Femakoiden mielestä...

Avuttomuutemme kertoa itse, mitä mieltä olemme, on johtanut siihen, että miehet ovat vallanneet koko palstan. He kertovat sekä sen, mitä mieltä me olemme, että sen, mitä mieltä itse ovat. Uutta yhteiskunnassa?

Hertha kirjoitti:

Avuttomuutemme kertoa itse, mitä mieltä olemme, on johtanut siihen, että miehet ovat vallanneet koko palstan. He kertovat sekä sen, mitä mieltä me olemme, että sen, mitä mieltä itse ovat. Uutta yhteiskunnassa?

"miehet ovat vallanneet koko palstan."

miksi näin ?

Mr Miekkonen kirjoitti:

"miehet ovat vallanneet koko palstan."

miksi näin ?

Miksikö?

En oikeastaan tiedä. Mutta tässä olisi arvaus:

ehkä siksi, että nettipalstat ovat joillekin miehille ainoita paikkoja missä he pääsevät edes jonkinlaiseen alkeelliseen kontaktiin naisten kanssa. Joskin pelkkään virtuaalikontaktiin ja joskin mahdollisesti tekaistun henkilöllisyyden turvin, eikä vastapuolen henkilöllisyyden aitoudestakaan ole mitänän takeita - joku naisena esiintyvähän voikin olla oikeasti mies, ja päinvastoin, mistäpä tuon tietää.

Mutta jos syystä tai toisesta kontaktin saaminen eläviin, oikeisiin, liha ja veta oleviin naisiin on täysin toivotonta, niin ovathan naisten kansoittamat nettipalstat kuten feministi- tai yksinhuoltajapalstat pientä korviketta ehdalla tavaralle.

Tätä päätelmääni tukee se, että niin monen palstalla yhtenään vierailevan miehen teksteistä huokuu hirveä turvautuneisuus naisia kohtaan, turhautuneisuuden aiheuttama kaunaisuus ja kiukku ja suorastaan patologinen naisviha - ajatellaanpa vaikka nimimerkkiä Mies vain. Valtava kiukku selittyy monessa tapauksessa turhautuneisuudella. Kun ei naista mistään saa, niin vihaksihan se pistää.

Tyypillistä on myös tämän vihan projisointi vihan kohteisin: vihainen mies väittää että naisethan ne muka ovat niiiin aggressiivisia ja kaunaisia.

Kuitenkin havaintojeni mukaan tällä palstalla naisten kirjoituksista huokuu hyväntuulisuus, huumorintaju, positiivisuus ja elämästä nauttmisen kyky. Ei todellakaan kaunaisuus, kateus, raivo ja kostonhimo.

Hertha kirjoitti:

Avuttomuutemme kertoa itse, mitä mieltä olemme, on johtanut siihen, että miehet ovat vallanneet koko palstan. He kertovat sekä sen, mitä mieltä me olemme, että sen, mitä mieltä itse ovat. Uutta yhteiskunnassa?

Miehet kertovat, paitsi sen, mitä mieltä me olemme, myös sen millaisia ihmisiä me olemme.

Mehän olemme rumia, katkeria, vihaisia, lesboja, ahneita, itsekkäitä, tyhmiä, miehenkipeitä, frigidejä ( ristiriitaa ei siinäkään ole, eihän... ), itsepetoksessa kieriskeleviä keskenkasvuisia kakaroita joilta puuttuu todellisuudentaju, rupsahtaneita ämmiä, jääkylmiä uraputkessa pakertavia kovasydämisiä kotkia, kaakattavia hanhia, luudalla lenteleviä noita-akkoja, miehenpuutteessa kituvia nymfomaaneja, rahanahneita miehen lompakolla vierailevia liehakoita, häikäilemättömiä vamppeja, miestä esineellistäviä seksipetoja, hemmoteltuja kiukuttelevia pikkutyttöjä, kikattavia aivottomia kanoja, supertehokkaita laskelmoivia pomoja, huippuälykkäitä tunnevammaisia kiipijöitä, matalapalkkaisia lahjattomia reppanoita. Ja niin edelleen.

Olemme kaikkea tätä, ja paljon muuta. Miehet sen tietävät. Mitäs meillä olisi siihen lisäämistä.

UPDATE_5813331 kirjoitti:

Miksikö?

En oikeastaan tiedä. Mutta tässä olisi arvaus:

ehkä siksi, että nettipalstat ovat joillekin miehille ainoita paikkoja missä he pääsevät edes jonkinlaiseen alkeelliseen kontaktiin naisten kanssa. Joskin pelkkään virtuaalikontaktiin ja joskin mahdollisesti tekaistun henkilöllisyyden turvin, eikä vastapuolen henkilöllisyyden aitoudestakaan ole mitänän takeita - joku naisena esiintyvähän voikin olla oikeasti mies, ja päinvastoin, mistäpä tuon tietää.

Mutta jos syystä tai toisesta kontaktin saaminen eläviin, oikeisiin, liha ja veta oleviin naisiin on täysin toivotonta, niin ovathan naisten kansoittamat nettipalstat kuten feministi- tai yksinhuoltajapalstat pientä korviketta ehdalla tavaralle.

Tätä päätelmääni tukee se, että niin monen palstalla yhtenään vierailevan miehen teksteistä huokuu hirveä turvautuneisuus naisia kohtaan, turhautuneisuuden aiheuttama kaunaisuus ja kiukku ja suorastaan patologinen naisviha - ajatellaanpa vaikka nimimerkkiä Mies vain. Valtava kiukku selittyy monessa tapauksessa turhautuneisuudella. Kun ei naista mistään saa, niin vihaksihan se pistää.

Tyypillistä on myös tämän vihan projisointi vihan kohteisin: vihainen mies väittää että naisethan ne muka ovat niiiin aggressiivisia ja kaunaisia.

Kuitenkin havaintojeni mukaan tällä palstalla naisten kirjoituksista huokuu hyväntuulisuus, huumorintaju, positiivisuus ja elämästä nauttmisen kyky. Ei todellakaan kaunaisuus, kateus, raivo ja kostonhimo.

Saatat olla oikessa, että joitan palstan miehiä motivoi viha tai jopa kaipaus, mutta kaikkien kohdalla näin ei varmasti ole.

Itse aloin käydä palstalla 3 vuotta sitten, lähinnä siksi, että täytyyhän feminismistä löytyä tai sen jälkeen ainakin syntyä jotain hyvääkin.

Ankarin aika oli ehdottomasti kun mieskeskustelijat yritettiin bännätä sheriffien avulla, ja tolloin lanseerasin sanan antifeminismi, josta silloin ei guukkelilla läytynyt yhtäkään suomenkielistä hakutulosta.

Totuushan on että antifeminismi ja feminisimin negatiivisista puolista keskustelu kuuluu myös feminismi palstalle, ettei muodostu vain keskinäisen kehumisen kerho.

Siltähän se näyttää, että feminismin kritisoijia on pastalla nyt enemmän. Ja jos sinä olet oikeassa, niin pastan kuivuu naiskontaktien puutteeseen ja jos minä olen oikeassa niin palsta pysyy suosiossa koska femismissä on jotain oikeasti vialla.

No ei nyt ahdisteta miesylivoimalla feministejä enempää, poistukaa rauhassa vaikka näkökulman foorumille, joissa feministinen ylläpito pitää tarkkanäköisimmät feminismin kritisoijat poissa.

Mutta ilmeneekö feministeissä nyt katkeruus koska ovat menettämässä palstan ? vai osaavatko feministit olla hyviä häviäjiä ?

UPDATE_5813331 kirjoitti:

Miehet kertovat, paitsi sen, mitä mieltä me olemme, myös sen millaisia ihmisiä me olemme.

Mehän olemme rumia, katkeria, vihaisia, lesboja, ahneita, itsekkäitä, tyhmiä, miehenkipeitä, frigidejä ( ristiriitaa ei siinäkään ole, eihän... ), itsepetoksessa kieriskeleviä keskenkasvuisia kakaroita joilta puuttuu todellisuudentaju, rupsahtaneita ämmiä, jääkylmiä uraputkessa pakertavia kovasydämisiä kotkia, kaakattavia hanhia, luudalla lenteleviä noita-akkoja, miehenpuutteessa kituvia nymfomaaneja, rahanahneita miehen lompakolla vierailevia liehakoita, häikäilemättömiä vamppeja, miestä esineellistäviä seksipetoja, hemmoteltuja kiukuttelevia pikkutyttöjä, kikattavia aivottomia kanoja, supertehokkaita laskelmoivia pomoja, huippuälykkäitä tunnevammaisia kiipijöitä, matalapalkkaisia lahjattomia reppanoita. Ja niin edelleen.

Olemme kaikkea tätä, ja paljon muuta. Miehet sen tietävät. Mitäs meillä olisi siihen lisäämistä.

Täysin soveltumattomia eri sukupuolten väliseen hyvään kanssakäymiseesn. Kiitos.

vielä kirjoitti:

Täysin soveltumattomia eri sukupuolten väliseen hyvään kanssakäymiseesn. Kiitos.

Tietysti, tietysti. Täyssin soveltumattomia myös saman sukupuolen väliseen hyvään kanssakäymiseen. Naisethan ovat kateellisia toisilleen, hirveän epälojaaleja ja pahantahtoisia, juoruilevat ja juonivat selän takana; taistelevat nääs miehistä verissä päin, eikö vain? Naiset tietysti toisaalta vetävät aina yhtä köyttä ja pitävät yllä "hyvä sisko" -järjestelmää, tukevat muiden naisten tolkuttomimpiakin tekoja ja tottumuksia, hyväksyvät vaikka murhan ja pankkiryöstön kunhan sen tekee nainen.

Hertha kirjoitti:

Avuttomuutemme kertoa itse, mitä mieltä olemme, on johtanut siihen, että miehet ovat vallanneet koko palstan. He kertovat sekä sen, mitä mieltä me olemme, että sen, mitä mieltä itse ovat. Uutta yhteiskunnassa?

Miehet kertovat ainoastaan, miten ovat sisäistäneet feministien ajatuksia. Minäkin ymmärrän feministien tavoitteeksi nimenomaan niiden "perinteisten naisten" töiden jakamisen tasan sp:n kesken; lasten hoito, siivous, tiskaus, pyykinpesu jne. Tähän listaan feministit eivät ole vahingossakaan liittäneet kiinteistön kunnossapitoa ym. remontteja ja korjauksia, pihatöitä jne.

UPDATE_5813331 kirjoitti:

Miehet kertovat, paitsi sen, mitä mieltä me olemme, myös sen millaisia ihmisiä me olemme.

Mehän olemme rumia, katkeria, vihaisia, lesboja, ahneita, itsekkäitä, tyhmiä, miehenkipeitä, frigidejä ( ristiriitaa ei siinäkään ole, eihän... ), itsepetoksessa kieriskeleviä keskenkasvuisia kakaroita joilta puuttuu todellisuudentaju, rupsahtaneita ämmiä, jääkylmiä uraputkessa pakertavia kovasydämisiä kotkia, kaakattavia hanhia, luudalla lenteleviä noita-akkoja, miehenpuutteessa kituvia nymfomaaneja, rahanahneita miehen lompakolla vierailevia liehakoita, häikäilemättömiä vamppeja, miestä esineellistäviä seksipetoja, hemmoteltuja kiukuttelevia pikkutyttöjä, kikattavia aivottomia kanoja, supertehokkaita laskelmoivia pomoja, huippuälykkäitä tunnevammaisia kiipijöitä, matalapalkkaisia lahjattomia reppanoita. Ja niin edelleen.

Olemme kaikkea tätä, ja paljon muuta. Miehet sen tietävät. Mitäs meillä olisi siihen lisäämistä.

Provokaatiota ei kannata ottaa ihan tosissaan, eihän? Toisaalta tuon sinun kirjoituksen voisi kääntää hiukan eri termejä käyttäen myös kuvaamaan miehiä siten, että sävy olisi sama.

Tämän palstan kirjoittelu kyllä antaa hyvin nopeasti sellaisen kuvan, että joillain feministeillä on muitakin abitioita, kuin naisen aseman parantaminen ja ne eivät liity mitenkään pyrkimykseen sp:n välisestä tasa-arvosta.

P.e.p.e. kirjoitti:

Miehet kertovat ainoastaan, miten ovat sisäistäneet feministien ajatuksia. Minäkin ymmärrän feministien tavoitteeksi nimenomaan niiden "perinteisten naisten" töiden jakamisen tasan sp:n kesken; lasten hoito, siivous, tiskaus, pyykinpesu jne. Tähän listaan feministit eivät ole vahingossakaan liittäneet kiinteistön kunnossapitoa ym. remontteja ja korjauksia, pihatöitä jne.

Minusta taas sukupuolten välisessä tasa-arvossa olennainen kysymys ei ole kysymys siitä kumpi tiskaa.

Se tiskaa joka ehtii, se joka inhoaa tiskaamista vähemmän kuin toinen, se jolla ei sillä hetkellä satu olemaan muuta puuhaa. Esim. minä itse asiassa pidän tiskaamisesta, tiskaan mielihyvin - mutta toivoisin ettei minun tarvitsisi siivota, koska sitä inhoan.

Työt kannattaa jakaa sen mukaan kumpaan hommaan kummallakin on taipumusta ja kiinnostusta. Jos nainen tykkää keittiöhommista ja mies inhoaa niitä, ja mies tykkää ruohonleikkuusta ja nainen taas ei, niin missä on ongelma? Jos juttu on toisinpäin, niin edelleen, missä on ongelma?

Käytännössä teen itse ihan kaiken. Leikkaan ruohon, laitan ruoan, tiskaan, pesen pyykin, siivoan, käyn kaupassa, maksan laskut, naulaan irronneet laudat paikoilleen, otan tuhmat lapset puhutteluun, treeenan heidän kanssaan kertolaskukokeisiin, avaan tukkeutuneen viemärin, piiskaan matot, ostan auton ja ajan sitä. Siihen, mitä en itse osaa/jaksa/ehdi, palkkaan työmiehen tai -naisen ja maksan hänelle palkan. Itse olen osani valinnut, eikä ole valittamista.

UPDATE_5813331 kirjoitti:

Minusta taas sukupuolten välisessä tasa-arvossa olennainen kysymys ei ole kysymys siitä kumpi tiskaa.

Se tiskaa joka ehtii, se joka inhoaa tiskaamista vähemmän kuin toinen, se jolla ei sillä hetkellä satu olemaan muuta puuhaa. Esim. minä itse asiassa pidän tiskaamisesta, tiskaan mielihyvin - mutta toivoisin ettei minun tarvitsisi siivota, koska sitä inhoan.

Työt kannattaa jakaa sen mukaan kumpaan hommaan kummallakin on taipumusta ja kiinnostusta. Jos nainen tykkää keittiöhommista ja mies inhoaa niitä, ja mies tykkää ruohonleikkuusta ja nainen taas ei, niin missä on ongelma? Jos juttu on toisinpäin, niin edelleen, missä on ongelma?

Käytännössä teen itse ihan kaiken. Leikkaan ruohon, laitan ruoan, tiskaan, pesen pyykin, siivoan, käyn kaupassa, maksan laskut, naulaan irronneet laudat paikoilleen, otan tuhmat lapset puhutteluun, treeenan heidän kanssaan kertolaskukokeisiin, avaan tukkeutuneen viemärin, piiskaan matot, ostan auton ja ajan sitä. Siihen, mitä en itse osaa/jaksa/ehdi, palkkaan työmiehen tai -naisen ja maksan hänelle palkan. Itse olen osani valinnut, eikä ole valittamista.

kunnes tuli se "eikä ole valittamista" se siitä!

UPDATE_5813331 kirjoitti:

Minusta taas sukupuolten välisessä tasa-arvossa olennainen kysymys ei ole kysymys siitä kumpi tiskaa.

Se tiskaa joka ehtii, se joka inhoaa tiskaamista vähemmän kuin toinen, se jolla ei sillä hetkellä satu olemaan muuta puuhaa. Esim. minä itse asiassa pidän tiskaamisesta, tiskaan mielihyvin - mutta toivoisin ettei minun tarvitsisi siivota, koska sitä inhoan.

Työt kannattaa jakaa sen mukaan kumpaan hommaan kummallakin on taipumusta ja kiinnostusta. Jos nainen tykkää keittiöhommista ja mies inhoaa niitä, ja mies tykkää ruohonleikkuusta ja nainen taas ei, niin missä on ongelma? Jos juttu on toisinpäin, niin edelleen, missä on ongelma?

Käytännössä teen itse ihan kaiken. Leikkaan ruohon, laitan ruoan, tiskaan, pesen pyykin, siivoan, käyn kaupassa, maksan laskut, naulaan irronneet laudat paikoilleen, otan tuhmat lapset puhutteluun, treeenan heidän kanssaan kertolaskukokeisiin, avaan tukkeutuneen viemärin, piiskaan matot, ostan auton ja ajan sitä. Siihen, mitä en itse osaa/jaksa/ehdi, palkkaan työmiehen tai -naisen ja maksan hänelle palkan. Itse olen osani valinnut, eikä ole valittamista.

Kyllä tuo kotitöiden jakautuminen tuntuu olevan ainakin useammalle feministille yksi niistä kynnyskysymyksistä. Se, että sinä ajattelet asiasta toisin on ihan positiivista, mutta ei muuta kokonaisuutta miksikään. Itse ajattelen asioista saman suuntaisesti eli en ala kertaamaan niitä, vaan heitän tähän vielä yhden ajatuksen lisää.

Ihmiset ovat sp:sta riippumatta hyvin erilaisia ja suhtautuvat asioihin eri tavalla. Parisuhteessakin se toinen voi olla ihan yksinkertaisesti hanakampi tarttumaan kotitöihin. Usein myös sp vaikuttaa siihen, mitkä asiat koetaan tärkeiksi. Jos mietitään yksin asuvaa miestä ja yksin asuvaa naista, niin uskoakseni keskimäärin nainen käyttää siihen kodinhoitoon enemmän aikaa. Tosin poikkeuksia mahtuu aina porukkaan ja olen tavannut naisia, joita ei juuri kotihommat kiinnosta. Ihmiset ovat etupäässä kuitenkin yksilöitä ja toimivat myös parisuhteessa itselleen ominaisella tavalla.

Mr Miekkonen kirjoitti:

Saatat olla oikessa, että joitan palstan miehiä motivoi viha tai jopa kaipaus, mutta kaikkien kohdalla näin ei varmasti ole.

Itse aloin käydä palstalla 3 vuotta sitten, lähinnä siksi, että täytyyhän feminismistä löytyä tai sen jälkeen ainakin syntyä jotain hyvääkin.

Ankarin aika oli ehdottomasti kun mieskeskustelijat yritettiin bännätä sheriffien avulla, ja tolloin lanseerasin sanan antifeminismi, josta silloin ei guukkelilla läytynyt yhtäkään suomenkielistä hakutulosta.

Totuushan on että antifeminismi ja feminisimin negatiivisista puolista keskustelu kuuluu myös feminismi palstalle, ettei muodostu vain keskinäisen kehumisen kerho.

Siltähän se näyttää, että feminismin kritisoijia on pastalla nyt enemmän. Ja jos sinä olet oikeassa, niin pastan kuivuu naiskontaktien puutteeseen ja jos minä olen oikeassa niin palsta pysyy suosiossa koska femismissä on jotain oikeasti vialla.

No ei nyt ahdisteta miesylivoimalla feministejä enempää, poistukaa rauhassa vaikka näkökulman foorumille, joissa feministinen ylläpito pitää tarkkanäköisimmät feminismin kritisoijat poissa.

Mutta ilmeneekö feministeissä nyt katkeruus koska ovat menettämässä palstan ? vai osaavatko feministit olla hyviä häviäjiä ?

Hahhah! Me naiset voimme toki keskustella monilla palstoilla, ja teemmekin niin. Me naiset emme "menetä" palstaa, vaan te miehet menetätte palstan naiset. Siihenhän te pyrittekin, vai? Feminismi ei katoa mihinkään, vaikka "feminismi"-palsta muuttuisikin yleiseksi naistenhaukkumispalstaksi. Palstan nimikin voidaan sitten muuttaa sopivammaksi, eli "feminismikritiikiksi". Jos luulet, että vilkkaalla "feminismikritiikki"-palstalla todistetaan se, että "feminismissä on jotain oikeasti vialla", yhtä hyvin voidaan vilkkaalla "rasismi"-palstalla todistaa, että rasististen arvostelujen kohteena olevissa on "jotain oikeasti vialla".

UPDATE_5813331 kirjoitti:

Tietysti, tietysti. Täyssin soveltumattomia myös saman sukupuolen väliseen hyvään kanssakäymiseen. Naisethan ovat kateellisia toisilleen, hirveän epälojaaleja ja pahantahtoisia, juoruilevat ja juonivat selän takana; taistelevat nääs miehistä verissä päin, eikö vain? Naiset tietysti toisaalta vetävät aina yhtä köyttä ja pitävät yllä "hyvä sisko" -järjestelmää, tukevat muiden naisten tolkuttomimpiakin tekoja ja tottumuksia, hyväksyvät vaikka murhan ja pankkiryöstön kunhan sen tekee nainen.

Hyvä osoitus miesten logiikasta ;D.

Tämä palsta se sinnittelee vuodesta toiseen. Onko jotain pysyvää kehitystä tapahtunut? Tämän keskustelun perusteella feministit ovat suurelta osin jättäneet palstan ja sen vastustajia ilmestynyt runsaasti.

P.e.p.e. kirjoitti:

Kyllä tuo kotitöiden jakautuminen tuntuu olevan ainakin useammalle feministille yksi niistä kynnyskysymyksistä. Se, että sinä ajattelet asiasta toisin on ihan positiivista, mutta ei muuta kokonaisuutta miksikään. Itse ajattelen asioista saman suuntaisesti eli en ala kertaamaan niitä, vaan heitän tähän vielä yhden ajatuksen lisää.

Ihmiset ovat sp:sta riippumatta hyvin erilaisia ja suhtautuvat asioihin eri tavalla. Parisuhteessakin se toinen voi olla ihan yksinkertaisesti hanakampi tarttumaan kotitöihin. Usein myös sp vaikuttaa siihen, mitkä asiat koetaan tärkeiksi. Jos mietitään yksin asuvaa miestä ja yksin asuvaa naista, niin uskoakseni keskimäärin nainen käyttää siihen kodinhoitoon enemmän aikaa. Tosin poikkeuksia mahtuu aina porukkaan ja olen tavannut naisia, joita ei juuri kotihommat kiinnosta. Ihmiset ovat etupäässä kuitenkin yksilöitä ja toimivat myös parisuhteessa itselleen ominaisella tavalla.

..voisko kysymys olla siitäkin, että esim. vuoden sisällä suoritetut perinteiset naisten työt vaativat aikaa ja energiaa moninkertaisesti enemmän kuin perinteiset miesten työt? Jos nyt puhutaan vaikka kaupungissa asuvista taviksista.

Sirpa kirjoitti:

..voisko kysymys olla siitäkin, että esim. vuoden sisällä suoritetut perinteiset naisten työt vaativat aikaa ja energiaa moninkertaisesti enemmän kuin perinteiset miesten työt? Jos nyt puhutaan vaikka kaupungissa asuvista taviksista.

"Jos nyt puhutaan vaikka kaupungissa asuvista taviksista."

Ei kannata ottaa jotain tiettyä segmenttiä tarkastelun alle, jos halutaan tutkia koko ilmiötä. Jos kotitöiden jakautuminen närästää, paras vaihtoehto on hankkia ne ulkopuolisena palveluna. Toisin ensimmäinen mutka tässäkin tulee siinä, ovatko molemmat valmiita antamaan ko. työt ulkopuoliselle. Toinen on se, että millä tasolla kotia pitää hoitaa. Kuinka usein kodinhoitajan pitää käydä, päivittäin vai pari kertaa viikossa jne.

Sirpa kirjoitti:

..voisko kysymys olla siitäkin, että esim. vuoden sisällä suoritetut perinteiset naisten työt vaativat aikaa ja energiaa moninkertaisesti enemmän kuin perinteiset miesten työt? Jos nyt puhutaan vaikka kaupungissa asuvista taviksista.

Näin taitaa tosiaan olla. Minä joka teen huushollissani aivan kaiken voin vakuuttaa, että siivoukseen, tiskeihin, ruoanlaittoon ja pyykkeihin menee paljon paljon ennemmän aikaa kuin nurmikko- ja lumitöihin, viemärien putsaamiseen yms.

Ei kai sillä ole niin suurta väliä kumpi tekee mitäkin. Olennaista kai olisi ettei toinen enimmäkseen loju sohvalla telkkaria katsoen samalla kun toinen enimmäkseen huhkii ja paiskii töitä olan takaa. Paitsi jos toinen ihan vilpittömästi nauttii työnteosta ja toinen laiskottelusta, eikä ahkerampi osapuoli todellakaan tunne itseään sorretuksi ja hyväksikäytetyksi. Mutta sellainen tilanne taitaa olla aika harvinainen.