Havaitsin vasta vähän aikaa sitten olevani oman "maailmankatsomusviitekehykseni" vanki. Kaikki kokemukseni tulee sen läpi. Tämähän on tietenkin kaikille mukavaa, kun ei tarvitse keksiä pyörää uudestaan. Toisaalta henkiseltä kantilta katsottuna sitä tarpoo suossa.
Itsekin jumalkokemuksia kokeneena huomaan helposti eri ihmisten kirjoituksista ovatko he oikeasti kokeneet mitään vai eivät (tällä ei ole sen asian kanssa tekemistä onko joku uskis vai ei). Silti vaikka kokemuksia olisikin, niin silti ne väritetään helposti oman oppirakennelman kautta. Tämän takia joku voi uskoa edelleen helvettiin, vaikka hänen varsinainen jumalkokemuksensa ei anna sellaisesta viitettä. Itse en helvettiin usko, mutta yhtälailla minulla on omat oppirakennelmani, jotka haittaavat todellisuuden tarkastelua.
Päätin omalla kohdallani alkaa heittää oppeja pois. Minulla on kokemus jumaluudesta (tai maailmankaikkeuden ytimestä, mitä nimeä nyt kukin haluaa käyttääkin). Tuon kautta koitan rakentaa "opin" uudestaan.
Meni kauan päästäkseni tähän pisteeseen. Voi mennä paljon kauemmin että pääsen takaisin.
Luulen, että tämä on terveellistä kelle tahansa pohtivalle tallaajalle. Palataan takaisin aksioomien pariin. Mitä ne olivatkaan?
Itsekin jumalkokemuksia kokeneena huomaan helposti eri ihmisten kirjoituksista ovatko he oikeasti kokeneet mitään vai eivät (tällä ei ole sen asian kanssa tekemistä onko joku uskis vai ei). Silti vaikka kokemuksia olisikin, niin silti ne väritetään helposti oman oppirakennelman kautta. Tämän takia joku voi uskoa edelleen helvettiin, vaikka hänen varsinainen jumalkokemuksensa ei anna sellaisesta viitettä. Itse en helvettiin usko, mutta yhtälailla minulla on omat oppirakennelmani, jotka haittaavat todellisuuden tarkastelua.
Päätin omalla kohdallani alkaa heittää oppeja pois. Minulla on kokemus jumaluudesta (tai maailmankaikkeuden ytimestä, mitä nimeä nyt kukin haluaa käyttääkin). Tuon kautta koitan rakentaa "opin" uudestaan.
Meni kauan päästäkseni tähän pisteeseen. Voi mennä paljon kauemmin että pääsen takaisin.
Luulen, että tämä on terveellistä kelle tahansa pohtivalle tallaajalle. Palataan takaisin aksioomien pariin. Mitä ne olivatkaan?
Vastaukset 46
Vanhimmat
"tsekin jumalkokemuksia kokeneena huomaan helposti eri ihmisten kirjoituksista ovatko he oikeasti kokeneet mitään vai eivät"
Mistä ja miten?
Olkon nimimerkki Nassen kokenut mitään ? (pl. Afroditien kosketukset ja huudot orgasmien hetkillä)
on vielä tallella?
"tsekin jumalkokemuksia kokeneena huomaan helposti eri ihmisten kirjoituksista ovatko he oikeasti kokeneet mitään vai eivät"
Mistä ja miten? "
Kuten olet huomannut hörhöt puhuvat monenlaisin termein. Joillakin on kokemus takanaan, toisilla vain kirjaoppi tms. Ei vaadi ruudinkeksijää huomatakseen onko jollain messuajalla käsitystä henkisistä asioista vai ei.
"Olkon nimimerkki Nassen kokenut mitään ? (pl. Afroditien kosketukset ja huudot orgasmien hetkillä)"
Nasse on varmasti kokenut maailman siinä missä muutkin. Nasse ei vain ole katsonut aiheelliseksi tutustua vielä itseensä tarpeeksi.
Henkinen herääminen vaatii pysähtymistä. Mielen ja maailman (siis touhotuksen) pysäyttämistä.
Oletko ehkä huomannut että rakastelu tuntuu joskus ihan runkkaamiselta, joskus suorastaan taivaalliselta? Tutki asiaa.
Säälittävä pelle!
Jos ei ole mitään muuta sanottavaa aiheeseen kuin anönyymi huutelu, niin olisit enemmin hiljaa..
sanoit:"Itsekin jumalkokemuksia kokeneena huomaan helposti eri ihmisten kirjoituksista ovatko he oikeasti kokeneet mitään vai eivät"
siis tarkoitatko jotain yliluonnollista vai ihan tavallista elämää..?
tarkoitan ihan "tavallista" mielen olotilaa. En mitään ulkoisesti mitattavaa Jumala-entiteettiä.
"Tavallisesta" elämästä ja tavallisesta ihmisestä kun löytyy kaikki jumalan (jos sitä haluaa siksi kutsua) ainekset. Kysymys on vain tuon sisäisestä kokemisesta ja sisäisen totuuden löytämisestä..ja ehkä jonain päivänä oman sisäisen totuuden mukaan elämisestä.
Uskon kyllä "yliluonnollisiin" ilmiöihin, mutta tämä on tällä hetketllä täysin uskon asia ja ei kuulu asiaan josta puhun.
Mielestäni totuuden etsinnässä tärkeintä on matka joka totuuden luokse vie, kuin se totuus, joka matkan loppupäästä löytyy. Juuri etsintäprosessi on totuuden etsinnän hauskin osuus.
"Silti vaikka kokemuksia olisikin, niin silti ne väritetään helposti oman oppirakennelman kautta."
Eivätkö kaikki havainnot kaikesta jäsenny ihmisen entisten kokemusten kautta?
että ihmiskunnan suurinta hapatusta on puhe TOTUUDESTA
joka on siellä jossain ulkopuolella.
Puhe totuudesta on vain tapa olla sanomatta yhtään mitää ja erityisesti epärehellisten suosiossa: he eivät puhu omista kokemuksistaan tai tunteistaan, he eivät myöskään yleensä ajattele itse, vaan tulkitsevat jonkun oppirakennelman mukaan kohtaamiaan ilmiöitä. Ohessa tuomiten jonkun muun käsityksiä mistä tahansa.
Monikaan totuuden julistaja ei ole pohtinut, mitä ao. sana edes merkitsee. Aina saa uskonnollisen kiihkeilijän närkästymään, kun epäilee totuuden absoluuttisuutta. (Oliko se nyt se "kulttuurirelativismi" se acadeeminen ödeema?)
Kirjoitat totuusmetsästysretkestä:
"Juuri etsintäprosessi on totuuden etsinnän hauskin osuus."
Oma elämäni on ollut lähinnä selviämistä ja siinä ohessa pienen pientä pyrkimistä johonkin työllä saavutettavaan. Siinä ohessa olen havainnut itsessäni itsestäni, tilanteista (ympäristöstäni) ja kanssaeläjistä asioita. Näitä havaintoja voisin sanoa totuudeksi, mutta mielestäni ne ovat vain yleistyksiä. En todellakaan koe eläneeni etsiäkseni jotakin lopullista totuutta. Sanot:
"Eivätkö kaikki havainnot kaikesta jäsenny ihmisen entisten kokemusten kautta?" ja olen samaa mieltä.
En myöskään kutsuisi todennäköisyyksiä totuudeksi tai edes varmuudeksi. Elämään kuuluu epävarmuutta ja hämmennystä, eivätkä ne aina ole kivoja kokemuksia (niin, että selviänkö minä, riittävätkö rahkeeni). Tätä puskuroimaan absoluuttisen totuuden käsite varmaan on keksitty.
Eli:
minusta totuuden etsintä on kristillisen maailmankatsomuksen mukainen, sillä se olettaa ja edellyttää, että on jokin absoluttiinen pysähdyksen piste. Todellisuudessa kaikki olevainen on kuitenkin suhteessa toisiinsa.
Kristitylle on olemassa absoluuttinen totuus, joka löytyy Jumalasta. Tämä kuuluu itsestäänselvästi kristilliseen maailmankäsitykseen. Jos pyrit keskusteluun kristityn kanssa, sinun on vain hyväksyttävä, että hän ajattelee asioista tällä tavalla.
Älyllisen epärehellisyyden puolelle mennään minusta silloin, jos väitetään, että itsellä on absoluuttinen _tieto_ absoluuttisesta totuudesta. Sellaista ei voi olla kenelläkään ja siksi toisten käsitysten kunnioittaminen on aina paikallaan, myös kristityllä.
Minä koen eläväni etsiäkseni absoluuttista totuutta. Minusta siinä on koko elämän tarkoitus. Mutta totuutta ei kukaan meistä elinaikanaan löydä. Siksi usko ei hävitä minnekään elämään kuuluvaa epävarmuutta ja hämmennystä.
"minusta totuuden etsintä on kristillisen maailmankatsomuksen mukainen, sillä se olettaa ja edellyttää, että on jokin absoluttiinen pysähdyksen piste. "
Juuri ja täsmälleen näin! Jumalan määritelmä voisi olla juuri tuo absoluuttinen pysähdyksen piste. Kristitylle kaikki on olemassa suhteessa Jumalaan, Hän on kaiken mittapuu. Ja siksi hän on myös mittaamaton ja käsittämätön, koska vertailukohtaa ei ole.
"Kristitylle on olemassa absoluuttinen totuus, joka löytyy Jumalasta. Tämä kuuluu itsestäänselvästi kristilliseen maailmankäsitykseen. Jos pyrit keskusteluun kristityn kanssa, sinun on vain hyväksyttävä, että hän ajattelee asioista tällä tavalla."
Tätä juuri tarkoitan sillä älyllisellä epärehellisyydellä: asioita ja asioita ei edes pyritä tarkastelemaan objektiivisesti asioina sinällään, vaan väännetään sitä Raamattua siihen väliin sekoittaen faktaa fiktioon ja sulavasti myös päinvastoin. Oletat lisäksi, että toisuskoisen tai ateistin tulisi kristinuskoista ymmärtääkseen vääntäytyä jonkilaiseksi ikäänkuin-kuin-kristitytksi ja keskustella siinä sitten päätä nyökytellen, että kylläpä sinä oletkin oikeassa. Miksi sitä nyt sivistyneesti kutsuisi? Manipulaatioksi?
"Älyllisen epärehellisyyden puolelle mennään minusta silloin, jos väitetään, että itsellä on absoluuttinen _tieto_ absoluuttisesta totuudesta."
Tähän ilmiöönhän törmää hyvin usein näilläkin palstoilla. Minusta jo se, että väitetään tiedettävän (vaikka se on uskomista) olevan absoluuttisen totuuden (mikä oikeastaan loogisesti ei edes kuulu uskonnon, vaan pikemminkin tieteen prinsiippiin) on tätä samaa.
"Kristitylle kaikki on olemassa suhteessa Jumalaan, Hän on kaiken mittapuu. Ja siksi hän on myös mittaamaton ja käsittämätön, koska vertailukohtaa ei ole."
Energia on massa kertaa valon nopeus toiseen potenssiin. Mikä näistä entiteeteistä (energia, massa vai valon nopeus) on mielestäsi Jumala?
Toisekseen huomioni kiinnittyy jo miltei immanenssiin käsitykseesi jumaluudesta. Uteliaisuudesta kysyisin, käsitätkö, että jumaluus on kaiken ulkopuolella oleva piste tai mitta, vaiko, että se voimana tms. on kaikenläpäisevä?
Jaina, tarkoitin, että sinun täytyy hyväksyä kristityn näkemys maailmasta, mikäli pyrit _keskusteluun_ kristityn kanssa. Väitellä toki voi ymmärtämättä hölkäsen pöläystä siitä mitä toinen ajattelee. Tai siillä tavallahan yleensä saadaankin aikaan mehevimmät väittelyt.
"Energia on massa kertaa valon nopeus toiseen potenssiin. Mikä näistä entiteeteistä (energia, massa vai valon nopeus) on mielestäsi Jumala?"
Oliko tämä nyt skolastiikkaa vai saivartelua? Eihän mikään noista entiteeteistä tietenkään ole Jumala. Ne ovat kaikki materiaalisia käsitteitä ja Jumalan luomia. Mutta noiden entiteettien keskinäisessä suhteessa näkyy Jumalan kädenjälki.
Kysymykseesi onko Jumala mielestäni immanentti vastaisin, että kyllä ja ei. Jumala on immanentti ja transsendentti. Hän vaikuttaa maailmassa monella tavalla. Eikä hänellä voi sanoa olevan paikkaa tai ulottuvuutta, sillä hän on kaikkien materiaalisten ulottuvuuksien ulkopuolella. Silti hän vaikuttaa maailmassa luomansa materian ja Pyhän Henkensä kautta. Ainakin näin minä tämän asian ymmärrän. Mutta en ole teologi.
Tiedän, että kun itsepäisesti pyrkii olemaan määrittelemättä Jumalaa, on olemassa vaara, että loppujen lopuksi Jumala katoaa omaan olemattomuuteensa. Lopulta Jumala on kaikkialla ja siksi ei yhtään missään. Mutta näinhän se meneekin - Jumala katoaa, jos häntä pyrkii tavoittamaan pelkän järkeilyn varassa. Jumalan tavoittaa ainoastaan mystiikan tasolla. Myöskin absoluuttista totuutta voi lähestyä ainoastaan tätä kautta, hengellisten kokemusten välityksellä. Ja siksi ateistin ja kristityn on niin vaikea käydä järkevää keskustelua - miten selittää uskonnollista kokemusta ihmiselle, joka ei itse ole koskaan sellaista kokenut?
"Mutta noiden entiteettien[energia, massa ja valonnopeus] keskinäisessä suhteessa näkyy Jumalan kädenjälki."
Miten se näkyy siinä? Nyt sinä saat luvan johdattaa minut ykstyiskohtaisesti loppuun asti. Jos minä tarkastelen noita kolmea, niin mitä minun tulisi nähdä, joka olisi jumaluuden kädenjälki?
"Eikä hänellä voi sanoa olevan paikkaa tai ulottuvuutta, sillä hän on kaikkien materiaalisten ulottuvuuksien ulkopuolella."
Eli jumalaa ei ole olemassa. Kiitos kun todistit nyt tämänkin.
"Silti hän vaikuttaa maailmassa luomansa materian ja Pyhän Henkensä kautta."
Tietääkseni ei olla koskaan ihmiskunnan historian aikana osoitettu, että jokin tapahtuma olisi tapahtunut jumalan tai jonkin pyhän hengen kautta.
"Tiedän, että kun itsepäisesti pyrkii olemaan määrittelemättä Jumalaa, on olemassa vaara, että loppujen lopuksi Jumala katoaa omaan olemattomuuteensa."
Oletko koskaan mietinyt, että ehkä jumalaa ei olekaan olemassa?
"Mutta näinhän se meneekin - Jumala katoaa, jos häntä pyrkii tavoittamaan pelkän järkeilyn varassa."
Ja mitäköhän tämä kertoo jumalasta tai jumalan olemassaolosta?
"Jumalan tavoittaa ainoastaan mystiikan tasolla."
Eli jumala on huu-haa-humpuukia. Kiitos tästäkin todisteesta.
"Myöskin absoluuttista totuutta voi lähestyä ainoastaan tätä kautta, hengellisten kokemusten välityksellä."
Miksi sitten vuosituhansien hengellisten kokemusten jälkeen ei ole vieläkään mitään konkreettista todistetta tai oikeastaan mitään varmaan tietoa jumalasta, absoluuttisesta totuudesta tai mistään hengellisestä? Miksi näiden hengellisten kokemusten kautta kukaan ei viisastu eikä tietoa saada?
"Ja siksi ateistin ja kristityn on niin vaikea käydä järkevää keskustelua - miten selittää uskonnollista kokemusta ihmiselle, joka ei itse ole koskaan sellaista kokenut?"
Tai suurempi ongelma: kuinka käyt älyllistä keskustelua kaikesta järjestä luopuneen kanssa? Sinä ja minä emme nähtävämmin koskaan kykene käymään keskustelua, koska minä olen rationalismin puolella ja sinä irrationalismin.
Juuri tätä tarkoitin sillä, että ateistin kanssa ei pysty järkevään keskusteluun (uskon asioista). No, toisaalta tunnen kyllä muutamia ateisteja, jotka tähän pystyvät, mutta he ovatkin ystäviäni ja suhtautuvat yleensä kiinnostuneen kunnioittavasti elämänkatsomukseeni. Ja minä pyrin suhtautumaan samoin heihin.
Sinun kanssasi en kuitenkaan pysty puhumaan samaa kieltä. Jos mielestäsi mystiikka==huu-haa-humpuukia, dialogiin ei yksinkertaisesti ole mahdollisuuksia.
"Oletko koskaan mietinyt, että ehkä jumalaa ei olekaan olemassa? "
Olen. Itse asiassa ajattelin näin 27 vuotta. Olin täydellinen ateisti. Mutta vanhetessaan viisastuu. Tajusin, ettei tämä rationaalinen maailma olekaan koko totuus. Pikku prinssin sanoja lainatakseni: "Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä."
"Juuri tätä tarkoitin sillä, että ateistin kanssa ei pysty järkevään keskusteluun (uskon asioista)."
Ehkä se osaksi johtuu teisteistä, jotka eivät koskaan selitä tai perustele näitä "uskon asioita". He vain väittävät että on olemassa henkimaailmoja ja sieluja ja jumalia, mutta eivät koskaan pysty osoittamaan väitteitään oikeiksi.
"...mutta he ovatkin ystäviäni ja suhtautuvat yleensä kiinnostuneen kunnioittavasti elämänkatsomukseeni."
Jos sinä väität ilman perusteluja, että Kuun pimeällä puolella on Tau Cetiläisten kaivossiirtokunta, minun ei tarvitse kunnioittaa sitä.
Jos sinä väität ilman perusteluja, että on olemassa jumalia ja henkimaailmoja ja sieluja, niin minun ei tarvitse kunnioittaa sitä.
"Jos mielestäsi mystiikka==huu-haa-humpuukia..."
Mitä muuta se olisikaan?
"Mutta vanhetessaan viisastuu."
Nähtävämmin ei. Ikä ei ole viisauden merkki.
"Tajusin, ettei tämä rationaalinen maailma olekaan koko totuus."
Senkö takia omaksuit täysin järjenvastaisen maailmankuvan? Muistutus: tiedon ja todisteiden puute ei ole todiste minkään puolesta.
"Pikku prinssin sanoja lainatakseni: "Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.""
Tuo lausahdus on täysin tulkinnanvarainen eikä pikku prinssi ole tietääkseni mikään auktoriteetti näissä asioissa.
Jos Jumalatar on immanenssi, on kaikki oleva (ja ei oleva) Häntä itseään ja Hänen itsensä takia pyhää.
Kristinusko erottaa pyhyyden ihmisestä, Jumalattaren elämästä ja tuomitsee sen synnilliseksi ja tuhoon. Immanensin jumal-käsityksen mukaan tämän pahempaa ei voikaan sitten tehdä. Ja historia opettaakin, kuinka uskonnot, joissa pyhyys on elämän ulkopuolella, jumaluus elämän ulkopuolinen, tottelemista vaativa tuomitsija, tuottavat veristä jälkeä.
Huomattavaa on myös se, millaisen vallan ja voiman metaforan nämä erilaiset pantheonit tarjoavat. Monoteistinen jumaluus on myös diktaattorin arkkityyppi. Panteistinen käsitys jumaluudesta opettaa vallan ja voiman olevan levällään itse olevaisessa (ee on äm cee toiseen), eli valta ei ole keskittynyt, vaan levällään. Huomaanpa nyt, että maailman ensimmäiseksi mainitussa noin abouttiarallaa demokraattisessa kulttuurissa valtapantheon oli ainakin polyteistinen.
Keskustella sopii sitten siitä, onko kristinusko oikeasti monoteistinen uskonto.
Jumaluuden kokemisesta voi olla kahtaallaista mieltä. Mielestäni sen ei tarvitse olla itseisarvo, mutta kokemuksensa kieltäminen on vähintäänkin epäterveellistä. Se, mitä kokemusta sitten kutsuu jumalalliseksi, onkin kokonaan toinen juttu (ja varmaan suurin syy jankuttamisiin näillä palstoilla). Minusta, jumaluus on immanenssi ja näin ollen nähtävillä, kuultavilla, haistettavissa, maistettavissa, tunnettavissa kaikilla aisteillani. (Ja ateisitiselle Jumalatarintolerantikolle sanottakoon, että minusta siis edelleenkin jumaluus on vallan ja voiman metafora, arkkityyppi.) Minusta jumaluuteen ei sisälly mitään yliluonnollista. Minä en kaipaa mitään yliluonnollista. Yliluonnollistaminen ja mystifiointi on minusta ykskantaan tylsää.
""Tajusin, ettei tämä rationaalinen maailma olekaan koko totuus."
Senkö takia omaksuit täysin järjenvastaisen maailmankuvan? Muistutus: tiedon ja todisteiden puute ei ole todiste minkään puolesta."
Hyvä Jason Dax, rationaalisten lukujen lisäksi ovat irrationaaliset luvut. Se, onko kyseessä ns. totuus onkin jo kinkkisempi juttu. Toisaalta uskonnollisuus on kokemuksellisuutta, ei teologiaa. Kauniistihan sitä voi selitellä (viittaan itseironisesti itseeni), mutta jotta ymmärtäisit kokemuksiani (millaista tahansa) sinun täytyy yrittää antaa sanoille anteeksi väärinymmärryksen todennäköisyys ja kuvitella loput.
Useimmiten maailmamme eivät kohtaa, me vain väärinkäsittelemme toisiamme omien ajatusraamiemme puitteissa. Onneksi on matematiikka (ja sen rationaalisuus).
... enkä jaksa edes perustella
"...rationaalisten lukujen lisäksi ovat irrationaaliset luvut."
And your point was?
Kai tajuat, että moinen jaottelu on täysin keinotekoinen?
"Toisaalta uskonnollisuus on kokemuksellisuutta, ei teologiaa."
Siinä on myös teologia mukana.
Olen samaa mieltä. Se että hapatan muitten mukana jostain totuudesta saa tietenkin ihmiset kummastelemaan. Tietenkin viisastun sitä mukaan kun vanhenen, mutta tässä on ajatuksiani asiasta tällä hetkellä.
Kuvitelkaa mielentilaa, joka on yhtä aikaa:
kaikki mitä on, Valtava, Olematon, Viisas,Tyyni, Rakastava jne. Te olette kokemuksella siihen yhteydessä. Tuossa tilassa te tiedätte mikä on perimmiltään totta. Tuossa tilassa gurut höpöttävät siitä että elämä (siis fyysinen) on harhaa. Puhutaan perimmäisestä aksioomasta kaiken takana.
Tässä on valitettavasti mielellä ajattelijoille huonoja uutisia. Lopullisesta totuudesta ei voi puhua, sen voi vain kokea :(
"Kai tajuat, että moinen jaottelu on täysin keinotekoinen?"
Tietääkseni ilmaisinkin asian. Ilmaisin mielestäni myös sen, että ns. järjelliseen maailman hahmottamiseen (ainakin jos on sattumalta saastutettu matematiikalla tai tunteilulla) kuuluu sekä rationalisointi, että irrationalisointi. Se, onko ympäristö tai kokija itse järjestyksessä on myös "keinotekoista" ja kokonaan tottumuksen tai sopimuksen varaista. Kaaoksen ja järjestyksen kokemukset riippuvat pelkästään mittakaavasta.
Uskonnollisuudesta olen sitä mieltä, että teologisointi on turhaa, sillä ihmiset jokatapauksessa selittävät maailmansa itselleen, miten selittävät. Filosofiat, metaforat ja tarinat riittävät. Ei tarvita mitään teologista auktoriteettia kertomaan, miten ihmisen tulisi suhtautua elämäänsä.
"Siinä on myös teologia mukana."
Teologiaa tarvitaan vain valtauskontojen (islam, kristinusko, juutalaisuus) propagoimista varten. On paljon uskontoja, joissa minkäänlaista teologiaa ei tarvita.
" Sinä ja minä emme nähtävämmin koskaan kykene käymään keskustelua, koska minä olen rationalismin puolella ja sinä irrationalismin."
Osuit naulankantaan. Toisella tavalla toisin kun ehkä luulet. Henkiset kokemukset ovat luonteeltaan irrationaalisia (vrt. kvanttimaailma). Ihminen, joka yrittää selittää niitä joutuu olemaan irrationaalisen ja rationaalisen maailman välissä. Rationaaliselle ihmiselle irrationaalista ei ole, mutta irrationaaliselle on olemassa myös rationaalinen :)
Ei hörhöt tätä tahallaan tee. Eivät he keksineet tätä, joten turha heitä on irrationaalisuudesta syyttää.
"Henkiset kokemukset ovat luonteeltaan irrationaalisia (vrt. kvanttimaailma)."
Kvanttimaailmasta saadaan havaintoja, henkimaailmoista ei. Siinä on hyvin suuri ero. Eikä kvanttimaailma ole irrationaalinen.
"Rationaaliselle ihmiselle irrationaalista ei ole, mutta irrationaaliselle on olemassa myös rationaalinen :)"
Järki, logiikka, kriittinen tarkastelu jne ovat tuottaneet hyvää ja laadukasta tietoa tietoa(eli se toimii).
Mitä irrationalismi on koskaan tuottanut?
Koskivatpa havaintoni mitä tahansa niin teen niitä aistimalla: näkemällä, kuulemalla, haistamalla, maistamalla ja tuntemalla. Kaikki havaintoni pohjaavat aistimukseen (mukaanlukien unet ja mielikuvituksen). Toistanpa tässä itseäni: uskonnollinen on minulle luonnollista, eikä minua kiinnosta yliluonnollisuus edes käsitteenä.
Yliluonnollinen liittyy suoraan siihen jakoon mikä vallitsee maa keskeisten pakanauskontojen ja patriarkaalisten taivasuskontojen välillä: missä pyhyys sijaitsee. Joko se on kaikkialla tai se on kaiken ulkopuolella. Jos pyhyys on kaiken ulkopuolella, se on väistämättä yliluonnollista, eikä siitä näinmuodoin voikaan saada aistein mitään tietoa. (Tätä tarkoitan, kun valitan sitä, että palsta-ateisti omaa tiukasti kristillisen tavan tarkastella maailmaa.)
Unissa, luovuudessa (sinällään) ja mielikuvituksessa ei välttämättä ole näennäisesti järkeä ja silti ne ovat olemassa. Vieläpä oleellisena olemuksena noin terveeksi määritellyissäkin henkilöissä.
Minun uskonnollisuuteeni ei kuulu järjettömyys, kritiikitön maailman tai ilmiöiden tarkastelu.
"Mitä irrationalismi on koskaan tuottanut?"
Kaikki luovuus edellyttää kykyä irrottautua arkisesta, totutusta ja tavanomaisesta, kykyä jossitella ja leikkiä. Luovuus on mielikuvituksen käyttöä ja luovuus on itseasiassa vain älykkyyttä käytännössä: ongelmanratkaisua, vrt. insinööri- ja luonnontieteet.
"Kvanttimaailmasta saadaan havaintoja, henkimaailmoista ei. Siinä on hyvin suuri ero. Eikä kvanttimaailma ole irrationaalinen."
Jos teepannu yhtenä päivänä häviäisi pöydältä ilmestyäkseen sekuntia myöhemmin takaisin ja lopuksi sulautuen pöydän läpi, moni kutsuisi em. tapahtumaa yliluonnolliseksi ja irrationaaliseksi. Minä myös.
Sinä itse voit toimia mittarina henkimaailmalle. Kyllähän sinä voit ulkoisesti mitata omenaa, mutta tiedätkö mielestäsi siitä olennaisimman ilman maistamista? Tarjoatko lapsellesi omenan kemialliset tiedot mielummin kuin makukokemuksen?
Otat mielummin jumalasta tekniset tiedot ennemmin kuin kokemuksen. En ole tiedemies, joten en voi docuja tarjoilla. Voin vain osoittaa suuntaa kohti olennaisinta.
Jos haluat tutkia asiaa puolueettomasti, niin kyllähän tiedeihmisiä löytyy, jotka tutkivat kiistanalaisia asioita. The Field -kirja on varsin mielenkiintoista luettavaa.
"Järki, logiikka, kriittinen tarkastelu jne ovat tuottaneet hyvää ja laadukasta tietoa tietoa(eli se toimii). "
Ovat kyllä. Rakastan shakkia. Tässä on kuitenkin samaa paatosta kuin lauseessa "luen vain raamattua". On olemassa muutakin...
"Mitä irrationalismi on koskaan tuottanut? "
-Rakkaus ja sen ilmeneminen tekoina. Ihmiset, jotka toimivat "järjenvastaisesti" auttaakseen toisiaan.
Jaina on oivaltanut jotain merkityksellistä.
Sääli että tämä Ateismi-keskustelu on niin läpikotaisin Lain-ja kirjaimen oppineen kristinuskon myrkyttämä, ettei todellista keskustelua synny :(
Ymmärrän kyllä jollain tavalla sen, miksi ateistit täällä tyrmäävät jokaisen hengellisistä asioista kirjoittavan välittömästi.
En ole koskaan ollut ateisti sanan varsinaisessa merkityksessä.
Silti keskustelen mieluummin epäilijän kuin oman Jumalakäsityksensä sementoineen fariseuksen kanssa.
Jaina hyvä, tuhlaat aikaasi täällä, löytyy myös muita keskusteluja joita luterilaisuuden kyy ei ole vielä saastuttanut.
Olen samaa mieltä kanssasi, JUMALA ei tarvitse oppirakennelmia, Ihminen ne on rakentanut, koska tarvitsee niitä!
Mä oon ihan järkevä tyyppi. Niin järkevä olen että tajuan että minä ja itseasiassa kaikki muutkin ihmiset elävät tunteista ei niinkään järjestä. Järjellä eläminen on tylsää, puhtaimillaan ja loogisimmillaan tieteellisyys on pelkkää matematiikkaa. Ympyrä on toki täydellinen geometrinen kuvio, mutta se on myös tylsä, eikä elämän isoissa kysymyksistä matematiikasta ( eikä laajemmin tieteestäkään ) ole juurikaan hyötyä.
Elämä on älytöntä, maailma on hullu paikka, ihmiset ovat mielettömiä. Minä myös. Ja sinäkin, vaikka muuta väität. Näin on ollut ja näin on oleva. Tiede ja rationaalisuus ovat voimattomia tunteiden edessä. Minä uskon Jumalaan koska se tekee minusta eheän tunteen tasolla. Ja silti saa ajatella vaikka kuinka järkeviä.
"Koskivatpa havaintoni mitä tahansa niin teen niitä aistimalla: näkemällä, kuulemalla, haistamalla, maistamalla ja tuntemalla. Kaikki havaintoni pohjaavat aistimukseen (mukaanlukien unet ja mielikuvituksen)."
Pieni korjaus: unet ja mielikuvitus ovat mielen synnyttämiä asioita eikä aistit rekisteröi niitä lainkaan.
"Toistanpa tässä itseäni: uskonnollinen on minulle luonnollista, eikä minua kiinnosta yliluonnollisuus edes käsitteenä."
Millä tavalla se on luonnollista? Voisitko kertoa, miten määrittelet luonnollisen, yliluonnollisen ja uskonnollisuuden.
"Yliluonnollinen liittyy suoraan siihen jakoon mikä vallitsee maa keskeisten pakanauskontojen ja patriarkaalisten taivasuskontojen välillä: missä pyhyys sijaitsee. Joko se on kaikkialla tai se on kaiken ulkopuolella. Jos pyhyys on kaiken ulkopuolella, se on väistämättä yliluonnollista, eikä siitä näinmuodoin voikaan saada aistein mitään tietoa. (Tätä tarkoitan, kun valitan sitä, että palsta-ateisti omaa tiukasti kristillisen tavan tarkastella maailmaa.)"
Eli ongelma on määritelmässä. Meillä on nimittäin täysin eri määritelmät yliluonnolliselle. Minulle yliluonnollinen on asia tai ilmiö, joka ei noudata tämän maailmankaikkeuden "luonnollisia" lainalaisuuksia.
"Unissa, luovuudessa (sinällään) ja mielikuvituksessa ei välttämättä ole näennäisesti järkeä ja silti ne ovat olemassa. Vieläpä oleellisena olemuksena noin terveeksi määritellyissäkin henkilöissä."
Mutta nuo tapahtuvatkin ihmisen mielessä ja niilläkin on luonnolliset syynsä.
"Minun uskonnollisuuteeni ei kuulu järjettömyys, kritiikitön maailman tai ilmiöiden tarkastelu."
Noh, hyvä. Me happy :)>
"Kaikki luovuus edellyttää kykyä irrottautua arkisesta, totutusta ja tavanomaisesta, kykyä jossitella ja leikkiä. Luovuus on mielikuvituksen käyttöä ja luovuus on itseasiassa vain älykkyyttä käytännössä: ongelmanratkaisua, vrt. insinööri- ja luonnontieteet"
On muuten olemassa sellaista kuin järjellinen/älyllinen luovuus.
"Jos teepannu yhtenä päivänä häviäisi pöydältä ilmestyäkseen sekuntia myöhemmin takaisin ja lopuksi sulautuen pöydän läpi, moni kutsuisi em. tapahtumaa yliluonnolliseksi ja irrationaaliseksi. Minä myös."
Jos voisin, laittaisin kaikki mahdolliset korostukset sanalle "jos".
"Sinä itse voit toimia mittarina henkimaailmalle."
Ei kelpaa, minä haluan ulkoisen mittarin, joka kykenee suht. objektiiviseen mittaukseen.
"Kyllähän sinä voit ulkoisesti mitata omenaa, mutta tiedätkö mielestäsi siitä olennaisimman ilman maistamista?"
Riippuu mitä tietoa haluan omenasta. Jos haluan kokea täysin subjektiivisesti omenan maun, niin sitten maistan sitä itse. Maku on muuten kemiallinen ilmiö(esanssit, makuaineet jne.).
"Tarjoatko lapsellesi omenan kemialliset tiedot mielummin kuin makukokemuksen?"
Riippuu mitä lapseni haluaa. Jos lapseni haluaa kemialliset tiedot omenasta, niin annan ne hänelle. Älä huolehdi, olen luvannut itselleni, että en koskaan lisäänny. Ihmiset sikiää muutenkin liikaa.
"Otat mielummin jumalasta tekniset tiedot ennemmin kuin kokemuksen. En ole tiedemies, joten en voi docuja tarjoilla. Voin vain osoittaa suuntaa kohti olennaisinta."
Kokemukset ovat aina subjektiivisia. Muuten, mistä tiedät että kokemuksen aiheuttaa juuri jumaluus eikä jokin muu, täysin luonnollinen tekijä?
"Jos haluat tutkia asiaa puolueettomasti, niin kyllähän tiedeihmisiä löytyy, jotka tutkivat kiistanalaisia asioita. The Field -kirja on varsin mielenkiintoista luettavaa."
Älä tarjoa kirjoja, olen vain köyhä opiskelija, jolla on gradun tekokin alla.
"-Rakkaus ja sen ilmeneminen tekoina. Ihmiset, jotka toimivat "järjenvastaisesti" auttaakseen toisiaan."
Kuinka niin järjenvastaisesti? Et kai vaan luule, että järki ja logiikka ovat pelkkää kylmää ja tunteetonta ajattelua ja toimimista?`
Ok, sinulla on tunne. Mutta mitä se kertoo todellisuudesta?
"Minulle yliluonnollinen on asia tai ilmiö, joka ei noudata tämän maailmankaikkeuden "luonnollisia" lainalaisuuksia."
Emme vielä tiedä luonnollisista lainalaisuuksia. Suhteellisuusteoriakin pisti maailmankäsityksen ihan sekaisin. Kvanttiteoria ja suhteellisuusteoria on sovittamatta yhteen. Mistä me tiedämme mikä on mahdollista luonnossa ja mikä ei? Mistä me teidämme tietoisuuden rakenteen. Onko joku jo johtanut ajatusten ja tunteiden virtaa atomitasolta asti?
Esim. Säieteoreetikot höpöttävät valkoisista aukoista, jotka sylkevät materiaa universumiimme.
Etkö sinä saatana tajua, että jos sinä teet väitteen niin sinun tehtävä/velvollisuus on todistaa se väite oikeaksi?
Ok, me ei tiedetä kaikkea. En lähde väittämään vastaan. Mutta ei meidän sen takia täydy pitää jokaikistä väitettä henkimaailmoista, jumalista ja sieluista totena!
Jos sinä väität, että jumala on olemassa, niin sillä ei ole mitään väliä vaikka olisikin. Sinun on vieläkin todistettava se meille muille.
Suhteellisuusteoria hyväksyttiin, koska se toimi teoriassa sekä käytännössä. Mitään henkimaailman teorioita ei voida koettaa lainkaan. Vai millä koejärjestelyllä sinä osoitat esim. sielun olemassaolon?
Vai oletko sinä niin itsekeskeinen näissä asioissa, että ajattelet vain "jos minä tunnen jotakin jota kutsun jumalaksi, niin muidenkin pitää"?
Väitteen esittäjä myös perustelee ja todistaa väitteensä. Tuo on sääntö, jossa ei ole poikkeuksia. Ei yhtäkään. Tuo sääntö on ikuinen. Se on aina ollut olemassa ja tulee aina myös olemaan olemassa. Sinä eikä yksikään muu perseelläänsä istuva ja mantraa hokeva hihhuli tule ikinä saamaan vapautusta tuosta säännöstä tai erityislupaa kiertää tuo sääntö.
Minä vaadin sinulta nyt todisteta ja perusteluja. Tämä keskustelu tyssää tähän niin pitkäksi aikaa, kunnes minä olen saanut todisteet ja/tai perustelut tiedän vaitteidenne tueksi.
Jasu poltti kihansa perustellisesti!
Oletkohan sinäkin SEEMOS?
Ihan rauhassa. Kyllä tästä viä hyvä tulee :)
"Etkö sinä saatana tajua, että jos sinä teet väitteen niin sinun tehtävä/velvollisuus on todistaa se väite oikeaksi?"
-Olen samaa mieltä. Sitä olen tehnyt kokoajan. Lukisit mitä kirjoitan. Toisaalta, jos esität vastaväitteen olisi myös sinun todistettava kantasi.
"Jos sinä väität, että jumala on olemassa, niin sillä ei ole mitään väliä vaikka olisikin. Sinun on vieläkin todistettava se meille muille. "
-Pyrin tämän tekemään. Ensimmäinen asia, jonka olen yrittänyt saada kalloonne, on jumalan määritelmä. Se on tehtävä ensin. Kun nyt edes sen tajuaisitte :)
"Mitään henkimaailman teorioita ei voida koettaa lainkaan. Vai millä koejärjestelyllä sinä osoitat esim. sielun olemassaolon? "
-todennäköisesti asiaa jonka sinä käsität sielulla, ei ole olemassakaan. Sinulla ei ole kokemusta ja sitä kautta ymmärrystä koko asiasta. On aika hakuammuntaa mitata jotain sellaista, jota ei kykene edes aistimaan. Aisti ensin. Mittaa sitten.
"Vai oletko sinä niin itsekeskeinen näissä asioissa, että ajattelet vain "jos minä tunnen jotakin jota kutsun jumalaksi, niin muidenkin pitää"? "
-Hyvin ladattu.Osu. En ole sitä mieltä että esim. sinun pitäisi jotain kokemusta kutsua jumalaksi. Toivoisin vain että tiedostat vähän paremmin, ennekuin haukut toisten kokemuksia, joita he kutsuvat jumalaksi. Samapa tuo vaikka kutsuisit laajentunutta tietoisuuttasi vessapaperiksi. Kokemus on sama. Se on tärkeä.
"Minä vaadin sinulta nyt todisteta ja perusteluja."
En voi antaa sinulle teknisiä todisteita. Hyviä, viisaita ja toimivia perusteluja paljonkin. Olen antanut kokoajan. Olet vain niin kaivautunut hiekkakuoppaasi peloissasi, että joku kutsuisi sinua uskiksesi. Et ole vain osannut katsoa asiaa oikein. Vielä kerran:
Et löydä kokemusta perimmäisestä olemuksestasi ajattelemalla. Et ole silloin keskittynyt olemiseen. Ole ja tarkkaile mitä olet. Tämä on toki helpommin sanottu kun tehty. Työ stressaa, deadlinet painaa, ole siinä ny siten buddha.
Tapoja kokemukseen on monia.Jotkut ihmiset mielenkiinnosta kokeilevat kaikkea ja löytävät tämän. Ehkäpä olet nörtti ja vaikean kodaamisen hetkellä yhtäkkiä iskee flow ja kaikki sujuu. Opi hallitsemaan tuo flow. Jotkut ehkä kärsivät elämässään niin paljon että eräänä päivänä päättävät että täytyy olla toinen tapa elää. Siitä tässä on kyse. Elämästä ja suhteesta siihen. Miten tämä suhde heijastuu ulospäin. Mikä koet olevasi ja miten tuo kokemus vaikuttaa tekoihisi.
"Suhteellisuusteoria hyväksyttiin, koska se toimi teoriassa sekä käytännössä. Mitään henkimaailman teorioita ei voida koettaa lainkaan."
Kyllä sinä voit koittaa henkisten oppien antia omassa elämässäsi kokoajan. Sinä olet mittatikku. Miljoonat ihmiset koittelevat maailmankatsomustaan käytännössä. Niin sinäkin. Saat empiiristä tietoa kokoajan. Mikä tästä tekee niin ihmeellistä?
Lopuksi. Huomioi kuitenkin että on joitain hörhöasioita joita tiedän, toisia joihin uskon. Pyrin kyllä teksteissäni tekemään näiden välille pesäeron.
sinun silmäsi kertoo todellisuudesta? Entäpä ajatuksesi?
"Jos voisin, laittaisin kaikki mahdolliset korostukset sanalle "jos". "
Yritin kuvata kvanttimaailmaa arkiseen havainnointiin perustuvan viitekehyksen läpi. Minusta se on aika irrationaalinen.
"Ei kelpaa, minä haluan ulkoisen mittarin, joka kykenee suht. objektiiviseen mittaukseen. "
Kyllähän asioita voi mitata, mut varsinaisen jumalan mittaaminen voi olla hankalaa:
-Mitä mittaisimme?
-Miten mittaamme aineen pyrkimystä synnyttää elämää?
-Miten mittaamme ihmisen tietoisuutta atomitasolta?
"Kokemukset ovat aina subjektiivisia. Muuten, mistä tiedät että kokemuksen aiheuttaa juuri jumaluus eikä jokin muu, täysin luonnollinen tekijä? "
Kokemus, jota olen kutsunut jumalaksi, on täysin luonnollinen. Mikään ei voisi olla luonnollisempaa. Käsität edelleen jumalan erilliseksi itsestäsi. Se ei ole totta. Tässä osa jumalan tietoisuudesta keskustelee toisen kanssa. Jos kykenet kokemaan tämän, niin suhtautumisesi itse elämään muuttuu elämää ylläpitäväksi.
Älä nyt ymmärrä et olen valkoisiin pukeutunut messias. Ihan tavallinen pulliainen, joka on vain miljoonien muitten tavoin löytänyt eri tapoja tarkastella maailmaa.
Pesunkestävät pitkänlinjan noita-akat puhuvat pelkästään energiasta ja energiatyöskentelystä. Jumaluus on kuin vaate tai sanat, jotka yrittävät sitten ilmaista tätä energian... jotakin (jos yrittävät).
energiatyöskentelystä itselleni tulee mieleen Ki:n kanssa toimiminen.
Itse en aina käytä Jumala sanaa, mutta jotta voisin keskutella tällä palstalla ja yritää edes tuoda ymmärrystä ateistien ja uskiksien välille, käytän Jumala sanaa.
Henk. koht. Olen sitä mieltä, että Jumaluuden ytimen voi parhaiten tuntea silloin kun "liike rauhoittuu", myös Ki:n liike. Energiatyöskentely on hienoa ja mahtava osa hörhöjen elämää, mutta sitäkin voi tehdä koskaan kokematta "jumalan olemista". Miltä tuntuu jumala vain on? Tuon kokeakseen täytyy ehkä karsia pois tuo energiatyöskentelykin :)
Kyse on niinkuin vedestä. Veden virratessa sitä on vaikeampi tutkia, kun se on tyyni, voidaan todeta siitä ehkä enemmän.
Moni ateisti näyttää hahmottavan maailmaa perin kristillisestä viitekehyksestä käsin. Tämä rajoittaa väkisinkin sanavalintoja. Itse olen yrittänyt selittää, että vaikka ns. jumaluus ja suhde siihen on vapaa valintainen, ei toinen valinta sinällään ole toista huonompi tai parempi. (Silloin, kun kysymyksessä on ihmisten manipulaatio ajattelemaan ja suhtautumaan samalla tavalla johonkin, vaikkpa nyt jumalaan tai leeniniin tai kimiljungiin eli kysymyksessä on propaganda tai manipulaatio niin, silloin mielestäni on. Vallankäyttöä on voitava arvottaa ja arvostella.)
Koko käsitys uskonnollisuudesta on vielä suomalaisessa valtavirrassa hyvin kristilliskeskeinen. Vaikutelma on, että kaikki uskonnollisuus käsitetään ikään kuin ihmisen itsekunnioituksen ja itsemääräämisoikeuden riistoksi, vaikkei näin tarvitse olla. Nykypakanauskonnoistahan puuttuu esim. uskonnollisen johtajan, papin rooli kokonaan. Organisoituminen pieniin yksityisiin soluihin myös estää jäykkien, teologiaa harrastavien instituutioiden syntymisen, jolloin maallinen valtapeli ja politikoille, ja ihmiset rakentavat uskonnollisuuttaan ikiomalta pohjaltaan.
Ateistipalstalla korostuu tämä uskonnollisuuden jumaluusaspekti, mutta sen ei tarvitsisi. Taina Kinnunenhan se taannoin väitteli siitä, kuinka kehonrakentajille ja fittness-fundamentalisteille treenaaminen ja ruokavaliot vastaavat uskonnon harjoittamista. Kyse olisi siis täysin jumalattomasta uskonnosta: puhdasta energiatyöskentelyä :D
"Moni ateisti näyttää hahmottavan maailmaa perin kristillisestä viitekehyksestä käsin. Tämä rajoittaa väkisinkin sanavalintoja."
Hyvin sanottu. Kristillinen viitekehys tarjoilee meille helposti erillisyyden ja eriarvoisuuden illuusiota, joka henkiseltä kantilta katsottuna on puppua.
"kuinka kehonrakentajille ja fittness-fundamentalisteille treenaaminen ja ruokavaliot vastaavat uskonnon harjoittamista."
Kyllä em. asioissa on varmaan uskonnonharjoittamisen tunnusmerkkejä. Tämä on kuitenkin tärkeä pointti. Tästä ehkä näemme että uskonnollisuutta voi harjoittaa ilman henkisyyttäkin. Mielestäni pahin mahdollinen yhdistelmä.
Itse korostan tätä jumaluusaspektia koska se on "uusi" ulottuvuus ihmisen tietoisuudessa. Tämä on kuin saisi värit telkkariin tai 5.1 dolby digital järjestelmän. Elokuvat ovat samoja mutta kuitenkin kokemus on eri.
ps. juonestakin tajuaa nyt enemmän :)
...kirjaa Havahtuminen ( Like-kustannus ). Se käsittelee juuri todellisuuden näkemistä ilman omia vääristäviä mielipiteitä. Se kirja on vähän mystinen. De Mello oli intialainen jesuiitta-pappi, siis katolinen, ja katolinen kirkko kielsi tämän kirjan sisältämät ajatukset jonkinlaisina harhaoppeina.
toki. Siinä on varsin hauskasti ja selekästi kerrottu henkisestä heräämisestä. Kuinka olemme ajatustemme ja oppirakennelmien vankeja, emmekä näe selkeää totuutta sen takaa. Olemme unessa.
Suositan kaikille. Ei sisällä juurikaan jumalpaasausta (tiedoksi allergisille).
Tietysti olemme oman kultturimme, sukupuolemme, rotumme jne. "vankeja" ja kaikki asiat suodattuvat enemmän tai vähemmän näiden tekijöiden lävitse.
Joku "viisas" on sanonut että suurin osa ihmisistä ei tule elämänsä aikana keksimään yhtäkään omaperäistä ajatusta. Kertoo aika paljon meistä ihmisistä tosin mielestäni on hiukka kärjistettyä.
Eli tämä kokemus sitten? Se vasta on kumma asia. Jos otetaan nyt esimerkiksi Buddha ja Jeesus, niin olivat ehtineet aikalailla "äijäikään" ennenkuin aloittivat "julistamisensa". Hekin tarvitsivat mielestäni "kokemuksia" ennenkuin olivat "kypsiä" mestareita. Heidänkin oli ensin opittava tuntemaan olosuhteet ja ihmisten uskomukset ja monet, monet muut asiat. Ja tähän kului aikaa toiselta n. 28 vuotta ja toiselta n. 30-36 vuotta.
Kun tuossa sanoit:
-Itsekin jumalkokemuksia kokeneena huomaan helposti eri ihmisten kirjoituksista ovatko he oikeasti kokeneet mitään vai eivät (tällä ei ole sen asian kanssa tekemistä onko joku uskis vai ei)-
...niin mielestäni ei tartte kauheen jumalaisia "kykyjä" huomatakseen, että kirjoittaja on "kokematon". Moni "fanaatikko", oli sitten ateisti tai "uskis" on iältään n.17-25 vuotias eli aika "raakile" ihmiseksi.
Se on vaan sillalailla, että ikää tulee ja kokemukset karttuu(tais pikkuG jossain laulaa;-))
Toiset on tosin jo lapsena "viisaampia" mutta he ovatkin vanhempia sieluja, jotka ovat kokeneet paljon edellisissä elämissään. Mitään "jumalia" muihin verrattuna he eivät kuitenkaan ole, eivätkä muita "parempia" mutta se onkin jo ihan toinen juttu se...
Tässä muutama linkki aikaisempiin kirjoituksiini, joista selviää jotain omasta maailmankatsomuksestani
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000010286467
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000006&posting=22000000009386324
Olen varmaan monen mielestä liian nuori guruilemaan. En kuitenkaan sellainen ole, enkä sellaiseksi halua koskaan tullakaan. Jos ihmiset alkaisivat seurata minua, valuisi koko pyrkimykseni hukkaan. Minua ei kiinnosta valta, minua kiinnostaa auttaa ihmisiä oman totuutensa äärelle. Kun he ovat sen löytäneet, kaikki hoituu heille itsestään.
Teen mitä teen, koska koen että se on minun luonto. Väitteeni sopii aina pistää koetukselle. Kun löytyy aukkoja, niitä pitää paikata....
Eräs valaistuneen tunnusmerkeistä on se että hän kieltää itse olemuksensa!
Rakas veljeni totuudessa, olet saavuttanut sen tason jossa enemmistö kääntyy sinua vastaan, ja leimaa sinut "hulluksi"
Voimia ja jaksamista toivottaen:
Eräs toinen lahkojen hyljeksimä.
henkisessä totuudessa on se, että sitä ei tarvitse ottaa henkilökohtaisesti. Se on mikä se on. Jos joku ei siihen usko tms. niin turhaan siitä itselleen paineita ottaa.
Elämä on hieno seikkailu. Nautitaan matkastamme kohti valaistusta.
Niin se on, kuten joskus tsättäillessä mainitsen, että mihinkään ei tarvitse uskoa, ei edes totuuteen...