Jerusalemin temppeliä tai yleensä juutalaisten temppelimenoja. Eivät kai temppelit olleet mitenkään alkuseurakunnan kokoontumispaikkoja.
Ennen Jeesuksen aikaa papiston edustama juutalaisuus liittyi kiinteästi temppelijumalanpalvelukseen. Sitä voi kutsua normatiiviseksi juutalaisuudeksi siinä mielessä, että temppelin kautta uhrikäytäntö ja uhrilait säilyivät ihmisten mielissä.
Uhrien antaminen kosketti tavallista kansalaista hyvin monessa elämän vaiheessa. Niin käytännöllisten elämäntilanteiden, kuten kymmenysten antamisen, syntiuhrien tuomisen, ympärileikkauksen, kuin pyhiinvaellusmatkojenkin yhteydessä temppelissä uhrattiin Jumalalle.
Suuret juhlapäivät voimistivat niin ikään kansan yhteyttä Jumalaansa. Juhlat sitoivat israelilaisten nykyhetken historian kuuluisiin tapahtumiin. Yhdessä uhripalveluksen kanssa näin vahvistettiin kansan identiteettiä Jumalan valittuna kansana.
Temppelijumalanpalvelus teki Mooseksen kirjojen sanoman ja kulttilain käskyt eläviksi tavalliselle kansalle. Tällä tavoin aina uusi sukupolvi kasvoi kiinni juutalaiseen perinteeseen. Temppelissä opitut psalmit puolestaan toimivat hyvänä ja käytännöllisenä oppimateriaalina henkilökohtaisen hurskauselämän muotoutumisessa.
Ulkoa opittujen psalmien avulla kansa oppi keskeiset seikat kansan vaiheista Jumalan johdatuksessa. Toisaalta psalmit opettivat läheistä Jumalan kohtaamista rukouksessa.
Esimerkiksi suuri sovintopäivä on ollut suuri elämys jokaiselle osallistujalle. Ihmiset ovat tulleet syntiensä kanssa Jumalan eteen. He seuraavat tarkasti ylimmäisen papin toimia jumalanpalveluksen aikana. Ylimmäisen papin mentyä kaikkeinpyhimpään uhratakseen syntien tähden ihmiset odottavat ulkopuolella jännittyneinä ja ahdistuneina. Mutta kun pappi palaa tuomaan viestiä sovituksesta alkaa riemujuhla.
Siirakin kirjassa kuvataan ylimmäistä pappia tässä tilanteessa. "Kuinka loistava hän olikaan, kun hän kääntyi kansan puoleen astuessaan esiin huoneesta, esiripun takaa! Hän oli kuin kointähti pilvien välissä, kuin täysikuu juhlapäivinä, kuin aurinko, kun se loisteellaan valaisee Korkeimman temppelin... Silloin Aaronin pojat huusivat, he puhalsivat kohotakoisiin pasunoihin, saivat kaikumaan suuren äänen saattaaksensa kansan muistetuksi Korkeimman edessä. Silloin kaikki kansa yhdessä kiiruusti lankesi kasvoillensa maahan... ja veisaajat äänillänsä ylistivät häntä: täydessä temppelissä kaikui suloinen sävel" (Siirak 50:5-18).
VT:n aikaisesta temppeliliturgiasta meillä on varsin vähän tietoa. Uhrien toimittamisesta oli luonnollisesti säädöksiä, mutta muun liturgian sisällöstä emme ole tienneet paljonkaan.
Qumranista ja Masadan linnoituksesta tehdyt löydöt saattavat antaa asiaan uutta valoa. Tekstilöydöt koskevat ns. Sapattiuhrin lauluja, joiden sisältö näyttäisi sopivat temppelin uhrijumalanpalvelukseen. Laulut edustavat juutalaista mystiikkaa ja niillä on liittymäkohtansa muihin käsityksiin temppelin merkityksestä.
Qumranin Sapattiuhrin lauluja oli tietojemme mukaan kolmetoista. Ne oli tarkoitettu vuoden kolmelletoista ensimmäiselle sapatille. Laulujen sisältönä on enkelien suorittama ylistys taivaassa. Enkelit toimittavat papillisia tehtäviä taivaan temppelissä. Niiden ylistys on yhteydessä pappien palvelukseen temppelissä, jossa Israelin kuninkaallinen Jumala asuu.
Entäs sitten UT:n kristillisen alkukirkon ajalta? Käsitykseni mukaan ympärileikkaukset ym. jutalaisten em. mainitut temppelimenot eivät kuulu kristillisyyteen ei ainakaan alkukirkossa joihin kokoonnuttiin Jeesukseen uskovien kodeissa.
Turust
Turust
Ennen Jeesuksen aikaa papiston edustama juutalaisuus liittyi kiinteästi temppelijumalanpalvelukseen. Sitä voi kutsua normatiiviseksi juutalaisuudeksi siinä mielessä, että temppelin kautta uhrikäytäntö ja uhrilait säilyivät ihmisten mielissä.
Uhrien antaminen kosketti tavallista kansalaista hyvin monessa elämän vaiheessa. Niin käytännöllisten elämäntilanteiden, kuten kymmenysten antamisen, syntiuhrien tuomisen, ympärileikkauksen, kuin pyhiinvaellusmatkojenkin yhteydessä temppelissä uhrattiin Jumalalle.
Suuret juhlapäivät voimistivat niin ikään kansan yhteyttä Jumalaansa. Juhlat sitoivat israelilaisten nykyhetken historian kuuluisiin tapahtumiin. Yhdessä uhripalveluksen kanssa näin vahvistettiin kansan identiteettiä Jumalan valittuna kansana.
Temppelijumalanpalvelus teki Mooseksen kirjojen sanoman ja kulttilain käskyt eläviksi tavalliselle kansalle. Tällä tavoin aina uusi sukupolvi kasvoi kiinni juutalaiseen perinteeseen. Temppelissä opitut psalmit puolestaan toimivat hyvänä ja käytännöllisenä oppimateriaalina henkilökohtaisen hurskauselämän muotoutumisessa.
Ulkoa opittujen psalmien avulla kansa oppi keskeiset seikat kansan vaiheista Jumalan johdatuksessa. Toisaalta psalmit opettivat läheistä Jumalan kohtaamista rukouksessa.
Esimerkiksi suuri sovintopäivä on ollut suuri elämys jokaiselle osallistujalle. Ihmiset ovat tulleet syntiensä kanssa Jumalan eteen. He seuraavat tarkasti ylimmäisen papin toimia jumalanpalveluksen aikana. Ylimmäisen papin mentyä kaikkeinpyhimpään uhratakseen syntien tähden ihmiset odottavat ulkopuolella jännittyneinä ja ahdistuneina. Mutta kun pappi palaa tuomaan viestiä sovituksesta alkaa riemujuhla.
Siirakin kirjassa kuvataan ylimmäistä pappia tässä tilanteessa. "Kuinka loistava hän olikaan, kun hän kääntyi kansan puoleen astuessaan esiin huoneesta, esiripun takaa! Hän oli kuin kointähti pilvien välissä, kuin täysikuu juhlapäivinä, kuin aurinko, kun se loisteellaan valaisee Korkeimman temppelin... Silloin Aaronin pojat huusivat, he puhalsivat kohotakoisiin pasunoihin, saivat kaikumaan suuren äänen saattaaksensa kansan muistetuksi Korkeimman edessä. Silloin kaikki kansa yhdessä kiiruusti lankesi kasvoillensa maahan... ja veisaajat äänillänsä ylistivät häntä: täydessä temppelissä kaikui suloinen sävel" (Siirak 50:5-18).
VT:n aikaisesta temppeliliturgiasta meillä on varsin vähän tietoa. Uhrien toimittamisesta oli luonnollisesti säädöksiä, mutta muun liturgian sisällöstä emme ole tienneet paljonkaan.
Qumranista ja Masadan linnoituksesta tehdyt löydöt saattavat antaa asiaan uutta valoa. Tekstilöydöt koskevat ns. Sapattiuhrin lauluja, joiden sisältö näyttäisi sopivat temppelin uhrijumalanpalvelukseen. Laulut edustavat juutalaista mystiikkaa ja niillä on liittymäkohtansa muihin käsityksiin temppelin merkityksestä.
Qumranin Sapattiuhrin lauluja oli tietojemme mukaan kolmetoista. Ne oli tarkoitettu vuoden kolmelletoista ensimmäiselle sapatille. Laulujen sisältönä on enkelien suorittama ylistys taivaassa. Enkelit toimittavat papillisia tehtäviä taivaan temppelissä. Niiden ylistys on yhteydessä pappien palvelukseen temppelissä, jossa Israelin kuninkaallinen Jumala asuu.
Entäs sitten UT:n kristillisen alkukirkon ajalta? Käsitykseni mukaan ympärileikkaukset ym. jutalaisten em. mainitut temppelimenot eivät kuulu kristillisyyteen ei ainakaan alkukirkossa joihin kokoonnuttiin Jeesukseen uskovien kodeissa.
Turust
Turust
Vastaukset 9
Vanhimmat
...kirkon merkitykseen? Pitääkö ihmisen olla jonkin kirkon jäsen pelastuakseen? Entä kirkon sakramentit; kaste, ehtoollinen - tarvitaanko niitä pelastukseen? Minusta on alkanut tuntua, että ei noilla rituaaleilla ja organisaatioilla ole mitään merkitystä. Ainoa merkitys lienee se yhteenkuuluvuuden tuntu ja herätys parannukseen.
Tiedän kyllä mitä UT sanoo Pietarin kalliosta ja sitomisesta maan päällä taivaassa, mutta silti... Minä luulen, että en ikinä tule mihinkään kirkkoon enää liittymään, mutta nämä hengenasiat varmasti kiinnostavat minua loppuun saakka.
Toki kirkot voivat auttaa meitä henkisessä, sekä hengellisessä kehityksessämme, pyrkimyksissämme noudattamaan UT:n rakkauden kaksoiskäskyä. Jäsenkirjoja meiltä tuskin viimeisellä tuomiolla kysytään. Kymmenyksemme tarkistetaan muualta kuin kirkkojen kassakirjasta.
Pyhän Hengen ohjauksen tunnemme sisällämme. Noudattamalla parhaamme mukaan sen ohjeita elämämme on helpompaa. Omien tai toisten näkyjen avulla tuskin pelastumme. Tarvitsemme uskon jota seuraa hyvät teot.
Hurmahenkisyys on toki inhimillistä, - pelastuuko sillä kukaan tai saavuttaako rauhaa edes tässä elämässä on jo toinen kysymys. Tavallisemmin siitä aiheutuu eripuraa, - jopa sotia. Olisiko sellainen Jumalalle mieleen?
Rituaalit voivat olla omiaan luomaan juhlallista tunnelmaa, josta pidämme, - tuskin ne ketään pelastavat.
Voimme suuriäänisesti rukoilla polvillamme julkisesti, - tarvitseeko Jumala esitystämme?
Entinen poika lähti Ameeriikkaan löytääkseen kaltaistaan seuraa, - saman me voimme tehdä eri kirkkokunnissa.
Omiakaan päätöksiään ei kuitenkaan kannattane profetoida, - parempi on seurata johdatusta.
Profetiat ja näyt ovat meille lopulta täysin hyödyttömiä. Tavallisesti ne osoittautuvat meille haitalliseksi. Profetioilla ihminen pyrkii osoittamaan oman olettamuksensa tulevaa oikeellisuutta. Kuka meidän oikeassa olemisestamme lopultakaan ilahtuu, - tapahtumat seuraavat toisiaan profetioista riippumatta. Tuskin ennustajaeukot ovat muita arvokkaampia. Minä suhtaudun selvännäkijöihin äärimmäisin varauksin, - esiintyvät he missä ja milloin tahansa.
Tämän kummempaa ei tullut yöllä äkkiä mieleen.
Turust
Tuosta alkaa totuus tuonpuoleiseen, rehellisyys ja hengellisyyden tie.
Itse olen tullut siihen tulokseen että todellakin pääasia on usko ja siitä kannettavat hedelmät elämässä, eli hyvät teot.
Monet kristityt kavahtavat mormonien temppelirituaaleja ja profetioita ja sääntöjä...Olen itse sitä mieltä että jokainen kantakoon ristinsä ja ottakoon vastuun tekemisistään.
Mormonien temppelimenot taivat olla melko erilaisia verrattuna VT:n menoihin kuvauksesi perusteella.
Siellä nimittäin ainoastaan tehdään toimituksia kuolleille ja elävillekin (sinetöinti iäiseen avioliittoon).
Siellä ei Jumalaa varsinaisesti palvella...Mainitaan Isä, Poika ja Pyhä Henki, mutta Jumalasta puhuttaessa sana Elohim...Ei Jumala..(juuri muuten hoksasin sen! sanokaa jos muistan väärin))
Niin kauan kuin mormonit eivät tekemisillään vahingoita muita niin tehkööt mitä haluavat, jos kokevat sen oikeaksi. Mutta toimitusten pelastavaan vaikutukseen en minäkään usko...Eiköhän se ole enemmänkin kokoontumisen iloa ja uskon vahvistusta.
Mitä tulee ennustajiin ja meedioihin niin eiköhän se ole aika hyvin raamatussa esitetty että mokomista tulisi pysyä kaukana. Siinä avaa vain ovensa pahoille henkivalloille.
Kun uskoo ihmisen ennustuksiin muodossa tai toisessa, niin silloinhan pyllistää Jumalalle.
Toisaalta minusta on hyvä ettei esim. Hinckley ole mitään mullistavia profetioita esittänyt, eipä syyllisty mihinkään pahaan ainakaan.
Olen noista asioista aika lailla samaa mieltä kanssasi. Mutta sitten itse pääpointtiin: Miten tärkeänä pidät Jeesukseen uskomista pelastuksen kannalta? Uskallatko tähän vastata..?
vastata täsmällisesti. Kyllä vastaus ei riitä tähän kysymykseen, asiassa on mentävä syvemmälle joka tällaisella foorumilla ei ole kovin helppo. Helpompi olisi kertoa kokemuksensa vuorovaikutteisesti.
Ensiksikin olen koko elämäni ollut teisti, uskonut itseäni suurempaan elämää ylläpitävään voimaan.
Aikanani olen myös hylännyt ja suorastaan tuominnut, paitsi minulle kristillisen kasvatuksen antaneen kirkon, myös muut kirkot. Edelleen yhdyn mielipiteisiin jonka mukaan kirkkoa/ja, jopa kristillistä opetusta on käytetty häikäilemättömästi väärin. Tämä lienee myös keskeinen syy mitä moninaisinten kirkkokuntien syntyyn.
Raamattu on minulle pyhä kirja joka moninaisesti kuvaa ihmisen vaellusta niin hyvässä kuin pahassakin, kulminoituen kertomukseen Jeesuksesta josta varsinainen kristinusko alkaa. Olen täysin varma, - ilman vähäisintäkään epäilystä Jeesuksen rakkauden opetuksen oikeellisuudesta. Jeesus henkilönä jää ehkä hivenen sivuun uskossani.
Omassa elämässäni olen kokenut itselleni uskon välttämättömyyden, muutoin aivan omia henkilökohtaisia kokemuksiani ei voi selittää.
Voiko taas opetukseen uskoa, ellei usko opettajaan. Minusta ei voi. Uskon siis Jeesukseen.
Olen elänyt huomattavan osan elämästäni täysin rauhassa, ilman varsinaisia kirkollisia kontakteja. Lopulta olen huomannut oman kirkkoni noudattavan arvostamiani rakkauden ja avarakatseisuuden periaatteita, ilman muita tarkoitusperiä. Näin paluuni kirkon yhteyteen on ollut luonteva ja helppo. Mielestäni minun ei ole varsinaisesti tarvinnut muuttua, - tuskin kirkkonikaan.
Tämä taas vakuuttaa minut uskoni oikeellisuudesta, - antaen kaikkinaisen mielen tyyneyden ja rauhan.
Tämä ei liioin estä minua kokemasta läheisikisekseni, mormoneita tai ketä tahansa uskovia. Minusta usko on pitkälti tunne kristittyjen kaiken ylittävästä yhteydestä joka uskontunnustuksessamme todetaan. Fraasit eivät kuitenkaan ole minulle sinänsä tärkeitä. Lähetyssaarnaajaksi minusta ei ole. Olen elämässäni monesti saanut tukea lähimmäistäni hänen omassa uskossan.
Pelastuksen suhteen usko on välttämätön. Kristillisen käsityksen mukaan muslimitkin uskovat samaan Jumalaan. Islamissa Jeesus on profeetta.
Emme lopulta voi päättää pelastuksestamme. Voimme ainoastaan uskoa, että parhaamme tehdessämme voimme pelastua. Tänään meidän tulee tehdä se jonka tänään voimme, silloin meillä on mahdollisuus. Voimme illalla käydä tyynin mielin levolle ja mahdollisesti voimme herätä iloisina uuteen päivään, - mikäli Jumala sen meille suo ja hyväksi näkee.
Jumalan voimme nimetä vapaasti, kukin omalla kielellämme. Vaikkapa näin: Jeesus on Jumala.
Kerro vastasinko kysymykseesi?
Turust
vastauksesta. Vastasit kysymykseeni vähän siihen malliin kuin arvelinkin - ilman mitään kiihkoa, Jeesuksen sanomaan vedoten. Toivottavasti minäkin saan tuollaisen rauhan tunteen jossani vaiheessa. Mitään suurempaa "totuutta ja tietoa" en enää aktiivisesti hae, koska sellaista ei löydy. Jos löytyy, niin se todennäköisesti kumpuaa omasta mielikuvituksesta (joka on myös yksi syy lukuisten kirkkojen syntymiseen).
Yksi syy siihen, että koen vielä katkeruutta joitain uskontoja kohtaan, johtuu siitä kohtelusta jota mormonina sain ko uskovaisilta. Minusta pahin uskovainen on sellainen, joka TIETÄÄ uskontonsa olevan oikeassa ja muiden väärässä. Sekin on aika paha, jos tietää uskontonsa olevan oikean ja muiden osittain oikean ;-)
Ei uskonnollisuudessa ole mitään mystistä, elämme tätä elämää tällä hetkellä, joten siihen kannattaa keskittyä. Kamalaa sekin on, että joskut uskovaiset "keräävät aarteitaan tuonpuoleiseen" ja pitävät tätä elämää vain harmillisena välivaiheena. Jeesus opetti, että elämme tälläkin hetkellä Jumalan valtakunnassa, meidän pitää se vaan itse huomata. Tätä minä opettaisin jos olisin saarnamies.
Se on pakko vielä sanoa, että minä en valitettavasti tiedä, oliko Jeesus Jumala vaiko vain ihminen. Uskon kyllä Jeesuksen sanomaan, mutta en koe että minun pelastumiseni olisi kiinni hänen persoonaansa uskomisesta - uskon ennemmin, että pelastumiseni on kiinni hänen opetuksiinsa uskomisesta. Koen luterilaisen kirkon opin kummalliseksi siksi, että pelkkä usko Jeesukseen on se pelastava tekijä ja millään muulla ei ole merkitystä. Tekoja suorastaan halveksutaan. Silti Raamattu on täynnä tekoja ja neuvoja tekoihin. Kaste on merkki siitä, että alkaa ns uusi elämä ja parannus, sakramentti/ehtoollinen on merkki siitä, että on pysytty kasteen liitossa ja parannuksessa, yms. Olenko väärässä kun kummaksun tuota luterilaisten "vain uskon merkitystä" pelastukseen?
kovasti ahdas jota käytettäessä monetkaan eivät vaivaudu pohtimaan mitä se itse asiassa lopulta tarkoittaa. Kyllähän tuo kokonaisuudesta erotettu sanonta lopulta tarkoittaa, että uskoa aina seuraa ja tulee seurata myös hyvät teot. Tai kääntäen hyviä tekoja ilman uskoa ei ole olemassa.
Tiedän sinun odottavan puhtaasti omaa käsitystäni. Menen nyt kuitenkin Raamattuun josta minun mielestäni asia ainakin osaksi avautuu.
Raamattu vastaa kysymykseen kahdella eri tavalla. Toisaalta sanotaan: "Hän rankaisee ihmistä tekojen mukaan. Miten mies vaeltaa, sen mukaan hänet palkitaan" (Job 34:11)."Meidän kaikkien on tultava Kristuksen tuomioistuimen eteen, jotta kukin saisi sen mukaan, mitä ajallisessa elämässään on tehnyt, hyvää tai pahaa" (2 Kor. 5:10).
"Jumalan oikeudenmukainen tuomio tulee julki. Silloin Jumala maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan" (Room 2:5-6). Näin Jumalan sana vastaa lain pohjalta. Sen mukaan ihminen pelastuu tekojensa perusteella. Uskosta ei tässä yhteydessä puhuta mitään. Jos koko asia jäisi tämän varaan, Bill Gates olisi varmistanut vanhurskautensa huomattavilla lahjoituksillaan.
Raamattu antaa myös toisenlaisen vastauksen. Se on evankeliumiin perustuva vastaus: "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän" (Joh 3:16).
"Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden" (Joh 20:31).
Apostolien teoissa vastaus on muotoiltu näin: "Antakaa pelastaa itsenne, ettette hukkuisi (Apt 2:40). Vanginvartija Filippissä kysyi: "Herrat! Mitä minun on tehtävä, että pelastuisin? Hän sai vastaukseksi: "Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut" (Apt 16:30-31).
Näin evankeliumin mukaan ihminen pelastuu vain uskomalla Jeesukseen Kristukseen. Samalla hän on kykenevä tekemään hyviä tekoja jotka suinkaan eivät aina ole aineellisia.
Minun mielestäni teemme suuren teon mikäli kykenemme olemaan vaikkapa loukkaamatta lähimmäistämme. Kyllähän me olemme vastuussa omista teoistamme myös ev.lut. kirkon käsityksen mukaan joka laajemmin on kirjattuna vanhurskauttamisoppiin.
Hyvät teot vaan lähtevät aina uskosta. Hyvien tekojen ilmiasusta tulee ilmetä todellinen lähimmäisen rakkaus. Pröystäilyynkin voi liittyä hyvä teko, joka ei kuitenkaan ole hyvä teko sellaisena kuin Raamattu meille opettaa. Voimme tehdä hyvän teon yksin ja ainoastaan uskon meille suomalla nöyryydellä, vailla vähäisintäkään muuta tavoitetta.
Todettakoon, että vanhurskauttamisopin tulkinnasta on yksimielisyys ns. kristittyjen kirkkojen kesken.
Silti sanon, että kirjoitukset sellaisinaan jättävät meidät aina pinnalle. Saadaksemme rauhan meidän on päästävä syvemmälle itsessämme, paljon syvemmälle, voidaksemme käsittää väärien tai oikeiden tekojen TODELLISEN luonteen. Oikeastaan tässä kappaleessa on kaikki jonka lähimmäisilleni tahdon ja tunnen tarpeelliseksi sanoa.
Turust
Kuoli ristiinnaulitsemisessa saamiinsa vammoihin mutta ei ihan heti, vaan viikkojen jälkeen.