Onkos täällä ketään sen ikäistä jäsentä tai ex-jäsentä (Tapani ainakin?) joka muistaisi ne ajat
kirkossa (itse olin ko. aikana niin pieni ettei minulla juuri tästä asiasta ole muistoja)kun naiset eivät saaneet pitää rukouksia sakramenttikokouksissa?
Olisi kiva kuulla, mihin moinen perustui. Ei toki kuitenkaan Paavalin "nainen vaietkoon" liirumlaaruun, sillä edelleen on nuo sanat raamatussa, eli ei Paavali ole niitä perunut, joten jos tämä olisi ollut perustelu, niin silloin tänäpäivänäkin tulisi Ainoassa ja Oikeassa Alkukirkon Kaltaisessa Tosi Kirkossa tuota noudattaa.
kirkossa (itse olin ko. aikana niin pieni ettei minulla juuri tästä asiasta ole muistoja)kun naiset eivät saaneet pitää rukouksia sakramenttikokouksissa?
Olisi kiva kuulla, mihin moinen perustui. Ei toki kuitenkaan Paavalin "nainen vaietkoon" liirumlaaruun, sillä edelleen on nuo sanat raamatussa, eli ei Paavali ole niitä perunut, joten jos tämä olisi ollut perustelu, niin silloin tänäpäivänäkin tulisi Ainoassa ja Oikeassa Alkukirkon Kaltaisessa Tosi Kirkossa tuota noudattaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
miesten piti seitä päällänsä loppulaulun ajan.
sakramenttikokouksen ja pyhäkoulun välillä oli röökitauko.
Sakramenttikokouksen avasi ja alkurukouksen piti joku seurakunnan miehistä, samoin loppurukouksen. Puhujista joku saattoi olla nainen, ei kuitenkaan viimeinen puhuja, joka oli minun muistini mukaan aina mies - siis entisinä aikoina.
Pyhäkoulussa pitivät puheita naiset ja nuoret, mutta minä muistaisin että myös pyhäkoulun alku- ja loppurukouksen pitivät veljet. Enpä muuten jäsenaikanani edes kiinnittänyt tuohon huomiota... niin sitä nainen sisäistää oman sukupuolensa sortamisen, ettei edes osaa kiinnittää siihen huomiota.
Minun jäsenaikanani kokouksiin oli vaikea saada puhujia. Ainakin omalle kohdalle vuoro puhua tuli kovin usein, välillä en ollut ollenkaan edes muistanut valmistautua. Se oli aikamoista säveltämistä sitten, mutta aina riitti kiittäjiä ja kättelijöitä puheen jälkeen, hengellistä antia oli tullut...
Onko tämä ihan totta? Onko se ollut joku oikea sääntö vaiko jotain muuta?
En tiedä oliko sääntö, käytäntö, sattumaa vai "epävirallista oppia". Hyvä olisi, jos joku muukin vastaisi, joka muistaa aikoja 50-, 60- ja 70-luvuilla.
Hän selitti sen ihan juurta jaksain. Juuri sillä tavalla se oli yleisesti 1970-luvulla, että nainen ei saanut pitää sakriksessa alkurukousta, loppurukouksen kyllä.