eräs veijari avautuu:
"Nuoruuteni oli vaikea. Tein työtä paljon, opiskelin työn ohessa ja poltin itseni loppuun. Alkoholisoiduin ja pillerit päälle. Masennus, ongelmat ja synti olivat tehdä minusta lopun, mutta uusi elämä alkoi uskon myötä. Jumalan Henki on joka päivä kanssani ja elämällä taas tarkoitusta."
Mitäpä kaiffari duunaa tänään?
Hakee raamatusta asioita jolla hän voi jumalansa nimissä tuomita muita erilaisista synneistä.
Ihminen on ihmiselle peto.
"Nuoruuteni oli vaikea. Tein työtä paljon, opiskelin työn ohessa ja poltin itseni loppuun. Alkoholisoiduin ja pillerit päälle. Masennus, ongelmat ja synti olivat tehdä minusta lopun, mutta uusi elämä alkoi uskon myötä. Jumalan Henki on joka päivä kanssani ja elämällä taas tarkoitusta."
Mitäpä kaiffari duunaa tänään?
Hakee raamatusta asioita jolla hän voi jumalansa nimissä tuomita muita erilaisista synneistä.
Ihminen on ihmiselle peto.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Niin, tai sitten tekee mitä tahtoo, ja sitten pyytää anteeksi sen jälkeen.
Surullinen tapaus :(
Hänkin kertoi tulleensa uskoon ryyppäämisen seurauksena. Toinen surullisenkuuluisa tapaus. =(
omasta iloisenkuuluisasta tapauksestasi, joka on niin täydellinen?!
tullut uskoon, joten en voi kertoa.
Kertokaapas viisaampina..Mistä helvetistä se johtuu,että nää uskonvaiset löytävät uskonsa silloin kun ovat heikoimmillaan?
Onko se niin että mieli/pää yksinkertasesti vaa pettää pahemman kerran.Ja sit ku ollaan epätoivosessa tilanteessa,niin jostain apua on saatava.
Siinä vaiheessa kun omat voimavarat eivät riitä,niin turvaudutaan "mihin vaan" mikä voisi auttaa.
Ja sitten ruvetaan monien muiden tapaan katselemaan taivaalle ja pyytelemään sieltä apua.Ja ruvetaan uskomaan johonkin asiaan joka tuo hyvänolon tunteen.
Kun "hyväolo on saavutettu",niin sitten tiedetääkin jo ketä siitä voi kiittää.
Ja tämä kokemus on niin ainutlaatuinen ja koskettava,että siinä "lahjoja" jaellaan ja uskoaan ruvetaan vannomaa.
Ja seuraavaa päänpettämistä odotellessa...
jonkulainen taipumus taistella Jumalaa vastaan. Jumala kutsuu meitä kaikkia ja haluaa että me käännymme hänen puoleensa. Kun olemme vastanneet Jumalan kutsuun ja olemme ilmaisseet halumme seurata Jumalaa niin meille aukeaa mahdollisuus elämään taivaankodissa. Jos jotain ihmistä ei kiinnosta hengelliset asiat ja Jumala, niin ei ketään pakoteta taivaaseen asumaan Jumalan kanssa. Vaan on myös toinen paikka missä voi asua. Voi kuvitella että kun ihminen elää kovissa riippuvuuksissa esim. ryypäten tai huumeita käyttäen hänelle ei jää paljoa aikaa miettiä uskon asioiota. Kun putki joskus katkeaa ja vieroitus oireet alkaa niin siinä on aikaa miettiä vähän sitä sun tätä. Huumeet ja viina vievät hengen ennemmin tai myöhemmin ja jos Jumala taivasta näkee että kohta tuo henkilö aiheuttaa itsellensä ennen aikaisen lopun hän voi kutsua ihmistä kääntymään puoleensa. Kun ihminen vastaa elämä kääntyy parempaan suuntaa ja henkikulta säilyy. Näemme että Jumala haluaa meille vain hyvää vaikka ihmiset jotain muuta yrittää väittääkkin. Jumalahan ei pakota ketään tottelemaan häntä vaan kaikki perustuu vapaaseen tahtoon.
Jumalaa vastaan taistelemiesta oli hyvä esimerkki tällä palstalla. Erään ateistin elämä kirjoitus. Siinä kerrottiin papista jonka kaveri oli ateisti joka liittyi vapaa-ajattelijoihin ja kannatti kommunismia. Hän kertoi ihmisille että Jumalaa ei ole ja muutenkin vastusti Jumalaa joka haluaa vain ja ainoastaan meidän parasta. Ihmiset Vajavaisina eivät aina tajua mikä on hyvää itselle mutta onneksi on Jumala joka tietää. Meidän ei tarvitse murehtia itse niin paljon vaan Jumala ohjaa meitä eteenpäin. Kun henkilö oli aikansa taistellut vastaan hän sairastui syöpään. Vasta siinä vaiheessa hän lopetti taistelun ja tunnusti että hän on koko elämänsa ajan uskonut Jumalaan mutta silti piti vain taistella vastaan. Vuosi myöhemmin hän kuoli mutta oli jo kerinnyt kääntymään Jumalan puoleen ja tällä hetkellä hän nauttii ikuista rauhaa ja autuutta.
>>>>Mistä helvetistä se johtuu,että nää uskonvaiset löytävät uskonsa silloin kun ovat heikoimmillaan?
>>>>>>>>Siinä vaiheessa kun omat voimavarat eivät riitä,niin turvaudutaan "mihin vaan" mikä voisi auttaa.
>>>>>>Ja sitten ruvetaan monien muiden tapaan katselemaan taivaalle ja pyytelemään sieltä apua.Ja ruvetaan uskomaan johonkin asiaan joka tuo hyvänolon tunteen.
Tämä periksiantamisen tuoma helpotus ei liity pelkästään uskoontuloon. Se on todellinen ilmiö, joka löytyy muiltakin kuin uskovaisilta. Jotkut kidutetut ja keskitysleirillä olleet ovat kertoneet siitä vapautuksen tunteesta, minkä saa silloin kun myöntää, että nyt ei voimat riitä ja lakkaa tappelemasta vastaan. Uskonnollinen retoriikka puhuu "elämän antamisesta Jumalan käsiin" tms. Jos ihmisellä on kristillinen elämänasenne, hän voi tässä tilanteessa kokea, että se on kristinuskon jumala, joka helpotuksen antoi. Sehän on ymmärrettävää, että ihminen tulkitsee kokemuksensa aiempien mielikuviensa mukaisesti.
Tämä on kuitenkin yleisinhimillinen mekanismi, josta monet filosofiat kertovat. Käsittääkseni esim. buddhalainen filosofia käsittelee tätä. Länsimais-popularistinen versio kuuluu: muuta se mitä voit ja hyväksy se mitä et voi muuttaa.
Joidenkin ihmisten psyykeen sopii ajatus, että on se "korkeampi voima", joka päättää mitä maailmassa tapahtuu, ja sen "tahtoon" alistuminen tuo helpotuksen. "Tapahtukoon sinun tahtosi", sanoo luterilainen.
Omastakin kokemuksestani tiedän, että elämästä tulee helpompaa, kun luopuu turhasta vastaan vänkäämisestä. Yhdessä vaiheessa elämääni minulla epäiltiin vakavaa sairautta. Ennen kuin varmistui, että sitä ei ollut, koin tietysti helvetin tuskat sen pelon kanssa. Sitten päätin ottaa vastaan mitä tuleman pitää ja lakkasin murehtimasta. Helpotus oli valtaisa.
Lisäksi osoittautui, että olin terve, heh.
tulipas tästä pitkä.
Pointti: se helpotus, minkä uskoontulo voi antaa on suuri ja todellinen. Uskoontulosta ei silti olisi pakko seurata ahdasmielisyyttä, homovihaa, raivokasta käännytystä ja muita ikäviä lieveilmiöitä, niin kuin tuntuu usein seuraavan. Kristinusko antaa näille ilmiöille valitettavan paljon kasvualustaa, siksi on sääli että tämä sinänsä hieno kokemus monesti tulkitaan kristinuskon kautta.
"Huumeet ja viina vievät hengen ennemmin tai myöhemmin ja jos Jumala taivasta näkee että kohta tuo henkilö aiheuttaa itsellensä ennen aikaisen lopun hän voi kutsua ihmistä kääntymään puoleensa."
Eikös näin ollen paras käännytystyö olisi jakaa huumeneuloja ja ilmaista viinaa ateisteille? Sitten kun tavataan katuojassa vailla järkeä, voit tulla Jumalan armosta pelastamaan minua. Vaihdan vain riippuvuuteni toiseen, viinan raamattuun.
Millä perusteella olemme riippuvaisia raamatusta?
Samalla tavalla kuin jollekin uhkapelaaminen tuottaa mielihyvää, jollekin raamatun lukeminen tuottaa samanlaisen lämmön tunteen sisällään. Joku taas saa tuon lämmön alkoholista, liikunnasta tai ruoasta. Kaikkihan me olemme riippuvaisia jostain. Riippuvaisuuden voi vaihtaa toiseen vaikka tunne pysyy sisällä aina samana; alkoholi raamattuun.
Se, että on riippuvainen jostain, ei välttämättä ole huono asia. Kristinusko on aika terveellinen riippuvuus loppujen lopuksi.
kuin avauksessa lainaamani henkilö, käytät uskoasi antamaan oikeutuksen esimerkiksi homovihallesi, kuten jutuistasi voi jokainen lukea.
Tätä juuri tarkoitan uskiksen ns. "moraalilla".
Tuollainen "moraali" ei ole minkään arvoinen.
Ajattele asiaa lahkotovereidesi kannalta, onko oikein että koko yhteisöänne uhkaa leimautuminen kaltaistesi hihhuleiden vuoksi?
Mistä sinä tuollaista keksit? Homous on synti siinä missä esiaviolinen seksi. mutta eihän homoissa ihmisenä mitään vikaa ole voisin ihan hyvin olla homon kaveri.
hyvältä näytä. Kävin lukemassa viestejäsi ja kaikki olivat tavalla tai toisella täynnä herjaa. Ei haittaa vaikka et usko joudut silti tekemään tiliä Jumalalle tuomionpäivänä. Kannattaa miettiä sitä. Tuomio istuimen edessä nähdään.
Ei se ole mielihyvää. Usko on vain muuten sellainen juttu että ilman uskoa aika moni asia muuttuisi joutavaksi ja se taas ei liity mihinkään ympärillämme havaittavaan viisaasti.
yksi esimerkki homovihamielisyydestäsi:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000117&posting=22000000010259601
Viha on eri asia kuin se että ei pidä jotain asiaa hyväksyttävänä. Viha on sitä kun kirjoittaa hengellisen sisällön omaavia viestejä ateisti palstalle ja kohta kun sheriffi on saanut parit valitukset viesteistä ja menee itse lukemaan viestiä ja huomaa että siellähän on osuttu asian ytimeen niin siinä vaiheessa ISKEE VIHA. 50 kirosanaa, tulostin päin seinää, otsasuoni pullistelee räjähdyspisteessä, Aivojen lämpötila nousee 150 asteeseen ja mekkala jatkuu, sänky nurin, patjat ulos ikkunasta, alkaa hampaiden kiristely, hampaat naksuvat kovan paineen alla ja kova karjunta kuluu ruudun tänne puolelle. Lopuksi tietokone lentää lattialle ja hajoaa. Sekin on sitten uskiksen vika. Josta vaaditaas uskiksia tilille heti kun uusi 286 saapuu postiluukusta.
tuollaisia kohtauksia?
"siinä vaiheessa ISKEE VIHA. 50 kirosanaa, tulostin päin seinää, otsasuoni pullistelee räjähdyspisteessä, Aivojen lämpötila nousee 150 asteeseen ja mekkala jatkuu, sänky nurin, patjat ulos ikkunasta, alkaa hampaiden kiristely, hampaat naksuvat kovan paineen alla ja kova karjunta kuluu ruudun tänne puolelle. Lopuksi tietokone lentää lattialle ja hajoaa."
ole mitä tekee, kun uskontonne mukaan tuomio on pelkästään uskon mukaan, eikä yhtään tekojen...
kun tiedän milloin olen tehnyt väärin voin hyvin sopia väärinteon sen kanssa jota vastaan ole rikkonut. Mutta eihän ylpeä ateisti voi kertoa tehneensä väärin vaan viha syttyy totuutta kohtaan ;) Sitten käy niin kuin tuossa tekstissä kerrotaan...
väittää. Aloin kiinnostumaan?
ettei kristinuskon mukaan taivas- ja helvettipaikat ole uskon - ei tekojen - perusteella? Käytännössä kaikki kristityt, joiden kanssa olen puhunut ovat olleet sitä mieltä.
Raamatussakin sanotaan:
Ef. 2
8 Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. 9 Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä.
Jos usko ei ratkaise,niin taitaa aika monella uskovaisella olla tiukka paikka tuomion hetkellä...Ykskään teistä ei ole puhdas pulmunen..vai onko?
niin ei voi muuta sanoa kuin, että eikö teillä ole muuta ajateltavaa?! Teillä ilmeisestikin on asiat elämässä niin, että saadaan kaikki mitä halutaan ja on aina saatu. Tulee helposti mieleen kun lukee viestejänne, että olette syntyneet kultalusikka suuussa ja taitaapa olla lusikka siellä vieläkin.
Ette voi ymmärtää minkälaista elämä on, jos jollakin on vaikeaa ja sitten kun hänen elämän laatu paranee, niin te olette häntä mollaamassa, että hän on mennyt vain huonompaan suuntaan. Miksette voi olla vain iloisia toisen puolesta, jos hänellä menee nykyään paremmin kuin ennen?!
Onko se niin helvetin vaikeaa ruveta ajattelemaan minkälaista tosielämä on, kun ei ole joku koko ajan vaippoja vaihtamassa?!
Anteeksi nyt vain, mutta kommenteillanne annatte itsestänne tällaisen kuvan. Tehkää parannus!
"Teillä ilmeisestikin on asiat elämässä niin, että saadaan kaikki mitä halutaan ja on aina saatu. Tulee helposti mieleen kun lukee viestejänne, että olette syntyneet kultalusikka suuussa ja taitaapa olla lusikka siellä vieläkin. "
Vai olisikohan vain niin että ateistin on pakko vain kohdata vaikeudet ja selvittää ne, tehdä omasta elämästään hyvää? Hankkia itselleen se kultalusikka ja pitää siitä kiinni.
Kun ei ole mitään jonka "vastuulle" jättää oma hyvinvointi ja pärjääminen, luovuttaa, kuten PaulaPakana tuossa toisessa jutussa kuvasi uskonnollista kokemusta.
"Miksette voi olla vain iloisia toisen puolesta, jos hänellä menee nykyään paremmin kuin ennen?! "
Avauksessani pyrin nimenomaan kritisoimaan sitä Paulankin mainitsemaa negatiivista puolta, kyseinen henkilö käyttää uskontoaan ja jumalaansa muiden syyllistämineen, painostamiseen yms. epäterveisiin ilmiöihin, joka ainakin kristinuskossa näyttäisi olevan valitettavan yleinen ilmiö.