Miten sinua kosittiin?

Tuossa sun jutussa on pari pientä juttua, joita ei voi (terveellä) järjellä ymmärtää. Päätitte yhdessä kihlautumispäivän? Siis sovitte, että 15.8 lupaatte toisillenne menevänne naimisiin. Eikö se lupaus tule jo tuossa, jolloin kihlaus olisi tapahtunut jo elokuun alussa. Kihlajaisia voi toki viettää milloin vain. Mies kosi? Olitte lähdössä juhlimaan kihlautumistanne ja mies kosi. Miksi ihmeessä, jos kerran olitte jo lupautuneet toisillenne? Aikamoista teatteria..

häh? kirjoitti:

Tuossa sun jutussa on pari pientä juttua, joita ei voi (terveellä) järjellä ymmärtää. Päätitte yhdessä kihlautumispäivän? Siis sovitte, että 15.8 lupaatte toisillenne menevänne naimisiin. Eikö se lupaus tule jo tuossa, jolloin kihlaus olisi tapahtunut jo elokuun alussa. Kihlajaisia voi toki viettää milloin vain. Mies kosi? Olitte lähdössä juhlimaan kihlautumistanne ja mies kosi. Miksi ihmeessä, jos kerran olitte jo lupautuneet toisillenne? Aikamoista teatteria..

Lue lisää

Voi sinus ilkeää ihmistä. Teatteria, just just. .0(
Idea olikin se että kaikki miehet/ naiset eivät välttämättä ole romanttisinta tyyppiä... Olimme siis miettineet päivän valmiiksi joka muuten on myös vuosipäivämme joten älähän ilkeile. Minulle ainakin oli mukavaa se että vielä "vitsinä kysäisi". Eikös kysymys kuulunut miten ketäkin on kosittu ja oma tarina sattui noin menemään joten jos naimisiin meno= eli lopputulos sama kuin muilla ihmisillä niin miksi herneet noin syvällä nenään? Sinus tuskin kositaan tai jos näin on käynyt niin voi, voi. :0(

häh? kirjoitti:

Tuossa sun jutussa on pari pientä juttua, joita ei voi (terveellä) järjellä ymmärtää. Päätitte yhdessä kihlautumispäivän? Siis sovitte, että 15.8 lupaatte toisillenne menevänne naimisiin. Eikö se lupaus tule jo tuossa, jolloin kihlaus olisi tapahtunut jo elokuun alussa. Kihlajaisia voi toki viettää milloin vain. Mies kosi? Olitte lähdössä juhlimaan kihlautumistanne ja mies kosi. Miksi ihmeessä, jos kerran olitte jo lupautuneet toisillenne? Aikamoista teatteria..

Lue lisää

Niin ja mies vielä "kosi" niin, että "mennääks kihloihin" (eikä, että "menetkö mun kanssa naimisiin?" tms.). Vaikka olitte jo sopineet, että menette kihloihin. Ja jopa päivänkin.

Mutta ei kai se niin tarkkaa ole... Pääasia, että te itse ymmärsitte mistä on kysymys!

Kate kirjoitti:

Niin ja mies vielä "kosi" niin, että "mennääks kihloihin" (eikä, että "menetkö mun kanssa naimisiin?" tms.). Vaikka olitte jo sopineet, että menette kihloihin. Ja jopa päivänkin.

Mutta ei kai se niin tarkkaa ole... Pääasia, että te itse ymmärsitte mistä on kysymys!

Lue lisää

Lopputulos siis minustakin on kyllä tärkein. Onnea vaan!

Kate kirjoitti:

Lopputulos siis minustakin on kyllä tärkein. Onnea vaan!

Niin siis siitä kenkä puristaa kun ei kysynyt naimisiin? Ei ollut silloin tarkotuskaan päättää suoralta kädeltä hääpäivää, eikä myöskään tarkotus olla "vaan kihloissa" kymmentä vuotta. Itse ainakin törmännyt monestikkin ihan lähipiirissä että kihloissa ollaan vaikka ei edes varmaa naimisiin menemisestä oikeasti. No joka tapauksessa nähtävästi ollaan hyvinkin kummallisia tapauksia mutta kaikkihan me emme ole samanlaisia. Olisi pitänyt pitää suu visusti kiinni. :0)

2 vikkoa jo rouvana. kirjoitti:

Niin siis siitä kenkä puristaa kun ei kysynyt naimisiin? Ei ollut silloin tarkotuskaan päättää suoralta kädeltä hääpäivää, eikä myöskään tarkotus olla "vaan kihloissa" kymmentä vuotta. Itse ainakin törmännyt monestikkin ihan lähipiirissä että kihloissa ollaan vaikka ei edes varmaa naimisiin menemisestä oikeasti. No joka tapauksessa nähtävästi ollaan hyvinkin kummallisia tapauksia mutta kaikkihan me emme ole samanlaisia. Olisi pitänyt pitää suu visusti kiinni. :0)

Lue lisää

Kai se puristaa siitä, että olitte jo aikaisemmin sopineet menevänne kihloihin. Siitä huolimatta mies vielä saman päivän aamuna kysyy: "Mennäänkö kihloihin?" Selvä vitsihän tuo on, mutta sen merkitys ei ainakaan minulle auennut. Eri asia olisi, jos olisi kysynyt: "Mennäänkö naimisiin?"

Tilanne olisi vähän sama kuin se, että sulhanen kysyy 10 minuuttia ennen vihkimistä morsiamelta: "Mennäänkö naimisiin?" Eli on jo sovittu joku asia, niin mitä sitä enää kyselemään.

2 vikkoa jo rouvana. kirjoitti:

Voi sinus ilkeää ihmistä. Teatteria, just just. .0(
Idea olikin se että kaikki miehet/ naiset eivät välttämättä ole romanttisinta tyyppiä... Olimme siis miettineet päivän valmiiksi joka muuten on myös vuosipäivämme joten älähän ilkeile. Minulle ainakin oli mukavaa se että vielä "vitsinä kysäisi". Eikös kysymys kuulunut miten ketäkin on kosittu ja oma tarina sattui noin menemään joten jos naimisiin meno= eli lopputulos sama kuin muilla ihmisillä niin miksi herneet noin syvällä nenään? Sinus tuskin kositaan tai jos näin on käynyt niin voi, voi. :0(

Lue lisää

Kyllä mies kosi muutama viikko sitten ihan "Mennäänkö naimisiin?"- sanoilla. Ei kysynyt "Lupaatko, että kahden viikon päästä lupaat antaa lupauksen kihlauksesta, joka ehkä joskus muuntuu tarkoittamaan avioliittolupausta?". Häät on tammikuussa. Jos vitsillä kysyy "Mennäänkö naimisiin?", ei se ole kosimista (kuten Jarskikin jo viittasi tuohon hetki ennen vihkimistä tapahtuvaan "kosimiseen"). Päämäärähän siinä on tärkeintä, enkä siksi voi ymmärtää esim. kihlapäivän sopimista ETUkäteen. Sitä kun ei voi etukäteen sopia.

2 vikkoa jo rouvana. kirjoitti:

Niin siis siitä kenkä puristaa kun ei kysynyt naimisiin? Ei ollut silloin tarkotuskaan päättää suoralta kädeltä hääpäivää, eikä myöskään tarkotus olla "vaan kihloissa" kymmentä vuotta. Itse ainakin törmännyt monestikkin ihan lähipiirissä että kihloissa ollaan vaikka ei edes varmaa naimisiin menemisestä oikeasti. No joka tapauksessa nähtävästi ollaan hyvinkin kummallisia tapauksia mutta kaikkihan me emme ole samanlaisia. Olisi pitänyt pitää suu visusti kiinni. :0)

Lue lisää

Ehkä jonkun suuhun ei taivu sitten sanat, "Tuletko vaimokseni" (tai miehekseni). "Menetkö kanssani naimisiin". "Mentäiskö naimisiin" tms.
Vaan haluaa kysyä, että mennäänkö kihloihin. Tai jännitykseltä menee vähän sanat sekaisin.

Mutta jos siihen vastaa, että "joo mennään vaan..." niin toisaalta (jos taas pilkkua viilataan) pitäisi sen jälkeen sitten sopia, että mennään naimisiin. Jolloin vasta ollaan tosiaan menty kihloihin (sitä ennen tarkalleen ottaen on vasta luvattu luvata mennä naimisiin). Kihloihinhan ei varsinaisesti mennä. Vaan sitä ollaan "automaattisesti" kihloissa kun on luvannut mennä toisen kanssa naimisiin. Mutta ehkä jotkut pitävät sitä hetkeä kun laitetaan sormukset sormiin kihlaushetkenä?

Ehkä se sanamuoto on vähän niin ja näin, mutta
ehkä he ymmärtävät sen, että ovat luvanneet mennä vaikka eivät tarkalleen ottaen sitä ääneen sanoneet. Onhan siinä riski, että tulee väärinkäsityksiä. Ainakin jos kihlauksesta ja sen merkityksestä ja naimisiin menosta ei olla puhuttu tarpeeksi. Toinen voi pitää kihlausta lupauksena naimisiin menosta ja toinen ei sellaista ole ajatellutkaan tai ei ole vielä valmis (ei tiedä haluaako mennä toisen kanssa joskus naimisiin).

Hääpäivää ei tarvitse heti sopia. Riittää kun on sovittu, että mennään joskus naimisiin. Ja on tosissaan ja valmis siihen. Ja luulisi, että sitä ainakin mietittäisiin sopivaa vuotta ja ehkä kuukautta (jos ei päivää) ettei asia jää ihan auki.

Jarski kirjoitti:

Kai se puristaa siitä, että olitte jo aikaisemmin sopineet menevänne kihloihin. Siitä huolimatta mies vielä saman päivän aamuna kysyy: "Mennäänkö kihloihin?" Selvä vitsihän tuo on, mutta sen merkitys ei ainakaan minulle auennut. Eri asia olisi, jos olisi kysynyt: "Mennäänkö naimisiin?"

Tilanne olisi vähän sama kuin se, että sulhanen kysyy 10 minuuttia ennen vihkimistä morsiamelta: "Mennäänkö naimisiin?" Eli on jo sovittu joku asia, niin mitä sitä enää kyselemään.

Lue lisää

Niin sehän on vähän toistoa. Jos kysyy jotain mikä on jo sovittu ja molemmat tietää, että niin tullaan tekemään (ja jopa sormuksetkin oli jo kaiverrettu jolloin se on aika selvää). Jos on maanantaina sovittu vaikka, että lauantaina mennään elokuviin ja sitten kysyy vielä lauantaina elokuviin lähtiessä, että mennäänkö elokuviin? ”No eikös me olla juuri menossa?” Ehkä jos sen kysyisi keskiviikkona uudestaan, kun ei enää muista että niin sovittiin…
Sitä kai tässä eniten ihmeteltiin. Mutta ehkä miehellä meni sanat sekaisin tai jotain. Ei kai se mitään. Mietin vähän tuota kirkko-juttuakin? Sopivasta kirkosta ei varmaan sitten aiemmin ollut puhetta? Tai päätös mikä kirkko valitaan tuli silloin jouluna?

Toinen asia:

Monelle se päivä tuntuu olevan tärkeä. Mikä niihin sormuksiin laitetaan ja mitä kutsutaan kihlauspäiväksi. Jos ei halua mennä kihloihin sitä ennen niin voisihan sitä vaikka vihjata, että minusta olisi hienoa, jos kihlauspäiväksi sattuisi se ja se päivä. Että jos menemme joskus kihloihin. Jos silloin ei vielä kuitenkaan sovita naimisiin menemisestä vaan vasta sinä oikeana haluttuna päivänä. Niin silloin se päivä on kaikin puolin se kihlauspäivä. Mutta nämä nyt on sivuseikkoja.

Tuolla toisessa keskustelussa pohdin sitä, että ne jotka menee "kihloihin" eli se on lupaus tms. merkki jostain muusta kuin naimisiin menosta ja sitten vaikka 5 vuoden päästä lupaavat mennä naimisiin eli kihlautuvat. Niin järjestävätkö he kahdet kihlajaiset tai hankkivat kahdet sormukset. Eri päivämäärillä? Koska ne ensimmäiset sormukset merkitsi jotain muuta?

Esimerkkinä eräs tuttavapariskunta jotka meni "kihloihin". He eivät sopineet menevänsä naimisiin. Puolen vuoden päästä siitä toinen kosi. Sai rukkaset. Mutta jos ei olisi saanut he olisivat menneet kihloihin. Heillä oli jo tästä ensimmäisestä "kihlauksesta", "kihlasormukset"? Olisiko ne muuttuneet symbolisoimaan nyt tätä avioliittolupausta? Vai olisivatko he hankkineet toiset sormukset?(täytyisi varmaan kysyä heiltä tai toiselta, kun ovat jo eronneet) Kai he haluavat säilyttää muiston siitä toisestakin kihlauksesta? Toinen päivämäärä ei olisi taitanut sopia enää samaan sormukseen?

Mutta ilmeisesti teillä kihlaus koko ajan tarkoitti sitä lupausta naimisiin menosta?

2 vikkoa jo rouvana. kirjoitti:

Voi sinus ilkeää ihmistä. Teatteria, just just. .0(
Idea olikin se että kaikki miehet/ naiset eivät välttämättä ole romanttisinta tyyppiä... Olimme siis miettineet päivän valmiiksi joka muuten on myös vuosipäivämme joten älähän ilkeile. Minulle ainakin oli mukavaa se että vielä "vitsinä kysäisi". Eikös kysymys kuulunut miten ketäkin on kosittu ja oma tarina sattui noin menemään joten jos naimisiin meno= eli lopputulos sama kuin muilla ihmisillä niin miksi herneet noin syvällä nenään? Sinus tuskin kositaan tai jos näin on käynyt niin voi, voi. :0(

Lue lisää

Se kysymys "mennäänkö kihloihin" ei mielestäni liity ainakaan mitenkään romanttisuuteen tai sen puutteeseen? Ymmärrän, että jos joku ei ole romanttinen ja siksi ei polvistu tai järjestä romanttisia puitteita ruusuineen, kynttilöineen, erikoisine paikkoineen yms. Mutta ei se sanamuoto mielestäni ole mitenkään romanttinen? Esim. se, että kysyy "menisitkö sä mun kanssa naimisiin"? Ei se nyt mitään runoilua ole...

Mut se on tietysti jokaisen oma asia miten kysyy. Ja jos uskoo toisen siitä ymmärtävän mistä on kysymys.

Miettijä kirjoitti:

Se kysymys "mennäänkö kihloihin" ei mielestäni liity ainakaan mitenkään romanttisuuteen tai sen puutteeseen? Ymmärrän, että jos joku ei ole romanttinen ja siksi ei polvistu tai järjestä romanttisia puitteita ruusuineen, kynttilöineen, erikoisine paikkoineen yms. Mutta ei se sanamuoto mielestäni ole mitenkään romanttinen? Esim. se, että kysyy "menisitkö sä mun kanssa naimisiin"? Ei se nyt mitään runoilua ole...

Mut se on tietysti jokaisen oma asia miten kysyy. Ja jos uskoo toisen siitä ymmärtävän mistä on kysymys.

Lue lisää

Ja ei kai se vielä ole ilkeyttä, jos joku ei ymmärrä miksi joku teki jotain ja tietyllä tavalla. Ja on hänen mielestään erikoista. Ja esim. kysyy sitä toiselta. Riippuu miten sen muotoilee. Tai jos sanoo, että ootpas sä idiootti ei sitä sillain kuulu tehdä jne.
Se on ilkeyttä...

Ihmettelijä kirjoitti:

Ja ei kai se vielä ole ilkeyttä, jos joku ei ymmärrä miksi joku teki jotain ja tietyllä tavalla. Ja on hänen mielestään erikoista. Ja esim. kysyy sitä toiselta. Riippuu miten sen muotoilee. Tai jos sanoo, että ootpas sä idiootti ei sitä sillain kuulu tehdä jne.
Se on ilkeyttä...

Lue lisää

Mielestäni tuossa aijemmin kyllä enemmän tai vähemmän ilkeiltiin. Itse ainakin kokisin sen epämiellyttäväksi, jos omaa kihlaustani kutsuttaisiin pelkäksi teatteriksi ja ylipäätään kyseenalaistettiin tietynlainen kihlaustapa. Eiköhän ole aika selvä asia, että tapoja on monia ja myös kihlauksen merkitys ymmärretään välillä eri tavalla. Se ei kuitenkaan tee kihlauksesta yhtään sen huonompaa tai suorastaan pätemätöntä. Tärkeintähän on, että kihlakumppanit ymmärtävät toisiiaan ja tekevät niin kuin itselle parhaiten sopii. Sanamuoto- tai päivämäärävalinnoilla tuskin tehdään hallaa kenellekään.

kihlaamaton kirjoitti:

Mielestäni tuossa aijemmin kyllä enemmän tai vähemmän ilkeiltiin. Itse ainakin kokisin sen epämiellyttäväksi, jos omaa kihlaustani kutsuttaisiin pelkäksi teatteriksi ja ylipäätään kyseenalaistettiin tietynlainen kihlaustapa. Eiköhän ole aika selvä asia, että tapoja on monia ja myös kihlauksen merkitys ymmärretään välillä eri tavalla. Se ei kuitenkaan tee kihlauksesta yhtään sen huonompaa tai suorastaan pätemätöntä. Tärkeintähän on, että kihlakumppanit ymmärtävät toisiiaan ja tekevät niin kuin itselle parhaiten sopii. Sanamuoto- tai päivämäärävalinnoilla tuskin tehdään hallaa kenellekään.

Lue lisää

En minä mitään ilkeillä tahdo. Ihmettelin vain sitä, miksi sopia etukäteen päivä, jolloin luvataan mennä naimisiin. Eikö sen lupauksen voisi tehdä saman tien? Kihlaus on kuitenkin määritelty laissa ja on siellä kaikkien nähtävillä. Jos sen ymmärtää väärin, pitää olla jo aika tollo.

häh? kirjoitti:

En minä mitään ilkeillä tahdo. Ihmettelin vain sitä, miksi sopia etukäteen päivä, jolloin luvataan mennä naimisiin. Eikö sen lupauksen voisi tehdä saman tien? Kihlaus on kuitenkin määritelty laissa ja on siellä kaikkien nähtävillä. Jos sen ymmärtää väärin, pitää olla jo aika tollo.

Lue lisää

Sitten varmaan itsekin kuulun tähän tollojen kategoriaan = )) Näin siksi, että ymmärrän kihlauksen merkityksen vähän laajemmin, eli kyseessä voi olla myös suhteen virallistaminen ja syvän rakkauden osoitus ilman, että hääpäivää sovitaan. Näin siis voi olla useita tapoja kihlautua, eikä se tee kihlauksesta yhtään sen huonompaa. Vaikka kihlauksen määrtelmä on lakikirjassa, niin kyseessä on kuitenkin kahden osapuolen suullinen sopimus, eikä mitään tarkkoja kaavoja ole olemassa. Eikä myöskään kihlauksella ole sellaista merkitystä lain edessä kuin avioliitolla. Ihmetyttää siis, miksi pitää ruveta kyseenalaistamaan jonkun toisen tapaa hoitaa toimitus, mitä se on muilta pois.

kihlaamaton kirjoitti:

Sitten varmaan itsekin kuulun tähän tollojen kategoriaan = )) Näin siksi, että ymmärrän kihlauksen merkityksen vähän laajemmin, eli kyseessä voi olla myös suhteen virallistaminen ja syvän rakkauden osoitus ilman, että hääpäivää sovitaan. Näin siis voi olla useita tapoja kihlautua, eikä se tee kihlauksesta yhtään sen huonompaa. Vaikka kihlauksen määrtelmä on lakikirjassa, niin kyseessä on kuitenkin kahden osapuolen suullinen sopimus, eikä mitään tarkkoja kaavoja ole olemassa. Eikä myöskään kihlauksella ole sellaista merkitystä lain edessä kuin avioliitolla. Ihmetyttää siis, miksi pitää ruveta kyseenalaistamaan jonkun toisen tapaa hoitaa toimitus, mitä se on muilta pois.

Lue lisää

Kihlaus on hyvinkin virallinen toimenpide, vaikkakin se on kahden ihmisen välinen suullinen sopimus AVIOLIITOSTA. Muistaakseni Jarski on jossain vaiheessa selvittänyt kihlatun oikeuksia lain edessä. Tarkkaa kaavaa kihlaukselle ei tosiaan ole. Se voi tapahtua kosinnan yhteydessä tai yhdessä sopien. Mielestäni siinä vaiheessa, kun sovitaan, että sovitaan naimisiinmenosta viikon päästä, ollaan jo kihloissa. Tietääkseni kukaan ei sovi viikon päähän päivää, jolloin ollaan mietitty mennäänkö naimisiin vai ei? Jos näin tehdään, voidaan kihlautumispäivä sopia etukäteen. Tämän keskustelun aloittaja oli tietääkseni jo sopinut kihlautumisesta, eikä vain päivästä jolloin päätetään mennäänkö kihloihin vai ei. Kihlaus on määritelty laissa avioliittolupauksena, jolloinka se ei tarkoita pelkkää suhteen syvenemistä ja syvän rakkauden osoitusta. Sormuksia saa tottakai ostaa tai hankkia pääsiäismunista milloin vaan. Kihlaukseksi sormuksen osto ei kuitenkaan muutu ilman avioliittolupausta.

kihlaamaton kirjoitti:

Sitten varmaan itsekin kuulun tähän tollojen kategoriaan = )) Näin siksi, että ymmärrän kihlauksen merkityksen vähän laajemmin, eli kyseessä voi olla myös suhteen virallistaminen ja syvän rakkauden osoitus ilman, että hääpäivää sovitaan. Näin siis voi olla useita tapoja kihlautua, eikä se tee kihlauksesta yhtään sen huonompaa. Vaikka kihlauksen määrtelmä on lakikirjassa, niin kyseessä on kuitenkin kahden osapuolen suullinen sopimus, eikä mitään tarkkoja kaavoja ole olemassa. Eikä myöskään kihlauksella ole sellaista merkitystä lain edessä kuin avioliitolla. Ihmetyttää siis, miksi pitää ruveta kyseenalaistamaan jonkun toisen tapaa hoitaa toimitus, mitä se on muilta pois.

Lue lisää

Tuolla pitkässä ketjussa joka alunperin lähti siitä, että haluaako ihmiset ensiksi mennä kihloihin/naimisiin ja sitten tulisi vasta lapset... olen vääntänyt tästä aiheesta monen monta kirjoitusta. Että onko "kihlaus" kihlaus ja miksi sitä pitää kutsua kihlaukseksi ja miksi pitää mennä "kihloihin". Joten en taida nyt enää kirjoittaa tämän enempää tänne. Eipä se muuksi muutu. Eikä kukaan ole sitä vielä osannut järkeistää/selittää minun pienille aivoilleni että ymmärtäisin tän jujun.

Tai ilmeisesti kaiken voi siis ilmeisesti kukin ottaa miten ottaa...

kihlaamaton kirjoitti:

Sitten varmaan itsekin kuulun tähän tollojen kategoriaan = )) Näin siksi, että ymmärrän kihlauksen merkityksen vähän laajemmin, eli kyseessä voi olla myös suhteen virallistaminen ja syvän rakkauden osoitus ilman, että hääpäivää sovitaan. Näin siis voi olla useita tapoja kihlautua, eikä se tee kihlauksesta yhtään sen huonompaa. Vaikka kihlauksen määrtelmä on lakikirjassa, niin kyseessä on kuitenkin kahden osapuolen suullinen sopimus, eikä mitään tarkkoja kaavoja ole olemassa. Eikä myöskään kihlauksella ole sellaista merkitystä lain edessä kuin avioliitolla. Ihmetyttää siis, miksi pitää ruveta kyseenalaistamaan jonkun toisen tapaa hoitaa toimitus, mitä se on muilta pois.

Lue lisää

En kuitenkaan malttanut olla kirjoittamatta. Vaikkei tästä mitään hyötyä ole koska emme pääse varmaankaan samalle aaltopituudelle koskaan…

Miten niin kihlaukset tai ”kihlaukset” ei ole toistaan huonompia? Tai kai se riippuu miltä kantilta sitä katsotaan ja mitä huonompi tarkoittaa…

Se ”kihlaus” merkitsee ihmisille eri asioita. Kihlaus taas on aina avioliittolupaus. Kaikki jotka sen ovat tehneet ovat kihloissa. Halusivat tai ei tai kutsuivat he sitä siksi tai ei. Miten voimme edes sanoa onko se hyvä tai huono kun ei voi tietää miksi kukin menee ”kihloihin”? En minä ainakaan tiedä, jos he ei kerro sitä. En voi pelkistä sormuksista sormissa päätellä yhtään mitään. Ja ”kihlaukselle” (eikä kihlaukselle) ei ole edes ikärajaa, naimisiin menolle sentään on. Ja ei ole mitään rajoituksia tai sääntöjä miten mennään kihloihin ja kuka voi mennä jne.. Ja sitä ei edes harkita niin kuin oikeata kihlausta. Joten ei voi olla niin merkittävä juttu? Vai? Ehkä ”kirjoittamattomana” sääntönä taitaa olla (joillekin) se, että kihlautuvat ovat ns. rakastavaisia, seurusteleva pari, pari jotka ovat yhdessä. Eikä ystävykset jotka vaihtaa vaikka sormuksia ikuisen ystävyyden merkiksi. Mutta kuka sitäkään voi kieltää kutsumasta kihlaukseksi. Jos se on kerta ”miten sen nyt ottaa” ja kaikki voi tulkita sen miten haluaa.

Miksi mitään ei saisi kyseenalaistaa? On se nyt kumma. Mistähän kohta saa edes keskustelua aikaiseksi...

Miettijä kirjoitti:

En kuitenkaan malttanut olla kirjoittamatta. Vaikkei tästä mitään hyötyä ole koska emme pääse varmaankaan samalle aaltopituudelle koskaan…

Miten niin kihlaukset tai ”kihlaukset” ei ole toistaan huonompia? Tai kai se riippuu miltä kantilta sitä katsotaan ja mitä huonompi tarkoittaa…

Se ”kihlaus” merkitsee ihmisille eri asioita. Kihlaus taas on aina avioliittolupaus. Kaikki jotka sen ovat tehneet ovat kihloissa. Halusivat tai ei tai kutsuivat he sitä siksi tai ei. Miten voimme edes sanoa onko se hyvä tai huono kun ei voi tietää miksi kukin menee ”kihloihin”? En minä ainakaan tiedä, jos he ei kerro sitä. En voi pelkistä sormuksista sormissa päätellä yhtään mitään. Ja ”kihlaukselle” (eikä kihlaukselle) ei ole edes ikärajaa, naimisiin menolle sentään on. Ja ei ole mitään rajoituksia tai sääntöjä miten mennään kihloihin ja kuka voi mennä jne.. Ja sitä ei edes harkita niin kuin oikeata kihlausta. Joten ei voi olla niin merkittävä juttu? Vai? Ehkä ”kirjoittamattomana” sääntönä taitaa olla (joillekin) se, että kihlautuvat ovat ns. rakastavaisia, seurusteleva pari, pari jotka ovat yhdessä. Eikä ystävykset jotka vaihtaa vaikka sormuksia ikuisen ystävyyden merkiksi. Mutta kuka sitäkään voi kieltää kutsumasta kihlaukseksi. Jos se on kerta ”miten sen nyt ottaa” ja kaikki voi tulkita sen miten haluaa.

Miksi mitään ei saisi kyseenalaistaa? On se nyt kumma. Mistähän kohta saa edes keskustelua aikaiseksi...

Lue lisää

Keskustella saa, mutta onkin sitten toinen kysymys, miten sen tekee. Mielestäni hyviin keskustelutapoihin ei kuuluu tolloksi haukkuminen tai ikävien kommenttien lausuminen toisten kihlauksesta...ehkä olen sitten ymmärtänyt väärin. Jossain mielessä kyllä vähän huvittaa, kuinka tärkeää joillekin on, että sanaa käytetään juuri lakikirjan mukaan. Ehkä kyse on sitten siinä, että koetaan kihlaus-sanan kokevan inflaation. Monessa tapauksessa näin ei ole, vaan kihlaus nähdään arvokkaana asiana. Ja varmasti suurimmalla osalla avioliitto häämöttää jossain tulevaisuudessa, vaikka se ei ajankohtainen vielä olisi. Oikeastaan koko kihlaus-perinteen voisi sitten lopettaa, jos se tulee rajata tiukasti jo hääpäivän päättäneille pareille. Miksi odottaa monta vuotta kihloissa, jos kerran ollaan jo lupauduttu. Pari menisi mahdollisimman nopeasti naimisiin, ja saisi sormuksensa. Tällöin ei voisi tulla sekaannusta tällaisiin "vääränlaisiin" kihlauksiin, jotka on tehty pelkästä rakkaudesta ja suhdetta vakavoittamaan, koska tällaista väliilaa ei olisi lain mukaan edes olemassa.

Itse näen kihlauksen nimenomaan avioliittolupauksena, mutta ymmärrän myös, jos sillä tarkoitaan nimenomaan suhteen vakavoitumista, ja näinhän monet tekee.

kihlaamaton kirjoitti:

Keskustella saa, mutta onkin sitten toinen kysymys, miten sen tekee. Mielestäni hyviin keskustelutapoihin ei kuuluu tolloksi haukkuminen tai ikävien kommenttien lausuminen toisten kihlauksesta...ehkä olen sitten ymmärtänyt väärin. Jossain mielessä kyllä vähän huvittaa, kuinka tärkeää joillekin on, että sanaa käytetään juuri lakikirjan mukaan. Ehkä kyse on sitten siinä, että koetaan kihlaus-sanan kokevan inflaation. Monessa tapauksessa näin ei ole, vaan kihlaus nähdään arvokkaana asiana. Ja varmasti suurimmalla osalla avioliitto häämöttää jossain tulevaisuudessa, vaikka se ei ajankohtainen vielä olisi. Oikeastaan koko kihlaus-perinteen voisi sitten lopettaa, jos se tulee rajata tiukasti jo hääpäivän päättäneille pareille. Miksi odottaa monta vuotta kihloissa, jos kerran ollaan jo lupauduttu. Pari menisi mahdollisimman nopeasti naimisiin, ja saisi sormuksensa. Tällöin ei voisi tulla sekaannusta tällaisiin "vääränlaisiin" kihlauksiin, jotka on tehty pelkästä rakkaudesta ja suhdetta vakavoittamaan, koska tällaista väliilaa ei olisi lain mukaan edes olemassa.

Itse näen kihlauksen nimenomaan avioliittolupauksena, mutta ymmärrän myös, jos sillä tarkoitaan nimenomaan suhteen vakavoitumista, ja näinhän monet tekee.

Lue lisää

Niin minä en ainakaan ole ketään tolloksi haukkunut enkä sitä aio tehdä. En voi sille mitään jos en pidä jotain "kihlausta" kovin arvokkaana asiana tai en ymmärrä miksi sitä pitää kutsua juuri kihlaukseksi. (Miksei joksikin muuksi?) Ja että ihan mitä vaan voi alkaa kutsua joksikin kun joku vain niin päättää ja muut seuraa perässä. (Miksi teitä muuten saa huvittaa meidän katsomuksemme, mutta me emme saa ihmetellä tai olla huvittuneita...?)

Ja täällähän juuri kyselen, kun (edes) yritän ymmärtää... Ei siitä pidä loukkaantua, se on vain minun mielipiteeni. Ja mitä väliä on arvostanko minä tuntematon ihminen teidän kihlaustanne...? Pääasia kai on, että itse arvostatte? On teilläkin varmaan asioita joita ette arvosta tai ymmärrä. Tai kyseenalaistatte. Koska kerta kihlaukseksi voi kutsua ihan mitä vaan (ja sitä ei voi mitenkään määritellä esim. ihmiselle joka ei koskaan ole kuullut sanaa "kihlaus") ja se on aina tapauskohtaista ja miten kukin siitä ajattelee (esim. voisi olla merkki ikuisesta ystävyydestä tai että ollaan "bestikset" tms. Ei se sana siitä kulu...)niin eikö se vähän himmennä sen merkitystä? Tai jos aina kihlautuneet itse ei edes välillään tiedä mitä se kihlaus toisen mielestä tarkoittaa (jos se tarkoittaisi aina samaa niin ei tulisi väärinkäsityksiä tms.). Siitä olisi kai hyvä keskustella.

Viivyttely ei aina johdu siitä, että ei ole valmis menemään naimisiin (eikä luvannut). Vaan vaikka säästetään häihin tms.

Ja jos ainoa merkki "oikeasta kihlauksesta" eli "1. kihlauksesta" olisi se, että menee tietyn ajan kuluttua naimisiin. Niin voihan se silti aiheuttaa sekaannusta. Alkuun ainakin, ennen kun aikaa on kulunut? Mutta ehkäpä tosiaan ennen kuin onnittelen kysyn, että miksi ovat menneet niin tiedän mistä onnittelen... "suhteen syvenemisestä", siitä että he rakastavat toisiaan tai, että kihlauksella juhlistetaan puolivuotiasta suhdetta tms. mitä syitä niitä nyt onkaan. Periaatteessa voisi olla ihan mitä vaan kun mitä vaan voi kerta kihlaukseksi vapaasti kutsua.

Todellakaan sitä kihlausta ei rajata niihin jotka heti päättävät hääpäivän. Sitä minä en ainakaan ole tarkoittanut ja missään ei niin sanota (esim. lakikirjassa) Ei tietenkään sitä tarvitse päättää. Kihlaus on avioliittolupaus, thats it. Ei sen "kummempaa". Se itse kihlaus ei ole se pääasia vaan se avioliittolupaus jota siis kutsutaan kihlaukseksi. Ja sormuksia ei tarvita välttämättä.

Mielestäni se on aikalailla selvää, että suhde syvenee sen edetessä. Jos ei ole yhtään syventynyt esim. vuodessa verrattuna suhteen alkuaikoihin niin aika ihmeellistä. Kannattaisi varmaan harkita eroa... Tai jos suhde ei ole syventynyt vaikka ollaan oltu vuosia yhdessä ja on ehkä lapsiakin...

Esimerkkinä olen heittänyt aiemmin pariskunnan missä jo "kihloissa" ollut kosi "kihlattuaan" ja sai rukkaset. Toinen ei ollut edes ajatellut menevänsä tämän kanssa joskus naimisiin. Ja mitäpä jos hän olisi suostunut? He olisivat menneet taas kihloihin...? Koska kaikki jotka ovat tehneet avioliittolupauksen ovat "automaattisesti" sen jälkeen kihloissa. Eikö esim. sekin päivämäärä olisi tärkeä saada niihin sormuksiin tai hankkia sitä symbolisoimaan sormukset? Vai ei...? Edelliset "kihlasormuksethan" symbolisoi jotain muuta?

Miettijä kirjoitti:

Niin minä en ainakaan ole ketään tolloksi haukkunut enkä sitä aio tehdä. En voi sille mitään jos en pidä jotain "kihlausta" kovin arvokkaana asiana tai en ymmärrä miksi sitä pitää kutsua juuri kihlaukseksi. (Miksei joksikin muuksi?) Ja että ihan mitä vaan voi alkaa kutsua joksikin kun joku vain niin päättää ja muut seuraa perässä. (Miksi teitä muuten saa huvittaa meidän katsomuksemme, mutta me emme saa ihmetellä tai olla huvittuneita...?)

Ja täällähän juuri kyselen, kun (edes) yritän ymmärtää... Ei siitä pidä loukkaantua, se on vain minun mielipiteeni. Ja mitä väliä on arvostanko minä tuntematon ihminen teidän kihlaustanne...? Pääasia kai on, että itse arvostatte? On teilläkin varmaan asioita joita ette arvosta tai ymmärrä. Tai kyseenalaistatte. Koska kerta kihlaukseksi voi kutsua ihan mitä vaan (ja sitä ei voi mitenkään määritellä esim. ihmiselle joka ei koskaan ole kuullut sanaa "kihlaus") ja se on aina tapauskohtaista ja miten kukin siitä ajattelee (esim. voisi olla merkki ikuisesta ystävyydestä tai että ollaan "bestikset" tms. Ei se sana siitä kulu...)niin eikö se vähän himmennä sen merkitystä? Tai jos aina kihlautuneet itse ei edes välillään tiedä mitä se kihlaus toisen mielestä tarkoittaa (jos se tarkoittaisi aina samaa niin ei tulisi väärinkäsityksiä tms.). Siitä olisi kai hyvä keskustella.

Viivyttely ei aina johdu siitä, että ei ole valmis menemään naimisiin (eikä luvannut). Vaan vaikka säästetään häihin tms.

Ja jos ainoa merkki "oikeasta kihlauksesta" eli "1. kihlauksesta" olisi se, että menee tietyn ajan kuluttua naimisiin. Niin voihan se silti aiheuttaa sekaannusta. Alkuun ainakin, ennen kun aikaa on kulunut? Mutta ehkäpä tosiaan ennen kuin onnittelen kysyn, että miksi ovat menneet niin tiedän mistä onnittelen... "suhteen syvenemisestä", siitä että he rakastavat toisiaan tai, että kihlauksella juhlistetaan puolivuotiasta suhdetta tms. mitä syitä niitä nyt onkaan. Periaatteessa voisi olla ihan mitä vaan kun mitä vaan voi kerta kihlaukseksi vapaasti kutsua.

Todellakaan sitä kihlausta ei rajata niihin jotka heti päättävät hääpäivän. Sitä minä en ainakaan ole tarkoittanut ja missään ei niin sanota (esim. lakikirjassa) Ei tietenkään sitä tarvitse päättää. Kihlaus on avioliittolupaus, thats it. Ei sen "kummempaa". Se itse kihlaus ei ole se pääasia vaan se avioliittolupaus jota siis kutsutaan kihlaukseksi. Ja sormuksia ei tarvita välttämättä.

Mielestäni se on aikalailla selvää, että suhde syvenee sen edetessä. Jos ei ole yhtään syventynyt esim. vuodessa verrattuna suhteen alkuaikoihin niin aika ihmeellistä. Kannattaisi varmaan harkita eroa... Tai jos suhde ei ole syventynyt vaikka ollaan oltu vuosia yhdessä ja on ehkä lapsiakin...

Esimerkkinä olen heittänyt aiemmin pariskunnan missä jo "kihloissa" ollut kosi "kihlattuaan" ja sai rukkaset. Toinen ei ollut edes ajatellut menevänsä tämän kanssa joskus naimisiin. Ja mitäpä jos hän olisi suostunut? He olisivat menneet taas kihloihin...? Koska kaikki jotka ovat tehneet avioliittolupauksen ovat "automaattisesti" sen jälkeen kihloissa. Eikö esim. sekin päivämäärä olisi tärkeä saada niihin sormuksiin tai hankkia sitä symbolisoimaan sormukset? Vai ei...? Edelliset "kihlasormuksethan" symbolisoi jotain muuta?

Lue lisää

Ja eniten siis ihmettelen sitä, että nämä joiden mielestä mitä tahansa voi kutsua kihlaukseksi ja kihlaus ei ole pelkästään avioliittolupaus (tai jopa että se ei tarkoita sitä ollenkaan) sanovat vaikka 14 -vuotiaalle, että on liian nuori kihlautumaan. Tai jos on seurustellut vain 2 vkoa. Ja naureskelevat heille. Miksi ihmeessä? Miten he voivat sanoa kuka voi mennä kihloihin ja miten ja mistä syystä? Kun minä ja moni muu emme voi väittää, että se tarkoittaa avioliittolupausta?

Sehän on vain heidän näkemyksensä ja he itse pitävät kihlausta ja se merkitsee heille vaikka "suhteen syvenemistä" ja heidän mielestään pitää tuntea toinen ensiksi hyvin jne.

Päätin jo monta kertaa, että en enää pui tätä asiaa. Enköhän nyt vihdoin lopeta. Ja ihmettele yksinäni.

Miettijä kirjoitti:

Ja eniten siis ihmettelen sitä, että nämä joiden mielestä mitä tahansa voi kutsua kihlaukseksi ja kihlaus ei ole pelkästään avioliittolupaus (tai jopa että se ei tarkoita sitä ollenkaan) sanovat vaikka 14 -vuotiaalle, että on liian nuori kihlautumaan. Tai jos on seurustellut vain 2 vkoa. Ja naureskelevat heille. Miksi ihmeessä? Miten he voivat sanoa kuka voi mennä kihloihin ja miten ja mistä syystä? Kun minä ja moni muu emme voi väittää, että se tarkoittaa avioliittolupausta?

Sehän on vain heidän näkemyksensä ja he itse pitävät kihlausta ja se merkitsee heille vaikka "suhteen syvenemistä" ja heidän mielestään pitää tuntea toinen ensiksi hyvin jne.

Päätin jo monta kertaa, että en enää pui tätä asiaa. Enköhän nyt vihdoin lopeta. Ja ihmettele yksinäni.

Lue lisää

Miksi mä en olisi välittämättä siitä, että mitä kutsutaan kihlaukseksi? Koska sinäkin varmaan oikaiset jos joku sanoo, että avoliitto tarkoittaa kihlausta eli on sama asia? Sellaisiakin mielipiteitä ja luuloja on. (ja että siis ei tarvitse siis asua yhdessä ja yhdessä asuvat ei ole avoliitossa, jos ei ole kihloissa) Vai etkö?

Minusta sekin, että kihlaus on vaan ”sormuksien vaihtamista” on vain harhaluulo. Aika yleinen sellainen. Mm. siksi tässä olen jaksanut ”paasata” ja kysellä… Mutta puhti jo loppuu. Ja mitä tätä jokaiseen keskusteluun sotkea…

Mekin kyllä sovimme kihlapäivän etukäteen, halusimme mennä kihloihin vuosipäivänämme. Ei kai siinä mitään ihmeellistä ole, eihän naimisiinkaan mennä sinä päivänä, kun kositaan ;)

Moni siis tuntuu sopivan etukäteen yhdessä kosinnan? Teilläkin oli sormukset jo valmiina (ja ilmeisesti yhdessä ostetut).

Miten päädyitte tähän? Eli miten se naimisiin meneminen ja kosinta tuli sitä ennen puheeksi?

Mua siis vaan kiinnostaa ne joille toisen kosinta ei tule yllätyksenä (tai ei ole kosintaa ollenkaan), että miten he tekevät tämän päätöksen. Kumpi otti asian puheeksi, oliko siitä ollut kauan puhetta ja miten.

En siis mitenkään nyt arvostele tätä vaan ihan mielenkiinnosta kyselen.

Kate kirjoitti:

Moni siis tuntuu sopivan etukäteen yhdessä kosinnan? Teilläkin oli sormukset jo valmiina (ja ilmeisesti yhdessä ostetut).

Miten päädyitte tähän? Eli miten se naimisiin meneminen ja kosinta tuli sitä ennen puheeksi?

Mua siis vaan kiinnostaa ne joille toisen kosinta ei tule yllätyksenä (tai ei ole kosintaa ollenkaan), että miten he tekevät tämän päätöksen. Kumpi otti asian puheeksi, oliko siitä ollut kauan puhetta ja miten.

En siis mitenkään nyt arvostele tätä vaan ihan mielenkiinnosta kyselen.

Lue lisää

Johtuukohan tuo kosimisesta sopiminen siitä, että kaikki ihmiset eivät kestä yllätyksiä. Tiedän yhden naisen, jolle kaiken pitää tapahtua suunnitellusti. Hänen polttarinsakin olivat muka yllätyspolttarit, jotka hän kuitenkin oikeasti suunnitteli kaason kanssa. Samoin kosinta oli ollut tuollainen sovittu kosinta. Huvittavinta asiassa on se, että kyseinen nainen muisteli kosintaa romanttisena yllätyksenä, vaikka tapahtuma oli oikeasti sovittu tarkkaan etukäteen.

Kate kirjoitti:

Moni siis tuntuu sopivan etukäteen yhdessä kosinnan? Teilläkin oli sormukset jo valmiina (ja ilmeisesti yhdessä ostetut).

Miten päädyitte tähän? Eli miten se naimisiin meneminen ja kosinta tuli sitä ennen puheeksi?

Mua siis vaan kiinnostaa ne joille toisen kosinta ei tule yllätyksenä (tai ei ole kosintaa ollenkaan), että miten he tekevät tämän päätöksen. Kumpi otti asian puheeksi, oliko siitä ollut kauan puhetta ja miten.

En siis mitenkään nyt arvostele tätä vaan ihan mielenkiinnosta kyselen.

Lue lisää

Siis ihan ensinnä täytyy sanoa että oikein paha mieli tuli lukiessa tätä ketjua, kun pitää ruveta vääntämään tikusta asiaa ja hieman riidanpoikasta saada aikaiseksi ihan tämmöisestäkin asiasta.. Itselle kävi näin että tavattiin poikakaverin kanssa tuossa reilu pari vuotta sitten, muutaman kuukauden päästä huomasin että oli yksiööni, tullut yllättävän ahdasta.. Kun sitten yhtenä iltana ukko soitti että tule alaovelle vastaan että on hirrrmu isot kaiuttimet ja stereot mukana, niin siinä taisin älytä että kai tässä sitä yhteistä kotia tehdään. Sitten jossain vaiheessa viime syksysellä tuli puheeksi nuo naima-asiat ihan yleisesti ja kun muutama kuukausi oltiin molemmat tahoillamme (ja yhdessä) pähkäilty, niin sitten marraskuussako olisi ollut, kun päätettiin että mennään kihloihin. Eli käytiin sitten sormukset ostamassa ja päätettiin päiväksi 1.1, eli uudenvuoden aattoiltana sitten 00:00:n jälkeen laitettiin sormukset sormiin. Ja sekin meni sitten niin että oltiin pyydetty ystäviä meille uudenvuoden juhliin, eikä oltu kerrottu kuin vanhemmille kihlauksesta, ja kun keskiyön jälkeen tultiin raketteja paukuttelemasta sisälle, niin avattiin kuohuva pullo ja istuttiin sohvalle, jossa sitten ukko kysy nauraen että mennäänkö kihloihin.. No muuthan oli ihan että mitä, ja minä kaivoin sormukset kirjahyllyn laatikosta ja naureskelin vaan että mikäs siinä kun sattu nää sormuksestkin tässä olemaan..
Eli siis oltiin pätetty etukäteen päivät ja kaikki, mutta silti olihan se mukava kun vielä "varmisti" asian.. vaikka ei sitä olisi tarvinnut paljon kysellä kun yhdessä asiasta sovittiin, mutta pientä huumoria pitää aina olla mukana..
Ja nyttemmin ollaan tarkemmin siitä naimisiin menosta ruvettu puhumaan, ja vaikka päivää ei olla vielä lukkoon lyöty, niin kyllä ne häät tullaan pitämään ennemmin tai myöhemmin..
Mutta tässäpä tätä romaanin poikasta tulikin jo, että eiköhän me ihmiset mennä jokainen ihan omalla tyylillään ja nautitaan siitä että saadaan lukea monenmoista erilaista tarinaa näistäkin asioista.. Tylsäksihän se menisi jos jokainen samallalailla tekisi..:))

nasu-85 kirjoitti:

Siis ihan ensinnä täytyy sanoa että oikein paha mieli tuli lukiessa tätä ketjua, kun pitää ruveta vääntämään tikusta asiaa ja hieman riidanpoikasta saada aikaiseksi ihan tämmöisestäkin asiasta.. Itselle kävi näin että tavattiin poikakaverin kanssa tuossa reilu pari vuotta sitten, muutaman kuukauden päästä huomasin että oli yksiööni, tullut yllättävän ahdasta.. Kun sitten yhtenä iltana ukko soitti että tule alaovelle vastaan että on hirrrmu isot kaiuttimet ja stereot mukana, niin siinä taisin älytä että kai tässä sitä yhteistä kotia tehdään. Sitten jossain vaiheessa viime syksysellä tuli puheeksi nuo naima-asiat ihan yleisesti ja kun muutama kuukausi oltiin molemmat tahoillamme (ja yhdessä) pähkäilty, niin sitten marraskuussako olisi ollut, kun päätettiin että mennään kihloihin. Eli käytiin sitten sormukset ostamassa ja päätettiin päiväksi 1.1, eli uudenvuoden aattoiltana sitten 00:00:n jälkeen laitettiin sormukset sormiin. Ja sekin meni sitten niin että oltiin pyydetty ystäviä meille uudenvuoden juhliin, eikä oltu kerrottu kuin vanhemmille kihlauksesta, ja kun keskiyön jälkeen tultiin raketteja paukuttelemasta sisälle, niin avattiin kuohuva pullo ja istuttiin sohvalle, jossa sitten ukko kysy nauraen että mennäänkö kihloihin.. No muuthan oli ihan että mitä, ja minä kaivoin sormukset kirjahyllyn laatikosta ja naureskelin vaan että mikäs siinä kun sattu nää sormuksestkin tässä olemaan..
Eli siis oltiin pätetty etukäteen päivät ja kaikki, mutta silti olihan se mukava kun vielä "varmisti" asian.. vaikka ei sitä olisi tarvinnut paljon kysellä kun yhdessä asiasta sovittiin, mutta pientä huumoria pitää aina olla mukana..
Ja nyttemmin ollaan tarkemmin siitä naimisiin menosta ruvettu puhumaan, ja vaikka päivää ei olla vielä lukkoon lyöty, niin kyllä ne häät tullaan pitämään ennemmin tai myöhemmin..
Mutta tässäpä tätä romaanin poikasta tulikin jo, että eiköhän me ihmiset mennä jokainen ihan omalla tyylillään ja nautitaan siitä että saadaan lukea monenmoista erilaista tarinaa näistäkin asioista.. Tylsäksihän se menisi jos jokainen samallalailla tekisi..:))

Lue lisää

...kiva oli lukea sun juttua ja mielipiteitä. Aika samaa mieltä oon asioista...
Itse odotan vielä mieheni kosintaa..jännittää, milloin ja miten hän ehkä kosii..

nasu-85 kirjoitti:

Siis ihan ensinnä täytyy sanoa että oikein paha mieli tuli lukiessa tätä ketjua, kun pitää ruveta vääntämään tikusta asiaa ja hieman riidanpoikasta saada aikaiseksi ihan tämmöisestäkin asiasta.. Itselle kävi näin että tavattiin poikakaverin kanssa tuossa reilu pari vuotta sitten, muutaman kuukauden päästä huomasin että oli yksiööni, tullut yllättävän ahdasta.. Kun sitten yhtenä iltana ukko soitti että tule alaovelle vastaan että on hirrrmu isot kaiuttimet ja stereot mukana, niin siinä taisin älytä että kai tässä sitä yhteistä kotia tehdään. Sitten jossain vaiheessa viime syksysellä tuli puheeksi nuo naima-asiat ihan yleisesti ja kun muutama kuukausi oltiin molemmat tahoillamme (ja yhdessä) pähkäilty, niin sitten marraskuussako olisi ollut, kun päätettiin että mennään kihloihin. Eli käytiin sitten sormukset ostamassa ja päätettiin päiväksi 1.1, eli uudenvuoden aattoiltana sitten 00:00:n jälkeen laitettiin sormukset sormiin. Ja sekin meni sitten niin että oltiin pyydetty ystäviä meille uudenvuoden juhliin, eikä oltu kerrottu kuin vanhemmille kihlauksesta, ja kun keskiyön jälkeen tultiin raketteja paukuttelemasta sisälle, niin avattiin kuohuva pullo ja istuttiin sohvalle, jossa sitten ukko kysy nauraen että mennäänkö kihloihin.. No muuthan oli ihan että mitä, ja minä kaivoin sormukset kirjahyllyn laatikosta ja naureskelin vaan että mikäs siinä kun sattu nää sormuksestkin tässä olemaan..
Eli siis oltiin pätetty etukäteen päivät ja kaikki, mutta silti olihan se mukava kun vielä "varmisti" asian.. vaikka ei sitä olisi tarvinnut paljon kysellä kun yhdessä asiasta sovittiin, mutta pientä huumoria pitää aina olla mukana..
Ja nyttemmin ollaan tarkemmin siitä naimisiin menosta ruvettu puhumaan, ja vaikka päivää ei olla vielä lukkoon lyöty, niin kyllä ne häät tullaan pitämään ennemmin tai myöhemmin..
Mutta tässäpä tätä romaanin poikasta tulikin jo, että eiköhän me ihmiset mennä jokainen ihan omalla tyylillään ja nautitaan siitä että saadaan lukea monenmoista erilaista tarinaa näistäkin asioista.. Tylsäksihän se menisi jos jokainen samallalailla tekisi..:))

Lue lisää

olen ollut avoliitossa seitsemän vuotta. avokkaani kanssa meillä on siunaantunut 2 ihanaa lasta. Olen ollut sidoksissa työelämääni ja kadottanut rakkainpani eron partaalle. olenko myöhässä jos kysyn elämäni rakkaudelta häntä vaimokseni tulevana aamuna ilman mitään kihlasormuksia ja ennakkovihjailuja? sen olen hänelle sydämessäni velvollinen tekemään vaikka yhteiselomme ei aina ole mennyt niinkuin olisi pitänyt. rakastan häntä ja lapsiamme yli kaiken kaikesta huolimatta....