Miksi on ihmiselle luotu tunteet, miksi mikään ei ole enää yksinkertaista sen jälkeen kun on päästänyt tunteensa valloilleen. Miksi pyörit mielessäni, yhden illan tuttavuuteni, hellyyden antajani..
Miksi ei voi olla tyytyväinen siihen mitä on, miksi haluaa aina lisää, mikä on oikein, miksi tuntee itsensä kaksinaamaiseksi, miksi kaipaa saavuttamatonta.
Elämä on täynnä valintoja, mutta miksi se kuitenkin on niin vaikeaa..
Eihän näihin kukaan vastata osaa, sen tiedän, mutta päässä jyllää ja ajatukset pyörivät paikoissa joissa niiden ei pitäisi pyöriä...no pyörikööt nyt täälläkin...
Miksi ei voi olla tyytyväinen siihen mitä on, miksi haluaa aina lisää, mikä on oikein, miksi tuntee itsensä kaksinaamaiseksi, miksi kaipaa saavuttamatonta.
Elämä on täynnä valintoja, mutta miksi se kuitenkin on niin vaikeaa..
Eihän näihin kukaan vastata osaa, sen tiedän, mutta päässä jyllää ja ajatukset pyörivät paikoissa joissa niiden ei pitäisi pyöriä...no pyörikööt nyt täälläkin...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Monimutkaistahan tämä elämä on kun kun järki sanoo yhtä, sydän toista ja tunne tuntee jotain muuta. Ihminen on kuitenkin kokonaisuus, joten näitä kaikkia tarvitaan, että meistä muodostuu eheä kokonaisuus. Minä.
Minusta on ihan hyvä, että meille ihmisille on luotu tunteet. Sillä juuri niiden kautta, me opimme tuntemaan itsemme, sekä muiden kohtaamiemme ihmisten kautta. Älä siis anna mielesi olla vihollisesi, sillä se ei ole sitä.
Just, mulle kävi kans aikas nolosti tässä vähän aikaa sitte; on yks tyyppi jonka kanssa olen kokenut olevani jotenki "yhteydessä" ja olemme tunteneet toisemme jo vuosia. Aina "pelimme" on jäänyt kuitenkin hipaisu asteelle, koska aina jompikumpi on seurustellut tahollaan. Törmäilimme silti silloin tällöin ja sitten sanoisinko:salamoi!
Itse olen nyt seurustellut n.6 vuotta toisen kaa, mutta aina tunteeni vain kytevät tätä toista kohtaan (joka muutti toiselle paikkakunnalle sittemmin). Välillä tunne on todella vahva ja sitten onkin käynyt niin että törmäämme parin päivän sisällä. Omatunto kolkuttaa verisin nyrkein, koska rakastan tätä nykyistä kumppanianikin, mutta en kuitenkaan enää niin paljon kuin silloin "alussa".
No, tässä keväällä sitten tämän haavemiehen kanssa tavattiin ja pienessä pierussa juteltiin ja suukoteltiinkin...Ja hän kertoi että oma suhteensa oli mennyt myttyyn. Tavattiin sitten taas parin päivän päästä kahvikupposen merkeissä ja jutskattiin niitä näitä, lähtiessään hän sanoi:palataan astialle! Argh! Siinä vaiheessa jotenkin tuli kylmä tunne....Nooooh, lähetin muutaman textarin tapahtumien jälkeen hänelle, ja kyllä hän niihin vastasi, mutta eipä laittanut koskaan ensimmäiseksi minulle viestiä.
Noooh,yhtenä yönä sitten laitoin viestin ja kysyin kuulumisia, vastaus tuli aamulla: "Ihan hyvin menee, muutettiin yhteen neitiX:n kanssa."
NOLO NOLO NOLO.....painuinko maan alle?? KYLLÄ!
ja tämä tyyppi oli minulle jo useamman vuoden tolkuttanut rakkauttaan minua kohtaan ja luulin jo että hetkemme olisi vihdoin koittanut...MUTTA: kiva elää haavemaailmassa! Kiitos että sain purkautua! HUH! Jatkan häpeämistäni.