jos jumala on jo antanut synnit anteeksi ja antaa edelleen,niin miksi täällä pelätään helvettiin joutumista?eihän niiden syntien takia voisi joutua helvettiin,jos ne synnit pyyhkiytyy pois jumalan anteeksiannosta?
jos jumala on jo antanut synnit anteeksi,niin eikö täällä saa sitten tehdä niin paljon syntiä kuin haluaa,koska sillä ei ole mitään seurausta,koska se on jo annettu anteeksi?
jos uskovainen tappaa itsensä,niin joutuuko hän helvettiin?
miten hän voisi edes joutua,koska "jumalahan oli tietysti sanonut itsensä tappaneelle,että hänen aikansa tuli nyt"...
jos kerran uskotaan,että pari tuhatta vuotta sitten ihmiset ovat kommunikoineet jumalan kanssa,niin miksi sitä ei enää tapahdu?
miksi uskovaisten elämässä on niin paljon sääntöjä?
ja kertokaapa samalla,mitä järkeä on siinä,ettei elä itselleen?vaan jumalalle.elämän tarkoitus on tehdä jumalan olo mukavaksi,ettei tapahtuisi kauheita,mitä tapahtuu jokatapauksessa...
jos jumala on jo antanut synnit anteeksi,niin eikö täällä saa sitten tehdä niin paljon syntiä kuin haluaa,koska sillä ei ole mitään seurausta,koska se on jo annettu anteeksi?
jos uskovainen tappaa itsensä,niin joutuuko hän helvettiin?
miten hän voisi edes joutua,koska "jumalahan oli tietysti sanonut itsensä tappaneelle,että hänen aikansa tuli nyt"...
jos kerran uskotaan,että pari tuhatta vuotta sitten ihmiset ovat kommunikoineet jumalan kanssa,niin miksi sitä ei enää tapahdu?
miksi uskovaisten elämässä on niin paljon sääntöjä?
ja kertokaapa samalla,mitä järkeä on siinä,ettei elä itselleen?vaan jumalalle.elämän tarkoitus on tehdä jumalan olo mukavaksi,ettei tapahtuisi kauheita,mitä tapahtuu jokatapauksessa...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Eikö niin.Maailma on niin vaikea ja monimutkainen paikka että ihan pelottaa pientä kulkijaa, siksi on kuviteltava asioita ja uskottava että maailma onkin juuri niin yksinkertainen kuin omaan pieneen päähän mahtuu.Tällaisia kuvitelmia jotka kulttuurissa alkavat elää omaa elämäänsä kutsutaan myyteiksi, ja järjestäytyneitä myyttejä ylläpitäviä yhteisöjä joiden tarkoitus on varmistaa että kaikki muutkin uskovat näihin samoihin kuvitelmiin, kutsutaan uskonnoiksi.
Onneksi nykyään voi avoimesti vetää omat johtopäätöksensä ja elää ihmisiksi.
Kaiken ydin on se, että Jeesus on kuollut puolestasi ja sovittanut sinun syntisi. Sen kun uskot omalle kohdallesi, moniin mietteisiisi on vastaus jo siinä.
Onhan sinulla omatunto? Se joka enemmän tai vähemmän nipistelee, kun tuli tehtyä väärin. Se on Jumalan ääni ihmisessä. Silloin kun teet väärin, teet syntiä. Siitä on ainut tie ulos juuri syntien anteeksisaamisen uskominen,muuten ne jäävät erottamaan sinua Jumalasta.
Synnillä on aina seurauksensa. Synti kasaantuu ja omatunto jää sen alle, ja vaikenee vähitellen.Se on paatumusta. Jumala on kuitenkin antanut ihmiselle aikoja, jolloin Hän kutsuu erikoisesti puoleensa. Joku elämäntilanne, jossa huomaa oman voimattomuutensa. Sairaus, menetykset, vastoinkäymiset, joskus myös onnistumiset. (Tahtoo vain olla niin, että onnistumisista ei kiitetä Jumalaa, vaan se katsotaan omaksi ansioksi.) Silloin on mahdollista tehdä parannus ja aloittaa puhtaalta pöydältä.
Sovitukseen pitää uskoa, se ei ole automaattinen. Silloin kun uskoo, omatunto taas herkistyy ja synnintekoa välttää. Kukaan ei kuitenkaan ole täysin synnitön.Ajatuksin, sanoin ja töin olen pyhän tahtosi rikkonut, sanotaan joka sunnuntai kirkossa. Anteeksi joutuu pyytämään joka päivä, huolehtimaan omasta tilastaan.
Itsemurha on vaikea asia. Se ei kuitenkaan ole Jumalan tarkoittama päivien päättyminen, vaan se on samanlainen valintatilanne kuin minkä muunkin tekemisen tai tekemättä jättämisen kanssa. Se, mihin itsemurhan tehnyt joutuu, on Jumalan asia. Siihen on paha mennä kenenkään mitään sanomaan. Vain Jumala tietää ne syyt ja tapahtumat, jotka siihen johtivat. Tuomiovalta on vain Jumalan. Ja kaikkien meidän kohdallamme on samoin. Emme voi tuomita toistamme kadotukseen. Tulee vain katsoa itsensä perään, ettei itse sinne joutuisi. Eri asia on tuomita synti, ja sen monet käsittävät niin, että tuomitaan toinen ihminen. Ja jos on oikein uskomassa, on kyllä hidas kenestäkään tuomiota lausumaan.
Ihminen on edelleen yhteydessä Jumalan kanssa. Se todentuu uskossa, mutta myös maailman tapahtumissa, luonnossa jne. Jos tarkoita, ettei uskota, niin eivät kaikki uskoneet silloinkaan, kun Jeesus eli jopa heidän keskellään.
Uskovaisten elämässä ei ole muita sääntöjä kuin se, että halutaan elää ja uskoa vapaasti. On paljon asioita, jotka uskovaiselle ovat syntiä ja niitä ei haluta tehdä. Tai voi niitä halutakin, jopa kovasti, mutta kun niistä tulee paha omatunto, sitä haluaa välttää. Toisilla on omatunto herkempi kuin toisilla ja se tulee hyväksyä samanlaisena erona kuin muutkin ihmisten väliset erot hyväksytään. Mutta vaikka itse hyväksyisikin jonkun asian, sillä ei saa pahentaa toisia, eli siis houkutella toistakin tekemään tai että toinen laajentaisi "reviiriään" toisen esimerkin mukaan. Esimerkiksi kun lähdetään siitä, että on täysinabsolutisti, kun on uskovainen, toisen omatunto voi sallia vaikka syödä joskus viinilasillisen kanssa. Sille, joka sen synniksi kokee, ei pidä tarjota viiniä eikä itsekään hänen seurassaan sitä juoda.
Jumalalle eläminen on oikeastaan juuri tätä. Jumalan oloa ei ihminen muuta, mutta omalle ololleen voi Jumalan kanssa elämisellä tehdä paljon. Ja nimenomaan hyvää.
niin ota huomioon, että kun ihmisyksilön järkevistä ja paikkansapitävistä ajatuksista vähennetään hänen huuhaa-ajatuksensä, niin toisinaan tulos voi mennä pakkasen puolelle.
mikä on kenenkin huuhaa ja mikä sitä järkeö? Mikä sinun vastauksessas oli se huuhaa?
>pakkasen puolelle. kelpaako?
oikein hyvin.
paradoksit on kivoja.
on massiivinen! Se kuinka paljon potaskaa on uskonnoissa ja uskomuksissa on lähes ääretön. Jos haluat edes lievää järjen valoa, niin heitä kaikki haihattelu romukoppaan! Satuja on hauska lukea mm. raamatusta, mutta jos haluaa jotain kestävää elämäänsä, niin raamattu yms. ei ole paras paikka hakea sellaista. Kieltämättä monet lait ovat asiallisia, ja ohjaavat sopivaan suuntaan. Mutta suuri määrä potaskaa on raamattuun kertynyt, johtuen osittain aikalaistensa uskomusten pohjattomasta typeryydestä.
Jos joku tekee miksi-kysymyksiä, se osoittaa, että hän on kiinnostunut asioista. Vastaus siihen ei ole, että heitä haihattelu romukoppaan, jos haluat järjen valoa. Olipa aloitus laadittu missä mielessä tahansa, siinä oli kuitenkin keskeisiä kysymyksiä uskomisen perusteista. Epäilevä asenne oli kysymyksissä jo valmiina, joten sitä puolta ei tarvitse vahvistaa.
Mistä sitten löytää jotain kestävää elämään? Et antanut vaihtoehtoja. Jos joku todella haluaa jotain kestäviä arvoja, jotka kantavat läpi elämän, on tosi rankkaa tyrmätä se huuhaa-väitteillä, kun toinen on jostain kiinnostunut. Usko ei ole järjen asia, mutta ei se järkeä vääräksi osoita. Oikeastaan pitää ajatella, että on suurenmoista järjen käyttöä, kun osaa etsiä sellaista, mikä tuo elämään valoa, rauhaa ja varmuutta.
Uskomisessa ei ole kysymys lain täyttämisestä. Oikeassa olet, että käskyt ohjaavat oikeaan suuntaan, mutta kenestäkään meistä ei ole niiden mukaan elämään. Vertaa 5. käsky:älä tapa, jonka selityksessä sanotaan, että jos joku veljeensä vihastuu, lakia on jo siinä rikottu. Kukapa meistä ei joskus "veljeensä" vihastuisi? Kun tähän ei pysty, tarvitaan juuri evankeliumia, syntien anteeksisaamisen julistusta.
Oletko kanssani samaa mieltä, että illalla on hyvä mennä vuoteeseen, kun tunnolla ei ole yhtään rikkomusta ei virhettä päivän ajalta. Sen saa aikaan ainoastaan uskominen.
on ihan hyvä kysymys mikä lopulta on järkevää. Sekö että ihminen turvautuu huuhaahan jos se tekee hänet onnellisemmaksi, vai tyytyminen tosiasioihin, jos ne eivät olekaan yhtä kivoja.
Mikäli vähähuuhainen elämä on yhtä kivaa kuin runsashuuhainen niin ratkaisun pitäisi olla helppo.
Eikä ole totta, että ainoastaan uskominen mahdollistaa nukkumaan menon hyvällä omallatunnolla.
.. se Ellin mielestä ei olisi huuhaata??sekö?