Jumala on kolmiyhteinen, Isä, poika ja Pyhä henki.
Pyhä henki ei ole vain voima tai voimavaikutus, vaan persoona. Raamatussa on paikka jossa Pyhä henki käski apostoleita ja puhui heille, pelkkä voima ei tee näin.
Kristinusko eroaa siinä muista uskonnoista, että kristityillä on RAKASTAVA ISÄ, sitä ei ole muslimeilla, juutalaisilla eikä Jehovan todistajilla.
Jeesus sanoi: "minä olen tie, totuus ja elämä, ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani."
On tärkeää tunnustaa sekä Isä, Poika, että Pyhä henki.
Jeesus-nimi on ylhäisin nimi päällä maan.
Pyhä henki ei ole vain voima tai voimavaikutus, vaan persoona. Raamatussa on paikka jossa Pyhä henki käski apostoleita ja puhui heille, pelkkä voima ei tee näin.
Kristinusko eroaa siinä muista uskonnoista, että kristityillä on RAKASTAVA ISÄ, sitä ei ole muslimeilla, juutalaisilla eikä Jehovan todistajilla.
Jeesus sanoi: "minä olen tie, totuus ja elämä, ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani."
On tärkeää tunnustaa sekä Isä, Poika, että Pyhä henki.
Jeesus-nimi on ylhäisin nimi päällä maan.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Olipa hyvä "keskustelun" avaus.
Raamatulla päähän ja lujaa
Ja tämä komiyhteinen Jumala tapatti itsensä ristillä pelastaakseen luomansa olennot, huutaen samalla: "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit".
ONKO KOLMINAISUUSOPILLLE RAAMATULLISET PERUSTEET?
Kristinuskon Jumala on monoteistinen yksi Jumala. (2 Moos 20: 1-4)
Pakanauskonnoilla on usein monia jumalia jotka kuitenkin ovat vain mielikuvituksen tuotetta. Puusta ja kivestä tehtyjä jotka eivät ole luoneet maata ja taivasta.
Jumala puhui itse itsestään monikkomuodossa.
Heti Raamatun alussa luomiskertomuksen yhteydessä Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen." (1 Moos 1 :26) Luomistyössä olivat mukana jumaluuden kolme persoonaa Isä, Poika ja Pyhä Henki. (Vrt jumaluus Kol 2:9, Apt 17:29)
"Elohim" on ensimmäinen Jumalasta käytetty nimi, ja se on monikkomuoto. Nimi esiintyy Raamatussa 2250 kertaa.
Apostolinen siunaus annetaan Raamatussa monikossa. "Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen." (2 Kor 13:13)
Jeesus käski lähetyskäskyssään kastamaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. (Matt 28:19)
Kolmiyhteistä jumaluutta voidaan ymmärtää samoin kuin avioliittoa, jossa kaksi eri persoonaa tulevat "yhdeksi lihaksi." (1 Moos 2:24, Matt 19:4-6)
Samoin jumaluuden kolme persoonaa toimivat yhdessä ihmisen hyväksi ja pelastamiseksi. Jeesus sanoi: "Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän." (Joh 14:9) Jeesus tahtoi opettaa, että uskomalla Häneen ja Hänen kautta ihminen on saanut tarpeellisen tiedon Jumalasta. Tärkeintä onkin seurata Jumalan tahtoa sen mukaan mitä Jeesus opetti.
Keskiajan kirkon oppi pyrki selittämään Jumalan olemusta kreikkalaisen filosofian termein. Adventtikirkon oppi pyrkii selittämään jumaluuden tai Jumalan kolmen persoonan työtä historiassa Raamatun sanalla. Pyhän Hengen välityksellä voimme ymmärtää sen verran mikä on mahdollista ihmisen ymmärrykselle Raamatun sanan valossa.
Emme voi osoittaa aikaa jolloin jumaluuden kaikki persoonat eivät olisi olleet olemassa. Johannes kuvailee Jeesusta "sanana" joka oli Isän luona jo ennen aikojen alkua. (Joh 1: 1-) Tyhjentävästi emme kykene analysoimaan Jumalan persoonalisuuttakaan. Se olisikin asettumista Jumalan vertaiseksi tai korkeammaksi.
Oikeaoppisuusvaatimuksiakaan emme voi asettaa, koska meillä ei ole Jumalan persoonallisuudesta niin tarkkaa ilmoitusta.
Raamattu ei käytä sanaa "kolmiyhteinen" ja se onkin kirkkokieltä.
Ellen G. White jonka kautta profetian Hengen lahja toimi Adventtikirkossa, käytti sanaa "Gadhead" joka on englannin kielessä vanhempi kolminaisuutta tarkoittava sana.
Jumaluus on pitkälti salaisuus josta me tiedämme enemmän vasta ikuisuudessa. (KoI 2:2, 1 Tim 3:16)
Missä kohtaa Raamattua käytetään sanaa "kolmiyhteinen"? Laitas tänne se jae.
Krisitinuskon kolminaisuus oli tuttua ja helppoa huttua kirkkoisille, koska ikivanhat Jumalattaret olivat olleet kolminaisia: neito, äiti, eukko. Tämä käsite sitten sovellettiin suoraan kristinuskoonkin, tarvitsi vain vaihtaa jumaluuden sukupuolta.
Neito, äiti ja eukko arkkityypit kuvaavat elämän vaiheita, luonnon kiertokulkua ja syvällisemmin elämää, kuolemaa ja jälleensyntymää sekä luonnossa, että uskonnollisesti.
Kristinuskossa ei ole oikeastaan mitään omaa. Se on eklektinen keitos aikansa Välimeren kulttuurien uskonnollisista aineksista ja myöhemin siihen on lisätty sieltä sitä ja täältä tätä.
"Kristinusko eroaa siinä muista uskonnoista, että kristityillä on RAKASTAVA ISÄ, sitä ei ole muslimeilla, juutalaisilla eikä Jehovan todistajilla."
Höpsistä. Tietämyksesi maailmassa harjoitettavista uskonnoista on kästitämättömän olematonta. Kristityillä ei myöskään ole mitään yksinoikeutta siihen, mitä jumaluudeksi tai jumaluuden isälliseksi puoleksi kutsutaan. Asioihin perehtymättömyys on monelle fundamentalistille olevinaan jonkinlainen varmuuden tae, vaikka oikeasti kyse on vain säälittävästä sivistymättömyydestä.
Se elää vielä Kristin uskossa peitenimen alla.
>>Krisitinuskon kolminaisuus oli tuttua ja helppoa huttua kirkkoisille, koska ikivanhat Jumalattaret olivat olleet kolminaisia: neito, äiti, eukko. Tämä käsite sitten sovellettiin suoraan kristinuskoonkin, tarvitsi vain vaihtaa jumaluuden sukupuolta.
Rukoilkaatten:
Meidän Äitimme, joka olet taivaissa...
Aina, kun joku viisastelija näin väittää, tarkoituksena on vain tukkia niiden suut, jotka näkevät jumaluuden myös feminiinisenä. Ja testi on helppo. Vaihdetaan herroittelun sijaan rouvittelu ja aloitetaan Isä meidän -rukous sanoilla: Meidän Äitimme. Eikä passaa. Testaapa itse väitettäsi vaikka jehovien tai katolisten keskuudessa.
Jahwe sinällään voisikin olla feminiininen tai androgyyni (kristillisten tekstien mukaan), mutta miksi siltä sitten kokonaan puutuuvat nimenomaan ne feminiiniset ominaisuudet? Puhutaan luojasta, ei suinkaan synnyttäjästä. Isästä, muttei Äidistä (paitsi tämä mainitsemasi Juliana Norwichiläinen). Erikseen varsinainen vitsi on, että ugrien sana Jumala tulisi Junon (jumalattaren) ryöstetyn ja palvoskellun patsaan johdannaisena ja olisi siten naispuolinen.
Jollei Jahwe olisi ollut seksuaalinen, miten hän olisi voinut ryhtyä isäksi? Minusta isyys on oleellinen osa miehuullista seksuaalisuutta.
Kuten jo aiemmin kirjoitin, Jumalasta puhumisena Isänä ei tarkoita että Jumala olisi seksuaalinen olento, vaan sitä että isän rooli muinaisessa Israelissa voi tarjota meille näkökulmia Jumalan olemuksen ymmärtämiseen.
Wolfhard Pannenberg kirjoittaa kirjassaan Systematische Theologie:
"Halutessaan kuvata Jumalan isällistä huolenpitoa Vanha Testamentti puhuu erityisesti siitä, miten Jumala pitää isällisesti huolta Israelin kansasta. Isän roolin seksuaalinen ulottuvuus ei näyttele siinä mitään osaa -- Jos seksuaaliset erittelyt tuodaan mukaan Jumalankuvaan, se merkitsee polyteismia; se ei voinut tulla kysymykseen puhuttaessa Israelin Jumalasta -- Se tosiseikka, että Jumalan huolenpito Israelista voidaan myös ilmaista puhumalla äidin rakkaudesta, osoittaa selvästi, miten vähän mieltä on siinä, että puheelle Jumalasta Isänä annetaan seksuaalinen ulottuvuus."
Mary Hayter kirjoittaa kirjassaan New Eve in Christ:
"Nykyään yhä useammat feministit opettavat että Jumalassa/Jumalattaressa yhdistyvät miehen ja naisen ominaisuudet. Sekä heidän että niiden, jotka olettavat Jumalan olevan vain mies, olisi muistettava, että kaikenlainen viittaaminen Jumalan sukupuoleen on palaamista pakanallisuuteen."
Seksuaalisuus on siis LUODUN maailman ominaisuus, ei LUOJAN. Raamattu ei puhu mitään Jumalan seksuaalisuudesta. Itse asiassa Raamattu ei edes määrittele Jumalaa.
Juha Pihkala kirjoittaa:
"Raamattu ei määrittele Jumalaa, vaan kuvaa hänen toimintaansa maailmassa, ihmiskunnan historiassa ja yksityisen ihmisen elämänvaiheissa. -- Hänen ominaisuutensa paljastuvat konkreettisista tapahtumista ja historian vaiheista tavallaan kokemusperäistä tietä. Kun näitä tapahtumia ja kokemuksia kuvataan, kuvauksessa käytetään - kuvia. Jumala on Raamatun teksteissä usein "Isä", joskus ikään kuin lapsiaan ruokkiva "äiti", joskus turvan antava "kallio" tai "linna" -- Kuvia on itseasiassa kymmenittäin."
Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Näin ollen hän on luonut myös käsityksen sukupuolesta ja seksuaalisuudesta, miten hän itse voisi olla jomman kumman sukupuolen "vanki"? Silloinhan Jumala olisi rajallinen olento.
Mutta Johannes Damaskolainen esimerkiksi kirjoittaa:
"Me tiedämme ja tunnustamme, että Jumala on aluton, loputon, ikuinen, iänkaikkinen, luomaton, muuttumaton, vaihtelematon, jakaantumaton, osista koostumaton, ruumiiton, näkymätön, mahdoton koskettaa, hyvä, vanhurskas, koko luomakunnan luoja, kaikkivoipa, kaikkivaltias, kaiken kaitsija, kaiken suunnittelija, hallitsija ja tuomari."
Miten tuossa määritelmässä Jumalaan voisi yrittää vielä sovittaa sen, että hän olisi seksuaalinen, tai seksuaalisesti sitoutunut olento? Ei mitenkään.
(Lähteitä: Alister McGrath: Kristillisen uskon perusteet ja Juha Pihkala: Johdatus Dogmatiikkaan)
Raamatussahan kerrotaan, kuinka Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Nainen taas luotiin miehen kylkiluusta, että miehellä olisi seuraa. Nainen ei siis ole Jumalan kuva, hyvä että edes ihminen.
mutta patriarkaalisena ja alistavana Aatami ei kelvannut itsenäiselle ja omanarvontuntoiselle Lilithille.
Ja Lilith luotiin nimenomaan tasa-arvoiseksi Jumalan kuvaksi.
Arvaatkin varmaan, mistä se kenkä puristaa ;D
"Miten tuossa määritelmässä Jumalaan voisi yrittää vielä sovittaa sen, että hän olisi seksuaalinen, tai seksuaalisesti sitoutunut olento?"
Tämän taustaoletuksena on seksuaalisuuden ymmärtäminen pelkästään ruumiillisena tai pelkästään ihmissuhteisiin liittyvänä ilmiönä. Seksuaalisuushan voidaan ymmärtää myös puhtaasti energiana, milloin se käsiteenä on ymmärrettävän immanentti ja lomittuu sievästi mielikuvaan immanenssista jumaluudesta.
Toisekseen en ymmärrä, mitä tarkoitat seksuaalisella sitoutumisella tai oikeastaan sen mahdottomuudella. Jos mikä tahansa jumaluus on Luoja tai Synnyttäjä ja eritoten, mikäli ao. entiteetti on immanenssi, Hänen sitoutumisensa on itsestään selvyys, sillä hän ilmenee kaikessa, mikä on. Ja elämähän nyt sinällään on seksuaalista (siis energeettistä niin kuin minä seksuaalisuuden ymmärrän.) Mikäli jumaluus on kaiken ulkopuolella, pyhyys "siellä jossain" tavoittamattomissa niin, on ymmärrettävää, että jumaluus voidaan määritellä epäseksuaaliseksikin niin haluttaessa.
Sinällään voisi myös keskustella siitä, miksei jumaluus tai pyhyys voisi sisältää seksuaalisuutta tai päinvastoin seksuaalisuus olla pyhää.
"Mary Hayter kirjoittaa kirjassaan New Eve in Christ:
"Nykyään yhä useammat feministit opettavat että Jumalassa/Jumalattaressa yhdistyvät miehen ja naisen ominaisuudet. Sekä heidän että niiden, jotka olettavat Jumalan olevan vain mies, olisi muistettava, että kaikenlainen viittaaminen Jumalan sukupuoleen on palaamista pakanallisuuteen.""
Ainakin minun kohdallani on avoimesti kyse pakanallisuudesta.
"Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Näin ollen hän on luonut myös käsityksen sukupuolesta ja seksuaalisuudesta, miten hän itse voisi olla jomman kumman sukupuolen "vanki"? Silloinhan Jumala olisi rajallinen olento."
Jos jumaluus on immanenssi (niin kuin useimmat nykypakanat käsittävät) hän on yhtäaikaa sekä rajallinen, että rajaton. KristiJumala puolestaan on kaiken ulkopuolella ja jollei ole, on jälleen kyse kaiken läpäisevyydestä, eli sitten siitä, että kristinuskonkin jumaluus olisi viimekädessä immanenssi ja pyhyys kaikessa läsnäolevaa, myös ihmisessä ja ihmisen seksuaalisuudessa. Pyytäisinkin vastausta siihen, käsitätkö itse kristinuskon jumaluuden immanenssiksi vai poissaolevaksi.
Kristinuskossa Jumala käsitetään persoonallisena, eli Jumala on vuorovaikutussuhteessa ihmisen kanssa. Jos Jumala käsitettäisiin olevan täysin ihmisen saavuttamattomissa olevana, silloin kyseessä ei olisi enää persoonallinen Jumala, vaan persoonaton. Kristinuskon ajatus onkin että Jumala on läsnä, ja halutessaan puuttuu historian tapahtumiin.
Siksi myös deistinen ajatusmalli sopii tuohon. Jumala loi maailmankaikkeuden tyhjästä, ja jätti sen sen jälkeen "rauhaan", mutta kuitenkin halutessaan voi puuttua sen tapahtumiin. Siksi käsittäisin Jumalan ehkä enemmän läsnäolevaksi kuin poissaolevaksi.
Seksuaalisuutta taas minä pidän nimenomaan luodun olennon ominaisuutena. Luomiskertomuksen mukaan ihminen ymmärsi oman seksuaalisuutensa vasta sen jälkeen, kun sekä mies että nainen oli luotu. Seksuaalisuus voi kuitenkin silti olla pyhää, vaikka se Jumalan luomaa onkin. Sain sellaisen käsityksen kun kirjoitustasi luin, että jos seksuaalisuus on sitä mitä kirjoitit, niin seksuaalisuus voidaan ymmärtää olleen olemassa ikuisesti, sitä ei siis ole kukaan (tai mikään)luonut.
Minusta seksuaalisuus on erilaisten energioiden ja voimien rytmiä: jännitystä ja laukeamista, elämää ja kuolemista, järjestystä, joka hajoaa kaaokseen ja kaaosta joka tiivistyy tähdeksi taas. Näinpä, rytmillisesti ajateltuna siihen liittyy kuin liittyykin myös ajallisuuden tematiikka, mutta toisaalta kaaos on olemassa vain jos on järjestys, johon sitä verrataan. Ja jokatapauksessa sekin on vain mittakaava kysymys.
(Ajasta: jotkut ajattelevat, että aika tavallaan on olemassa koko ajan, me vain koemme sitä kuin koemme, vrt. matka ja eteneminen. Ja aivan: mikä estää ulottuvuuksia, jossittelujen mahdollisuuksia olevan n -kappaletta.)
Jos jumaluus on immanenssi, on se levällään maailmassa niin, että kaikki mikä on, ilmentää hänen pyhyyttään, on pyhää, on jumalallista. Niinpä seksuaalisuus ja sitä ajavat voimat ovat ilmiöinä osa jumalallista. Tarkoitan, että kaikki mikä on, on konkreettisesti Jumalatarta. Sinä ja sinun harrastamasi seksi ovat pyhiä toimituksia.
Jos ihmisestä erottaa jumalallisen, ei jumaluus enää olekaan immanenssia, eikä pyhyys enää asukaan levällään olevaisissa (ja ei olevaisissa). Perisynnin käsite edellyttää tätä: ihmisen periaatteellista eroa pyhästä, Jumalattaresta.
Mielenkiintoista kun tuommoiseenkin uskova ihminen on kirjoittanut. Minulle se on epäjumala.
Raamatussa ei ole mitään säälittävää, eikä siinä olevissa viisauksissa tyhmyyttä, mutta on siellä kuitenkin tyhmyydestäkin kertovia viisauksia.
Sekä mies että nainen ovat molemmat ihmisiä, ja ovat yhteen tarkoitettuja, minkä kertoo jo se, että ihmiset pystyvät silloin lisääntymään.
Kai se vähemmästäkin vaikuttaa pyhältä, kun niin monet syntiin lankeavat, eivätkä voi sitä vastustaa! Sekin on lahja Jumalalta.
Kai se vähemmästäkin vaikuttaa pyhältä, kun niin monet syntiin lankeavat, eivätkä voi sitä vastustaa! Sekin on lahja Jumalalta.
Itsekkös tuon keksit? Ei lue ainakaan Raamatussa mutta nätti nimihän se on, voisi olla Orvokki tai Kielokin.
...se oli vain kysymys?...
Mutta ei kai Jumalakaan lisäänny? Miksi Jumalan kuvan pitäisi lisääntyä?
Alkuperäinen ajatus Jumalalla varmasti oli se, että Aatami, hänen kuvansa, eläisi ikuisesti (kuten hän itsekin). Eevaa tarvittiin vain, että Aatamin ikuinen elo paratiisissa olisi kivempaa. Mutta sittenhän kävi niin kuin kävi, eikä Aatami elänytkään ikuisesti. Tässä vaiheessa tietenkin oli hyvä ihmiskunnan (muttei välttämättä muun luomakunnan) kannalta, että Aatami ja Eeva pystyivät lisääntymään.