taistelen vastaan

Miksi et voi uskoa? Mikä sinua estää?

Ei sinun tarvitse kuulua mihinkään seurakuntaan tai ryhmään jos tunnet kaipaavasi Jumalan rakkautta. Jumalan armo on tässä ja nyt ja Jumala ei vaadi ketään muuttumaan. Ole sellainen kuin olet, sellaisenaan kelpaat Jumalalle.
Outoa, että sinulta vaaditaan seurakunnassa muuttumista. Muuttumista miksi? En ymmärrä. Ei kukaan muutu vaan ja jos muutosta tapahtuu , tapahtuu se Jumalan armosta ei ihmisen teoista.

Jos olet kokenut hiukankin sitä Jumalan armoa olet onnellisella ja oikealla tiellä ja sieltä ei voi nousta kuin ylös ja eteenpäin. Seurakunta ei ole se, joka sanelee miten tulee käyttäytyä ja olla vaan sen pitäisi olla hengellinen koti josta saa ravintoa sielulleen. Ei seurakunta eikä siihen kuuluvat ihmiset saa vaatia toiselta ihmiseltä mitään.Jokainen on ainoastaan ja vain yksin tilivelvollinen Jumalalle.

Miksi saat tulikivä niskaasi?Ja keneltä/keiltä niitä saat? Outoa.
Sanot, että sinut halutaan mukaan , mutta sinun pitäisi muuttua. Ihmeellistä. Ja mitä vikaa sinussa on ja miten olet paha ihminen?
En ymmärrä. Juuri syntisiä, pahoja ja heikkoja ihmisiä Jeesus kutsuu luokseen, jotta saisivat rauhan kaikesta negatiivisuudesta.
Etsi sellaisia ystäviä alkuun joiden kanssa voit jutella ihan kaksin kesken ennenkuin menet kokouksiin. Ehkäpä heidän joukostaan löytyy se, joka osaa neuvoa sinua pikkuhiljaa kulkemaa uskontietä.
Ja uskoa ei tahdota tai ansaita vaan se annetaan jokaiselle lahjaksi.
Jumalan rakkaus ja armo on suunnaton ja sinäkin olet kokenut siitä jotain. Toivon, että et jätä kesken sitä mitä Jumala on sinua varten valinnut.
Jos haluat mailailla, laita tänne mailiosoitteesi.

sinua siunaten

"en tahdo kuulua niihin ihmisiin ja siihen yhteisöön joka minut heti tuomitsisi"

Minä vastaan tästä asti, sillä tästä asti ymmärrän mitä tarkoitat.

Minä tulin uskoon ihan yksikseni. Eräänä pääsiäisenä katselin Jeesus-filmiä ja siitä alkoi sekä synnintunto, että veto lähteä "sanan kuuloon". Tulin uskoon koska vastasin Jeesuksen kutsuun. Luonteeltani olen kuitenkin erakkomainen eikä minun ole helppo ottaa vastaan ihmiseltä mitään mikä tuntuu vähänkään "kummalta". Vaikka olin uskossa Jeesukseen en halunnut (vieläkin on vähän sitä vikaa) moniin vuosiin edes ajatella olevani mikään uskovainen, tuo nimitys uskovainen toi mieleeni niin monta vastenmielistä ihmistä, jotka olivat sanoneet itseään uskovaisiksi ja joista vaistosin pelkkää epämiellyttävyyttä ja kovuutta.

Kuitenkin kävin kuulemassa sanaa monissa eri seurakunnissa, josta varmaan rakkaimmat olivat Lahden Babtistilähetys ja silloinen Täyden Evankeliumin seurakunta.

Jeesus piti minut uskontiellä vaikka edelleenkin pidin vastenmielisinä uskovaisen leimaa. Olin minä ja Jeesus, jollaisena olen edelleenkin pysynyt. En hyväksy edelleenkään minkäänlaisena lakina mitään mitä näin-täytyy-olla seurakuntalaisille tuputetaan. Ajattelen ja toimin täysin itsenäisesti, ilman minkäänlaista paimen-painetta. Elän elämääni pitäen Jeesuksen kädestä kiinni. Kun minun Herrani toruu tai kurittaa otan sen nöyrästi vastaan ja kiitän, mutta en päästä ihmistä minun ja uskoni väliin.

Voin sanoa että vaikka maallinen onni ei ole kohdannut loistossaan, olen kristittynä tässä asemassani onnellinen Jeesuksen lapsi.

tosin ei ole helppo valita ristiriitoja täynnä olevaa uskoa, siksi moni onkin luonut oman jumalansa, siksi papit saarnaavat aiheen vierestä, eivät hekään kaikki usko.