seurustelukumppanin työstressi

duunari.........--------

Olen tässä seurustellut 3 kuukauden ajan ihanan naisen kanssa.Alku oli yhtä kuumaa huumaa heinäkuun loppuun saakka.Hän puhui jopa yhteenmuutostakin ja teimmekin esim. alustavia suunnitelmia käytännön järjestelyistä yhteisasumisessa.Kun tyttöystäväni kesäloma loppui,palasi hän vastuulliseen johtotehtäväänsä yritykseen jolloin selvisi että firmassa tapahtuu huomattavia rakennemuutoksia.Hän alkoi muuttua ärtyneeksi ja väsyneeksi.Seksiä enää yhtenä päivänä viikossa ja muutenkin ns. rakkauden osoitukset ovat vähentuneet jatkuvasti.Viime viikonvaihde oli kylläkin oikein kiva ja romanttinen.
Olemme puhuneet asiasta ja hän on myöntänyt olevansa väsynyt ja ärtynyt työn takia.

Esimerkiksi tällä viikolla emme ole nähneet 3 vuorokauteen vaikka hän asuu naapuritalossa näköetäisyydellä.Ei ole suostunut tulemaan käväsemään enkä mä saa sinne mennä.Hänen sanojen mukaan työt painaa päälle.Joka päivä tällä viikolla hän on kuitenkin soittanut mulle.Huomenna hänen sanojen mukaan näemme (toivon mukaan)

Täytyy tunnustaa että tämä on minulle pisin tähänastisista suhteista vaikka olenkin jo 30v.
Mulle tämä on siis opettelua ihmissuhteissa.
Haluan antaa hänelle kaiken tukeni mutta vaikuttaa että hänen mielestään paras tukeni on se että pysyn poissa hänen jaloistaan arkipäivinä.

Kokeneet konkarit,antakaa vinkkiä mulle,mitä tehdä.Kertokaa omista kokemuksista.

5

982

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Moi annan neuvon olen itse 33 vuotias nainen ja kerran ollut naimisissa ja avioliitosta 3 lasta ja nykyisen kanssa 2 lasta.Nykyisen miehen kanssa koko ajan jotian ongelia varsinkin kun hän ei puhu asioitaan ja salailee ja seksiä vain 1-2 kertaa kuukaudessa ja nulun sohvalla.Olen sitä mieltä ettei työ ole sinun kumppanisi syy vaan jos häellä onkin toinen...Mietippä....

    • Stressaaja

      ongelmia.. Melkeen heti kun hänen työvuoronsa lisääntyivät tässä nykyisessä duunissa, meidän suhdekkin muuttui. Töiden jälkeen hän on väsynyt ja todella ärtynyt. Ei ole päästäny mua sen kämppään sisälle n. 2kk kun ei kuulemma ole ehtinyt siivota, tosin eilen oli mun luona yötä.

      Mikä on hauskaa niin voin melkein nimetä sen päivän jolloin tyttöystäväni alkoi muuttumaan, ja suhteemme (pakko myöntää) meni huonompaan suuntaan. Työ ei ole mitenkään ole erityisen vastuullista, mutta ne työvuorot on sekoittanut sen elämän täysin...

      Eipä muuta..

    • kokemusta on

      Ex-miehellä oli tosi kiirettä töissä ja kun parisuhteessa meni huonosti oli helppo paeta töiden taakse ja viettää iltoja myöhään siellä. Miten olisi jos keskustelisit asiasta. Uskoisit, jos hän sanoo, että työt vain stressaa. Kerro, että tapahtuu mitä tapahtuu niin tuet ja pyydä sanomaan, miten haluaisi sinun auttavan, jos pystyt. Ole häntä varten.

    • duunari

      En tiedä auttaako tämä sinua, mutta voin kertoa ihan oman kokemukseni työstressistä.

      Olen töissä unelma-ammatissani, mutta kesäksi jouduin kahdeksi kuukaudeksi tuuraamaan sellaiseen hommaan, johon minulla ei ole koulutusta eikä kokemusta. Työhön kuului paljon vastuuta ja kokemattomana sekä kouluttamattomana työ stressasi todella paljon.

      Vasta kun tuuraus muutama viikko sitten loppui, huomasin kuinka paljon se minuun vaikutti. Avomieheni on moneen kertaan kiitellyt että kyseinen tuuraus loppui, koska olen kuin toinen ihminen. Ja niinhän se on. Ei työjuttuja vaan voi "jättää töihin"... Eli vaikka kotona en kyseisiä töitä tehnytkään, niin ajatusmaailma oli valmiiksi stressaantunut. Eipä sitä sitten huvittanut tehdä mitään, ja avomiehelle tuli tiuskittua aivan turhista asioista.

      Uskon ja toivon että naisystävälläsi kyse on vain työstressistä. Ei aina kannata ajatella sitä pahinta (eli toista miestä tms.) Ja soitteleehan hän sinulle ym. joten varmasti hänen ajatuksissaan olet ja hän varmasti itsekin tietää laiminlyöneensä sinua...

      Tsemppiä sulle.

    • samassa liemessä

      JOo, ei hänellä mitään toista ole, työt vain ihan oikeasti vie ihmisestä mehut tänä aikana. Ehkä ennenkin, en tiedä, mutta ainakin its eolen ollut työelämässä 15 v ja on se kumma kun ei sellaista työtä löydy jossa voisi tehdä 8 h ja lähteä sitten kotiin ja ajatella muuta. Kaikki energia menee työn suorittamiseen, ainakin akateemisella alalla. Olin esimiesasemassa pari vuotta mutta sitä ei kestänyt parisuhde eikä terveys. Mihin maailma on menossa kun mikään ei riitä? Jos väsymys ja ärtyneisyys on jatkuvaa, kannattaa harkita työpaikan tai alan vaihtoa. JOs hän tykkää työstään, niin siihen pitää sitten vain sopeutua. Myös naisille voi työ olla elämässä se tärkein asia. Miehillehän on ollut kautta aikain eikä sitä enää kummeksuta.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ootko nainen noin mustis musta

      Onhan se toki imartelevaa kun olet kaunis ja kaikkea muutakin, mutta ehkä vähän kummallista, kun ei varsinaisesti olla t
      Ikävä
      90
      7326
    2. Sen kerran kun siellä käyn

      Voisit olla paikalla💚💛☘️
      Ikävä
      37
      3877
    3. Kumpa tietäisin. Miehelle.

      Vieläkö toivot jotain viestiä, vai suutuitko taas...kun...🤔
      Ikävä
      45
      3470
    4. Kauan säkin jaksoit

      Minun perässä juosta. Kunnes pahoitit mielen. Kuinka monta anteeksipyyntöä olet vailla? 🧐
      Ikävä
      40
      2602
    5. Joel Harkimo ja Janni Hussi eroavat

      Tämä on ilon päivä 😊
      Kotimaiset julkkisjuorut
      229
      2566
    6. rakastan sinua!

      Tule ja ota, kasvetaan yhdessä paremmiksi ❤️❤️❤️❤️ kaikki anteeksi ❤️❤️❤️
      Ikävä
      40
      2393
    7. Sä olet nainen kuuluisa..

      ..etkä mitenkään hyvällä tavalla.
      Suhteet
      129
      2329
    8. Miksi kaipaat

      Ja olet elämässäni vielä kaiken tämän jälkeen? Eikö kaikki ole jo selvää välillämme?
      Ikävä
      29
      2219
    9. Askanmäessä Huippu esitys

      Kävimme Ystävien kanssa Askanmäen kesäteatterissa. Kaikki tykättiin esityksestä aivan valtavasti. En varmaan koko vuonna
      Puolanka
      20
      2015
    10. Siis hetkonen

      Rakastetaankohan me kummatkin toisiamme, ja aletaan tajuamaan se pikkuhiljaa 🤯
      Ikävä
      45
      1912
    Aihe