Noin paljon siitä on aikaa. En tiedä vieläkään, mitä oikein etsit tai haluat. Väistelet kysymyksiäni. No, kyllähän tiedän pääasiat. Tärkein on se rakastatko minua? Et ole sitä minulle kertonut.
Oletkohan ymmärtänyt tarpeeni oikein ja minä sinun? Asioiden puhumatta jättäminen on pahin, mitä voit tehdä minulle.
Oletkohan ymmärtänyt tarpeeni oikein ja minä sinun? Asioiden puhumatta jättäminen on pahin, mitä voit tehdä minulle.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kyllä ahistaa todellakin tollanen leikkiminen tyyliin; juu - ei - vaarinhousut. Ja minusta tuntuu että mulle on jäänyt ne vaarinhousut käteen , tai jalkaan!
Ja sitten kun aika vaan kuluu kuluu kuluu! Ja mitään ei tapahdu ja toinen vaan karkaa karkaamistaan, ja taas toisinaan tulee lähelle. Hitsi ku ottaa pattiin!
Jotkut ihmiset ei tiedä itsekään mitä ne haluaa,
ne vaan kelluu ja odottaa, että muut tekee asioista
omat johtopäätöksensä.
On hyvin vaikea sanoa vaikkapa se, ketä rakastaa,
riippuu kysyjästä ja ajasta?? Jotkut on vaan sellaisia
tuulihattuja, kysele niiltä sitten...Kun ei ne tiedä
edes itse välillä...
En osaa olla enää pahoillani, paremminkin masentaa tämä tällainen. En jaksaisi odotella loputtomiin. Elämäni on jotenkin pysähtynyt paikoilleen. Uutta en osaa alkaa kaiken ollessa epäselvää.
Toiselta ei saa vastauksia.
Pahinta mitä toinen voi tehdä,
on pitää toinen epätietoudessa.
Tuskaa, siitä pääsee eroon vaan kun luovuttaa koko ihmisen suhteen. Antaa hänen mennä.
Miksi turhaan kiduttaa itseään?
kiduttaa itseään? Minulla kai pelkona hylätyksi tulemisen tunne. Olen aivan tarpeeksi saanut olla yksin. Ehkäpä ei olsi pitänyt koskaan edes ryhtyä tähän. Olisi säästynyt tältäkin tuskalta. Miksi ihminen on niin raadollinen? Vai johtuuko se vain minun omista asenteistani ja peloista? Olenko jotenkin hauraampi kuin toiset ihmiset.
miten voikin olla että ihan kun mä olisin taas kirjottanu ton jutun...no ainakin tietää ettei elä yksin epävarmuudessa, tosin mä aattelin jo kohta luovuttaa, kun ei siitä toisesta ota selvää..tuntee että tekee ittensä vaan tyhmäksi jatkamalla..miksei ihmiset voi olla selkeempiä..
Toinen voi olla myös epävarma, koska ei tiedä tarkasti omia tunteitaan. Mulla on se ongelma monesti, ei halua satuttaa muita ja lopuksi huomaa että satuttaa vaan itseänsä. Niin olishan se kiva että kaikki olis selkeetä itselleenkin että tietäis mitä haluaa.
Siksi kai sitä jaksaa ja toivoo kun rakastaa toista NIIIIN kovaa.
Tuntuu vain välillä siltä kuin rakastaisi yksin .... riittääkö se ??? Ei...
*tahtoo vastarakkautta * sanoin ja teoin..
Kauanko jaksaa..?
Mitä jos ei jaksakkaan...?
Tiedät ja tunnet varmasti itse parhaiten jaksatko jatkaa suhteessasi. Minä jaksoin, koska rakastin häntä. Tiedän mitä haluan suhteelta ja nykyinen ei täyttänyt kaikkia tarpeitani. En tarkoita nyt seksiä vaan läheisyyden ja rakkauden puutetta. En osannut erottaa sitä, että olin vain hänelle nautinnon lähde, siitä mitä on olla oikeasti rakastettu. En ollutkaan se tärkein ihminen hänen elämässään, olin toissijainen vähemmän tärkeä jonka tunteilla ei ollut sijaa hänen ajatuksissaan.
Silloin kun suhde alkaa olla tätä, pitäisi uskaltaa irrottautua siitä, sillä se ei tuo muuta kuin tuskaa.
"En osannut erottaa sitä, että olin vain hänelle nautinnon lähde, siitä mitä on olla oikeasti rakastettu. En ollutkaan se tärkein ihminen hänen elämässään, olin toissijainen vähemmän tärkeä jonka tunteilla ei ollut sijaa hänen ajatuksissaan. "
Minäkin opin tuon kantapään kautta. Opin kuitenkin ja nyt tiedän millaista rakkautta etsin, molemminpuolista. Aina suhteessa ollessaan ei itse kykene näkemään mikä mättää tarpeeksi selvästi. Ei uskalla katsoa totuutta silmiin....
Entä jos uskaltaa katsoa totuutta silmiin, mutta ei näe sitä? Kuinka syvälle ja syvemmälle ja siitäkin syvemmälle sitä on mentävä, että voi nähdä totuuden?
Minä katsoin totuutta silmiin, mutten halunnut nähdä sitä. Ihminen kulkee itsekkyydessään suomut silmillään. Niin minäkin kuljin. Syvemmälle menemisellä kai tarkoitat sitä, kuinka pitkälle suhteen pitää jatkua, jotta alkaisit tiedostamaan suhteen todellisen tilan. Kyllä se aika kypsyttää näkemään selvemmin.
Viimeistään silloin, kun alat voida itse todella huonosti, näet ja myönnät totuuden.
tarkoittanut. Vaan, että kuinka syvemmältä on itseään (sydäntään, tuntojaan, ajatuksiaan etc..)tutkittava, että pystyy lopulta näkemään sen mitä todella haluaa elämältään. Ja ennenkaikkea pystyy tekemään juuri ne valinnat jotka edesauttavat elämän oikeille uomille suuntautumista.
Aika sinänsä on suhteellinen käsite elämässä, että siihen voi jopa "hukkua" ja näin se voi muuttua ajattomaksi, jos ymmärrät mitä tarkoitan.
Ihan kuin sinä olisit minä. Tekstisi on kuin otos omia ajatuksiani....
Kuinka sinä itse tutkiskelet tuntojasi, sydäntäsi ja ajatuksiasi? Vertaatko ajatuksiasi muiden ajatuksiin vai siihen mihin sinut on kasvatettu ja minkä itse uskot olevan oikein?
Kuinka moni lopulta pohtiikaan sitä, mitä elämältään haluaa. Onko tämä elämä, mitä nyt elän, se mihinkä minun tulisi tyytyä ja elämäni oikea uoma. Onko minulla lupa saavutella jotain mitä muilla jo on - ja mitä pidetään luonnollisena - muttei ole vielä minulla.
Vai otanko vastaan sen minkä elämä minulle antaa enkä pyydä mitään. Vielä sekin, että millä keinoin yritän saavuttaa sen mitä elämältä haluan.
Ovatko ne keinot ristiriidassa omia periaatteitani vastaan ja joudunko rikkomaan niitä, jotta saavuttaisin haluamani. Tätä pohdiskelua voisi jatkaa loputtomiin...
..pohdiskelua voisi tosiaan jatkaa loputtomiin ja silti et välttämättä ole päässyt lähellekään itsen ja elämän valtavaa arvoitusta.
Sanotaan, että pitää antaa elämänsä kohtalon huomaan, niin elämä kyllä pitää huolen omistaan. Loppujen lopuksi usein tutkiskelemme tuntojamme, että löytäisimme mielenrauhan, tasapainon ja tyytyväisyyden tunteen itsellemme. Vaikeus on siinä, että emme ymmärrä kaiken tuon kokonaisuutta ja sitä, että mikään yksittäinen ominaisuus ei saa ottaa yliotetta vaan on nähtävä asiat objektiivisesti.
Elämässä on osattava käytettää intuition viestejä apuna.