Hyvää iltaa, hyvät naiset ja herrat. Tässä puhuu Joseph Lewis.
Vaikka minulle lapsena opetettiinkin vanhempieni uskontoa, en koskaan joutunut niin syvälle uskonnollisen kasvatuksen lumoihin, että se olisi vääristänyt mieleni niin, etten olisi pystynyt näkemään mitään muuta näkökantaa.
Minua ei koskaan opetettu omaksumaan ateismia. Hyväksyin sen aikanaan itsenäisen ajattelun ja itsetutkiskelun tuloksena.
Päädyin johtopäätöksiini moninaisten uskonnollisten oppien ja eri filosofisten systeemien täyden erittelyn ja puolueettoman tutkimisen jälkeen.
Tutkiessani eri ajatusaloja en löytänyt mitään filosofiaa, joka olisi sisältänyt niin monia totuuksia ja inspiroinut niin suurella rohkeudella kuin ateismi. Ateismi varustaa meidät kohtaamaan elämän monine koettelemuksineen ja kärsimyksineen paremmin kuin mikään tähän asti löytämäni elämän ohjekokoelma. Se perustuu itse elämän juuriin. Sen perustus pohjaa Luontoon ilman ylimääräisyyksiä ja epärehellisiä pukimia. Siihen ei liity mitään teeskentelyä tai verilöylyjä.
Ateismi kohoaa uskojen yläpuolelle ja asettaa Ihmiskunnan yhdelle ja samalle tasolle. Ateistisessa filosofiassa ei voi olla mitään 'valittua kansaa'. Ateismissa ei ole polvistumista; ei nöyriä aneluja, ei rukouksia; ei uhrin avulla saatavaa lunastusta; ei 'jumalallisia' ilmoituksia; ei karitsan veressä tapahtuvaa peseytymistä; ei ristiretkiä, ei verilöylyjä, ei pyhiä sotia; ei taivasta, ei helvettiä, ei kiirastulta; ei typeriä palkintoja eikä kostonhimoisia rangaistuksia; ei kristuksia eikä pelastajia; ei paholaisia, ei henkiä eikä jumalia.
Ateismi murtaa kansallisuuksien kohottamat esteet. "Yksi luonnon kosketus tekee koko maailmasta sukulaisia." Uskonnolliset systeemit tekevät ihmisistä kuppikuntaisia ja kiihkoilevia.
Ateismi on voimakas ja rohkea filosofia. Se ei pelkää kohdata elämän ongelmia, eikä se pelkää tunnustaa, että on olemassa vielä ratkaisemattomia ongelmia. Se ei väitä ratkaisseensa kaikkia maailmankaikkeuden kysymyksiä, vaan se väittää löytäneensä tavan lähestyä niitä ja ratkaista ne.
Se on omistautunut intohimoiseen totuudenetsintään. Sen mukaan totuus totuuden itsensä vuoksi on korkein ihanne, ja että hyve on itse oma palkkionsa.
Sen mukaan rakkaus ihmiskuntaa kohtaan on korkeampi ihanne kuin rakkaus Jumalaa kohtaan. Emme voi auttaa Jumalaa, mutta voimme auttaa ihmiskuntaa. "Auttavat kädet ovat paremmat kuin rukoilevat." Jumalan rukoileminen on nöyryyttävää; Jumalan palvominen on alentavaa.
Se uskoo suuren Robert G. Ingersollin kanssa näin: "Anna minulle ajatuksen ja teon myrskyt ja rajuilmat ennemmin kuin tietämättömyyden ja uskon kuolleen rauhan. Karkoita minut Eedenistä milloin tahdot, mutta anna minun ensin maistaa Hyvän ja pahan tiedon puun hedelmää."
Ateismi on itseensäluottava filosofia. Se tekee älyllisesti vapaaksi. Yksilö kohoaa innostukseen saakka henkisen vapautumisensa johdosta, ja hän kohtaa maailmankaikkeuden ilman henkien tai jumalien pelkoa. Se opettaa ihmiselle sen, että jollei hän anna voimiaan ja omistaudu täysin sydämin sille tehtävälle jonka tahtoo suorittaa, hän ei saavuta päämääräänsä. Se varoittaa häntä luottamasta rukouksiin tai 'jumalalliseen' apuun, koska sellainen johtaa katkeraan pettymykseen.
Ateismin filosofialle kuuluu myös ansio Kuoleman kauhun riistämisestä. Se sai aikaan helvetin lakkauttamisen.
Jos ateismi piirtääkin kysymysmerkin maailmankaikkeuden liitutaululle, se tekee sen osoittaakseen, että vielä on kysymys vastattavana.
Eikö ole parempi merkitä ongelma kysymysmerkillä samalla etsien vastausta, kuin varustaa se nimilipulla "Jumala" ja pitää asiaa ratkaistuna? Eikö sana 'Jumala' vain hämmennä ja vaikeuta ratkaisemista olettamalla johtopäätöksen, joka on täysin perusteeton ja ilmeisen järjetön?
"Jumala", sanoi Spinoza, "on Tietämättömyyden turvapaikka." Parempaa kuvausta ei ole koskaan lausuttu. Shelley sanoi, että Jumala on hypoteesi ja sellaisena vaatii todistetta. Voiko minkään uskonlahkon yksikään pastori tarjota tuota todistetta? Me vaadimme tosiasioita, emme pelkkiä mielipiteitä. Herkkätunteisuus ei ole totuuden korvike.
Jos ateismia joskus kutsutaan 'negatiiviseksi' filosofiaksi, se johtuu siitä, että elämän ehdot tekevät negatiivisesta filosofiasta parhaiten soveltuvan täyttämään olemassaolon pakottavat tarpeet, ja vain siinä mielessä sitä voidaan kutsua 'negatiiviseksi'. Jotkut uskonnon lähettiläät sanovat tietämättömyydessään ateismia 'negatiiviseksi' filosofiaksi, koska ateismin on ensin tuhottava se valtava tietämättömyys ja alentava taikausko, jolla uskonto kautta aikojen on häpeämättömästi tehnyt tyhjäksi ihmisen älyn.
Negatiivinen asenne elämään on joskus välttämätön oikealle toiminnalle. Itse elämä riippuu usein kieltämisestä. On negatiivista varoa ylensyömistä. On negatiivista jättää ruokahalunsa tai muut himonsa tyydyttämättä, tai olla päästämättä mielijohteitaan valloilleen. Usein olen nähnyt kuvitettujen pääkirjoitusten saarnaavan siitä tosiseikasta, että kielemme vaikein sana lausua on "Ei!" Vain kun meillä on rohkeutta sanoa EI tietyille kiusauksille voimme välttää noiden kiusauksien aiheuttamia seurauksia. Kehitys sisältää myös hyvin usein kieltämistä.
Ihminen huomaa olevansa olemassa maailmankaikkeudessa täysin valmistautumattomana ja huonosti varustettuna kohtaamaan elämän tosiasiat ja ehdot. Hänen täytyy voittaa Luonnossa aina läsnäolevat illuusiot ja petolliset voimat. Kun älyn valo ensimmäiseksi syttyi ihmisen mieleen, hän löysi itsensä karussa maailmassa; maailmassa, joka löyhkäsi rutolta ja jota asuttivat karjuvat pedot ja raa'at ja sivistymättömät ihmiset. Ei ihme, että ihmisen vinoutunut äly synnytti itsestään sarjan Jumalaa koskevia ideoita, jotka puistattavat ihmistä kauheudellaan. Hänen alkukantainen mielikuvituksensa synnytti jumalia, joilla oli lukuisia päitä, irvokkaita ruumiinosia, useita ruumiita, lukemattomia silmiä ja jalkoja ja käsivarsia. Voidakseen ajatella selvästi ja järkevästi on ihmisen tuhottava kaikki nämä mielikuvat. Tämä on vain yksi ateismin tehtävistä. "Ihmisen vapauttaminen erheestä on antamista, ei ottamista," sanoi Schopenhauer.
Jotkut nykypäivän uskovaiset, jotka ovat sen verran vapautuneita, etteivät enää usko sen kaltaisiin jumaliin kuin "Jehova", vaativat uudenlaista jumalakäsitystä. He haluavat jotakin poisotetun tilalle. Haluavatko he myös korvikkeen helvetille?
Voisiko joku olla niin ystävällinen ja kertoa minulle, mitä me teemme uudella jumalakäsityksellä? Eikö meillä ole ollut tarpeeksi jumalia? Eikö siitä ihmisrotua jo vitsaukseen asti ahdistaneesta rykelmästä eroon pääsemisessä ole ollut tarpeeksi tehtävää? Anon hartaasti, ettemme enää saastuttaisi taivasta näillä uskonnollisten harhanäkyjen kamalilla olioilla ja pelottavilla hirviöillä.
Kirkonpalvelijat myös nauttivat sanoessaan, että ateismi on dogmaattinen ja tuhoava. Jos ateismia voi sanoa dogmaattiseksi, se johtuu siitä, että dogmatismi on luonnon laki. Tosiasia on mitä itsepäisin juttu maailmassa. Materia vaatii tilansa ihan itsekseen, ja liike jatkuu liikkeenä, täysin riippumatta mielipiteistä, jotka sitä koskevat.
Ateismi on tuhoavaa samassa mielessä kuin Kolumbus oli tuhoava, kun hän korjasi väärien teologisten mielikuvien aikaansaaman erheellisen käsityksen maan latteudesta purjehtiessaan yli valtameren ja todistaessaan asuttamamme planeetan pallonmuodon.
Ateismi on tuhoavaa samassa mielessä kuin Galileo oli tuhoava, kun hän korjasi väärien teologisten mielikuvien aikaansaaman erheellisen käsityksen siitä, että oli olemassa vain yksi kuu, kun hän löysi Jupiterin seuralaiset.
Onko lääkäri tuhoava kun hän parantaa potilaansa sairaudesta?
Läpi koko älyllisen kehityksen historian tämä asenne on tosi. Sanokaa sitä kielteiseksi, sanokaa sitä dogmaattiseksi, sanokaa sitä tuhoavaksi, sanokaa sitä miksi haluatte. Se on kehityksen pääponnahduslauta.
Ei ihme, että suuri Buckle tunsi aihetta sanoa:
"Mikään suuri uudistus joka on saatu aikaan ei ole koostunut jostakin uudesta, vaan jonkin vanhan kumoamisesta."
Kuinka tekopyhää onkaan pappien sanoa ateismia kielteiseksi filosofiaksi, kun heidän omat kymmenen käskyään ovat sarja kieltoja: "Sinun ei pidä..."
Mutta ateismi on myös hyökkäävä, taisteleva ja rakentava filosofia. Se on kiinnostunut siitä, mikä on TÄSSÄ ja NYT. Se löytää tarpeeksi välitöntä ratkaisua vaativia ongelmia täällä eikä pakene tuntemattomien ongelmien suojaan.
Ateismi ei voi katsoa toimettomana kun epäoikeudenmukaisuuksia tehdään, eikä sallia vahvojen riistää heikkoja. Sen ihanteena on oikeudenmukaisuuden vakiinnuttaminen, olkoonkin, että sen luovat ihmiset.
Jos ihminen odottaisi Jumalan ruokkivan hänet, hän nääntyisi nälkään.
Ateismi uskoo sivistykseen. Se uskoo tosiseikkojen totuudenmukaiseen paljastamiseen sitä mukaa kuin niitä havaitaan, ottamatta huomioon ketä ne kuohuttavat.
Se on aina valmis hyväksymään uuden ja hylkäämään vanhan. Ateismi ei usko, että ihmisen tehtävä maan päällä on rakastaa ja ylistää Jumalaa, vaan se uskoo tämän elämän elämiseen sillä tavalla, että maailma on oleva entistään parempi koska sinä olet elänyt siinä.
Tämä on ihanne, joka nykyään innoittaa useampia sydämiä kuin koskaan ennen ihmisrodun historiassa auttamaan ihmiskuntaa matkallaan parempaan.
Tämä on ihanne, joka innoitti Brunoa, Galileota ja Kopernikusta, Voltairea, Humboldtia ja Garibaldia, Mark Twainia, John Burroughsia ja Luther Burbankia. Tämä on ihanne, joka innoitti Curien paria keksimään radiumin, Henri Durantia perustamaan Punaisen Ristin, innoitti Albert Einsteinia ja Thomas Edisonia.
Jos ihminen tarvitsee apua, on hänen hylättävä vetoomuksensa Jumalan puoleen. Ne osoittautuvat vain "hänen valittavien huutojensa kaiuiksi".
Ateismi ei pane mitään luottamusta Jumalaan. Lause kolikoissamme on valhe. Henkilöä, joka kielsi henkilökohtaisen Jumalan olemassaolon — joka kieltäytyi hyväksymästä Raamattua jumalallisena ilmoituksena, joka leimasi Jeesuksen sikiämisen ihmeen kautta järjettömäksi, joka luonnehti ylösnousemuksen harhaksi, ja joka merkitsi sielun kuolemattomuuden myytiksi — luonnehtivat papit vain vähän aikaa sitten "ateistiksi". Thomas Painea kutsuttiin "likaiseksi pieneksi ateistiksi" huolimatta todisteista, ettei hän ollut lähimainkaan sellainen. Jos kutsuu itseään miksikään muuksi kuin vapaa-ajattelijaksi tai ateistiksi, kiellettyään nämä uskonnolliset perusteet, pettää omat sanansa.
Ateismi on antanut ihmisrodulle sen älylliset hallitsijat. Kun suuri Darwin keksi lajien synnyn lain, häntä kutsuttiin ateistiksi, koska hän todisti vääräksi käsityksen ihmisen erityisestä luomisesta. Kun kemisti meni laboratorioonsa ja keksi aineen häviämättömyyden, häntä sanottiin ateistiksi, koska hän todisti Luojan olemassaolon mahdottomaksi. Kun tähtitieteilijä suuntasi kaukoputkensa taivaalle ja löysi rajattoman avaruuden aavat, häntä sanottiin ateistiksi, koska hän ei löytänyt avaruudesta Jumalaa eikä taivasta tutkimaltaan alueelta. Kun geologi määritteli maapallon iän sen kalliosta ja maaperästä ja muodoista, häntä kutsuttiin ateistiksi, koska hänkin tuhosi uskon erityiseen kuuden päivän sisällä tapahtuneeseen luomiseen, ja paljasti raamatun opin maailman alkuperästä virheelliseksi. Kun historioitsija tutki muinaisia ja esihistoriallisia aikoja ja löysi sivilisaatioita, joilla oli ollut korkea eettinen ja moraalinen kulttuuri sekä älyllisiä saavutuksia, jotka yhä hämmästyttävät meitä, häntä sanottiin ateistiksi, koska hän paljasti Aadamin myytin ja Mooseksen virheet sekä leimasi petokseksi Jehovan käskyt. Kun lääkäri yritti helpottaa ihmisen tuskaa ja kärsimystä, häntä sanottiin ateistiksi, koska hän kieltäytyi hyväksymästä sairautta kostonhimoisen Jumalan erityisenä koettelemuksena.
Jokainen tiedemies, joka ei suostu ahtaiden teologisten rajojen pidättämäksi, tulee ateistiksi millikaneista ja osborneista huolimatta. Sähkön taikuri, tuo itse Prometheus, edesmennyt Charles P. Steinmetz, sanoi, että ateismi on tiedemiesten lopullinen filosofia.
Eikö olekin outoa, että papit, jotka väittävät olevansa Jumalan sijaisia ja tietävänsä Jumalallisen tahdon, eivät paljasta ihmiskunnalle sitä tietoa, jonka epäuskoiset keksivät? On olemassa vanha sanonta: "Missä on kolme luonnon tutkijaa, siinä on kaksi ateistia."
Kun uskonto esittää jalomman tunteen kuin nämä Robert G. Ingersollin sanat sisältävät, silloin, ja vain silloin, se voi ottaa ylemmän asenteen. Hän sanoi:
Sanokaa minua pakanaksi, sanokaa minua ateistiksi tai miksi hyvänsä, aion kohdella lapsiani niin, että he voivat tulla haudalleni ja totuudenmukaisesti lausua, 'Hän joka tässä makaa ei koskaan tuottanut meille tuskaa. Hänen huuliltaan, nyt jo tomua, ei koskaan päässyt meille epäystävällistä sanaa.'
Verratkaa tätä lausumaa Jeesuksen sanoihin ja päättäkää sitten kenen manttelin haluatte periä:
Sillä minä olen tullut 'nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan; ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa'. Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias.
— Matt. 10:35-37
Tänä päivänä me näemme kuinka uskon riveissä tapahtuu vallankumousta. Me näemme menneiden aikojen suurten vapaa-ajattelijoiden vaikutuksen omaan sukupolveemme sen katkoessa taikauskon kahleet, jotka ovat orjuuttaneet ihmiskunnan alentavan uskonnon valtaan.
Emme nykyään enää taistele teismiä vastaan. Ne väitteet, joita vapaa-ajattelijat käyttivät yli sata vuotta sitten, ovat nyt vapaamielisten pappien käytössä oikeaoppisempia veljiään vastaan. Kukapa voisi kieltää kehityksen, kun papit itse hylkäävät teismin? Kuka tänä päivänä voi saattaa itsensä naurunalaiseksi puolustamalla teismiä sen historiaa ja mainetta vasten? Se on vääristänyt ihmisen mielen ja häpeällisesti saattanut hänet käyttämään väärin elämänsä. Jumalan nimessä ja Jumalan rakkauden tähden helvetti raivossaan päästettiin irralleen maan päällä. Ei ihme, että teismi nykyään hylätään ja kielletään. Vapaamielinen pappikaan ei halua kuulla siitä. Se on kuin Caesar, "kun se eilen saattoi seistä koko maailmaa vastaan, se nyt makaa tässä, eikä kukaan osoita sille kunnioitusta."
Jopa teologisissa opistoissamme näemme, kuinka mahdotonta on yrittää valjastaa älyllinen ihminen teismin suitsilla; ja tämän mahdottoman yhdistelmän tuloksena uskonto ja kaikki, mitä se edustaa, hylätään laajalti. Me olemme todistamassa älyllistä rehellisyyttä, joka tuottaa kunniaa jopa papeille. Vapaa-ajattelun ihanteet ovat menossa eteenpäin positiivisesti ja rajusti. Ei ole kovin kaukana se aika, kun ihmisen nk. sielun rauhan rukoilusta maksun ottavaa pappia syytetään väärien tietojen levittämisestä ja petoksesta aivan samoin kuin muita ihmisiä vangitaan samankaltaisista petollisista juonitteluista.
Kun joku pappi tänään julistaa, ettei hän enää voi uskoa neitseestäsyntymiseen, Jeesuksen ylösnousemukseen tai pyhien kirjoitusten innoitukseen, myöntää, että Mooses oli hyvin usein väärässä, eikä pysty löytämään mitään puolustusta henkilökohtaisen Jumalan olemassaololle, silloin torvisoittokunta soittaa ja liput liehuvat hänen "suurelle rohkeudelleen", kun itse asiassa nämä seikat ovat olleet meille niin ilmeisiä, että katsomme säälien heitä, jotka yhä vielä uskovat niihin.
Me emme taputa käsiämme niille, jotka ovat varastaneet ukkosenjylinän vapaa-ajattelun johtajilta vain pukeakseen sen niinkutsutun "liberaalin uskonnon" kaapuun. Heidän kehityksensä rohkaisee meitä, mutta elleivät he suorita koko matkaa, heitä täytyy vahtia samalla valppaudella ja heitä vastaan täytyy taistella samoin kuin calvineja ja knoxeja vastaan. Puolinaisuus ei koskaan kelpaa. Se osoittautuu poikkeuksetta mitättömäksi.
Mikä täydellinen vallankumous onkaan tehty sitten, kun ihmisten täytyy pyytää anteeksi uskomuksiaan, ja tulkita symbolisesti mielipuolen käsittämättömiä hourailuja — kun heidän täytyy kieltää ja hylätä ne uskomukset, joita vain muutama vuosikymmen sitten tyrannimaisesti tuputettiin kansalle ja joiden vuoksi lukemattomat tuhannet kärsivät kidutusta ja kuoleman!
Onko nykyaika ikuistamassa uskontoa, vai onko se tuomittu samaan paikkaan historiassa kuin orjalaitos? Ja kuinka osuva onkaan tuo uskonnon vertaus orjuuteen! Kautta aikojen on uskonto pitänyt vankina ja kahlehdittuna ja tehnyt tyhjäksi ihmisen älyn, aivan samoin kuin orjalaitos on sitonut ja kahlehtinut ja repinyt ihmisen ruumista! Kun tätä vihattavaa orjalaitosta yritettiin poistaa, monet vain pitkittivät sen olemassaoloa sovitteluillaan.
Samoin nykyään ne, jotka sovittelevat uskonnon kanssa ja puolustelevat sen menneitä rikoksia, vain pitkittävät sen olemassaoloa ja vaikeuttavat tämän sivilisaation häpeäpilkun poistamisen tehtävää. He häiritsevät tuon ihmisen älyllisen kehityksen pahimman esteen poistamista. Ruusu voi tuoksua yhtä hyvältä toisen nimisenä, ja uskonto voi olla aivan yhtä vastenmielinen toisen otsakkeen alla.
On niitä, jotka väittävät, että uskontoa voidaan sivistää, mutta kuinka voimme sivistää jotakin, joka ei salli sivistämistä? Kuinka voimme sivistää tietämättömyyttä, taikauskoa ja raakuutta? Voimmeko sivistää peukaloruuvin, piinapenkin ja inkvisition tuomitsemiset? Jos voimme sivistää uskonnon, niin alkemistin toive on käynyt toteen. Jos voimme sivistää uskonnon, niin totisesti halpa-arvoinen metalli voidaan muuttaa kullaksi.
Kiitos siitä, että olette kuunnelleet. Hyvää yötä.
http://www.vihrearouva.net/usko/ateismin_filosofia.html
Vaikka minulle lapsena opetettiinkin vanhempieni uskontoa, en koskaan joutunut niin syvälle uskonnollisen kasvatuksen lumoihin, että se olisi vääristänyt mieleni niin, etten olisi pystynyt näkemään mitään muuta näkökantaa.
Minua ei koskaan opetettu omaksumaan ateismia. Hyväksyin sen aikanaan itsenäisen ajattelun ja itsetutkiskelun tuloksena.
Päädyin johtopäätöksiini moninaisten uskonnollisten oppien ja eri filosofisten systeemien täyden erittelyn ja puolueettoman tutkimisen jälkeen.
Tutkiessani eri ajatusaloja en löytänyt mitään filosofiaa, joka olisi sisältänyt niin monia totuuksia ja inspiroinut niin suurella rohkeudella kuin ateismi. Ateismi varustaa meidät kohtaamaan elämän monine koettelemuksineen ja kärsimyksineen paremmin kuin mikään tähän asti löytämäni elämän ohjekokoelma. Se perustuu itse elämän juuriin. Sen perustus pohjaa Luontoon ilman ylimääräisyyksiä ja epärehellisiä pukimia. Siihen ei liity mitään teeskentelyä tai verilöylyjä.
Ateismi kohoaa uskojen yläpuolelle ja asettaa Ihmiskunnan yhdelle ja samalle tasolle. Ateistisessa filosofiassa ei voi olla mitään 'valittua kansaa'. Ateismissa ei ole polvistumista; ei nöyriä aneluja, ei rukouksia; ei uhrin avulla saatavaa lunastusta; ei 'jumalallisia' ilmoituksia; ei karitsan veressä tapahtuvaa peseytymistä; ei ristiretkiä, ei verilöylyjä, ei pyhiä sotia; ei taivasta, ei helvettiä, ei kiirastulta; ei typeriä palkintoja eikä kostonhimoisia rangaistuksia; ei kristuksia eikä pelastajia; ei paholaisia, ei henkiä eikä jumalia.
Ateismi murtaa kansallisuuksien kohottamat esteet. "Yksi luonnon kosketus tekee koko maailmasta sukulaisia." Uskonnolliset systeemit tekevät ihmisistä kuppikuntaisia ja kiihkoilevia.
Ateismi on voimakas ja rohkea filosofia. Se ei pelkää kohdata elämän ongelmia, eikä se pelkää tunnustaa, että on olemassa vielä ratkaisemattomia ongelmia. Se ei väitä ratkaisseensa kaikkia maailmankaikkeuden kysymyksiä, vaan se väittää löytäneensä tavan lähestyä niitä ja ratkaista ne.
Se on omistautunut intohimoiseen totuudenetsintään. Sen mukaan totuus totuuden itsensä vuoksi on korkein ihanne, ja että hyve on itse oma palkkionsa.
Sen mukaan rakkaus ihmiskuntaa kohtaan on korkeampi ihanne kuin rakkaus Jumalaa kohtaan. Emme voi auttaa Jumalaa, mutta voimme auttaa ihmiskuntaa. "Auttavat kädet ovat paremmat kuin rukoilevat." Jumalan rukoileminen on nöyryyttävää; Jumalan palvominen on alentavaa.
Se uskoo suuren Robert G. Ingersollin kanssa näin: "Anna minulle ajatuksen ja teon myrskyt ja rajuilmat ennemmin kuin tietämättömyyden ja uskon kuolleen rauhan. Karkoita minut Eedenistä milloin tahdot, mutta anna minun ensin maistaa Hyvän ja pahan tiedon puun hedelmää."
Ateismi on itseensäluottava filosofia. Se tekee älyllisesti vapaaksi. Yksilö kohoaa innostukseen saakka henkisen vapautumisensa johdosta, ja hän kohtaa maailmankaikkeuden ilman henkien tai jumalien pelkoa. Se opettaa ihmiselle sen, että jollei hän anna voimiaan ja omistaudu täysin sydämin sille tehtävälle jonka tahtoo suorittaa, hän ei saavuta päämääräänsä. Se varoittaa häntä luottamasta rukouksiin tai 'jumalalliseen' apuun, koska sellainen johtaa katkeraan pettymykseen.
Ateismin filosofialle kuuluu myös ansio Kuoleman kauhun riistämisestä. Se sai aikaan helvetin lakkauttamisen.
Jos ateismi piirtääkin kysymysmerkin maailmankaikkeuden liitutaululle, se tekee sen osoittaakseen, että vielä on kysymys vastattavana.
Eikö ole parempi merkitä ongelma kysymysmerkillä samalla etsien vastausta, kuin varustaa se nimilipulla "Jumala" ja pitää asiaa ratkaistuna? Eikö sana 'Jumala' vain hämmennä ja vaikeuta ratkaisemista olettamalla johtopäätöksen, joka on täysin perusteeton ja ilmeisen järjetön?
"Jumala", sanoi Spinoza, "on Tietämättömyyden turvapaikka." Parempaa kuvausta ei ole koskaan lausuttu. Shelley sanoi, että Jumala on hypoteesi ja sellaisena vaatii todistetta. Voiko minkään uskonlahkon yksikään pastori tarjota tuota todistetta? Me vaadimme tosiasioita, emme pelkkiä mielipiteitä. Herkkätunteisuus ei ole totuuden korvike.
Jos ateismia joskus kutsutaan 'negatiiviseksi' filosofiaksi, se johtuu siitä, että elämän ehdot tekevät negatiivisesta filosofiasta parhaiten soveltuvan täyttämään olemassaolon pakottavat tarpeet, ja vain siinä mielessä sitä voidaan kutsua 'negatiiviseksi'. Jotkut uskonnon lähettiläät sanovat tietämättömyydessään ateismia 'negatiiviseksi' filosofiaksi, koska ateismin on ensin tuhottava se valtava tietämättömyys ja alentava taikausko, jolla uskonto kautta aikojen on häpeämättömästi tehnyt tyhjäksi ihmisen älyn.
Negatiivinen asenne elämään on joskus välttämätön oikealle toiminnalle. Itse elämä riippuu usein kieltämisestä. On negatiivista varoa ylensyömistä. On negatiivista jättää ruokahalunsa tai muut himonsa tyydyttämättä, tai olla päästämättä mielijohteitaan valloilleen. Usein olen nähnyt kuvitettujen pääkirjoitusten saarnaavan siitä tosiseikasta, että kielemme vaikein sana lausua on "Ei!" Vain kun meillä on rohkeutta sanoa EI tietyille kiusauksille voimme välttää noiden kiusauksien aiheuttamia seurauksia. Kehitys sisältää myös hyvin usein kieltämistä.
Ihminen huomaa olevansa olemassa maailmankaikkeudessa täysin valmistautumattomana ja huonosti varustettuna kohtaamaan elämän tosiasiat ja ehdot. Hänen täytyy voittaa Luonnossa aina läsnäolevat illuusiot ja petolliset voimat. Kun älyn valo ensimmäiseksi syttyi ihmisen mieleen, hän löysi itsensä karussa maailmassa; maailmassa, joka löyhkäsi rutolta ja jota asuttivat karjuvat pedot ja raa'at ja sivistymättömät ihmiset. Ei ihme, että ihmisen vinoutunut äly synnytti itsestään sarjan Jumalaa koskevia ideoita, jotka puistattavat ihmistä kauheudellaan. Hänen alkukantainen mielikuvituksensa synnytti jumalia, joilla oli lukuisia päitä, irvokkaita ruumiinosia, useita ruumiita, lukemattomia silmiä ja jalkoja ja käsivarsia. Voidakseen ajatella selvästi ja järkevästi on ihmisen tuhottava kaikki nämä mielikuvat. Tämä on vain yksi ateismin tehtävistä. "Ihmisen vapauttaminen erheestä on antamista, ei ottamista," sanoi Schopenhauer.
Jotkut nykypäivän uskovaiset, jotka ovat sen verran vapautuneita, etteivät enää usko sen kaltaisiin jumaliin kuin "Jehova", vaativat uudenlaista jumalakäsitystä. He haluavat jotakin poisotetun tilalle. Haluavatko he myös korvikkeen helvetille?
Voisiko joku olla niin ystävällinen ja kertoa minulle, mitä me teemme uudella jumalakäsityksellä? Eikö meillä ole ollut tarpeeksi jumalia? Eikö siitä ihmisrotua jo vitsaukseen asti ahdistaneesta rykelmästä eroon pääsemisessä ole ollut tarpeeksi tehtävää? Anon hartaasti, ettemme enää saastuttaisi taivasta näillä uskonnollisten harhanäkyjen kamalilla olioilla ja pelottavilla hirviöillä.
Kirkonpalvelijat myös nauttivat sanoessaan, että ateismi on dogmaattinen ja tuhoava. Jos ateismia voi sanoa dogmaattiseksi, se johtuu siitä, että dogmatismi on luonnon laki. Tosiasia on mitä itsepäisin juttu maailmassa. Materia vaatii tilansa ihan itsekseen, ja liike jatkuu liikkeenä, täysin riippumatta mielipiteistä, jotka sitä koskevat.
Ateismi on tuhoavaa samassa mielessä kuin Kolumbus oli tuhoava, kun hän korjasi väärien teologisten mielikuvien aikaansaaman erheellisen käsityksen maan latteudesta purjehtiessaan yli valtameren ja todistaessaan asuttamamme planeetan pallonmuodon.
Ateismi on tuhoavaa samassa mielessä kuin Galileo oli tuhoava, kun hän korjasi väärien teologisten mielikuvien aikaansaaman erheellisen käsityksen siitä, että oli olemassa vain yksi kuu, kun hän löysi Jupiterin seuralaiset.
Onko lääkäri tuhoava kun hän parantaa potilaansa sairaudesta?
Läpi koko älyllisen kehityksen historian tämä asenne on tosi. Sanokaa sitä kielteiseksi, sanokaa sitä dogmaattiseksi, sanokaa sitä tuhoavaksi, sanokaa sitä miksi haluatte. Se on kehityksen pääponnahduslauta.
Ei ihme, että suuri Buckle tunsi aihetta sanoa:
"Mikään suuri uudistus joka on saatu aikaan ei ole koostunut jostakin uudesta, vaan jonkin vanhan kumoamisesta."
Kuinka tekopyhää onkaan pappien sanoa ateismia kielteiseksi filosofiaksi, kun heidän omat kymmenen käskyään ovat sarja kieltoja: "Sinun ei pidä..."
Mutta ateismi on myös hyökkäävä, taisteleva ja rakentava filosofia. Se on kiinnostunut siitä, mikä on TÄSSÄ ja NYT. Se löytää tarpeeksi välitöntä ratkaisua vaativia ongelmia täällä eikä pakene tuntemattomien ongelmien suojaan.
Ateismi ei voi katsoa toimettomana kun epäoikeudenmukaisuuksia tehdään, eikä sallia vahvojen riistää heikkoja. Sen ihanteena on oikeudenmukaisuuden vakiinnuttaminen, olkoonkin, että sen luovat ihmiset.
Jos ihminen odottaisi Jumalan ruokkivan hänet, hän nääntyisi nälkään.
Ateismi uskoo sivistykseen. Se uskoo tosiseikkojen totuudenmukaiseen paljastamiseen sitä mukaa kuin niitä havaitaan, ottamatta huomioon ketä ne kuohuttavat.
Se on aina valmis hyväksymään uuden ja hylkäämään vanhan. Ateismi ei usko, että ihmisen tehtävä maan päällä on rakastaa ja ylistää Jumalaa, vaan se uskoo tämän elämän elämiseen sillä tavalla, että maailma on oleva entistään parempi koska sinä olet elänyt siinä.
Tämä on ihanne, joka nykyään innoittaa useampia sydämiä kuin koskaan ennen ihmisrodun historiassa auttamaan ihmiskuntaa matkallaan parempaan.
Tämä on ihanne, joka innoitti Brunoa, Galileota ja Kopernikusta, Voltairea, Humboldtia ja Garibaldia, Mark Twainia, John Burroughsia ja Luther Burbankia. Tämä on ihanne, joka innoitti Curien paria keksimään radiumin, Henri Durantia perustamaan Punaisen Ristin, innoitti Albert Einsteinia ja Thomas Edisonia.
Jos ihminen tarvitsee apua, on hänen hylättävä vetoomuksensa Jumalan puoleen. Ne osoittautuvat vain "hänen valittavien huutojensa kaiuiksi".
Ateismi ei pane mitään luottamusta Jumalaan. Lause kolikoissamme on valhe. Henkilöä, joka kielsi henkilökohtaisen Jumalan olemassaolon — joka kieltäytyi hyväksymästä Raamattua jumalallisena ilmoituksena, joka leimasi Jeesuksen sikiämisen ihmeen kautta järjettömäksi, joka luonnehti ylösnousemuksen harhaksi, ja joka merkitsi sielun kuolemattomuuden myytiksi — luonnehtivat papit vain vähän aikaa sitten "ateistiksi". Thomas Painea kutsuttiin "likaiseksi pieneksi ateistiksi" huolimatta todisteista, ettei hän ollut lähimainkaan sellainen. Jos kutsuu itseään miksikään muuksi kuin vapaa-ajattelijaksi tai ateistiksi, kiellettyään nämä uskonnolliset perusteet, pettää omat sanansa.
Ateismi on antanut ihmisrodulle sen älylliset hallitsijat. Kun suuri Darwin keksi lajien synnyn lain, häntä kutsuttiin ateistiksi, koska hän todisti vääräksi käsityksen ihmisen erityisestä luomisesta. Kun kemisti meni laboratorioonsa ja keksi aineen häviämättömyyden, häntä sanottiin ateistiksi, koska hän todisti Luojan olemassaolon mahdottomaksi. Kun tähtitieteilijä suuntasi kaukoputkensa taivaalle ja löysi rajattoman avaruuden aavat, häntä sanottiin ateistiksi, koska hän ei löytänyt avaruudesta Jumalaa eikä taivasta tutkimaltaan alueelta. Kun geologi määritteli maapallon iän sen kalliosta ja maaperästä ja muodoista, häntä kutsuttiin ateistiksi, koska hänkin tuhosi uskon erityiseen kuuden päivän sisällä tapahtuneeseen luomiseen, ja paljasti raamatun opin maailman alkuperästä virheelliseksi. Kun historioitsija tutki muinaisia ja esihistoriallisia aikoja ja löysi sivilisaatioita, joilla oli ollut korkea eettinen ja moraalinen kulttuuri sekä älyllisiä saavutuksia, jotka yhä hämmästyttävät meitä, häntä sanottiin ateistiksi, koska hän paljasti Aadamin myytin ja Mooseksen virheet sekä leimasi petokseksi Jehovan käskyt. Kun lääkäri yritti helpottaa ihmisen tuskaa ja kärsimystä, häntä sanottiin ateistiksi, koska hän kieltäytyi hyväksymästä sairautta kostonhimoisen Jumalan erityisenä koettelemuksena.
Jokainen tiedemies, joka ei suostu ahtaiden teologisten rajojen pidättämäksi, tulee ateistiksi millikaneista ja osborneista huolimatta. Sähkön taikuri, tuo itse Prometheus, edesmennyt Charles P. Steinmetz, sanoi, että ateismi on tiedemiesten lopullinen filosofia.
Eikö olekin outoa, että papit, jotka väittävät olevansa Jumalan sijaisia ja tietävänsä Jumalallisen tahdon, eivät paljasta ihmiskunnalle sitä tietoa, jonka epäuskoiset keksivät? On olemassa vanha sanonta: "Missä on kolme luonnon tutkijaa, siinä on kaksi ateistia."
Kun uskonto esittää jalomman tunteen kuin nämä Robert G. Ingersollin sanat sisältävät, silloin, ja vain silloin, se voi ottaa ylemmän asenteen. Hän sanoi:
Sanokaa minua pakanaksi, sanokaa minua ateistiksi tai miksi hyvänsä, aion kohdella lapsiani niin, että he voivat tulla haudalleni ja totuudenmukaisesti lausua, 'Hän joka tässä makaa ei koskaan tuottanut meille tuskaa. Hänen huuliltaan, nyt jo tomua, ei koskaan päässyt meille epäystävällistä sanaa.'
Verratkaa tätä lausumaa Jeesuksen sanoihin ja päättäkää sitten kenen manttelin haluatte periä:
Sillä minä olen tullut 'nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan; ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa'. Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias.
— Matt. 10:35-37
Tänä päivänä me näemme kuinka uskon riveissä tapahtuu vallankumousta. Me näemme menneiden aikojen suurten vapaa-ajattelijoiden vaikutuksen omaan sukupolveemme sen katkoessa taikauskon kahleet, jotka ovat orjuuttaneet ihmiskunnan alentavan uskonnon valtaan.
Emme nykyään enää taistele teismiä vastaan. Ne väitteet, joita vapaa-ajattelijat käyttivät yli sata vuotta sitten, ovat nyt vapaamielisten pappien käytössä oikeaoppisempia veljiään vastaan. Kukapa voisi kieltää kehityksen, kun papit itse hylkäävät teismin? Kuka tänä päivänä voi saattaa itsensä naurunalaiseksi puolustamalla teismiä sen historiaa ja mainetta vasten? Se on vääristänyt ihmisen mielen ja häpeällisesti saattanut hänet käyttämään väärin elämänsä. Jumalan nimessä ja Jumalan rakkauden tähden helvetti raivossaan päästettiin irralleen maan päällä. Ei ihme, että teismi nykyään hylätään ja kielletään. Vapaamielinen pappikaan ei halua kuulla siitä. Se on kuin Caesar, "kun se eilen saattoi seistä koko maailmaa vastaan, se nyt makaa tässä, eikä kukaan osoita sille kunnioitusta."
Jopa teologisissa opistoissamme näemme, kuinka mahdotonta on yrittää valjastaa älyllinen ihminen teismin suitsilla; ja tämän mahdottoman yhdistelmän tuloksena uskonto ja kaikki, mitä se edustaa, hylätään laajalti. Me olemme todistamassa älyllistä rehellisyyttä, joka tuottaa kunniaa jopa papeille. Vapaa-ajattelun ihanteet ovat menossa eteenpäin positiivisesti ja rajusti. Ei ole kovin kaukana se aika, kun ihmisen nk. sielun rauhan rukoilusta maksun ottavaa pappia syytetään väärien tietojen levittämisestä ja petoksesta aivan samoin kuin muita ihmisiä vangitaan samankaltaisista petollisista juonitteluista.
Kun joku pappi tänään julistaa, ettei hän enää voi uskoa neitseestäsyntymiseen, Jeesuksen ylösnousemukseen tai pyhien kirjoitusten innoitukseen, myöntää, että Mooses oli hyvin usein väärässä, eikä pysty löytämään mitään puolustusta henkilökohtaisen Jumalan olemassaololle, silloin torvisoittokunta soittaa ja liput liehuvat hänen "suurelle rohkeudelleen", kun itse asiassa nämä seikat ovat olleet meille niin ilmeisiä, että katsomme säälien heitä, jotka yhä vielä uskovat niihin.
Me emme taputa käsiämme niille, jotka ovat varastaneet ukkosenjylinän vapaa-ajattelun johtajilta vain pukeakseen sen niinkutsutun "liberaalin uskonnon" kaapuun. Heidän kehityksensä rohkaisee meitä, mutta elleivät he suorita koko matkaa, heitä täytyy vahtia samalla valppaudella ja heitä vastaan täytyy taistella samoin kuin calvineja ja knoxeja vastaan. Puolinaisuus ei koskaan kelpaa. Se osoittautuu poikkeuksetta mitättömäksi.
Mikä täydellinen vallankumous onkaan tehty sitten, kun ihmisten täytyy pyytää anteeksi uskomuksiaan, ja tulkita symbolisesti mielipuolen käsittämättömiä hourailuja — kun heidän täytyy kieltää ja hylätä ne uskomukset, joita vain muutama vuosikymmen sitten tyrannimaisesti tuputettiin kansalle ja joiden vuoksi lukemattomat tuhannet kärsivät kidutusta ja kuoleman!
Onko nykyaika ikuistamassa uskontoa, vai onko se tuomittu samaan paikkaan historiassa kuin orjalaitos? Ja kuinka osuva onkaan tuo uskonnon vertaus orjuuteen! Kautta aikojen on uskonto pitänyt vankina ja kahlehdittuna ja tehnyt tyhjäksi ihmisen älyn, aivan samoin kuin orjalaitos on sitonut ja kahlehtinut ja repinyt ihmisen ruumista! Kun tätä vihattavaa orjalaitosta yritettiin poistaa, monet vain pitkittivät sen olemassaoloa sovitteluillaan.
Samoin nykyään ne, jotka sovittelevat uskonnon kanssa ja puolustelevat sen menneitä rikoksia, vain pitkittävät sen olemassaoloa ja vaikeuttavat tämän sivilisaation häpeäpilkun poistamisen tehtävää. He häiritsevät tuon ihmisen älyllisen kehityksen pahimman esteen poistamista. Ruusu voi tuoksua yhtä hyvältä toisen nimisenä, ja uskonto voi olla aivan yhtä vastenmielinen toisen otsakkeen alla.
On niitä, jotka väittävät, että uskontoa voidaan sivistää, mutta kuinka voimme sivistää jotakin, joka ei salli sivistämistä? Kuinka voimme sivistää tietämättömyyttä, taikauskoa ja raakuutta? Voimmeko sivistää peukaloruuvin, piinapenkin ja inkvisition tuomitsemiset? Jos voimme sivistää uskonnon, niin alkemistin toive on käynyt toteen. Jos voimme sivistää uskonnon, niin totisesti halpa-arvoinen metalli voidaan muuttaa kullaksi.
Kiitos siitä, että olette kuunnelleet. Hyvää yötä.
http://www.vihrearouva.net/usko/ateismin_filosofia.html
Vastaukset 46
Vanhimmat
Olipa huono kirjoitus. Sitä sitten vaan halutaan elää syntielämää ja laveaa tietä. Kannattaa valita kaita tie ja iankaikkinen elämä!
Jumalan puolella kannattaa olla, silloin ollaan voittajan puolella. Jumalattomista ei tykkää kukaan.
Usko on rakkautta ja vanhurkaus on suurinta rakkautta.
Jeesus on tie, totuus ja elämä.
Tuon paremmin en ole ateismiä koskaan nähnyt kuvailtavan.
Ateismi kohoaa uskojen yläpuolelle ja asettaa Ihmiskunnan yhdelle ja samalle tasolle. Ateistisessa filosofiassa ei voi olla mitään 'valittua kansaa'. Ateismissa ei ole polvistumista; ei nöyriä aneluja, ei rukouksia; ei uhrin avulla saatavaa lunastusta; ei 'jumalallisia' ilmoituksia; ei karitsan veressä tapahtuvaa peseytymistä; ei ristiretkiä, ei verilöylyjä, ei pyhiä sotia; ei taivasta, ei helvettiä, ei kiirastulta; ei typeriä palkintoja eikä kostonhimoisia rangaistuksia; ei kristuksia eikä pelastajia; ei paholaisia, ei henkiä eikä jumalia.
Ateismi on voimakas ja rohkea filosofia. Se ei pelkää kohdata elämän ongelmia, eikä se pelkää tunnustaa, että on olemassa vielä ratkaisemattomia ongelmia. Se ei väitä ratkaisseensa kaikkia maailmankaikkeuden kysymyksiä, vaan se väittää löytäneensä tavan lähestyä niitä ja ratkaista ne.
Se on omistautunut intohimoiseen totuudenetsintään. Sen mukaan totuus totuuden itsensä vuoksi on korkein ihanne, ja että hyve on itse oma palkkionsa.
Sen mukaan rakkaus ihmiskuntaa kohtaan on korkeampi ihanne kuin rakkaus Jumalaa kohtaan. Emme voi auttaa Jumalaa, mutta voimme auttaa ihmiskuntaa. "Auttavat kädet ovat paremmat kuin rukoilevat."
Tämä on todella hienosti sanottu. Ateismi vaatii kohtaamaan todellisuuden tuonpuoleisesta haihattelun sijaan. Vaativa haaste, siksi varmaan niin vihattu.
että ateistit ovat nyt vaihteeksi unohtaneet mitä ateismi tarkoittaa:
ateismi on jumal-uskon puutetta.
mikään ateismissa ei yhdistä kansoja, se ei saa ihmisiä tiedonjanoisemmiksi...
eikä se todellakaan kohoa minkään yläpuolelle.
Kyllä se tiedonjanoa lisää, kun ei niele pureksimatta sitä mihin on lapsesta pitäen aivopesty
kuten muut.
Ja kyllä se itseasiassa kohaa kaiken yläpuolelle samaan tapaan kuin todellisuus kohoaa kuvitellun yläpuolelle.
Sana 'usko' ei ole synonyymi sanan 'todellisuus' kanssa.
[Kyllä se tiedonjanoa lisää, kun ei niele pureksimatta sitä mihin on lapsesta pitäen aivopesty kuten muut.]
milläköhän perusteella?
[Ja kyllä se itseasiassa kohaa kaiken yläpuolelle samaan tapaan kuin todellisuus kohoaa kuvitellun yläpuolelle.]
kyllä, mutta tällä ei olekkaan mitään tekemistä ateismin kanssa...
ateismi on uskomus siinä missä muutkin, jos tosissanne luulette että olette muita parempia ja viisaampia niin olette aivopessyt itsenne
1. Uskonto on firma joka myy olematonta ratkaisua olemattomaan ongelmaan.
Uskovainen = Asiakas joka maksaa mitä pyydetään, mukisematta.
Ateisti = Henkilö joka ei mene halpaan.
Tämä määritelmä osoittaa ateistit älykkäämmiksi kuin uskovaiset.
--------------------------------------------------
2. Ateismi pystyy saattamaan kaikki uskonnot naurunalaisiksi, mutta uskonnot eivät pysty tekemään samaa ateismille.
Tämä määritelmä osoittaa ateismin olevan lähempänä totuutta.
tuohon, mutta tehdään uudestaan
[1. Uskonto on firma joka myy olematonta ratkaisua olemattomaan ongelmaan.]
tämä on vain sinun määritelmäsi joka ei todista mistään mitään.
[Uskovainen = Asiakas joka maksaa mitä pyydetään, mukisematta.]
a) mitä uskovaisen pitäisi maksaa jotain?
b) miksi uskovaisen pitäisi ylipäätään kuulua mihinkään uskontoon?
[Tämä määritelmä osoittaa ateistit älykkäämmiksi kuin uskovaiset.]
paitsi ettei se päde millään tavalla
[2. Ateismi pystyy saattamaan kaikki uskonnot naurunalaisiksi, mutta uskonnot eivät pysty tekemään samaa ateismille.]
onko tuo ainoa mihin ateistit pyrkivät?
noh, saata kaikki uskonnot naurunalaisiksi...
jään odottamaan...
hyvinkin tärkeätä tuo kannattavuus ja voittajan puolella oleminen? Tarkoitan että jos saisit ehdottoman luotettavan tuntuisen profetian, että Saatana tuleekin lopuksi voittamaan ja palkitsemaan kannattajansa jotenkin hedonisteja miellyttävästi, niin vaihtaisitko puolta?
Kristinuskon jumalasta.
Jumalanhan tiedetään olevan kaikkitietävä.
Joten hän tietää jo ennenkuin synnyt, otatko jeesuksen vapahtajaksesi vai et ja päädytkö helvettiin vai taivaaseen.
Eli, jumala siis näkee sinun päätyvän helvettiin jo ennen syntymääsi, eikä silti vaikuta elämääsi siten ettet joutuisi.
Hän toki antaa sinulle mahdollisuuden kääntyä ja kuitenkin näkee jo ennalta ettet käänny.
en välitä kristinuskon jumalasta, enkä väittele siitä...
paitsi jos joku puhuu aivan puutaheinää.
väittele jonkun kristityn kanssa aiheesta.
Olet siis 'mustatuntuu', eli mutu-uskovainen.
Keksit siis itsellesi mieleisen jumalan, kivat sulle.
[Olet siis 'mustatuntuu', eli mutu-uskovainen.]
uskonasioissa (sisältää ateismin & uskovaisuuden), ei muuta olekkaan kuin "mustatuntuu" uskoa...
[Keksit siis itsellesi mieleisen jumalan, kivat sulle]
en minä ole "keksinyt" itselleni minkäänlaista jumalaa. Olen agnostikko, sketikko & teisti, uskon jumalaan yleisellä tasolla...
siinä ei ole mitään keksittyä, vain havaittua ja pääteltyä
edelleen odotan että saatat kaikki uskonnot naurunalaisiksi, mukaanluettuna "yleisen" jumal-uskon...
Sanoppa sinä mieluummin jokin uskonnollinen asia jota ei pysty saattamaan naurunalaiseksi.
juuri niinkuin:
ateisti: todista että jumala on olemassa
teisti: todista että jumalaa ei ole olemassa
koska te ette ala tuohon leikkiin (niinkuin ei pidäkkään) en minäkään ala sinun leikkiisi...
mutta jos välttämättä haluat että sanon jotain niin juuri tämä "yleinen" usko olisi hauska kuulla...
et kyllä varmasti onnistu missään muussakaan mutta tästä voisit aloittaa.
Olenhan minäkin aika lailla samaa mieltä tämän herran kanssa, mutta muutamassa asiassa tietenkin eri mieltä.
"Ateismi on voimakas ja rohkea filosofia. Se ei pelkää kohdata elämän ongelmia, eikä se pelkää tunnustaa, että on olemassa vielä ratkaisemattomia ongelmia."
So far so good..
"Se ei väitä ratkaisseensa kaikkia maailmankaikkeuden kysymyksiä, vaan se väittää löytäneensä tavan lähestyä niitä ja ratkaista ne."
Tässä mielestäni ateisti luottaa liikaa itseensä. En usko, että sen paremmin ateismikaan kykenee löytämään tavan lähestyä perimmäisiä kysymyksiä, puhumattakaan, että se kykenisi ratkaisemaan ne. Tähän ei pysty mikään filosofia. Tällainen optimistinen usko perimmäisen kysymysten ratkaisuun osoittaa mielestäni samanlaista uskondoktriinia kuin Jumalan tavoittaminen. Ateistille "Jumala" on olemassa, se on vain hivenen eri muotoinen ja maallistettu, silti jossakin tuolla edessä odottamassa, ja kovilla ponnisteluilla sen saavutamme. Kuinka se eroaa lopulta siitä monimuotoisesta ja sekavasta Jumalasta tai jumalista, josta saamme useissa uskonnoissa kuulla?
Ja Spinozasta vielä, tuota lainausta Jumalasta tietämättömyyden turvapaikkana ei ehkä olla ymmärretty ainakaan oikeassa kontekstissa. Spinoza oli kristitty, joskin pyrki osoittamaan Jumalan olevan ykseyttä, yhtä koko maailman kanssa, kaikkialla koko ajan. Jumala oli substanssi, ja siis maailma, ja maailma oli Jumala. Tämä yllättäen toi hieman ongelmia Spinozalle kirkon kanssa, mutta ei muuttanut hänen uskoaan kumminkaan. Siis näin aatehistoriallisesti katsoen Spinozan lainaaminen ei siis ole kovinkaan vakuuttavaa. Sama kuin lainaisin Jeesusta, mutta repäisisin sen kontekstista irti. "Rakasta vihollistasi". Mitä helv... En minä aio, eikö saa lähimmäistä rakastaa?
Aukkojen jumala tuttu käsite?
sanoit:"Tässä mielestäni ateisti luottaa liikaa itseensä. En usko, että sen paremmin ateismikaan kykenee löytämään tavan lähestyä perimmäisiä kysymyksiä, puhumattakaan, että se kykenisi ratkaisemaan ne."
sitten teksti:"Ateismi on antanut ihmisrodulle sen älylliset hallitsijat. Kun suuri Darwin keksi lajien synnyn lain, häntä kutsuttiin ateistiksi, koska hän todisti vääräksi käsityksen ihmisen erityisestä luomisesta. Kun kemisti meni laboratorioonsa ja keksi aineen häviämättömyyden, häntä sanottiin ateistiksi, koska hän todisti Luojan olemassaolon mahdottomaksi. Kun tähtitieteilijä suuntasi kaukoputkensa taivaalle ja löysi rajattoman avaruuden aavat, häntä sanottiin ateistiksi, koska hän ei löytänyt avaruudesta Jumalaa eikä taivasta tutkimaltaan alueelta. Kun geologi määritteli maapallon iän sen kalliosta ja maaperästä ja muodoista, häntä kutsuttiin ateistiksi, koska hänkin tuhosi uskon erityiseen kuuden päivän sisällä tapahtuneeseen luomiseen, ja paljasti raamatun opin maailman alkuperästä virheelliseksi. Kun historioitsija tutki muinaisia ja esihistoriallisia aikoja ja löysi sivilisaatioita, joilla oli ollut korkea eettinen ja moraalinen kulttuuri sekä älyllisiä saavutuksia, jotka yhä hämmästyttävät meitä, häntä sanottiin ateistiksi, koska hän paljasti Aadamin myytin ja Mooseksen virheet sekä leimasi petokseksi Jehovan käskyt. Kun lääkäri yritti helpottaa ihmisen tuskaa ja kärsimystä, häntä sanottiin ateistiksi, koska hän kieltäytyi hyväksymästä sairautta kostonhimoisen Jumalan erityisenä koettelemuksena."
no ainakin jotkut ovat itseensä luottaneet,suht kohtuulliseslla menestyksellä.
eli siis mitä tiede ei voi selittää, on jumalan aikaansaannos...
mutta aukkojen jumala ei ole mikään jumal-usko.
sitä käytetään nimenomaan teistien selityksissä, missä nimenomaan kaikki mitä ei tieteellä voida selittää on jumalan luomaa...
[Kun kemisti meni laboratorioonsa ja keksi aineen häviämättömyyden, häntä sanottiin ateistiksi, koska hän todisti Luojan olemassaolon mahdottomaksi.]
lol!! kuka tämä kemisti oli?
http://www.saunalahti.fi/arnoldus/mayer.html
Robert Mayer keksi Termodynamiikan ensimmäisen pääsääntön: energiaa ei voida luoda eikä hävittää. Ainoastaan vain muuttaa muodosta toiseen.
Jos aine/energia on ikuista, niin mihin jumalaa silloin tarvitaan?
"Ateismissa ei ole polvistumista; ei nöyriä aneluja, ei rukouksia; ei uhrin avulla saatavaa lunastusta; ei 'jumalallisia' ilmoituksia; ei karitsan veressä tapahtuvaa peseytymistä; ei ristiretkiä, ei verilöylyjä, ei pyhiä sotia; ei taivasta, ei helvettiä, ei kiirastulta; ei typeriä palkintoja eikä kostonhimoisia rangaistuksia; ei kristuksia eikä pelastajia; ei paholaisia, ei henkiä eikä jumalia."
Ateismissa on likvitointia ja keskitysleirejä. Eikö Stalin ja Hitler ole osoittaneet, että mitä käy kun moraali suhteellistetaan? Ei ole kuin tämä elämä. Miksi elää eettisesti, jos voi tehdä mitä vaan, kunhan ei jää kiinni?
Puhut luonnontieteistä.
Itse olen kiinnostunut filosofiasta, politiikasta ja yhteiskunnasta.
Toisaalta, kritiikkiä luonnontieteiden "lopullisia totuuksia" kohtaan: kuinkapa eroaa esimerkiksi Leibnizin muotoilemat monadit, jotka olivat hänen mukaansa pienimpiä ainehiukkasia, nykyisistä atomeista (tai elektroneista, neutroneista jne..)? Kuinka itse asiassa voidaan edes mitata kahta toisilleen tuntemattomien kulttuurien ja aikojen saavutuksia luonnontieteiden saralla, kun käsitteet ovat todella moninaiset? Ja emmekö ole historiasta oppineet ainakin sen, että historiasta ei ole voinut oppia mitään; tällä tarkoitan sitä, että kuten vaikka Kuhn Tieteellisten vallankumousten rakenteessaan puhuu paradigmoista, jotka määräävät tieteen viitekehykset (jonka sisällä tiede toimii tiettynä aikana), kuinka voidaan itse asiassa osoittaa näiden paradigmojen yhteismitallisuus? Ehkäpä tiede ei kehitykään lineaarisesti, vaan juuri kumouksittain? Miksi tulisi siis luottaa tämän hetken tieteen tietoihin senkään vertaa, koska onhan ihmisrotu joutunut historian saatossa useita kertoja toteamaan olleensa väärässä - myös perususkomuksissaan. Lopullista varmuutta en usko myös luonnontieteissäkään löydettävän, joskin paljon käyttökelpoisia teorioita varmastikin ollaan jo kehitetty.
Eikä usko tieteen kehitykseen ole vain ateistien harteilla. Pienenä huomautuksena vain.
Hitler oli katolinen ja lahtasi juutalaisia aivan paavalin oppien mukaan.
Stalin oli ortodoksi ja kommunismi, eli yhteisomistus on hyvin jeesuksen oppien mukainen.
Tulitko viimein asian ytimeen? "Aine ja energia on ikuista". Onnistuitko määrittelemään Jumaluuden?
Aukkojen jumalalla on enää kaksi piilopaikkaa:
Universumin synty ja elämän synty.
Jos energia on ikuista ja sitä ei voi luoda, niin
silloin universumi on ollut aina.
Ymmärrän kyllä jos tämän sisaistäminen on vaikeaa.
[Jos aine/energia on ikuista, niin mihin jumalaa silloin tarvitaan?]
kyse ei ole siitä että mihin jumalaa tarvittaisiin, olemmehan mekin olemassa, ja ateistisen maailmankuvan mukaan meitäkään ei tarvita täällä mihinkään.
se mitä hait oli luultavasti:
Onko mitään syytä olettaa jumalan olemassaoloa jos energia ei ole ikinä syntynyt?
tähän voi sanoa että ei tieteellisesti ole.
mutta jumalan olemassaoloa ei tieteellisesti voi käsitellä ikinä, joten väittely aiheesta on turhaa...
"Hitler oli katolinen ja lahtasi juutalaisia aivan paavalin oppien mukaan."
Hitler oli ehkä vähän häiriintynyt ja käsitti asiat miten ne itselleen sopi. Mutta ei ollut ajatuksiltaan mitenkään raamatun mukainen.
"Stalin oli ortodoksi ja kommunismi, eli yhteisomistus on hyvin jeesuksen oppien mukainen."
Hitleristä voin luopua, mutta Stalin oli ateisti!
ATEISTI on auttamassa ihmisiä esim kehitysmaissa.. kunnon sepustelua taas.. aito uskis haluaa rakastaa ja auttaa lähimmäistään ja vihamiestäänkin...
ja moni tukee suoraan taloudellisesti, vieläpä sellaisten järjestöjen kautta jotka ovat pyyteettömiä.
Kirkon toimintahan ei kestä päivänvaloa mitä pyyteettömyyteen tulee, pääsääntöisesti kyseessä on jessen lähetysmission toteuttaminen ja apu on väline, ei tarkoitus.
Uskismoraalia nro 45
Tohon on paha mennä mitää lisäilee..erittäin pätevää tekstiä.
[Ateismi varustaa meidät kohtaamaan elämän monine koettelemuksineen ja kärsimyksineen paremmin kuin mikään tähän asti löytämäni elämän ohjekokoelma. Se perustuu itse elämän juuriin. Sen perustus pohjaa Luontoon ilman ylimääräisyyksiä ja epärehellisiä pukimia. Siihen ei liity mitään teeskentelyä tai verilöylyjä.]
tämä ei liity mitenkään ateismiin, ateistin ei tarvitse olla skeptikko...
[Ateismi kohoaa uskojen yläpuolelle ja asettaa Ihmiskunnan yhdelle ja samalle tasolle. Ateistisessa filosofiassa ei voi olla mitään 'valittua kansaa'.]
miksei? Mikään ateismissa ei kiellä syrjimistä uskovaisia kohtaan.
[ei ristiretkiä, ei verilöylyjä]
kuten ylempänä mainitsin, näitä ei kielletä.
[Ateismi murtaa kansallisuuksien kohottamat esteet. "Yksi luonnon kosketus tekee koko maailmasta sukulaisia."]
oho! ateismi siis kieltää myös rasismin??
[Ateismi on voimakas ja rohkea filosofia. Se ei pelkää kohdata elämän ongelmia, eikä se pelkää tunnustaa, että on olemassa vielä ratkaisemattomia ongelmia. Se ei väitä ratkaisseensa kaikkia maailmankaikkeuden kysymyksiä, vaan se väittää löytäneensä tavan lähestyä niitä ja ratkaista ne.]
tämä ei eroa kaikista jumal-uskoista...
[Se on omistautunut intohimoiseen totuudenetsintään. Sen mukaan totuus totuuden itsensä vuoksi on korkein ihanne, ja että hyve on itse oma palkkionsa.]
ei ateismi ole omistautumista mihinkään,
muutenhan kaikkien ateistien pitäisi olla tajuttoman tiedonjanoisia eikä näin ole...
[Ateismin filosofialle kuuluu myös ansio Kuoleman kauhun riistämisestä. Se sai aikaan helvetin lakkauttamisen.]
ja luo ikuisen tyhjyyden
[Jos ateismi piirtääkin kysymysmerkin maailmankaikkeuden liitutaululle, se tekee sen osoittaakseen, että vielä on kysymys vastattavana.]
ehm, ja mikä ei?
[Eikö ole parempi merkitä ongelma kysymysmerkillä samalla etsien vastausta, kuin varustaa se nimilipulla "Jumala" ja pitää asiaa ratkaistuna? Eikö sana 'Jumala' vain hämmennä ja vaikeuta ratkaisemista olettamalla johtopäätöksen, joka on täysin perusteeton ja ilmeisen järjetön?]
nii-in, ja joidenkin mielestä se sattuma on jotenkin valaisevampi ja parempi vastaus...
[Jos ateismia joskus kutsutaan 'negatiiviseksi' filosofiaksi, se johtuu siitä, että elämän ehdot tekevät negatiivisesta filosofiasta parhaiten soveltuvan täyttämään olemassaolon pakottavat tarpeet, ja vain siinä mielessä sitä voidaan kutsua 'negatiiviseksi'. Jotkut uskonnon lähettiläät sanovat tietämättömyydessään ateismia 'negatiiviseksi' filosofiaksi, koska ateismin on ensin tuhottava se valtava tietämättömyys ja alentava taikausko, jolla uskonto kautta aikojen on häpeämättömästi tehnyt tyhjäksi ihmisen älyn.]
miksi ateismin pitäisi tuhota muut uskot?
eikö ateismi nimenomaan ole lapsen ensimmäinen usko?
[Ei ihme, että ihmisen vinoutunut äly synnytti itsestään sarjan Jumalaa koskevia ideoita, jotka puistattavat ihmistä kauheudellaan. Hänen alkukantainen mielikuvituksensa synnytti jumalia, joilla oli lukuisia päitä, irvokkaita ruumiinosia, useita ruumiita, lukemattomia silmiä ja jalkoja ja käsivarsia.]
tai sitten hän ajatteli jumalaa vain yleisellä tasolla... mutta asiaa on turha spekuloida koska emme voi tietää mitä tämä henkilö/henkilöt ajattelivat.
[Jotkut nykypäivän uskovaiset, jotka ovat sen verran vapautuneita, etteivät enää usko sen kaltaisiin jumaliin kuin "Jehova", vaativat uudenlaista jumalakäsitystä. He haluavat jotakin poisotetun tilalle. Haluavatko he myös korvikkeen helvetille?]
miksi ihmeessä? eihän ateisteilla ole helvetin korviketta, miksi siis uskovaisillakaan?
[Ateismi on tuhoavaa samassa mielessä kuin Kolumbus oli tuhoava, kun hän korjasi väärien teologisten mielikuvien aikaansaaman erheellisen käsityksen maan latteudesta purjehtiessaan yli valtameren ja todistaessaan asuttamamme planeetan pallonmuodon.]
ja sen jälkeen orjuutti ja tuhosi amerikan alkuperäiskansan...
kylläpä oli ihailtava teko.
[Mutta ateismi on myös hyökkäävä, taisteleva ja rakentava filosofia. Se on kiinnostunut siitä, mikä on TÄSSÄ ja NYT. Se löytää tarpeeksi välitöntä ratkaisua vaativia ongelmia täällä eikä pakene tuntemattomien ongelmien suojaan.]
romantisointia.
[Ateismi ei voi katsoa toimettomana kun epäoikeudenmukaisuuksia tehdään, eikä sallia vahvojen riistää heikkoja. Sen ihanteena on oikeudenmukaisuuden vakiinnuttaminen, olkoonkin, että sen luovat ihmiset.]
tällä ei taaskaan ole mitään tekemistä ateismin kanssa...
[Sanokaa minua pakanaksi, sanokaa minua ateistiksi tai miksi hyvänsä, aion kohdella lapsiani niin, että he voivat tulla haudalleni ja totuudenmukaisesti lausua, 'Hän joka tässä makaa ei koskaan tuottanut meille tuskaa. Hänen huuliltaan, nyt jo tomua, ei koskaan päässyt meille epäystävällistä sanaa.']
aikamoinen pyhimys on tuo hemmo...
tämäkö ei sitten mitenkään onnistu uskovaisilta?
kaikki muukin on juuri samanlaista yleistystä ja romantisointia, toivottavasti kukaan ei ota Lewisiä joksikin roolimallikseen...
mies oli selvästi katkeroitunut ja pahasti.
ei ainakaan voi olla Jumalan valitsemaa kansaa.
Tätä pitää lukea omassa kontekstissaan. Kirjoittaja on amerikkalainen, kirjoittanut 1900-luvun alkupuoliskolla. Hänen hiukan paatoksellinen ja romantisoiva tyylinsä on ymmärrettävää siinä ajassa ja paikassa.
Hän ei sano, että kaikki ateistit olisivat kuvatunlaisia; loppumattoman tiedonhaluisia, rohkeita ja taistelutahtoisia, vaikka väitän kyllä että tiedonhalua ja rohkeutta vaaditaan uskovaiseksi opetetulta jotta tämä voi uskontonsa opit hylätä.
Tämähän on oman aikansa ateististen ihanteiden julistus ja sellaisena innoittavaksi tarkoitettu.
Se hyökkää taikauskoa, todellisuuden kieltämistä ja tahallista sokeutta vastaan, jotka uskonnoissa monesti ilmenevät.
Lewisillä on varmaankin ollut tarkoituksena innoittaa ja rohkaista kristinuskon pelottelemia aikalaisiaan, jotta nämä alkaisivat rohkeasti itse tutkia asioita tässä todellisuudessa ja elää tässä ja nyt.
Nämä ovat hienoja ja viisaita opetuksia eivätkä minusta ansaiste pilkkaa.
On totta, että ateismi sinänsä ei ole muuta kuin jumaluskon puutetta, mutta se voi uskonnon lannistamalle olla ponnistuslauta kohti itsenäistä maailman tutkimista ilman turhaa pelkoa. Ateistisen maailmankuvan omaksuminen on 1900-luvun alkupuolella varmasti vaatinut vielä enemmän omaa ajattelua ja tutkainta vastaan potkimista kuin meidän aikanamme.
------------
[Ateismi murtaa kansallisuuksien kohottamat esteet. "Yksi luonnon kosketus tekee koko maailmasta sukulaisia."]
oho! ateismi siis kieltää myös rasismin??
-------------
käsitin tämän niin, että kun raaputetaan ihmiseläimen pintaa ja huomataan miten pinnallisia kulttuuriset erot ovat ja miten samankaltainen biologia ja samankaltaiset tarpeet meitä kaikkia yhdistävät, se antaa mahdollisuuden (mutta ei takaa) että ymmärrämme ja suvaitsemme toisiamme paremmin. Eläimellisyys yhdistää, uskonnollinen snobismi erottaa.
mutta valittu ja "oikeauskoinen" kyllä
[Tätä pitää lukea omassa kontekstissaan. Kirjoittaja on amerikkalainen, kirjoittanut 1900-luvun alkupuoliskolla.]
siksi tämä teksti onkin vanhentunutta ja ei siis pidä ottaa vakavasti, ellei löydy hyviä syitä...
eikä niitä ole.
myönnän että siihen aikakauteen se oli sopiva ja tarpeellinen...
mutta tänä päivänä se on vain hihhulointia...
[käsitin tämän niin, että kun raaputetaan ihmiseläimen pintaa ja huomataan miten pinnallisia kulttuuriset erot ovat ja miten samankaltainen biologia ja samankaltaiset tarpeet meitä kaikkia yhdistävät, se antaa mahdollisuuden (mutta ei takaa) että ymmärrämme ja suvaitsemme toisiamme paremmin.]
tai sitten se saa sodan aikaiseksi, riippuu tulkitsijasta...
ja edelleenkään tällä ei ole mitään tekemistä ateismin kanssa.
[Eläimellisyys yhdistää, uskonnollinen snobismi erottaa.]
entäs sitten ateistillinen snobismi??
tai se
Mikä kohta tekstistä oli mielestäsi vanhentunut?
hela-hoito...
Hassua..itse en löydä tekstistä yhtään kohtaan,mikä olisi ristiriidassa nykyajan kanssa.
Viimeisen päälle naiivi kirjoitus. Ensinnäkin ateismi ei ole mikään filosofia. Eikä kirjoittajallakaan taida olla filosofiasta kansalaisopistossa opittua korkeampaa tietoa, sillä kirjoitus oli pullollaan kiihkouskoville tyypillisiä loogisia virheitä.
Ateismi ei itsessään ole sen rohkeampaa kuin mikään muukaan. Ateistit voivat olla yhtä hyvin orjuutettuja kuin kuka tahansa muukin. Ateismi ei ole yhtään uskontoa ylevämpää. Miksi ateismia edes tulisi verrata uskontoon?
Juuri kirjoittajan kaltaisten fanaattisten hihhuleiden vuoksi ihmisten on niin vaikea sulattaa meitä ateisteja. En löytänyt juuri mitään yhteistä ateismin ja tuon viestin kirjoituksen kanssa.
Eri mieltä, niin perustele toki.
Millaisia ateistit sinusta sitten ovat?
Rohkeus: Tiedät kai, että uskontojen peruskivi on kuoleman pelko.
Orjuus: Uskontoa voi hyvin verrata orjuuteen.
Ylevämpää: Todellisuus on aina kuviteltua ylempänä.
>>Millaisia ateistit sinusta sitten ovat?>Rohkeus: Tiedät kai, että uskontojen peruskivi on kuoleman pelko.>Orjuus: Uskontoa voi hyvin verrata orjuuteen.>Ylevämpää: Todellisuus on aina kuviteltua ylempänä.
>>Vaikka minulle lapsena opetettiinkin vanhempieni uskontoa, en koskaan joutunut niin syvälle uskonnollisen kasvatuksen lumoihin, että se olisi vääristänyt mieleni niin, etten olisi pystynyt näkemään mitään muuta näkökantaa. jos tiedossa olisi yksityiskohtia niin ne voisivat selittää noinkin voimakkaan ismin kuin ateismin ilmenemisen väestössä.
>>Minua ei koskaan opetettu omaksumaan ateismia. Hyväksyin sen aikanaan itsenäisen ajattelun ja itsetutkiskelun tuloksena.>Päädyin johtopäätöksiini moninaisten uskonnollisten oppien ja eri filosofisten systeemien täyden erittelyn ja puolueettoman tutkimisen jälkeen.>Tutkiessani eri ajatusaloja en löytänyt mitään filosofiaa, joka olisi sisältänyt niin monia totuuksia ja inspiroinut niin suurella rohkeudella kuin ateismi. Ateismi varustaa meidät kohtaamaan elämän monine koettelemuksineen ja kärsimyksineen paremmin kuin mikään tähän asti löytämäni elämän ohjekokoelma. Se perustuu itse elämän juuriin. Sen perustus pohjaa Luontoon ilman ylimääräisyyksiä ja epärehellisiä pukimia. Siihen ei liity mitään teeskentelyä tai verilöylyjä. kumman on helpompi todellisuudessa päämääriensä vuoksi hyväksyä "pieni paha jotta suuri paha vältetään" uskonnollis-filosofin(etiikka/moraali) vai ateistin evolutisen näkemyksensä kanssa?
>>Ateismi kohoaa uskojen yläpuolelle ja asettaa Ihmiskunnan yhdelle ja samalle tasolle. Ateistisessa filosofiassa ei voi olla mitään 'valittua kansaa'. Ateismissa ei ole polvistumista; ei nöyriä aneluja, ei rukouksia; ei uhrin avulla saatavaa lunastusta; ei 'jumalallisia' ilmoituksia; ei karitsan veressä tapahtuvaa peseytymistä; ei ristiretkiä, ei verilöylyjä, ei pyhiä sotia; ei taivasta, ei helvettiä, ei kiirastulta; ei typeriä palkintoja eikä kostonhimoisia rangaistuksia; ei kristuksia eikä pelastajia; ei paholaisia, ei henkiä eikä jumalia.>Ateismi murtaa kansallisuuksien kohottamat esteet. "Yksi luonnon kosketus tekee koko maailmasta sukulaisia." Uskonnolliset systeemit tekevät ihmisistä kuppikuntaisia ja kiihkoilevia. eli yksilöllisyyteen privatisimiin.
Ja tuntuu tuo teidänkin "veljeskunta" olevan melko hajallaan vaikkakaan eivät tietysti siinä perus-asiassa eli Jumalan/uskontojen kieltämisessä.
>>Ateismi on voimakas ja rohkea filosofia. Se ei pelkää kohdata elämän ongelmia, eikä se pelkää tunnustaa, että on olemassa vielä ratkaisemattomia ongelmia. Se ei väitä ratkaisseensa kaikkia maailmankaikkeuden kysymyksiä, vaan se väittää löytäneensä tavan lähestyä niitä ja ratkaista ne.>Se on omistautunut intohimoiseen totuudenetsintään. Sen mukaan totuus totuuden itsensä vuoksi on korkein ihanne, ja että hyve on itse oma palkkionsa.>Sen mukaan rakkaus ihmiskuntaa kohtaan on korkeampi ihanne kuin rakkaus Jumalaa kohtaan. Emme voi auttaa Jumalaa, mutta voimme auttaa ihmiskuntaa. "Auttavat kädet ovat paremmat kuin rukoilevat." Jumalan rukoileminen on nöyryyttävää; Jumalan palvominen on alentavaa.>Se uskoo suuren Robert G. Ingersollin kanssa näin: "Anna minulle ajatuksen ja teon myrskyt ja rajuilmat ennemmin kuin tietämättömyyden ja uskon kuolleen rauhan. Karkoita minut Eedenistä milloin tahdot, mutta anna minun ensin maistaa Hyvän ja pahan tiedon puun hedelmää.">Ateismi on itseensäluottava filosofia. Se tekee älyllisesti vapaaksi. Yksilö kohoaa innostukseen saakka henkisen vapautumisensa johdosta, ja hän kohtaa maailmankaikkeuden ilman henkien tai jumalien pelkoa. Se opettaa ihmiselle sen, että jollei hän anna voimiaan ja omistaudu täysin sydämin sille tehtävälle jonka tahtoo suorittaa, hän ei saavuta päämääräänsä. Se varoittaa häntä luottamasta rukouksiin tai 'jumalalliseen' apuun, koska sellainen johtaa katkeraan pettymykseen.>Ateismin filosofialle kuuluu myös ansio Kuoleman kauhun riistämisestä. Se sai aikaan helvetin lakkauttamisen.>Jos ateismi piirtääkin kysymysmerkin maailmankaikkeuden liitutaululle, se tekee sen osoittaakseen, että vielä on kysymys vastattavana>Eikö ole parempi merkitä ongelma kysymysmerkillä samalla etsien vastausta, kuin varustaa se nimilipulla "Jumala" ja pitää asiaa ratkaistuna? Eikö sana 'Jumala' vain hämmennä ja vaikeuta ratkaisemista olettamalla johtopäätöksen, joka on täysin perusteeton ja ilmeisen järjetön? olettamalla että kun emme itse voi asiaa selvittää/todistaa sitä ei voi olla olemassa tai sillä ei ole meihin vaikutusta/merkitystä,,vaan olettaa myös riittämättömin tai ei vielä mahdollsin menetelmin että ,,voi olla,,ehkä,,eikä kieltää tai pahimmassa tapauksessa vastustaa "toista tietä/kautta" tapahtuvaa etsintää.
>>"Jumala", sanoi Spinoza, "on Tietämättömyyden turvapaikka." Parempaa kuvausta ei ole koskaan lausuttu. Shelley sanoi, että Jumala on hypoteesi ja sellaisena vaatii todistetta. Voiko minkään uskonlahkon yksikään pastori tarjota tuota todistetta? Me vaadimme tosiasioita, emme pelkkiä mielipiteitä. Herkkätunteisuus ei ole totuuden korvike.>Jos ateismia joskus kutsutaan 'negatiiviseksi' filosofiaksi, se johtuu siitä, että elämän ehdot tekevät negatiivisesta filosofiasta parhaiten soveltuvan täyttämään olemassaolon pakottavat tarpeet, ja vain siinä mielessä sitä voidaan kutsua 'negatiiviseksi'. Jotkut uskonnon lähettiläät sanovat tietämättömyydessään ateismia 'negatiiviseksi' filosofiaksi, koska ateismin on ensin tuhottava se valtava tietämättömyys ja alentava taikausko, jolla uskonto kautta aikojen on häpeämättömästi tehnyt tyhjäksi ihmisen älyn.>Negatiivinen asenne elämään on joskus välttämätön oikealle toiminnalle. Itse elämä riippuu usein kieltämisestä. On negatiivista varoa ylensyömistä. On negatiivista jättää ruokahalunsa tai muut himonsa tyydyttämättä, tai olla päästämättä mielijohteitaan valloilleen. Usein olen nähnyt kuvitettujen pääkirjoitusten saarnaavan siitä tosiseikasta, että kielemme vaikein sana lausua on "Ei!" Vain kun meillä on rohkeutta sanoa EI tietyille kiusauksille voimme välttää noiden kiusauksien aiheuttamia seurauksia. Kehitys sisältää myös hyvin usein kieltämistä>Ihminen huomaa olevansa olemassa maailmankaikkeudessa täysin valmistautumattomana ja huonosti varustettuna kohtaamaan elämän tosiasiat ja ehdot. Hänen täytyy voittaa Luonnossa aina läsnäolevat illuusiot ja petolliset voimat. Kun älyn valo ensimmäiseksi syttyi ihmisen mieleen, hän löysi itsensä karussa maailmassa; maailmassa, joka löyhkäsi rutolta ja jota asuttivat karjuvat pedot ja raa'at ja sivistymättömät ihmiset. Ei ihme, että ihmisen vinoutunut äly synnytti itsestään sarjan Jumalaa koskevia ideoita, jotka puistattavat ihmistä kauheudellaan. Hänen alkukantainen mielikuvituksensa synnytti jumalia, joilla oli lukuisia päitä, irvokkaita ruumiinosia, useita ruumiita, lukemattomia silmiä ja jalkoja ja käsivarsia. Voidakseen ajatella selvästi ja järkevästi on ihmisen tuhottava kaikki nämä mielikuvat. Tämä on vain yksi ateismin tehtävistä. "Ihmisen vapauttaminen erheestä on antamista, ei ottamista," sanoi Schopenhauer.
- Ihmiskunnan kehityksen rinnalla kulkee uskontojen kehitys ja tuo kehitys jatkuu edelleen(onneksi) ja toivottavasti ollaan pääsemässä eroon naiveista-lapsi-uskonntojen joukoista jotta pääsemme myös naivista ateismista ja sen ajattelusta jotta ihmiskunta edistyy ja kehityy uusille leveleille.
>>Jotkut nykypäivän uskovaiset, jotka ovat sen verran vapautuneita, etteivät enää usko sen kaltaisiin jumaliin kuin "Jehova", vaativat uudenlaista jumalakäsitystä. He haluavat jotakin poisotetun tilalle. Haluavatko he myös korvikkeen helvetille?>Voisiko joku olla niin ystävällinen ja kertoa minulle, mitä me teemme uudella jumalakäsityksellä? Eikö meillä ole ollut tarpeeksi jumalia? Eikö siitä ihmisrotua jo vitsaukseen asti ahdistaneesta rykelmästä eroon pääsemisessä ole ollut tarpeeksi tehtävää? Anon hartaasti, ettemme enää saastuttaisi taivasta näillä uskonnollisten harhanäkyjen kamalilla olioilla ja pelottavilla hirviöillä. ,,siis etsintä jatkuu selitykset monimutkaistuvat, yksinkertaistuvat tai tulevat vain kokemus/ajatuselämys-pohjaisiksi privaateiksi selityksiksi joihin eivät kaavat eivätkä kaukoputket ylety?
>>Kirkonpalvelijat myös nauttivat sanoessaan,
--->,,,, Kiitos siitä, että olette kuunnelleet. Hyvää yötä.
* * * * * * *
Kirjoituksessa oli kyllä aika paljon perusteettomia väitteitä! Tässä joitain kommentteja. Osaan näistä on ehkä kommentoitu aiemminkin.
-------
"Ateismi on voimakas ja rohkea filosofia. Se ei pelkää kohdata elämän ongelmia, eikä se pelkää tunnustaa, että on olemassa vielä ratkaisemattomia ongelmia. Se ei väitä ratkaisseensa kaikkia maailmankaikkeuden kysymyksiä, vaan se väittää löytäneensä tavan lähestyä niitä ja ratkaista ne."
Tämän tekstin voi kirjoittaa erittäin monesta maailmankatsomuksesta. Aivan hyvin sen voisi kirjoittaa esim. kristinuskosta.
-------
"Se on omistautunut intohimoiseen totuudenetsintään."
Ei ole perustetta väittää, että ateismi olisi omistautunut intohimoiseen totuudenetsintään. Ateisti voi sitä olla. Aivan samalla tavoin kuin kristittykin.
-------
"Sen mukaan rakkaus ihmiskuntaa kohtaan on korkeampi ihanne kuin rakkaus Jumalaa kohtaan. Emme voi auttaa Jumalaa, mutta voimme auttaa ihmiskuntaa. "Auttavat kädet ovat paremmat kuin rukoilevat.""
Tässä tietysti on ateisteilla ja kristityillä erilainen asenne. Kristitylle rakkaus Jumalaa kohtaan on myös tärkeää, ei pelkästään rakkaus ihmiskuntaa. "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi" on Jeesuksen mukaan kuitenkin yhtä tärkeä käsky kuin "Rakasta Jumalaa..."
Auttavat kädet ja rukoilevat kädet eivät ole kristitylle mitenkään vastakohtaisia tai toisiaan poissulkevia asioita. Tästä esimerkkinä kristittyjen laaja hyväntekeväisyystyö.
-------
"Tämä on todella hienosti sanottu. Ateismi vaatii kohtaamaan todellisuuden tuonpuoleisesta haihattelun sijaan. Vaativa haaste, siksi varmaan niin vihattu."
Kyllä kristinuskokin vaatii kohtaamaan todellisuuden, vaikka se antaakin lupauksen myös elämästä kuoleman jälkeen.
-------
"Ateismi kohoaa uskojen yläpuolelle ja asettaa Ihmiskunnan yhdelle ja samalle tasolle."
Kuten täällä jo aiemminkin todettiin, tätä ateismi ei tee. Uskojen yläpuolelle se tietysti haluaa asettua.
-------
Joseph Lewis'ia en kovin hyvin tunne. Jonkun merkittävän kirjoituksen ateismista hän näyttää kirjoittaneen vuonna 1930, jonkun toisen vuonna 1954.
Lewis näyttää luottavan aika vahvasti siihen, että ateismi olisi se jalo aate, joka toisi maailmaan hyvinvoinnin ja rauhan. Luulen, että jos hän olisi kirjoittanut teesejään 80-luvulla, hän ei enää olisi kirjoittanut tällaisista asioista mitään.
* * * * * * *
"Ateismi on voimakas ja rohkea filosofia. Se ei pelkää kohdata elämän ongelmia, eikä se pelkää tunnustaa, että on olemassa vielä ratkaisemattomia ongelmia. Se ei väitä ratkaisseensa kaikkia maailmankaikkeuden kysymyksiä, vaan se väittää löytäneensä tavan lähestyä niitä ja ratkaista ne.
Se on omistautunut intohimoiseen totuudenetsintään. Sen mukaan totuus totuuden itsensä vuoksi on korkein ihanne, ja että hyve on itse oma palkkionsa.
Sen mukaan rakkaus ihmiskuntaa kohtaan on korkeampi ihanne kuin rakkaus Jumalaa kohtaan. Emme voi auttaa Jumalaa, mutta voimme auttaa ihmiskuntaa. "Auttavat kädet ovat paremmat kuin rukoilevat." Jumalan rukoileminen on nöyryyttävää; Jumalan palvominen on alentavaa."
Olen siis ateisti. OK. Ihan sama mitä nimeä kannan.