Antti Rokka meni konsernijohtajan luokse ja sanoi:
- Kuule, konsernijohtaja. Mis sie tarvitset oikei hyvvää miestä?
Täs siul on sellane.
Vakavasta taantumatilanteesta huolimatta pyrkivät konsernijohtajaa
hymyilyttämään nuo itsetietoiset sanat, mutta hän tunsi kyllä
Rokan maineen ja tiesi, että ne olivat totta.
- It-firmat on pahimmat. Ottakaa muutamia lakimiehiä
ja menkää saneeraamaan aluekonttorit.
- Käypä se hyväst. Tule sie kirjanpitäjä miun kansai!
Anna miul se tilikirja!
- Eiköhän olisi syytä ottaa toinen kaveri? sanoi
konsernijohtaja kuiskaten.
- Lampinen on vielä 90-luvun lamasta järkyttynyt
eikä hän muutenkaan ole lujahermoisimpia.
- En mie tarvihe hyvvää. Lakkautuspalkkojen laskijan mie.
Tule, kuule! Mie oon huumorimiehii.
Miun kansai on nii lustii jot hitto.
Ota irtisanomisplankettei nii paljo ko vaan saat kulkemaan.
He lähtivät.
Yhtäkkiä Rokka pysähtyi ja nosti kätensä merkiksi.
Lampisen kurkkuun nousi pala, kun hän näki mikä Rokan
pysähtymisen oli aiheuttanut.
Edessä oli suuri sisällöntuottoyhtiö ja siellä
nosti kuukausipalkkaa joutilaanoloisia miehiä kymmenkaupalla.
- Ei me voida mitään, sanoi Lampinen ääni vavisten.
- Mist sie sen ieltäkäsi tiijät? Ai perkele, mikä juon.
Hyö kuuliit mein visiointipulinat siel sijoittajaseminaaris ja
panniitkii porukan määrän kasvu-ural.
Mikä perkeleen vaisto se miul on. Mie koko ajan tunsin
jottäs ei oo kaik sellaista milt se näyttää.
Tappiot kasvoivat hitaasti mutta varmasti.
Kulunseurantaa ei ollut, vaikka menot
parhaillaan ylittivät moninkertaisesti tuotot.
Rokka ja Lampinen sujauttivat itsensä maisemakonttoriin
sisälle ja koko ajan Rokka kuiskaili neuvojaan:
- Täs on tyhjät irtisanomislomakkeet. Sikäl ko mie
täytän ne, sikäl sie arkistoit ne.
Mut pane ain täysinäine täysinäisii läjjään etteivät sekahu.
Oo ihan rauhallinen. Nii miekiin oon. Meil ei täs oo hättää.
Nuohaa ne koht ovat kovil eikä myö.
- Esimies ensi. Millo häne pääsä varjo sattuu tuon ilmase
cola-automaatin kohal,ni sillo hänel tullookii eropassit.
Nii mie oon päättänt hänen kohastaa.
Ja sitämukkaa rupiaat saamaa muutkin potkui.
- Katso mite hyö laiskottelee! Ai työ perkeleet!
Työ ette tiijä mikä uottaa.
Jos työ ootte aikont työttömyskassaa liittyä, niin nyt pitää kiirettä.
Konttorissa vetelehtivän esimiehen pitkä varjo läheni cola-automaattia.
Hän ei koskaan oikein tajunnut, mitä tapahtui. Hän näki vain pimeän
toimistonnurkan ja oman varjonsa, jonka pää juuri sattui
cola-automaatin
kohdalle. Ehkä hänen silmänsä näkivät irtisanomisilmoituksen välähtävän
eteensä, mutta sen merkitys jäi vielä tajuamatta.
Kuului huutoja ja joitakin umpimähkään tehtyjä yrityksiä näytellä
ahkeraa. Mutta kaiken yli tikkasivat Rokan irtisanomisilmoitukset.
Rokka antoi potkuja kylmän harkiten.
Jotkut syöksähtelivät juosten pakoon.
Toiset koettivat ryömiä atk-pöytien taakse piiloon.
Erotettuaan paikallisjohdon aloitti Rokka suoritusportaasta.
Määräaikaiset hän erotti ensin. Virkaiältään vanhin mies oli aina
vuorossa, ja kun tilanne salli, erotti Rokka tuotantotiimin kerrallaan.
Pihalta kuului pääkonttorin limusiinin ääni.
Johtokunnan puheenjohtaja saapui paikalle esikuntansa kanssa.
- Mikä tilanne?
- Eihä se nyt ennää oo paljo minkäänlaine, Rokka vastasi.
- Yksinkö te irtisanoitte?
- No niihä sitä saa sannoo. Katsoha sie. Tää asja on näi.
Jos sie lähet palkkaama turhaa väkkee, niin sie saat palkata ain
lissää. Kyl hää tulloo töihi, älä yhtää eppäile. Mut jos sie pysyt
samas väkimääräs etkä rekrytoi hitolkaa, nii minkä hää tekköö?
Se on tään kulunhallinnan ratekia.
- Kuule, konsernijohtaja. Mis sie tarvitset oikei hyvvää miestä?
Täs siul on sellane.
Vakavasta taantumatilanteesta huolimatta pyrkivät konsernijohtajaa
hymyilyttämään nuo itsetietoiset sanat, mutta hän tunsi kyllä
Rokan maineen ja tiesi, että ne olivat totta.
- It-firmat on pahimmat. Ottakaa muutamia lakimiehiä
ja menkää saneeraamaan aluekonttorit.
- Käypä se hyväst. Tule sie kirjanpitäjä miun kansai!
Anna miul se tilikirja!
- Eiköhän olisi syytä ottaa toinen kaveri? sanoi
konsernijohtaja kuiskaten.
- Lampinen on vielä 90-luvun lamasta järkyttynyt
eikä hän muutenkaan ole lujahermoisimpia.
- En mie tarvihe hyvvää. Lakkautuspalkkojen laskijan mie.
Tule, kuule! Mie oon huumorimiehii.
Miun kansai on nii lustii jot hitto.
Ota irtisanomisplankettei nii paljo ko vaan saat kulkemaan.
He lähtivät.
Yhtäkkiä Rokka pysähtyi ja nosti kätensä merkiksi.
Lampisen kurkkuun nousi pala, kun hän näki mikä Rokan
pysähtymisen oli aiheuttanut.
Edessä oli suuri sisällöntuottoyhtiö ja siellä
nosti kuukausipalkkaa joutilaanoloisia miehiä kymmenkaupalla.
- Ei me voida mitään, sanoi Lampinen ääni vavisten.
- Mist sie sen ieltäkäsi tiijät? Ai perkele, mikä juon.
Hyö kuuliit mein visiointipulinat siel sijoittajaseminaaris ja
panniitkii porukan määrän kasvu-ural.
Mikä perkeleen vaisto se miul on. Mie koko ajan tunsin
jottäs ei oo kaik sellaista milt se näyttää.
Tappiot kasvoivat hitaasti mutta varmasti.
Kulunseurantaa ei ollut, vaikka menot
parhaillaan ylittivät moninkertaisesti tuotot.
Rokka ja Lampinen sujauttivat itsensä maisemakonttoriin
sisälle ja koko ajan Rokka kuiskaili neuvojaan:
- Täs on tyhjät irtisanomislomakkeet. Sikäl ko mie
täytän ne, sikäl sie arkistoit ne.
Mut pane ain täysinäine täysinäisii läjjään etteivät sekahu.
Oo ihan rauhallinen. Nii miekiin oon. Meil ei täs oo hättää.
Nuohaa ne koht ovat kovil eikä myö.
- Esimies ensi. Millo häne pääsä varjo sattuu tuon ilmase
cola-automaatin kohal,ni sillo hänel tullookii eropassit.
Nii mie oon päättänt hänen kohastaa.
Ja sitämukkaa rupiaat saamaa muutkin potkui.
- Katso mite hyö laiskottelee! Ai työ perkeleet!
Työ ette tiijä mikä uottaa.
Jos työ ootte aikont työttömyskassaa liittyä, niin nyt pitää kiirettä.
Konttorissa vetelehtivän esimiehen pitkä varjo läheni cola-automaattia.
Hän ei koskaan oikein tajunnut, mitä tapahtui. Hän näki vain pimeän
toimistonnurkan ja oman varjonsa, jonka pää juuri sattui
cola-automaatin
kohdalle. Ehkä hänen silmänsä näkivät irtisanomisilmoituksen välähtävän
eteensä, mutta sen merkitys jäi vielä tajuamatta.
Kuului huutoja ja joitakin umpimähkään tehtyjä yrityksiä näytellä
ahkeraa. Mutta kaiken yli tikkasivat Rokan irtisanomisilmoitukset.
Rokka antoi potkuja kylmän harkiten.
Jotkut syöksähtelivät juosten pakoon.
Toiset koettivat ryömiä atk-pöytien taakse piiloon.
Erotettuaan paikallisjohdon aloitti Rokka suoritusportaasta.
Määräaikaiset hän erotti ensin. Virkaiältään vanhin mies oli aina
vuorossa, ja kun tilanne salli, erotti Rokka tuotantotiimin kerrallaan.
Pihalta kuului pääkonttorin limusiinin ääni.
Johtokunnan puheenjohtaja saapui paikalle esikuntansa kanssa.
- Mikä tilanne?
- Eihä se nyt ennää oo paljo minkäänlaine, Rokka vastasi.
- Yksinkö te irtisanoitte?
- No niihä sitä saa sannoo. Katsoha sie. Tää asja on näi.
Jos sie lähet palkkaama turhaa väkkee, niin sie saat palkata ain
lissää. Kyl hää tulloo töihi, älä yhtää eppäile. Mut jos sie pysyt
samas väkimääräs etkä rekrytoi hitolkaa, nii minkä hää tekköö?
Se on tään kulunhallinnan ratekia.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.