Miksi Jehovan todistajat käyttävät Jehova-nimeä?
Mitä virkaa tämmöisellä nimellä on, kun se ei sano mitään kenellekään?
Miksi Jehovantodistajat eivät ole yhteiskristillisiä, vaan haluavat poiketa kristityistä, vaikka lukevat Raamattua?
Mitä virkaa tämmöisellä nimellä on, kun se ei sano mitään kenellekään?
Miksi Jehovantodistajat eivät ole yhteiskristillisiä, vaan haluavat poiketa kristityistä, vaikka lukevat Raamattua?
Vastaukset 38
Vanhimmat
Jehova-nimen lausunta, pyhittäminen, sen kunnioittaminen on Jehovan todistajille on kaikkein tärkeintä. Hallintoelin opettaa nimen käytön ja sen merkityksen ymmärtämisen olevan tärkeintä raamatussa.
Kaikki moraalisäännöt sekä elämäntavan esimerkillisyys tuottaa kunniaa Jehova-nimelle.
Tämä on uusi asia monelle ihmiselle. Salaisuuden verhon raottaminen toivotaan saamaan ihmisen innostumaan ja kiinnostumaan järjestöstä.
Kiinnostuneelle luvataan siunauksia Jehova-nimen tuntemisesta. Siunaukset on tarjolla vain Vt-seuran kautta. Pikku hiljaa kiinostuneelle opetetaan vaivihkaa ja huomaamatta, että siunaukset saavuttaakseen häneltä vaaditaan mm. ettei saa ääneestää eikä muutoinkaan saa olla politiikassa mukana ja maailmallisuudesta on pysyttävä erossa.
Opetuksen kuluessa kiinnostunut ei aina huomaa onko se raamatun ääni jonka hän kuulee vai ihmiskäskyjä eli halintoelimen tulkintoja.
Viime kädessä kiinnostuneelle esitetään, että on kyse suuresta salaliitosta Jumalan sanan muuttamiseksi raamatusta.
Uuden maailman käännöskomitea kirjoitti uuden testamentin uusiksi ja korvasi alkukielen Kyrios-sanan 237 kertaa sanalla Jehova. Kirkkoraamatussa Kyrios on käännetty sanalla Herra mikä sinällään on väärä kännös. Oikea käännös olisi JHVH(-tetragrammi) eli Jehova-sanakin on periaatteessa väärä. Kirkkoraamatun virhe on kuitenkin sama eli aina kun alkukielessä mainitaan Kyrios niin se on käännetty sanalla Herra. Se on siis ennustettavissa eikä Herra-sanan käyttäminen muuta uuden testamentin opillista sisältöä.
Uuden maailman käännöskomitea ei kuitenkaan ole aina kääntänyt Kyrios-sanaa sanalla Jehova. Joissakin kohdissa Kyrios-sana on kännetty sanalla Herra. Ajattele kuinka monta kertaa uudessa testamentissa sanotaan tai annetaan ymmärtää, että Jeesus on Herra (Joh 21:7, 20; 1. Kor 8:6; Fil 2:11; 2. Tess 2:8 muutamia esimerkkejä). Jos UM käännökomitea olisi ollut järjestelmällinen työssään niin heidän uusi testamentinsa todistaisi lukuisat kerrat, että Jeesus on Jehova.
Yhteenvetona todettakoon, että Kentsulle ainakin sopii käyttää JHVH-tetragrammia, Jehova-sanaa tai Herra-sanaa jos se tehdään järjestelmällisesti ja kautta linjan niin ettei alkukielen opillinen sisältö muutu.
Tämä oli pitkä versio, lyhyt versio kuuluisi näin:
Eksyttääkseen jo mahdollisesti valitutkin.
24. Jeesus sanoi heille: "Ettekö te siitä syystä eksy, kun ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa?
22. Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät tunnustekoja ja ihmeitä, eksyttääkseen, jos mahdollista, valitut.
23. Mutta olkaa te varuillanne. Minä olen edeltä sanonut teille kaikki.
Eli ei ole mitään syytä uskoa ja tukeutua muuhun myöhäisempään kirjallisuuteen Jumalan ilmoituksena, koska Paavali kertoi meille jo edeltä kaiken.
Sanoit:
"Eli ei ole mitään syytä uskoa ja tukeutua muuhun myöhäisempään kirjallisuuteen Jumalan ilmoituksena, koska Paavali kertoi meille jo edeltä kaiken."
Eli ei näin:
"..Athanasioksen uskontunnustus.." http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000099&posting=22000000009543090#22000000009543090
Et ymmärrä että sekä Jeesusta että Jehovaa sanotaan nimellä "Herra". He ovat 2 eri persoonaa. Vaikka tämä sama arvonimi onkin, kuten ihmisiäkin voidaan kutsua.
Et taida ymmärtää tuota hepren kielen elohim-sanaa. Jeesuksen ja varhaiskristtyjen käyttämässä Septuagintassa se oli käännetty hepreasta kreikkaan "theos" joka on yksikkömuoto.
Heprean kielessä:
"..[elohim-sanan] predikaatti on lähes poikkeuksetta yksikkömuotoinen verbi ja - - siihen kuuluu yksikkömuotoinen adjektiiviattribuutti.."
(The American Journal of Semitic Languages and Literatures, XXI vsk., 1905, s. 208)
JT:ien Opas-kirjasta:
*** it-1 s. 1083-1084 Jumala ***
"Heprealaiset sanat. Niihin heprealaisiin sanoihin, jotka on käännetty ”Jumalaksi”, kuuluu sana ´El, joka merkitsee luultavasti ’mahtavaa, väkevää, voimakasta’ (1Mo 14:18). Sitä käytetään Jehovasta, muista jumalista ja ihmisistä. Sitä käytetään laajalti myös erisnimissä, esim. nimissä Elisa (merk. ’Jumala on pelastus’) ja Mikael (’Kuka on Jumalan kaltainen?’). Joissakin kohdissa sanan ´El yhteydessä on määräinen artikkeli (ha·´El´ ) tarkoitettaessa Jehovaa, joka täten erotetaan muista jumalista (1Mo 46:3; 2Sa 22:31; ks. Rbi8, liite 1G).
Jesajan 9:6:ssa Jeesuksesta Kristuksesta käytetään profeetallisesti nimitystä ´El Gib·bor´ ’Väkevä Jumala’ (ei nimitystä ´El Šad·daj´ [Jumala, Kaikkivaltias], jota käytetään 1. Mooseksen kirjan 17:1:ssä Jehovasta).
Monikkomuotoa ´e·lim´ käytetään muista jumalista, esim. 2. Mooseksen kirjan 15:11:ssä (”jumalat”). Sitä käytetään myös majesteettiutta ja ylhäisyyttä ilmaisevana monikkona, kuten psalmissa 89:6: ”Kuka Jumalan poikien joukossa [bi·vene´ ´E·lim´ ] voi olla Jehovan kaltainen?” Tässä ja lukuisissa muissa kohdissa tätä monikkomuotoa käytetään tarkoittamaan yksilöä, mitä tukee se, että sana ´E·lim´ on käännetty yksikkömuodolla The·os´ kreikkalaisessa Septuagintassa ja samoin yksikkömuodolla Deus latinalaisessa Vulgatassa.
Heprealainen sana ´elo·him´ (jumalat) näyttää olevan peräisin juuresta, jonka merkitys on ’olla voimakas’. ´Elo·him´ on monikkomuoto sanasta ´elo´ah (jumala). Joskus tämä monikko tarkoittaa lukuisia jumalia (1Mo 31:30, 32; 35:2), mutta useimmiten sitä käytetään majesteettiuden, arvokkuuden tai ylhäisyyden monikkona. Sanaa ´elo·him´ käytetään Raamatussa itse Jehovasta, enkeleistä, epäjumalista (yksikössä ja monikossa) ja ihmisistä.
Kun nimityksellä ´Elo·him´ tarkoitetaan Jehovaa, sitä käytetään majesteettiuden, arvokkuuden ja ylhäisyyden monikkona (1Mo 1:1). Aaron Ember kirjoitti tästä: ”VT:n [Vanhan testamentin] kieli on täysin luopunut monikon ajatuksesta – – [sanassa ´Elo·him´ ] (kun sitä käytetään Israelin Jumalasta), minkä osoittaa erityisesti se, että sen predikaatti on lähes poikkeuksetta yksikkömuotoinen verbi ja että siihen kuuluu yksikkömuotoinen adjektiiviattribuutti. – – [´Elo·him´ ] täytyy mieluummin selittää intensiiviseksi monikkomuodoksi, joka ilmaisee suuruutta ja majesteettiutta, mikä on Suuren Jumalan arvon mukaista.” (The American Journal of Semitic Languages and Literatures, XXI vsk., 1905, s. 208.)
Arvonimi ´Elo·him´ kiinnittää huomion Jehovan voimaan Luojana. Se esiintyy luomiskertomuksessa yksinään 35 kertaa, ja verbi, joka kuvailee, mitä hän sanoi ja teki, on joka kerta yksikössä (1Mo 1:1–2:4). Hänessä on äärettömien voimien ydin.
Psalmissa 8:5 käytetään sanaa ´elo·him´ myös enkeleistä, kuten Paavalin lainaus noista jakeista Heprealaiskirjeen 2:6–8:ssa vahvistaa. 1. Mooseksen kirjan 6:2, 4:ssä ja Jobin 1:6:ssa sekä 2:1:ssä heistä käytetään nimitystä bene´ ha·´Elo·him´, ”Jumalan pojat” (KR-38), ”tosi Jumalan pojat” (UM). Koehlerin ja Baumgartnerin sanakirjassa Lexicon in Veteris Testamenti Libros (1958) todetaan tästä ilmauksesta sivulla 134: ”(Yksityisiä) jumalallisia olentoja, jumalia.” Ja sivulla 51 siitä sanotaan: ”(Yksityisiä) jumalia” ja raamatunkohtaviitteinä annetaan 1. Mooseksen kirjan 6:2, Jobin 1:6 ja 2:1 sekä 38:7. Sen vuoksi ´elo·him´ on psalmissa 8:5 käännetty sanalla ”enkelit” (LXX) tai ”jumalankaltaiset” (UM).
Sanaa ´elo·him´ käytetään myös epäjumalista. Toisinaan tämä monikkomuoto merkitsee yksinkertaisesti ’jumalia’ (2Mo 12:12; 20:23). Toisinaan taas tarkoitetaan ylhäisyyden monikkoa ja vain yhtä jumalaa (tai jumalatarta). Nämä jumalat eivät selvästikään olleet kuitenkaan kolmiyhteisiä. (1Sa 5:7b [Dagon]; 1Ku 11:5 [”jumalatar” Astoret]; Da 1:2b [Marduk].)
Psalmissa 82:1, 6 sanaa ´elo·him´ käytetään ihmisistä, Israelin ihmistuomareista. Jeesus lainasi tätä psalmia Johanneksen 10:34, 35:ssä. He olivat jumalia siinä asemassa, joka heillä oli Jehovan edustajina ja puolestapuhujina. Samoin Moosekselle sanottiin, että hänen tuli olla kuin ”Jumala” Aaronille ja faraolle (2Mo 4:16, Rbi8, alav.; 7:1).
Sanaa ´Elo·him´ edeltää Raamatussa monesti määräinen artikkeli ha (1Mo 5:22). Ilmauksen ha·´Elo·him´ käytöstä F. Zorell sanoo: ”Pyhässä Raamatussa tällä sanalla tarkoitetaan erityisesti ainoaa tosi Jumalaa, Jahvea; – – ’Jahve on [ainoa tosi] Jumala’ 5Mo 4:35; 4:39; Jos 22:34; 2Sa 7:28; 1Ku 8:60 jne.” (Lexicon Hebraicum Veteris Testamenti, Rooma 1984, s. 54; hakasulkeet kirjoittajan.)
Kreikkalainen sana. Sanojen ´El ja ´Elo·him´ tavallinen kreikkalainen vastine Septuaginta-käännöksessä ja ”Jumalaa” tai ”jumalaa” vastaava sana Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa on the·os´."
Kentsu ei viitsi horjuttaa kolminaisuutta pohtimalla liikaa asioita. Toisaalta se on turvallista, koska ilman kolminaisuutta hän singahtaisi seurakunnastaan.
Näyttää häipyvän kovan paikan tullen.
On turvallisempaa kopioida kaikki tietonsa JT-kriittisiltä sivulta..jos haluaa pysyä epätietoisuudessa.
Ei muista seurakunnista potkita niin helposti kuin Jehovan todistajista.
Jehovan todistajat juuri toimivat Raamatun mukaan tässä asiassa. He tekevät tätä nimeä tunnetuksi Jeesuksen mallin mukaan.
Mallirukouksessakin:
http://www.funet.fi/pub/doc/religion/christian/Bible/html/finnish/1933,38/Matt.6.html
9. Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi;
Pyhittämiseen varmasti kuuluu sen tunnetuksi tekeminen.
Jeesus sanoi Isästään:
http://www.funet.fi/pub/doc/religion/christian/Bible/html/finnish/1933,38/Joh.17.html
25. Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen sinut, ja nämä ovat tulleet tuntemaan, että sinä olet minut lähettänyt.
26. Ja minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja teen vastakin, että se rakkaus, jolla sinä olet minua rakastanut, olisi heissä ja minä olisin heissä.
Kyllä nimi Jehova yhdistetään yleisesti hänen palvojiinsa ja hänen Valtakunnastaan todistaviin.
http://www.jehovantodistajat.fi/languages/finnish/library/jt/index.htm?article=article_01.htm
"Jehovan todistajat - tätä nimeä he käyttävät itsestään. Se on kuvaava nimitys, koska se osoittaa heidän todistavan Jehovasta sekä hänen jumaluudestaan ja tarkoituksistaan. ”Jumala”, ”Herra” ja ”Luoja” - kuten ”presidentti”, ”kuningas” ja ”kenraali” - ovat arvonimiä, ja niitä käytetään monesta eri persoonasta. Mutta ”Jehova” on persoonanimi, ja se viittaa kaikkivaltiaaseen Jumalaan ja maailmankaikkeuden Luojaan. Tämä osoitetaan psalmissa 83:18, joka tunnetun englanninkielisen Kuningas Jaakon raamatunkäännöksen mukaan kuuluu: ”Jotta ihmiset tietäisivät, että sinä, jonka nimi yksin on JEHOVA, olet korkein koko maassa.”"
Muut kristittyinä itseään pitävät ovat poistaneet tuon Raamatussa n. 7000 kertaa esiintyvän Kaikkivaltiaan nimen. JT:t arvostavat korkeinta nimeä ja ovat palauttaneet sen.
*** it-1 s. 936 Jehova ***
"Professori G. T. Manley kirjoittaa: ”VT:ssa [Vanhassa testamentissa] esiintyvän sanan ’nimi’ tutkiminen paljastaa, miten paljon se hepreassa merkitsee. Nimi ei ole pelkkä nimilappu, vaan se ilmaisee paljon kantajansa todellisesta persoonallisuudesta. – – Kun joku liittää ’nimensä’ johonkin tai johonkuhun, niin tämä tulee hänen vaikutusvaltansa ja suojeluksensa alaisuuteen.” (New Bible Dictionary, toim. J. D. Douglas, 1985, s. 430; vrt. A. Cohen, Everyman’s Talmud, 1949, s. 24; 1Mo 27:36; 1Sa 25:25; Ps 20:1; San 22:1"
*** w91 1/3 s. 29 Uuden maailman käännös — tieteellinen ***
"Wolfgang Feneberg huomauttaa jesuiittojen aikakauslehdessä Entschluss/Offen (huhtikuu 1985): ”Hän [Jeesus] ei ole salannut meiltä isänsä nimeä JHWH, vaan hän uskoi sen meille. Muutoin ei olisi selitettävissä, miksi Isä meidän -rukouksen ensimmäinen pyyntö kuului: ’Pyhitetty olkoon sinun nimesi!’ ” Feneberg huomauttaa edelleen, että ”kreikkaa puhuville juutalaisille tarkoitetuissa esikristillisissä käsikirjoituksissa Jumalan nimeä ei ollut esitetty mukaillen sanalla kýrios [Herra], vaan se oli kirjoitettu tetragrammina heprealaisin tai muinaisheprealaisin kirjaimin. – – Kirkkoisiltä löytyy nimestä muistumia, mutta he eivät ole siitä kiinnostuneita. Kääntämällä tämän nimen sanalla kýrios (Herra) kirkkoisät ovat pikemminkin kiinnostuneita omistamaan kýrioksen suuruuden Jeesukselle Kristukselle.”"
Tuolta:
. http://www.jehovantodistajat.fi/languages/finnish/library/rq/index.htm?article=article_02.htm
"Isä, pyhitetty olkoon sinun nimesi!"
Mihin perustuu väite, että Jumalan nimen pyhittämiseen kuuluu varmasti sen (siis erisnimen) tunnetuksi tekeminen - ts. ahkera käyttö? Raamatussa ei ole viitteitä, että Jeesus olisi käyttänyt Jumalan nimeä ainakaan "paheksuttavan" usein. Jumalan nimeähän ei tuohon aikaan enää yleisesti lausuttu.
Vartiotorniseuran käsitys Raamatun punaisesta langasta on aika hakusessa!
Te tutkitte kirjoituksia,
sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä,
ja ne juuri todistavat m i n u s t a;
ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän. (Joh.5:39,40)
http://84.231.141.114/jehova.pdf
http://84.231.141.114/jhvh-ut.pdf
(kunhan se huomenna avautuu uudelleen)
JT/JW
http://watchtower.org/library/w/2002/9/15/article_01.htm
JT/JW
Se että kreikankielisiä juutalaisia varten kirjoitetussa Septuagintassa ainoa hebreankielinen sana on tetragrammi YHWH, osoittaa selvästi ettei tuota nimeä lausuttu, vaan sen sijaan käytettiin "Jumalaa" tai "Herraa" merkitseviä ilmaisuja. Aivan kuten siis hepreaakin puhuvat juutalaiset toimivat. Muussa tapauksessa tetragrammi olisi transliteroitu kreikkalaisille kirjaimille.
Mikäli Jehovan todistajat toimisivat johdonmukaisesti tuon esittämänsä aineiston esimerkin mukaisesti, tarkottaisi se sitä, että Uudenmaailman käännöksessä lukisi Jehovan sijaan YHWH heprealaisin kirjaimin kirjoitettuna ja tuon koukeron kohdalla lausuttaisiin "Herra" tai "Jumala".
Uudessa testamentissa ei kertaakaan mainita tetragrammia, eikä paheksuta sen lausumatta jättämistäkään. Vanhaa testamenttia käännettäessä on siis täysin johdonmukaista kääntää tetragrammi Herraksi tai Jumalaksi, hepralaisten kirjaimien tai Jehovan, joita ei kuitenkaan tulisi lausua sijaan.
Asia aivan erikseen on tietysti mikäli halutaan perustaa oma uskonto, joka eroaa mahdollisimman paljon nykyisestä ja varhaisesta juutalaisuudesta sekä kristillisyydestä, mutta kuitenkin perustuu jollain tavalla Raamattuun.
Se, ettei JHWH-nimen kohdalla pitäisi lausua ´Herra´ tai ´Jumala´ on vanhaa juutalaista Mooseksen lain käskyjen väärintulkintaa ja taikauskoa.
Tässä tutkijoitten mielipide siitä, että se pitäsi lausua suunnilleen Jehowaa´ (ts. paino lopussa ja w samanlainen puolivokaali kuin englannissa).
http://gertoux.online.fr/divinename/
JT/JW
>>Tässä tutkijoitten mielipide siitä, että se pitäsi lausua suunnilleen Jehowaa´
Ja tässä muutamia Vartiotorniseuran mielipiteitä samasta aiheesta:
"While inclining to view the pronunciation 'Yahweh' as the more correct way, we have retained the form 'Jehovah' because of people's familiarity with it since the 14th century. Moreover, it preserves equally with other forms, the four letters of the Tetragrammaton JHVH." (KIT preface p, 23)
“Yahweh” (sometimes “Jahveh”) is simply an attempt to express God’s name in a form nearer to the original Hebrew. (w80 Feb. 1 p.6)
"The first recorded use of this form [Jehovah] dates from the 13th century C.E. [after Christ]. Raymundus Martini, a Spanish monk of the Dominican order, used it in his book Pugio Fidei of the year 1270. Hebrew scholars generally favor ‘Yahweh’ as the most likely pronounciation" (Aid to Bible Understanding pp. 884-885).
"Although the exact pronunciation of the Divine Name in Hebrew is not known today, what pronunciation might be the closest? A recent Roman Catholic version, The Holy Bible, edited by Monsignor T. O’Connell, commenting on Exodus 3:14, says: “I am who am: apparently this utterance is the source of the word Yahweh, the proper personal name of the God of Israel.” The Revised Standard Version states: “It is almost if not quite certain that the Name was originally pronounced ‘Yahweh.’” The Evening Star article said: “If the name were to be spelled out it would be more correct to spell it as ‘Yahweh.’....Yes, many Bible scholars acknowledge that “Yahweh” more nearly represents the Hebrew pronunciation of the Divine Name. But this also shows the inexcusability of the religions of Christendom for taking the Divine Name away from Bible translations and everyday worship! If the pronunciation “Yahweh,” or even another, is said to be more correct, then why do they not use it? What sense does it make to admit a more correct pronunciation and then eliminate its usage altogether? Truly, it is outright hypocrisy to defend one pronunciation over another and then never use either!" (w64 July 15 p. 422)
"Inserting the vowels of Jabe [the Samaritan pronunciation] into the original Hebrew consonant text, we obtain the form Jahveh (Yahweh), which has been generally accepted by modern scholars as the true pronunciation of the Divine name.” The New World Bible Translation Committee stated: “While inclining to view the pronunciation ‘Yah·weh´” as the more correct way, we have retained the form ‘Jehovah’ because of people’s familiarity with it since the 14th century. Moreover, it preserves, equally with other forms, the four letters of the tetragrammaton JHVH.” (w60 Aug. 1 p. 455)
"The Bible was written in Hebrew, Aramaic and common Greek originally; and in the Hebrew Scriptures the divine name is written as a Tetragrammaton or four Hebrew consonants, which correspond, in Latin, with JHVH, and in English, with YHWH. For centuries the name has been pronounced “Jehovah”, but within the last century Bible scholars have preferred the pronunciation “Yahweh” as more correct...........If in the Revised Standard Version they had chosen to use the form of the name “Yahweh” instead of “Jehovah”, there would have been no room for criticism. We ourselves think the form “Yahweh” is nearer the true pronunciation." (w53 Sept. 1 p. 529-532)
Correct Pronunciation of the Divine Name.
“Jehovah” is the best known English pronunciation of the divine name, although “Yahweh” is favored by most Hebrew scholars. (it-2 p.5)
"As to the Old Testament name of God, certainly the spelling and pronunciation 'Jehovah' were originally a blunder." (The Bible in Living English by Stephen T. Byington, 1972, p.7, Watch Tower Bible And Tract Society Of Pennsylvania)
Nuo Vartiotorniseuran julkaisuthan kertovat sen aikaisten tutkijoiden mielipiteen.
Et saa siis näytettyä mitään ristiriitaa.
Tuo YHWH:n lausuminen "Herra" tai "Jumala" oli yleinen käytäntö jo ainakin satoja vuosia ennen ajanlaskun alkua, mistä nuo Septuagintaankin piirretyt heprealaiset koukerotkin selvästi kertovat. Viittaaminen Septuagintaan on siis virheellistä, mikäli sillä yritetään perustella Jehovan kirjoittamista Raamattuun.
Uuden testamentin käsikirjoituksista ei tetragrammia eikä Jahvea löydy, eikä UT:ssa käsitellä kertaakaan tuota pyhän nimen lausumattomuutta. On myös virheellistä viitata uuteen testamenttiin, mikäli sillä yritetään perustella Jehovan kirjoittamista Raamattuun. Jeesus oli juutalainen, joten mikä kelpasi hänelle, tulisi kelvata myös heille, jotka häntä seuraavat.
>>Et saa siis näytettyä mitään ristiriitaa.
Et viitsisi, ihan vaan omien sanojesi vakuudeksi, kaivaa esille tuoreempia Vartiotorniseuran viitteitä, joissa on selvä ero lainauksillani osoittamaani kantaan.
Asia on Vartiotorniseuralle kiusallinen ja siksi sitä käsitellään silkkihansikkain, esimerkiksi näin:
[Alaviite]
”Jotkut oppineet pitävät parempana muotoa ”Jahve” ”Jehovan” asemesta. Useimmat nykyiset raamatunkääntäjät ovat kuitenkin poistaneet Jumalan nimen käännöksistään kokonaan ja korvanneet sen arvonimillä ”Herra” tai ”Jumala”. Jumalan nimeä käsitellään perusteellisesti Jehovan todistajien julkaisemassa kirjasessa Jumalan nimi joka pysyy ikuisesti.” (Vartiotorni 1. huhtikuuta 2002 sivu 5)
”Joidenkuiden tutkijoiden mukaan Jumalan nimi on saatettu lausua Jahve.” (Vartiotorni 15. toukokuuta sivu 5)
”Kiista on jatkunut kiihkeänä yli sadan vuoden ajan. Nykyään useimmat tutkijat näyttävät suosivan kaksitavuista muotoa ’Jahve’”. (Vartiotorni 1. helmikuuta 1999 sivu 30)
” Jotkut kääntäjät pitävät parempana muotoa Jahve.” (Vartiotorni 1. lokakuuta 1997 sivu 16)
Gérard Gertoux:n kirja on julkaistu vasta hiljattain, v. 2002.
Mielenkiintoisia asioita:
http://gertoux.online.fr/divinename/faq/A05.htm
"Did the name Jehovah come from a wrong reading which mixed together the consonants of the Tetragram with the vowels of the word Adonay ?
The word Yahowah has never been used in any Bibles. The (fanciful) grammatical pattern which involves a change a to e has never existed."
http://gertoux.online.fr/divinename/faq/A09.htm
"The name Yahweh (which is a barbarism) has only been created to battle with the true name Jehovah. (The emeritus professor C. Perrot, of the Institut Catholique de Paris, wrote to professor Gertoux “Your arguments are very pertinent, but it would be hard to come back without yielding to Jehovah's Witnesses.” !"
http://gertoux.online.fr/divinename/getbook/ordering/name_story1.doc
"In the twelfth century
One could have been led to believe that with the unanimous weight of religious authorities the name Jehovah was going to be necessary, but such was not the case. To the contrary, religious authorities, and once more unanimously, utterly denied their first choice
..
Finally, when the Watch Tower magazine of the Jehovah's Witnesses since 1879, gradually drew attention to the use of this name, numerous translators wished to distance themselves from this movement. The descent became even more important when these students of the Bible took the Jehovah's Witnesses' name in 1931.
In the end of the twentieth century the majority of translators have abandoned the form of Jehovah in their translations, it is a thorn to note that the shape Yahweh, which was used to eliminate it, is today considered absurd by the grammarians because all the arguments which served to support it are false."
Tekijä:
http://gertoux.online.fr/divinename/debut.htm
"Gérard GERTOUX is a Hebrew scholar, specialist of the Tetragram; He has been president of the Association Biblique de Recherche d'Anciens Manuscrits since 1991. His training as an engineer and teacher has enabled him to compile an amount of information coming from a great diversity of specialized departments."
VT-Seuran lausunnot, että useimmat pitävät Jahve-muotoa parempana, pitää paikkansa kirjoitushetkellä.
Tilanne saattaa muuttua.
En usko että kovin nopeasti muut hyväksyvät Gertouxin tutkimukset.
Todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin. Hän näyttää tutkivan asioita tieteellisesti eikä hänen tutkimustuloksiaan ohjaa uskonnollisen ryhmän tulkinta, vaan Raamattu.
>>VT-Seuran lausunnot, että useimmat pitävät Jahve-muotoa parempana, pitää paikkansa kirjoitushetkellä.
Jäin odottamaan Vartiotorniseuran tuoreemmalla kirjoitushetkellä kirjailtuja ja mielipiteen esittäjän kantaa tukevia lainauksia, mutta ei vaan. Vartiotorniseuran näkemykset kun ovat "nykyistä totuutta" aina siihen asti, kunnes se syrjäytetään uudella näkemyksellä.
>>Tilanne saattaa muuttua.
Tottahan toki saattaa, tosin saattaa olla muuttumattakin. Tuo mahdollisuus ei silti anna järjellistä syytä moittia lainaamiani otteita. Toki järjellisen syyn vaatiminen näissä oloissa on ehkä ylimitoitettu odotus.
>>En usko että kovin nopeasti muut hyväksyvät Gertouxin tutkimukset.
Minä lähden tällä forumilla siitä, mitä Vartiotorniseura opettaa tai on opettanut jostain asiasta. Kukin saa tietysti "mennä järjestön edelle" tai jättäytyä siitä, aivan oman valintansa mukaisella tyylillä.
>>Todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin. Hän näyttää tutkivan asioita tieteellisesti eikä hänen tutkimustuloksiaan ohjaa uskonnollisen ryhmän tulkinta, vaan Raamattu.
Jos Vartiotorniseura muuttaa tuota noin puolen vuosisadan ikäistä käsitystään, niin vasta sitten kannattaa vastata niihin tämän aiheen viesteihin, joissa viitataan Vartiotorniseuran omaan näkemykseen.
Tällaisten vastausten jälkeen minun on entistä vaikeampi välttyä ajatukselta, että muiden muassa tämä Jahve/Jehova-ongelma on yhtä kiusallinen jehofiileille kuin Vartiotorniseurallekin.
Kuten sanoin:
"Nuo Vartiotorniseuran julkaisuthan kertovat sen aikaisten tutkijoiden mielipiteen."
Siis: Kyseessä ei ole mikään opillinen asia, josta olisin eri mieltä. Kyseessä on tutkijoiden sen aikaiset mielipiteet, jotka Vartiotorni kertoo.
(Nuo lainaukseni ko. tutkijan tekstistä sopivat hyvin VT-seuran näkemykseen, ainakin mitä olen tähän mennessä lukenut.)
Olen sitä mieltä itsekin, että edelleen pitää paikkansa se, että Jahve-muotoa pidetään useimpien tutkijoiden joukossa oikeampana kuin Jehova-muotoa.
Mutta kuten tuo vielä tuore tutkimustulos osoittaa, tilanne saattaa muuttua tulevaisuudessa. Jäämme näkemään.
(En pistänyt viestejä sinua varten vaan mahdollisia seuraajia varten.)
>>Kuten sanoin:
"Nuo Vartiotorniseuran julkaisuthan kertovat sen aikaisten tutkijoiden mielipiteen."
Ja kirjoitit myös:
"Et saa siis näytettyä mitään ristiriitaa."
Johon minä kysyin:
"Et viitsisi, ihan vaan omien sanojesi vakuudeksi, kaivaa esille tuoreempia Vartiotorniseuran viitteitä, joissa on selvä ero lainauksillani osoittamaani kantaan."
Yhtään Vartiotorniseuran viitettä en ole toistaiseksi havainnut, Vartiotorniseuran kannasta eroavaa sälää kyllä aivan riittämiin.
>>Siis: Kyseessä ei ole mikään opillinen asia, josta olisin eri mieltä. Kyseessä on tutkijoiden sen aikaiset mielipiteet, jotka Vartiotorni kertoo.
Kuten olen maininnut, tämä on suunnilleen yhtä hankala aihe kuin paalu. Kovasti hehkutetaan, että ollaan ainoita Jehovan nimen pyhittäjiä ja asia on mitä merkittävin tasan siihen asti kun eväät loppuvat. Siinä vaiheessa asian merkitys ja opillisuus lakkaavat.
>>(Nuo lainaukseni ko. tutkijan tekstistä sopivat hyvin VT-seuran näkemykseen, ainakin mitä olen tähän mennessä lukenut.)
Minä en alun alkaenkaan keskustellut ko. tutkijasta, vaan toin ainoastaan esille Vartiotorniseuran kannan.
>>Olen sitä mieltä itsekin, että edelleen pitää paikkansa se, että Jahve-muotoa pidetään useimpien tutkijoiden joukossa oikeampana kuin Jehova-muotoa.
Vartiotorniseura oli tuolla kannalla jo lapsuudessani.
>>Mutta kuten tuo vielä tuore tutkimustulos osoittaa, tilanne saattaa muuttua tulevaisuudessa. Jäämme näkemään.
Niinpä, minulle kun on herttaisen yhdentekevää mitä Vartiotorniseura tuossa asiassa mahdollisesti opettaa tulevaisuudessa. Minulle riittää tieto kulloisestakin voimassa olevasta näkökannasta.
>>(En pistänyt viestejä sinua varten vaan mahdollisia seuraajia varten.)
No sepäs on todella somaa ja ajattelevaista.
Alunperin menit itse aloittamaan tämän laittamalla mielestäsi VT-Seuran mielipiteen, kun kysymys olikin tutkijoiden mielipiteestä.
>>Alunperin menit itse aloittamaan tämän laittamalla mielestäsi VT-Seuran mielipiteen, kun kysymys olikin tutkijoiden mielipiteestä.
Eikö tämä ole Vartiotorniseuran oma mielipide? Jos ei, niin ketä tutkijaa tässä on lainattu?
WHY “YAHWEH”?
“Yahweh” (sometimes “Jahveh”) is simply an attempt to express God’s name in a form nearer to the original Hebrew. In writing ancient Hebrew, only consonants, no vowels, were used. God’s name in the older Hebrew manuscripts is shown as ???? (YHWH or JHVH), and Bible commentators often refer to these characters as the “Tetragrammaton,” meaning “four letters.” (w80 Feb. 1 p. 6)
Kun lainaat vain tuon osan voi saadakin tuon käsityksen.
Mutta aiemmin on mainittu eri käännöksen kuin Uuden maailman käännöksen muoto "Jahve".
Sitten tämä kysymys, miksi tämä muoto esiintyy joissakin muissa käännöksissä (parissa kohtaa tosin).
Lainaamasi tekstin jälkeen sanotaan:
"Vuosisatojen mittaan heprean kielen mukainen Jumalan nimen oikea lausumistapa on unohtunut"
Ja myös:
"Monet heprean kielen oppineet sanovat kuitenkin, että ”Jahve” on oikeampi."
Mielipide on siis muiden kuin Vartiotorni-Seuran. VT-Seura kyllä lainaa muita lähteitä mutta osaamalla lukea oikein ja tekstiyhteyden käy ilmi lähde, eikä kyseessä siis ole välttämättä oma mielipide kun lainataan muita lähteitä.
>>>Jahve/Jehova-ongelma
Mikä ongelma tuossa muka on?
>>Kun lainaat vain tuon osan voi saadakin tuon käsityksen.
No, tässä koko artikkeli:
Does God Have a Name?
MANY people might say: ‘Does God’s name matter? There is only one Supreme Being.’ For example, a clergyman in Canada once said: “The name that people give to God is also unimportant.” This cleric held that it would make no difference if one used “Allah,” as do Moslems, or “Manitou,” as do some North American Indians. Many of the clergy have the same opinion.
But let us consider: Why do we use names? What is in a name?
Basically, names are used for identification. They are also often closely linked with personal achievements or fame. To millions, such names as Alexander the Great or Ghandi immediately bring to mind the achievements of these men.
But why is God’s name necessary? Because, although many people believe in only one true God, countless others worship many gods. Hindu people have millions of gods. In other parts of Asia and in Africa, millions worship their ancestors. Many worship the State, political leaders or “stars” of the stage or screen. And of others, it is said that “their god is their belly.”—Phil. 3:19.
To distinguish the Supreme Being from this “galaxy” of gods, he has a very exclusive and personal name. And this name, as we shall see, is not only important for identification but vitally linked with his reputation. He has made a name for himself.
WHAT, THEN, IS GOD’S NAME?
Could God’s name be “Allah”? No. As a good dictionary will show you, “Allah” is a shortened form of the Arabic term meaning “the god.” Obviously, this is not a name.
How about “Lord”? That is not a name either. “There are many ‘gods’ and many ‘lords,’ ” says the Bible. (1 Cor. 8:5) The Spanish word for “Lord,” used frequently in Spanish versions of the Bible, is Señor, which usually means “mister” or “sir.” How could that possibly be a personal, exclusive name for the Supreme Being?
Some might say: ‘Is not Jesus the name of God?’ When the birth of Jesus was announced to Mary, the heavenly messenger or angel told her: “You are to call his name Jesus. This one will be great and will be called Son of the Most High.” (Luke 1:30-32) So Jesus is the name of God’s Son, not that of the Supreme Being. Jesus himself said: “The Father is greater than I am.”—John 14:28; compare Proverbs 30:4.
Being God’s Son, Jesus enjoys a very close relationship with his Father. And Jesus made it clear that his Father has a name. When Christ taught his disciples the famous Model Prayer, sometimes called the “Lord’s Prayer,” his very first words were: “Our Father in the heavens, let your name be sanctified.” (Matt. 6:9) In a subsequent prayer to his Father, Jesus said: “I have made your name manifest to the men you gave me. . . . I have made your name known to them and will make it known.” (John 17:6, 26) Accordingly, Jesus revealed to them the full significance of the Father’s name.
Interestingly, the Hebrew form of “Jesus” is “Jehoshuah,” which is an abbreviated form of “Jehovah-yeshua,” meaning “Jehovah is salvation.” So there it is—the name of the Father, the Supreme Being, is JEHOVAH. And how appropriate that Jesus, as Jehovah’s agent for salvation, should thus be named after his Father!
WHERE IS THE NAME FOUND?
The name “Jehovah” is found in numerous writings and in many places. But the principal source of the name is in ancient Hebrew writings contained in the Bible. You may say, ‘Well, I have never seen that name in my Bible.’ It is true that some Bibles do not use God’s name. But remember that what we have in our Bibles are translations, and translators vary in their renderings of the original text. That happens not only with the Bible but also with any book or article that is translated by different people.
For example, the New World Translation of the Holy Scriptures, widely used in this magazine, contains the name “Jehovah” thousands of times. But in the well-known King James Version it is found only a few times. If you have a copy of this latter Bible, check the book of Exodus, chapter 6, verse 3, and you will find these words: “And I appeared unto Abraham, unto Isaac, and unto Jacob, by the name of God Almighty, but by my name JEHOVAH was I not known to them.”
Maybe you prefer a Catholic translation. Many of them do not contain the name of God. But if you have a copy of The Jerusalem Bible, a modern Catholic translation, and care to check the above-mentioned verse, you will find that it uses the name “Yahweh” instead of “Jehovah.” Why is that?
WHY “YAHWEH”?
“Yahweh” (sometimes “Jahveh”) is simply an attempt to express God’s name in a form nearer to the original Hebrew. In writing ancient Hebrew, only consonants, no vowels, were used. God’s name in the older Hebrew manuscripts is shown as יהוה (YHWH or JHVH), and Bible commentators often refer to these characters as the “Tetragrammaton,” meaning “four letters.”
Down through the centuries, the correct pronunciation of the divine name in Hebrew has been lost. Hence, it is uncertain what vowels should be used to fill in the name. By combining vowel signs of the two Hebrew words A·do·nay´ (Lord) and El·o·him´ (God) with the Tetragrammaton, the pronunciation Ye·ho·wah´ was formed. Eventually, in a Latinized form, this became “Jehovah.” Nevertheless, many Hebrew scholars say that “Yahweh” is more correct. But Rudolph Kittel, editor of Biblia Hebraica, vowelizes the Hebrew tetragram as “Yehwah,” in all his editions.
“JEHOVAH” IS FAR BETTER KNOWN
The name “Jehovah,” however, is far more widely known and used. For centuries, it has appeared in Bible translations and literature of all kinds. It also appears in various inscriptions. For example, a Latin inscription on the municipal coat of arms of the city of Plymouth, England, reads Turris Fortissima Est Nomen Jehova, meaning: “The name Jehovah is the strongest tower.” (See Proverbs 18:10.) Hence, the name “Jehovah” appears even on the local buses.
Now let us pay a brief “visit” to the island of Minorca in the Mediterranean Sea, off the coast of Spain. Here, in the main town of Mahón, the Tetragrammaton appears on the wall in a public vegetable market, formerly a church cloister. Nearby, in the small town of San Luis, the Hebrew letters of Jehovah’s name have been inscribed on the local church tower.
Now let us look inside the famous Cathedral of Toledo, Spain’s ancient ecclesiastical city. Notice the beautiful fresco on the ceiling of the principal vestry. It is the work of Lucas Giordano, a famous Italian painter of the 17th century. There, in a prominent position, are the four Hebrew letters of God’s name.
Perhaps the most famous of all Christendom’s churches is St. Peter’s Basilica in Vatican City. There, adorning the tomb of Pope Pius X (1835-1914), is a painting of the high priest of Israel with the Tetragrammaton on his headdress. It is also found on a band on the forehead of a statue decorating the tomb of Pope Clement XIII (1693-1769).
Have you ever heard of the “Flavit Jehovah” medal? It was struck to commemorate the victory of the English fleet against the Spanish Armada in 1588 C.E.—when a fierce tempest finished off the invaders. Inscribed on this medal are these words in Latin and Hebrew: Flavit יהוה et dissipati sunt—“Jehovah blew and they were scattered.”
Lovers of serious music are well acquainted with the majestic “Hallelujah chorus” from Handel’s famous oratorio, The Messiah. Millions of people have heard it sung since its first performance in 1743. But how many have realized that “Hallelujah” (or, “Alleluiah”) means “Praise Jehovah”?
Another famous musician, Franz Schubert, composed the music for a song entitled “The Almightiness” (German, Die Allmacht), taking as its theme: “Great Is Jehovah, the Lord!” (See page 16.)
The personal name of God is honored and displayed in countless other places and settings. A little research also leaves no doubt that JHVH (YHWH) is the NAME of the Supreme Being, as shown in the Hebrew Bible. How often does that sacred name appear there? SIX THOUSAND NINE HUNDRED AND SIXTY TIMES! Is it not very obvious that the divine name was NOT MEANT TO BE LEFT OUT?
And yet many Bible translations have omitted God’s name. Why? Before answering, let us consider God’s name in history.
[Footnotes]
Webster’s New International Dictionary (1955) says concerning “Jehovah”: “The Supreme Being; God; the Almighty . . . A Christian form given the Tetragrammaton.”
[Pictures on page 7]
Church tower Menorca, Spain
City buses Plymouth, England
Statue on tomb of Pope Clement XIII
>>Mutta aiemmin on mainittu eri käännöksen kuin Uuden maailman käännöksen muoto "Jahve".
Niin ja sitten? Lainauksen jälkeen on väliotsikko ja alkaa omin sanoin Vartiotorniseuran selitys/perustelu tuolle nimiversiolle.
>>Sitten tämä kysymys, miksi tämä muoto esiintyy joissakin muissa käännöksissä (parissa kohtaa tosin).
??
>>Lainaamasi tekstin jälkeen sanotaan:
"Vuosisatojen mittaan heprean kielen mukainen Jumalan nimen oikea lausumistapa on unohtunut"
Tuon Vartiotorniseuran ikiharhautuksen muistan jo lapsuudestani. Se, että tarkka oikea lausumistapa on kiistanalainen on täysin eri tason asia kuin Jehova/Jahve-kysymys. Tulee mieleen toinen hyvin verrattavissa oleva Vartiotorniseuran ikiharhautus. 607-kantaansa puolustaessaan Vartiotorniseura on toistuvasti puolustellut noin 20 vuoden eroa historiantutkijoihin kertomalla, että tutkijat ovat erimielisiä. Vartiotorniseuralta jää tarkentamatta, että tutkijoiden erimielisyys on ainostaan yhden vuoden luokkaa.
>>Ja myös:
"Monet heprean kielen oppineet sanovat kuitenkin, että ”Jahve” on oikeampi."
>>Mielipide on siis muiden kuin Vartiotorni-Seuran. VT-Seura kyllä lainaa muita lähteitä mutta osaamalla lukea oikein ja tekstiyhteyden käy ilmi lähde, eikä kyseessä siis ole välttämättä oma mielipide kun lainataan muita lähteitä.
Koska Jehova/Jahve-kysymys on kiusallinen, niin asia on esitettävä tuolla tavalla. Ei Vartiotorniseura lainaa positiivisessa valossa oman mielipiteensä vastaisia näkemyksiä.
"The name “Jehovah,” however, is far more widely known and used." Yhdistettynä Vartiotorniseuraan omaan: "The first recorded use of this form [Jehovah] dates from the 13th century C.E. [after Christ]. Raymundus Martini, a Spanish monk of the Dominican order, used it in his book Pugio Fidei of the year 1270. Hebrew scholars generally favor ‘Yahweh’ as the most likely pronounciation" (Aid to Bible Understanding pp. 884-885). Kertoo omaa kieltään siitä kuinka Vartiotorniseura asettelee sanojaan tässä kiusallisessa asiassa. Liika rehellisyys nakertaisi AOT-väittämää Jumalan nimen kirkastamisen maailmanennätyksestä.
>>Mikä ongelma tuossa muka on?
Jos tuo vitjan haara ei sitä sinulle aukaise, niin parempaan en pysty.
Kaikki eivät nähtävästi ole edes lukeneet noita nettiviitteitäni, koska ne ovat pientä tekstiä. Ne saa suurennetuiksi/(pienennetyiksi) yläpalkin kohdasta, jossa on suurennuslasin kuva tai sen viereinen - merkki.
JT/JW
Et ole kommentoinut viestejäni, joissa kerroin Jehovan todistajien tavan perustella Jehovan kirjoittamista Raamattuun viittaamalla Septuagintaan ja Uuteen testamenttiin olevan virheellistä lukijan vakuuttelua. Jos perustelu on virheellistä, niin tulisiko siihen silti luottaa, jos pidät lähdettä luotettavana ja lopputulosta miellyttävänä?
>>>Jos tuo vitjan haara ei sitä sinulle aukaise, niin parempaan en pysty.
Niin no, en minä ainakaan ole havainnut, että tuo Jehovan todistajille mikään suuri ongelma on. Taustat huomioon ottaen, sillä tuskin on suurta merkitystä, onko lausumistapa Jahve vai Jehova, sillä täydellistä varmuutta siitä ei ole olemassa. Todennäköisimmin syin katsottuna se on Jahve, mutta se voi myös yhtä hyvin olla Jehova.
>>Niin no, en minä ainakaan ole havainnut, että tuo Jehovan todistajille mikään suuri ongelma on.
En minäkään usko, että jehofiilit kollektiivisesti näkevät ongelmaa siinä, että toisaalta vähättelevät nimiversioasiaa ja toisaalta pönkittävät oikeaoppisuuttaan nimiversion nimenomaisella, muita oikeaoppisemmalla "pyhittämisellä" ja esilletuomisella.
>> Taustat huomioon ottaen, sillä tuskin on suurta merkitystä, onko lausumistapa Jahve vai Jehova, sillä täydellistä varmuutta siitä ei ole olemassa.
Alkeellisin varmuus Hammaskeijustakin on minulla saamati, mutta kyllä taas Jordan hammasharja antoi uuden viestin.
>> Todennäköisimmin syin katsottuna se on Jahve,
Näin Vartiotorniseurakin tuntuu edelleen ajattelevan.
>>mutta se voi myös yhtä hyvin olla Jehova.
Näin osa jehofiilejä tuntuu edelleen ajattelevan.
Jos tetragrammi lausuttaisiin aina muodossa Jahve, niin o vokaali jäisi pois Jumalan nimestä.
Koska saat sen lausua savoksi kuin pohojalaasittain, ei sillä niinkään ole väliä. Niin lausuvat kukin äidinkielensä mukaan.
Mutta miksei sen piirtämistä vaadita opeteltavaksi ?
Jeesus kun korosti asioita kuten korosti, niin hän puhui taivaan Isästä, myös rukouksessa joka sanoi Jumalan nimen pyhitetyksi.
mites meilofiilt lausuu nimen Jeesus, sekin kun lausutaan alunperin
iiiiiihan toisel taval kuin suomalaaset sen sanoo?
Tästä on jo kymmenkunta vuotta kun Tv; ssa oli dok; sarja raamatuntutkimuksesta , Toimittajatmenivät lähi-itään tutkimaan tietoja katolisen kirkon munkkien matkoista , kun nämä olivat saaneet tehtävän , vanhojen tutkimusten valossa , tutkia eri lähteet Nimen lausumisesta eri aikoina ,
Juutalaisia he eivät enää halunneet haastatella , koska nämä piilottivat Nimen" temppelin tuhouduttua , Mm, luther aik, haastatteli rabbeja , muutta alkoi raivota , kun nämä ei joko halunneet , tai tienneet oikeaa nimea kertoa ,
tuli ilmi, että muinainen tapa, lausua Nimi Mooseksenuskoisen Pohjois-Israelin libanonilaisheimon Rabbien kertomana oli JEHWA, jonka kirjoitustapa latinankielen , siis Latiumin murteen kieliopin mukaan oli JEHOVAH, tämän Katolinen Kirkko otti käyttöön ,
Äänitys paljastaisi lausumisen, mutta kirjalliset merkit pysyvät kun lausunta muuttuu. Sinuna opettelemisen sen tetragrammin yksi Jaska liittyisi varmaankin lahkoon kun kertoisit että osaat sen raapustaa.
Ylipäänsä , sen jälkeen kun Apt Paulus kirjoitti, että hänen jälkeensä nousee miehiä , jotka puhuvat "Väärää puhetta , , " Julmia susia " , ei voine olla totta , että Kreikkalaiset , tai sittemmin Italialaiset ,-Roomalaiset olisivat olleet oikean tiedon kantajia , Juudan miehittäjiä kun olivat ; Kreikkalaiset Diakonit vain kaappasivat vallan alkuseurakunnan jälkeen ;
Ut; ssahan kerrotaan , miten jumalan henki muka lennätti Filippusta sinne sun tänne; hän siinä muka peri sen ,ja alkuseurakunnan , kun Apostolit olivat otettu pois ,
Englannin kuninkaan Richard II ; n aikakautena syntyivät nämä käännökset , jossa kuningas samaistettiin Kristukseen ; joku aika sitten oli Tv; ssa mainio BBC ; n Dok, sarja aiheesta ,
Niinkö vaikealta tuntuu tetragrammin opettelu ?