille ja näen heidän vaikutuksensa vahvana myös Jeesuksen sanomassa.
aiheutti tietojen panttaamisen ja ne tiedot otettiin ja julkaistiin puoliväkisin.
Salassa pidettyjen tekstien joukosta on löytynyt mm.katkelma ,jossa jumalan poika eli korkeimman poika käy sotaa(4Q246) Toisessa salassa pidetyssä fragmentissa Daavidin sukua oleva messias surmaa vastustajansa(4Q285)
Tuossa jälkinmäisessä fragmentissa mainittu Jesajastakin tuttu messias on voittoisa ja surmaa vastustajansa.
Minunkin mielestäni nämä asiat ovat äärinmäisen kiintoisia. Kiitos!
juutalaisten lain noudattamisesta ,vaan kehoitti pitämään käskyt.Jeesuksen opetus noudatti lähes sanatarkasti esim.essealaisten opetuksia ja se onkin aiheuttanut päänsärkyä kristityille Qumranin löytöjen jälkeen. Qumranin löydöt ja Israelin valtion perustaminen lähes samaan aikaan on suuri ihme ja muita löytöjä ja yleisempääkin keskustelua noista asioista tulemme varmasti näkemään lähi vuosina.
Kysymyksenasetelumme näyttää päätyvän eri tieteenalojen väliseksi argumentaation painoarvon punnitsemiseksi. Argeologia ei kuitenkaan sisällä sanallisia viestejä, joten sen mahdollisuudet ovat varsin rajalliset kertomaan minkään ryhmän teologisesta itseymmärryksestä.
Josefuksesta kerrottaviin tietoihin minun tulisi perehtyä enemmin, mutta Ariel Livson on nähdäkseni ihan hyvä tyyppinä, mutta tutkijana hieman populistin maineessa. - Noh, toisaalta mitäpä näistä maineista... Lähdeteos hän ei kuitenkaan ole... Kysymys kuuluukin, mikä on ALKUPERÄISlähde jota Livson käyttää. Kyllä Josefuksella toki on painoarvoa, mutta kirjalliset löydöt itse Qumranilta lienevät yleisesti ottaen vahvempia kuin mikään muu evidenssi.
Toki ylipappeus olisi "merkittävä virka", mutta kyse on kuitenkin vain Jaason-hypoteesista. Mikään alkuperäsilähde ei väitettä tukene(?).
Dualismista kommentoisin, että analogia ei vielä tarkoita suoraa vaikutusta. Monilla asioilla on analogia, muttei yhteistä syntyhistoriaa (ainakaan ilmeistä).
Ps. Saatan vielä palata Lönnquisteihin, jos viisastun
Jeesuksen toiminta oli osa koko Raamatun ilmoittamaa Jumalan ilmoitusta.Jumala on ilmoittanut tahtonsa Raamatussa eri aikoina eläviä ihmisiä varten.Ilmoitus on annettu tämän maailman loppua varten.Uskonnot ovat vain ihmisten yritystä ymmärtää Jumalan tahtoa.
Jeesus noudatti vain Jumalan tahtoa välittämättä ihmisten mielipiteistä.Siihen kuului myöskin eläminen ihmisten keskuudessä Jumalan antamien sääntöjen mukaan.Antautumalla ristinkuolemaan Jeesus johdatti ihmisten valtajärjestelmän syyllistymään peruuttamattomaan rikokseen itseään kohtaan.VT ei turhaan puhu maailman valtiaista profeettojen kautta enemmän kuin yksityisten ihmisten virheistä.Kysymys on pohjimmaltaan koko ihmiskunnasta ja maailman herruudesta.Siinä on mukana kaikki mitä historiassa tapahtuu riippumatta siitä miten uskonnollisuus siinä näkyy.Historia päättyy aikanaan maailmanvaltojen tuomioon ja kaiken kärsityn vääryyden oikaisemiseen.Siinä ei kysytä enää ihmisten mielipiteitä eikä uskonsuuntaa.
Olet oikeassa, että evankeliumien kuvaama Jeesus puhuu pitkälti samaa kieltä kuin qumranin tekstit.
Merkittäviä erojakin toki löytyy.
- Evankeliumeissa Jeesuksen sanotaan puolustaneen sapattina parantamista vertauskuvalla ihmisestä, joka pelastaa kaivoon tipahtaneen kotieläimensä vaikka sapattina. - Miksi siis Jeesus ei parantaisi sapattina...- Qumranin teksteissä kielletään sapattina jopa kaivoon tipahtaneen ihmisen pelastaminen.
- Jeesus miellettiin varsin varhain myös "pakanoiden valkeudeksi", mutta Qumranin väki näyttää olleen tekstien perusteella aikamoisessa vastkkainasettelussa pakanoiden kanssa.
- Qumranilla odotettiin kahta messiasta, mutta evankelimeista ei moisesta näy merkkejä.
Näyttää siltä, että evankeliumikertomusten taustalla ei liene myöskään aurinkokalenteria (pääsiäsisaterian vieton kronologia tosin keskusteluttaa hieman aiheesta, mutta syyt lienevät teologisia eikä kalenteriin viittaavia)
Lisäksi varhaisen kristinuskon ihmiskäsitys ei yhdisty (ainakaan nykykaanonin pohjalta) Qumranin ihmiskäsityksen kanss). - Jos luet avaustekstini tarkkaan huomaat, että perisynnin tapaiset formuloinnit eivät nouse Qumranilta, vaan muualta.
Minusta näyttää ilmeiseltä, että varhainen kristinusko ei pelkisty essealaistausytaan. Jeesus oli itse Galileasta, samoin monet kannattajat, joukkoon mahtui myös seloottiin viittaava henkilö, tullimies yms... parukan kokoonpano yhdessä eavankeliumitekstien kanssa viittaavat varsin monien juutalaisten ryhmien "kieleen". - Olet oikeassa, että kielellisesti uutta oli varsin vähän, mutta Sakarjan kirjaan viittaava Jeesukseen sopiva itseymmärrys, lienee aika uusi juutalaisena tulkintana tuohon aikaan liittyen(?).
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että Qumranin löytöjen ajoitus laittaa miettimään monenlaista...
Minulle tekstit eivät ole aiheuttaneet päänsärkyä, mutta en olekaan ihan varma kuika moni minua pitää kristittynä.
tavoitteet näyttävät menevän käsi kädessä essealaisuuden tavoitteiden kanssa. Siinä olemme samaa mieltä,että Jeesus ja esssealaiset puhuivat pitkälle samaa kieltä:korostaen lopun aikojen läheisyyttä, temppelipalveluksen ja sen aristokratian mädännäisyyttä vastaan. Eli essealaisuus ja Jeesuksen ryhmän tavoitteet näkisin olevan yhtenevät. Jeesus ja hänen ryhmänsä vain toteuttaisivat essealaisten toiveet ja lopunajan näyt. Qumranin ja Jeesuksen ryhmän taloudelliset ja organisatoriset yhteneväisyydet on myös syytä ottaa huomioon.(sosialismi,vapaaetoinen köyhyys,12 apostolia, taloudenhoitaja ...)
Eroista: Itse mainitsit jo pääsiäisaterian kronologisen ongelman ja aurinkokalenterin käyttäminen Jeesuksen viimeisellä aterialla olisi siihen ratkaisu. Myös osa katolista tutkimusta hyväksyy tuon ajatuksen.Itse ihmettelen sitä miksi jeesus ei sitten käyttäisi aurinkokalenteria säännöllisesti? Se selittäisi sapatin väljemmän tulkinnan Jeesuksen toiminnassa,koska sapatti Jeesuksen ryhmällä sijoittuisi eri aikaan, kuin muilla juutalaisilla
Mainitsit essealaisten suhtautuneen vihamielisesti muihin ryhmiin,kuten toisuskoisiin. Juuri näihin kysymyksiin argeologia antaa vastauksen: essealaisilla oli laajoja kauppakytköksiä Suolameren toisellekin puolelle .Kauppa oli laajaa esim.nabatealaisten(juutalaisten vihollisten) kanssa.Huomion arvoisaa on sekin seikka ,että ylipappi Jaason pakeni jordan-virran tuolle puolelle ja olisi saanut apuja nabatealaisilta. Myös Jeesus toisinaan suhtautui vihamielisesti muita juutalaisia ja samarialaisia kohtaan.
Mainitsit essealaisten odottaneen kahta erilaista messiasta sotilas/kuningas ja pappismessiasta. Mielestäni johannes kastaja Jeesuksen serkku olisi täyttänyt hurskaan papin tunnusmerkit ja Jeesus taas kunigasmessiaan.
Toiset tutkijat taas yhdistävät Jeesuksen veljen jaakobin pappismessiaaksi. Yhteistä molemmille ehdokkaille on äärimmilleen viety asketismi(kirkkoisien todistelu)ja naimattomuus, tyypilliset essealaisuuden tunnusmerkit.
Jeesuksen galilealaisuuttakin korostetaan essealaisteoriaa vastaan, mutta Johannes Kastajan kasteestahan koko toiminta varsinaisesti alkoi. Johannes Kastaja kastoi ja toimi lähellä Qumrania. Essealaisia Josefuksen mukaan olisi kaikissa kaupungeissa ja maakunnissa. Ut:n mukaan Jeesuksella olisi ollut kannattajia myös Jerusalemin papistossa ja alkukristittyjen päämaja olisi ollut essealaisten kaupunginosan välittömässä läheisyydessä .Olen lukenut monesta lähteestä ,että essealisilla olisi ollut myös toinen temppeli pohjoisessa Karmelin vuorella.
Tuosta kirjavasta porukasta Jeesuksen ydinryhmässä jotkut tutkijat puhuvat,jopa puolella olleen vastarintamiehen profiili. Miksi?
Ehkä jeesuksen ryhmällä olikin tarkoitus kaapata valta Jerusalemin papistolta ja palauttaa saadokilainen pappeus ja daavidilainen kuninkuus.
ovat usein vastakkaisia kirjallisten todisteiden kanssa ja kirjalliset todisteet ovat mielestäni noissa tapauksissa epäluotettavampia.
Esimmerkkinä ottaisin Nasarethin kaupungin ,mistä mainitaan UT:ssa. Argeologiset todisteet ,juutalaiset lähteet ja Josefus(galilean sotapäällikkö) eivät tunne Nasarethin kaupunkia ,eikä edes pientä kylää kyseessä olevana aikana. No ! kumpaa uskot?
Josefus on Ariel livsonin lähde .
Kirjallisista lähteistä Qumranin tapauksessa huomioisin myös lukuisat apokalyptiset mystiset katkelmat,joista näkyy ajalle ominaisia synkretistis-maagisia piirteitä,jotka koskevat muun muassa amuletteja ja horoskooppeja(dos.Timo Eskola). Heidän niinkuin Jeesuksenkin ominaispiirteitä oli ennustaminen,henkiparannus ja suoranainen magia.
Esittämäsi näkökohdat ovat ihan loogisia.
Kirjoitat mm.:
"Itse ihmettelen sitä miksi jeesus ei sitten käyttäisi aurinkokalenteria säännöllisesti? Se selittäisi sapatin väljemmän tulkinnan Jeesuksen toiminnassa,koska sapatti Jeesuksen ryhmällä sijoittuisi eri aikaan, kuin muilla juutalaisilla."
Periaatteessa ko. ajatuksesi voisi olla mahdollinen. Silloin joudumme kuitenkin olettamaan, että evankeliumien puheet ihmisen pojasta, joka on sapattiakin suurempi olisivat jollakin lailla bluffia (joko Jeesuksen itse selittämää ja tietoista tai opetuslasten myöhempää selittelyä).
Toinen ihan hyvä ajatus Qumranin nostattamaan kahden messiaan ongelmaan voisi hyvinkin olla esittämäsi kaltainen (kuten toteat:"Mielestäni johannes kastaja Jeesuksen serkku olisi täyttänyt hurskaan papin tunnusmerkit ja Jeesus taas kunigasmessiaan.- Toiset tutkijat taas yhdistävät Jeesuksen veljen jaakobin pappismessiaaksi. Yhteistä molemmille ehdokkaille on äärimmilleen viety asketismi(kirkkoisien todistelu)ja naimattomuus, tyypilliset essealaisuuden tunnusmerkit"). - Miksikäs ei?, mutta jälleen joudumme olettamaan, että evankeliumien välittämä kirjallinen tieto johtaa meidät historiallisesti harhaan, sillä evankeliumien mukaan mm. Johannes Kastaja torjui itseensä kohdistetut messiastoiveet.
Laajempaa konsensusta (?) nauttivien teorioden mukaan Sakarian kirjan kautta avautuu yleisemmin juutalainen tulkinta, joka sopii Johannes Kastajaan ja Jeesukseen ilman lähdekirjallisuuden mittavaa kyseenalaistamista. Tästä teoriasta kertoo enemmin Vt:n professorina toimiva Antti Laato siinä kirjassa, joka oli myös avaukseni viimeisenä kirjana.
Voimme jatkaa Jeesuksen mahdollisesta itseymmärryksestä yksityiskohtaisemminkin, jos et saa käsiisi tuota Laaton esittämää kirjaa ja teoriaa...
Anyway, periaatteessa monenlaiset hypoteesit ovat mahdollisia. Keskustelun tekee mielenkiintoiseksi se, että argumentoiti on kivaa puolesta ja vastaan...
Kaikkea hyvää
t. tertullianus
Kiitos vastauksestasi!
Prof. James F. Strange esittää ABD:ssa että Nasaret oli pieni kylä, jossa asui ajanlaskumme ensimmäisen vuosisadan alussa n. 480 asukasta. Sijainniltaan se oli Yafan (tai Yafian) vieressä. Em. paikan juuri Josefus linnoitti. - Olisiko sinusta ihme, jos tämän (siis Nasaretin) kokoinen paikka ei näkyisi kaikissa aikansa lähteissä? Koska ko. KYLÄ on merkittävässä asemassa kristittyjen tarinalle, luultavasti siksi se siellä myös näkyy. Tuskin on ainoa kylä niillä main, josta ei ole laajoja mainintoja esim. Josefuksella! - Kristityille vähäisyys ja vaatimattomuus lienee myös symbolisesti merkittävä. Koherenssiperiaate toteutuu!
Jeesukseen liitetyt ominaispiirteet esim. parantamistoiminta, riivaajien karkottamien yms. eivät olleet Qumranin essealaisten monopolia, joten nistä ei löydy merkittävää painoarvoa essealais-hypteesillesi.
Magia-termin käyttö on käsitteenä ongelmallinen, sillä siinä voidaan nähdä (klassisesti) ajatus Jumalan välineellistämisestä. Voit hyvinkin ajatella, että Jeesus siirsi "jumalallista kättä" poppakonstein. Silloin olet, jo käsitteissäsi olettanut klassisen kristinuskon tulkinnan Jeesuksen olemuksesta vääräksi. evankeliumit nimittäin esittävät Jeesuksen hengellisen toiminnan nousevan siitä, että "Minä ja Isä olemme yhtä" eikä siitä, että Jeesus manipuloi itsestään erillistä jumalallista voimaa. - Magia-sanan käyttö on siten uskonnollinen kannanotto!
Mikäli Eskola on havainnut Qumranilta ajalle ominaisia synkretistisiä piirteitä, se ei vielä tarkoita Qumranin juutalaisia synkretistisemmiksi kuin muuta aikansa juutalaiset yleensä. - Absoluuttisen itsenäistä uskonnollisuutta ei ole olemassakaan. - On hyvä muistaa, että ajanlaskumme alussa esim. hellenismi oli vaikuttanut nykyisen Israelin alueella jo n. 360, persialainen, egyptiläinen yms. vaikutus oli myös jättänyt jälkiään juutalaisuuteen... Emme voi edellyttää essealaisilta enempää kuin esim. niiltä juutalaisuuden muodoilta, joista kehittyi myöhemmin rabbiininen juutalaisuus. Ts. Et voi tulkita kristinuskoa "pakanalliseksi" ja rabbiinista juutalaisuutta ortodoksiseksi suoralta kädeltä. -
Ennen kuin voisit esittää moista, sinun olisi ensin täytynyt esittää essealaisuus enemmin ulkopuolisia vaikutteita omaksuneeksi kuin esim. farisealaisuuden suksessio. Toiseksi sinun täytyisi osoittaa essealaisuus aivan ilmeisen monopolin omaavaksi suhteessa kristinuskon syntyhistoriaan... - Kummankin haasteen kohdalla vahvaan näyttöön on vielä matkaa!
Nasarethista ei minun tietojeni mukaan ole löytynyt ajanlaskun alun aikaan mitään kaupunkiin viittaavaa,eikä edes pientä kylää.
Lähin kaupunki oli Sepphoris ja josefus alueella asuneena mainitsee Japhan kylän. Alueelta on löytynyt hautausmaa ja muutamia öljylamppuja.
Nasareth-sanana voisi tarkoittaa jotakin muutakin tiedätkö sinä?
Kyllä olet oikeassa siinä ,että parantaminen ei ollut essealaisten monopolina ,eikä Jeesuksenkaan ryhmän. Se oli vain molemmille erittäin tärkeässä asemassa.
Minä ja isäni olemme yhtä on vain yksi Jeesuksen tokaisu,mutta Jeesus sanoi myös:" minun isäni ja teidän isänne ja.... Jeesus myös anoi Jumalalta voimaa kestää koettelemuksensa ja jopa ottamaan ne pois....Jos isä ja hän olisi yhtä se olisi täysin turhaa.
Kyllä Eskola on samaa mieltä kanssasi siitä ,että tämänkaltainen kirjallisuus ei edusta välttämättä yhteisön omaa ajattelutapaa.
Minua ainakin kummastuttaa se asia ,että jos essealaiset olisivat olleet niin puhdasoppisia kuin kristillinen tiede väittää niin mitä ihmettä he tekivät noilla horoskooppikirjoilla ja muilla sensellaisilla?
En voi esittää muuta todistetta essealaisteorian puolesta ,kuin Jeesuksen ryhmän samanlaisen opin,vaatetuksen, tavat,käytöksen,organisaation,yhteisen päämäärän ja yhteisen tulevaisuuden uskon.
Mielenkiintoinen pointti lähdekirjoituksessasi oli ennustus temppelipalveluksen päättymisestä 40 vuotta messiaan kuoleman jälkeen. Mihin kirjoitukseen tuo perustuu?
Kiitos!
sapatin yli,ei mielestäni kunoa mitään ,koska messias-tilanne on niin erikoinen ja se ettätapahtumat johtavat kohti (temppelin)täystuhoa.
Mielestäni kuitenkin Johannes Kastaja pappina kastaa jeesuksen ja kuningas toiminta alkaa. Johanneksen teloituksen jälkeen pappina toimii askeetti, nasiiri Jaakob ,joka Tuomaan evankeliumin mukaan oli syntymästään asti pyhä niinkuin Jeesuskin ja kirkkoisien todistuksen mukaan oli oikeutettu astumaan Temppelin kaikkein pyhimpään. Oliko kysymyksessä vain nasireille pyhitetty oikeus vai oliko hän ylipapillista sukua?,jos arvaan oikein hän oli saadokilaista pappissukua ja sen takia hänentkin surmattiin.
Kiitos!
Kysymys Nasaretista on minulla oikeastaan kokonaan tuon em. proffan tietojen varassa. Hän luettelee alueelle pitkän pätkän asutusta alkaen hellenistisen kauden pienestä kylästä. Joitakin merkkejä rauta- ja pronssikauden asutuksestakin kuulemma on. Sittemmin ymmärrän paikkaa rakennetun (päälle) uudestaan ja uudestaan kuten tuolla alueella kaiketi oli tapana. kirjallisia mainintoja Nasaretista sitten löytyykin monesta eri aikakauden lähteestä, myös juutalaisia pappissukuihin liittyviä kirjoituksia (esim. Mishmarot 18, Midr. 2.8)...Ja Luonnollisesti kristilliset piirit rakensivat Nasaretin ympärille myöhemmin kaikenlaista juttua... Älä kuitenkaan kysy minulta enempää noista juutalaisista lähteistä, sillä lainaan niiden suhteen aivan täysin tätä em. proffan kirjoitusta.
(Arkeologian suhteen olen kokonaan toisten kirjoituksien varassa. Tämän olet jo huomannutkin. Vanhoja tekstejä pystyn pikkaisen itsekin tutkimaan.)
Jeesuksen ja Israelin Jlan oletettu ykseys on kristityille mysteeri. Sitä ei yritetäkään avata matemaattisena suureena, vaan sen takana nähdään persoonien olemuksellinen ykseys. Miksi Jeesus näyttää olevan ristiinnaulitsemisensa äärellä niin "skitsossa" tilanteessa? En tiedä. Ehkä kyse on siitä, että ihmisyyteen "pukeutuminen" nousee esiin tuskaisena huokauksena... Tehtävä, jonka Jeesus koki omakseen näytti inhimillisin silmin ylivoimaiselta. - Tämä on kuitenkin vain uskonnollista pohdinaani, joka ei liene kovin "arvovapaata". Voit päätyä erilaiseen tulkintaan omista lähtökohdistasi.
Qumranilla näyttää olleen voimakas kiinnostus Danielin kirjaan. Luulen, että se on vuosien laskennan takana. Dan. 9:ssähän on se kuuluisa vuosiviikkojen ennustus... - Mutta odotas, katson mitä olen avauksessani oikein kirjoittanut...
Erittäin hyvä kysymys tuo 40vuotta...
Tutkin ihmeissäni, mitän olenkaan oikein kirjoittanut. Sitten huomasin, että Qumranin vuoteen oletettu messiaan ilmestyminen tähtäsi n. vuoteen 72 ennen nyk. ajanlaskua. Tämä siksi, että Vanhurskauden opettajan kuolemasta (alkaen) kestävä viimeinen vaihe kestää Damaskon kirjan (CD) mukaan juuri tuon 40 vuotta. Profetian tulkinnassa oli kyse Jlalta saadusta inspiraatiosta, joten en taida päästä (havainnosta) kovin paljon laajempaan ymmärrykseen miksi näin...
Voiko Jeesuksen sukulainen Jaakob olla saadokilaista sukua?
sitä oikeaa Zadokilaista sukua ,jonka muut ryhmät ennenmuuta essealaiset ja Jeesuksen ryhmä kielsivät.
Jaakob niinkuin Jeesuskin olisi ollut Daavidilaista kuninngassukua ja samalla Aaronilaista pappissukua.Mainittakoon vielä se ,että Tämä legendaarinen ylipappi Zadok olisi ollut juutalaisten lähteiden mukaan Aaronin kolmannen pojan Eleazarin jälkeläinen. eli myös Zadok olisi ollut Aaronilaista pappissukua.
Jeesuksen ja esim .Johennes Kastajan verenperinnöstä todistaa UT,mutta myöskin Judeassa vaikuttivcat Juutalaiskristityt
ryhmät Nasarealaiset ja ebioniitit uskoivat patriarkkojensa polveutuvan Jeesuksen toisista veljistä ja näinollen olevan myöskin kelvollisia
messiaakuninkaan /ylipapin tehtäviin. Heitä kutsuttiin Desposyneiksi(herran jälkeläiset).
olla useita ja eri aikoina. Luonnollisesti myös valheen opettajia,koska essealaiset uskoivat niin vahvasti hyvän ja pahan taisteluun.
En voi muuta kuin ihmetellä jos ja kun jeesuksen kuolemasta tuohon Jeerusalemin temppelin tuhoon on juuri tuo 40 vuotta. Millonkahan tuo Damaskoskon kirja on kirjoitettu? Tosin tuo luku 40 esiintyy useasti sekä VT:ssä ja UT:ssa.
Damaskon kirjan katsotaan kuvaavan Qumranin yhteisön syntyaikaa, joten se lienee selkeästi kristillisiä aikoja edeltävä.
(Näissä ajoituskysymyksissä nojaudutaan varsin yleisesti myös ns. paleografisiin menetelmiin, jonka avulla käsitän tässäkin toimitun)
Ko. kirja on monessa mielessä kiinnostava:
- Sen perusteella on keskusteltu odottivatko essealaiset (ainakin osa heistä) kahden messiaan sijasta yhtä
(On mm. keskusteltu siitä edustaako Damaskon kirja tässä kysymyksessä laajemman essealaisjoukon näkemystä suhteessa Qumranin essealaisiin. - Omaa kantaani ko. kysymykseen en ole vielä muodostanut)
- Se löytyi muista essealaista kirjoituksista poiketen jo ennen Qumranin löytöjä Vanhan Kairon synagogan varastohuoneesta (vuonna 1896) - Qumranilta löydetyt vastaavat kirjoitukset (4QD, 5Qd ja &QD) sinetöivät viimein essealaisen luonteen - Qumranin tekstilöydöt liitetään aikaan 75-50 B.C.E. (vaikka lienevät sisältönsä perusteella vielä varhaisempien kopioita?)
En osaa sanoa suoralta kädeltä, mitä ajattelisin monien vanhurskauden opettajien ajatuksesta... hmmm
Olen pahoillani, että joudun keskeyttämään nyt nämä mielenkiintoiset keskustelut, sillä nettiyhteyteni katkeavat toistaiseksi (n. viikko) reissun takia.
Kiinnostus keskusteluaiheeseen jatkuu, joten eipä hyvästellä, vaan sanotaan kuulemisiin.
t. tertullianus
että Raamatussa voisi olla kaksi 'linjaa'. Toinen juutalaisille (täyttymätön) ja toinen pakonoille (parasta aikaa tapahtuva). Siksi UT:n ja VT:N välillä tuntuu olevan epäyhtenäisyys.
Idea olisi silloin
kristityt
Jumalan kansa-----[ ]-Jumalan kansa
Juutalaiset
Ymmärsinkö sinua oikein?
Mitä tarkoitit heprealaisen Raamatun (Vt) ja Kreikkalaisen kristillisen Raamatunosan (Ut) välisellä epäyhtenäisyydellä?
Pelastushistorian kannalta ajattelen klassisen kristillisesti, että juutalainen kansa (juutalaisuus) kulkee omaa pitkää tietään(joka kyllä saavuttaa maalinsa sitten kun Jla tarkoittaa).
Kristillisen kirkon uskon tavallaan palaavan omalta pitkältä (itseriittoisuuden) tieltään alkuperäisille juurilleen.
Näiden kahden 'linjan' ajattelen kohtaavan yhteiseksi ymmärretyssä Messiaassa.
Jumalan kansana pidän kaikkia, joilla on Jlan lupaukset (eli molempia 'linjoja'). Pelastuksen kysymyksen jätän mielummin Kaikkivaltiaan ratkaistavaksi.
MUTTA HUOMAUTAN, ETTÄ NYT PUHUIN USKONVARAISESTI. Avauskirjoituksessa pyrin erittelemään ainoastaan neutraaleja havaintoja, jotka ymmärrän sinällään arvovapaiksi.
Saattaa olla, että ajattelemme hyvinkin samalla tavalla...
Kristuksen esille tuoman ilo-sanoman perusteella ja hänen antamansa ainutkertaisen todistuksensa perusteella voi vain todeta lyhyesti.
Kristillisyydellä ja juutalaisuudella ei ole mitään tekoa toistensa kanssa.
Nämä ovat eri uskontoja kaikilta osiltaan ja näissä toisessa palvotaan jumalia ja toisessa ei, koska toisessa on hyvä, rakastava taivaallinen Isä, eli kristillisyyden lujin perusta ja toisessa ei, eli juutalaisuus. Ja tämän tietää jokainen aito kristitty; kaikkivaltias taivaallinen Isä ei riitaudu itsensä kanssa milloinkaan. Ja näin myös voideltu ihmisen Poika, senkin todistaa. Joten tämäkin myös osoittaa sen, kuinka Kristus palautti nimenomaa sen oikean ja aidon "uskon", siis sen "uskon", joka oli ihmisillä ennen juutalaisia
ja heidän omintakeisesta selitelmää mooseksen jumalasta sekä julmasta laista ja jumalan julmasta ominaiskansasta.
Nyt en kyllä ymmärtänyt yhtään, mutta ei sinun tarvitse selittää, luulen, että sitten ymmärtäisin vielä vähemmin...
Niinhän se usein onkin, ettei Kristuksen esittämää asiakokonaisuutta voi tajuta ollenkaan, jos ei synny uudeksi ihmiseksi ylhäältä käsin taivaallisen isän avustamana ja nimenomaan kristityksi ihmiseksi.
Joten eipä sinulle kannatakkaan sen kummemmin ja tarkemmin selitää, kun et kuitenkaan ymmärtäisi siitä yhtään mitään. Mutta voithan toki pyytää itsellesi viisautta osaksesi ja se käy helposti, käännä kasvosi Luojan puoleen ja rukoile "Isä meidän" rukous yksin kammiossasi, niin kyllä se siitä sitten.
Taas vietiin tertullianukselta taivasosuus, mutta onneksi ei ole ensimmäinen kerta...
Eipä sinulle ole kukaan taivasosuutta antanut, joten kuka sen on voinut sinulta viedä pois. Ja mitä niihin osuuksiin tulee, tuskin kuulut siihen 144 tuhannen joukkoon, joille se on luvattu jo aikoja sitten. Mutta onhan sinulla muuten ne samat mahdollisuudet kuin jokaisella aidolla ja oikeamielisellä kristityllä, saada perinnöksi iankaikkinen elämä paratiisissa. Siihen et vain vielä tunnu olevan ihan valmis. Ohjeeksi; harjoita uskoasi oikein ja pyydä viisautta taivaalliselta Isältä, niin kyllä se siitä sitten. Ja tuohon ohje olikin jo edellisessä viestissäni, joten en kertaa sitä enää.
1. Emme me tosiaan ymmärräkään (vrt. aiemmat tekstisi), joille Jumala ei ole ao. ymmärrystä antanut.
Toivottavasti Hän ei tuomitse MEITÄ sen ymmärksen puutteen takia.
2. Jotkut mennevät siis Paratiisiin.
Entäs muut; miten heille käy. Pyydän aika konkreettista selitystä heidän tulevasta tilanteestaan (esim. tuomio tai kadotus ei selitä mitään).
Tuossa mainittiin kirjalliset aarreaitat.
Nyt olen rankasti eri mieltä. Jos ne ovat samanlaista myyttiverkkoa kuin Raamattu kaikkinensa, niin enpä aarteeksi menisi kehumaan.
Olen tehnyt ja tännekin laittanut referaatin Raamatusta. MINUN mielestäni se on niin satuilua kuin olla voi.
Aarteena pidän kirjallisuutta, josta lukija voi viisastua tällä maallisella matkallansa.
Tämä tähän asti käymämme keskustelu on ollut minulle erittäin antoisaa myös aivan konkreettisesti.
Kiitän kaikkia siihen osallistuneita.
Erityisesti kiitän tinotiton merkittävää viitseliäisyyttä toimia opponenttinani.
Olen jälleen huomannut sen, kuinka paljon rikkaampaa on saada esittää vastakkaisia näkemyksiä, kuin toistaa aamenta papin perässä.
Olen myös saanut jälleen todeta, että ne asiat joita ajattelemme faktoina, ovat vasta alkusoittoa uskolle (erilaisille uskontulkinnoille). Me itsekukin tulkitsemme omia faktojamme uskomme läpi ja uskostamme käsin. Arvovapaa ajattelu on mahdotonta. Keskustelu itsessään ei kuitenkaan ole mahdotonta, jos jaksamme kunnioitaa toistemme (uskon)näkemyksiä. - Tätä on mielestäni uskontodialogi.
Kiitos ja hyvää jatkoa...
Palataan taas uusin voimin eetteriin kun "sana sattuu"...