On kummallista, että nykyään edelleen pidetään keinotekoisesti yllä laajaa kirkon organisaatiota, vaikka harva ihminen välittää kirkosta tuon taivaallista. Suuri prosenttuaalinen jäsenmäärä selittyy ihmisten välinpitämättömyydellä olla eroamatta kirkosta. Mutta seurakuntavaaleissa äänestys-% on matala (14%), tämä luku parhaiten osoittaa kirkonjäsenten innosta kirkon ylläpitoon. Valtava määrä yhteiskunnan rahaa menee täysin turhan organisaation ylläpitoon.
Kirkon merkitys on olematon nykyajajn ihmiselle.
280805
171264
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
No sanotaan se ääneen! Erotkaa kirkosta. Kansalaisista sen muutoksen täytyy lähteä, sillä jos asiaa ei nosteta kunnolla yleiseen keskusteluun ja lehtien palstoille, ei muutoksi ole luvassa. Olisi mielenkiintoista jos aihe olisi mukana myös presidenttipelissä.
On hienoa että on syntynyt kirkosta eroamista edistävä kansalaisliike johon kuuluvat niin vapaa-ajattelijat, skeptikot kuin kristitytkin. Ihmisiä eri yhteiskunta luokista on lähtenyt toimimaan yhteisen hyvän eteen ja ajamaan uskonnon ja omantunnonvapautta Suomessa.
Pappiskastin tukeminen verorahoilla on loputtava ja papit saatava oikeisiin, tuottaviin töihin. Ja ainakaan muita ei saa pakottaa maksamaan hyväosaisten ev.lut pappien palkkaa. Eiväthän kirkon ulkopuolisten pienten seurakuntien papitkaan saa verorahoitusta... miksi siis luterilaisen kirkon papit eivät selviäisi vapaa-ehtoisuuteen perustuvilla jäsenmaksuilla ja lahjoituksilla siinä missä muutkin?
Maallistunut yhteiskunta tarvitsee kirkkoa ja juuri sellaisena leipäpappikirkkona kuin mikä se nyt on.
Kirkko hoitelee tiettyjä rituaaleja tyylikkäästi ja tottuneesti. Moni haluaa mennä naimisiin juuri kauniissa kirkossa, ja kun ihminen kuolee niin mikä instanssi kauniimmin ja arvokkaammin hoitelee ihmisen hautaan kuin juuri kirkko? Tässä mielessä kirkolla on funktio.
Sitten tietysti ne jotka eivät kirkon opetukseen usko voivat ihan syystäkin ihmetellä miksi riskit ja terveet nuoret miehet päivästä toiseen lässyttävät jostain jumalasta ja saavat siitä korkeaa palkkaa. Mielekkäämpää toimintaa näille karvaisille roikaleille olisi vaikka vesakkojen raivaus, lumenluonti tai perunanistutus. :)
hautaan hoitamisesta on kaukana, kun pappi puhuu Aatamista ja Eevasta ja selostaa, ettei vainaja olisi ollenkaan kuollut ilman heidän lankeamistaan syntiin.
Kyse oli evoluutioteorian hyväksyvän tapakristityn hautajaisista.
..ja rituaalit, niissä on tavalliselle pulliaiselle kylliksi arvokasta fiiliksen tuojaa. Käytännössä harva ajattelee hautajaisista ja hautajaisissa noin filosofisesti kuin sinä. Ja mitä tulee evoluutioteorian hyväksyvään tapakristittyyn, niin mistä tiedät ettei hän olisi tullut tosiin ajatuksiin kuoltuaan? ;) Ehkä hän istuu jossain ylhäällä urkulehterin kaiteella liikuttuneena katselemassa miten ihmiset surevat ja muistelevat häntä.
Tänään oli varsin asiallinen Hesarin kirjoitus seurakuntien avustustyöstä. Jäsenmaksut (ei yhteiskunnan varat) tuovat kirkon kassaan paljon rahaa ja paljon siitä palautuu niille, joilla sitä on liian vähän. Seurakuntaan tullaan usein sen jälkeen, kun Kela tai sossu näyttää ovea. Usein rahaa tärkeämpää on kuitenkin se, että seurakunnasta löytyy ihminen, joka on valmis kuuntelemaan. Varmaan tämä kaikki olisi yhteiskunnan tehtävä, mutta tähän ei yhteiskunta vaan kykene. Hyvä, että kirkko on olemassa, parhaimmillaan se toimii yhteiskunnan omatuntona.
tarvitsee yhteiskuntaa, omaksitunnokseen.
Muutoin eläisimme veiläkin pimeällä keskiajalla.
Tarve on ilman muuta molemminpuolinen (tosin keskiajalla kirkon ja yhteiskunnan liitto oli liian tiivis, nykyinen malli on parempi)
mutta nykyään on, Suomessakin jopa 2 kpl.
Vai ei keskiajalla ollut valtionkirkkoa? Missä olit historiantunneilla ? Riippuu tietysti siitä, mitä käsitteellä ymmärretään. Itse ymmärrän niin, että valtiokirkossa valtion päämies on kirkon johtaja ja kirkon työntekijät valtion palkkaamia, niin kuin esim. Tanskassa on nykyäänkin. Kirkollinen ja maallinen valta ovat siis samoissa käsissä. NykySuomessa kirkot ovat hyvin itsenäisiä tavalla, johon esim. muut pohjoismaat nyt kovasti pyrkivät. Toki meilläkin voi nähdä valtiokirkollisia jäänteitä: valtiollisia jumalanpalveluksia, valtion edustaja kirkolliskokouksessa, oikeus kerätä jäsenmaksuja valtionverotuksen yhteydessä (Josta kirkko tietenkin maksaa valtiolle). Kirkko päättää siis omista asioistaan ja näyttää siltä, että aivan pian ei ole odotettavissa suuria muutoksia tähän kuvioon.
Oma määritelmäni valtionkirkolle on seuraava: nimetty uskonnollinen yhteisö, joka rinnastuu julkiseen valtaan.
Se, että jokin yhteisö on laissa erikseen nimetty, ei vielä tee siitä valtionkirkkoa (Suomen laissa Jehovan todistajien vapautus asepalveluksesta).
Jonkin uskonnon suosiminen (esim. YLEn kristilliset hartausohjelmat) on eri asia kuin valtionkirkko, tuollainen on lähempänä valtionuskontoa.
Hallintotehtävien siirtäminen kaikille halukkaille uskontokunnille ei tee niistä valtionkirkkoja. (Suomessa vihkimisluvan saa käytännössä jokainen uskonnollinen yhdyskunta).
Evlut ja ortodoksisen kirkon asema näkyy esimerkiksi virkamiehiä, vaalivilppiä ja siviilipalvelusta koskevissa laeissa: pappi on virkamies jonka voi oikeus erottaa, vaalivilppi valtion, kunnan ja seurakunnan vaaleissa on rangaistavaa mutta yhdistyksen vaaleissa samalla tavoin ei, ja siviilipalveluspaikkojen lista on "valtio, kunnat, seurakunnat, muut hakijat".
Suomessa on myös valtion palkkaamia pappeja: sotilaspapit ja vankilapapit. Myös suoraan valtion kassasta maksettava menoerä löytyy: ortodoksisen kirkkohallituksen menot.
Valtionkirkko varsinaisesti syntyi 1869. Sitä ennen oli Suomessa pikemminkin valtion yhtenä toimihaarana uskonnollinen toiminta, eikä erillisestä valtionkirkosta oikein voinut puhua.
ollut kirkon päämies vaan katolinen piispa ja viime kädessä paavi, joka piispat nimitti kuten nykyäänkin. Kuningas ei nimittänyt keskiajalla kirkon piispoja. Tilanne muuttui Pohjoismaissa ja Englannissa kun tuli protestanttinen uskonpuhdistus, silloin esim. kuninkaasta tuli pohjoismaissa ja Englannissa kirkon pää, joka nimitti luterilaiset piispat, ensimmäinen tällainen Ruotsissa oli Kustaa Vaasa. Englannissa edelleen on kuningas kirkon pää.
Juuri tuo ajankohta mainitaan kun kirkon edustajat kertovat milloin valtio ja kirkko erotettiin toisistaan.
Kirkolla on verotusoikeus. Jäsenmaksu tarkoittaisi aivan eri asiaa.
< (ei yhteiskunnan varat) >
Mites tuo yhteisöverotus?Tai kirkon asettaminen hoitamaan yhteiskunnalle kuuluvia (kaikkia koskevia tehtäviä).
Kuten hedelmöitystapauksessa.) Kyllähän kirkko on ollut aika voimakkaasti aina viime vuosikymmeniin saakka (ja osin tänäkin päivänä) vastustamassa monia muutoksia joiden tarkoitus on ollut lisätä oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa, poistaa eriarvoisuutta ja tuoda järjenkäyttöä ideologiahakuisuuden tilalle.
tottakai nykyinen malli on parempi. Kirkko kerää hyödyn ja yhteiskunta kantaa vastuun . Jee.
...tuon kirkonmiesten tulkinnan saa ihan oikeaksi: "Valtiokirkko hajotettiin osiin". (Jossa siis valtiokirkko kuvaa kiinteää organisaatiota joka hoiti nykyisten valtion ja kirkon tehtäviä.)
Toki noin periaatteessa kirkko oli valtion suorassa kontrollissa aina vuoteen 2000. Silloin tuli uusi perustuslaki, eikä presidentti enää nimitä piispoja. Tätä enteili jo kirkkolaki 1993, jossa ei enää sanottu "Kirkon ylin johto on valtakunnan hallituksen asia" tjsp. Viimeksi todellista piispannimitysvaltaa käytti Kekkonen, joka joskus ei valinnut kirkon 1. ehdokassijalle asettamaa.
Minusta tuo on kuitenkin epäolennainen yksityiskohta. Reaalisesti Suomessa on ollut valtionkirkko, valtion muusta organisaatiosta selvästi erillinen yhteisö, vuodesta 1869. Tämä tilanne on toki parempi kuin se, että valtio ja kirkko ovat yhtä.