Tietoisuuden ulkopuolisen maailman olemassaolo on uskonvarainen asia; sitä ei ole pystytty todistamaan, myöntävät filosofit. Fyysikoillekin se on vain tärkeä "työhypoteesi". Näin ollen esimerkiksi kosmologian tai evoluutioteorioiden kehitys palautuu ahtaan tieto-opillisesti nähtynä tietoisuuden "avaruuden" sisäisiksi muunnoksiksi. Niinpä äärimmäisen erilaisetkin, itsessään kokonaisvaltaiset näkemykset evoluutiosta tai luomakunnan olemuksesta yleensä saattaisivat olla esim. Lee Smolinin (Kvanttipainovoima, WSOY 2001) kannattamaa "holografiaperiaatetta" soveltaen eri "suuntiin" muodostuvia projektioita jostakin korkeamman tietoisuuden tason kompleksista.
Uskonvarainen asia
P.S.V.
9586
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
yksinkertaistamista ! Eikö reaalisuus tarkoita, että hiukkasen kaikilla ominaisuuksilla (paikka, liikemäärä, energia) on joka hetki tarkat arvot (riippumatta siitä havaitaanko niitä).
Jos näin ei ole, onko realismiakaan ja mitä se sellainen tarkoittaa, tuskin kukaan osaa vastata perin pohjin.
Tietoisuus on varmaankin sidoksissa tietoisuuden ympäristöön, (on sitä ympäristöä tai ei) vahvasti solmituna hiukkaskasan aistihavaintoihin. Eläimillä erilainen kuin meillä ihmisillä, luonnollisesti.
En ymmärrä miten jokin korkeampi tietoisuus tai sellaisen projektiot kuuluvat ihmistietoisuuden tajuamien oletushypoteesien joukkoon ollenkaan.
Yhtä hyvin voisi kuvitella että universumi tässä vain tarkastelee itse itseään kehittämillään silmillä.
Niin se varmaan onkin, filosofisesti nyt kumminskii. Kaikki on liikkeenään ilmenevän aineen suhteita ynnä aistivain havaitsijain suhdetta niihin. Kai...
Mielenkiintoinen aihe johon en nyt ehdi paneutua mutta antaapa muiden jatkaa...
Olkoon painovoima kanssasi !
Raakaahan se on tuo kvanttifysiikka.
Kuitenkin se on rehellistä ja tarkkaa.
Ongelma on fotoni jolla asioita tarkastellaan, koska pienempääkään ei ole.
Jos lähetämme fotonin tutkiaksemme atomin hiukkasia, se saa aikaan elektronin ja ytimen "heilahduksen" kaikissa fysikaalisissa ominaisuuksissa ja samoin käy kun atomin energiatasoa nostetaan, irtova fotoni saa taas aikaan epämääräisyyden sen ominaisuuksiin.
Kaikki on mielikuvaani, myös kuvitelmat jostain maailmanhengen korkeammasta tietoisuudesta! On vain olemassa tämä kerrassaan käsittämätön "minä".
Ajattelinkin, että esitykseni logiikassa olisi puute (kuten myös "stardust" 4. kappaleessaan huomautti). Mutta sitten tulin ajatelleeksi, että tietoisuuden "avaruuden" joistakin järkevistä osa-alueista, kuten fysiikasta, voisi vetää analogioita -kuten nuo projektiot- muihin osa-alueisiin. Näitä olisivat esim. darwinismin ateistiset ja ei-ateistiset versiot ja muunnelmat sekä myös luomisusko omassa ei-tieteellisessä yhteydessään.
Solipsismiahan on monin sanankääntein koetettu kumota, mutta onhan meillä myös Wittgensteinin versio siitä: itsen hävittävä solipsismi.
Maailmankaikkeus on surkeassa jamassa, ellei sillä ole esitettävänään parempaa kuin ihmisen tietoisuuden nykyinen muoto sen loputtoman raadannan ja polttavien kärsimysten selitykseksi.
Kun katsomme maailmaa "rajoittuneesti", on meillä vain yksi totuus, se oma pikku totuutemme. Kun katsomme laajemmin, näemme useita osatotuuksia, joita voidaan perustella omasta näkökulmastaan käsin. Jos pystyisimme näkemään maailman täydellisesti, kaikki näkökulmien edustajat huomioon ottaen, saattaisipa totuuksien määrä palata taas yhteen?
Ei tarkoita mitään.
..ollakaan enempää kuin tietoisuuden tämänpuolinen.Jos olisi jotain, joka nyt on tietoisuuden ulkopuolella,se olisi silloin tietoisuuden sisäpuolella.
Tiedemaailma ei ota kantaa siihen onko näin vai ei. Jos emme voi olla varmoja,emme ota kantaa asiaan,eli ignoraamme tylysti koko jutun.
Tiedemaailma tutkii tuossa tapauksessa sitä mielen tai mielten avaruutta ja sen toimintaperiaatteita,Occamin partaveitsi-periaatetta mielessä pitäen.
Eli mitä vähemmän perusoletuksia, sen vähemmän uskoa.
Ja koska emme ole havainneet ainuttakaan "yliluonnollista" tai "luonnonlaeista vapaata" entiteettiä, mutta sen sijaan moniin ennen ei luonnonlaista peräisin olevaksi tai yliluonnolliseksi väitettyyn ilmiöön on löydetty "naturalistinen" vastaus,on epäselvyystilanteessa kahdesta periaatteessa mahdollisesta vaihtoehdosta,eli yliluonnollisesta ja naturalistisesta vaihtoehdosta näinollen valittava naturalistinen.
Yliluonnollisessa kun joudumme olettamaan,että yliluonnollista on olemassa...
Tottahan sitä voisi mistä tahansa historiallisesta seikasta vetää samaa logiikkaa. Näin ollen esim. holokaustikin olisi "uskonvarainen" asia, ts. olisi aivan fiksua uskoa sen olleen vain pelkkä juutalaisten luoma lavastus. Missä sitten kulkee tuon hömpän raja?
kuten squirrel edellä totesi, kyseessä on mielen tai mielten avaruus. Siihen taas sisältyy erilaisia ja eritasoisia kriteerejä sille, mikä on minkäkin mielensisäisen "osa-avaruuden" liittymisarvo eli totuudellisuus..