Kerroppa oletko joskus virittänyt auton katsastukseen päivänvaloa välttävällä konstilla.
Kerron jo vanhentuneen tapauksen:
Rättisitikasta oli jousi poikki.Sehän on herkkäjousinen auto,joten oli melkoisen kallellaan.Remontti ei siihen hätään sopinut,joten laitoin hitsausmuuntajan painoksi
takapenkin jalkatilaan ja viltin peitoksi.
Nyt auto oli suorassa ja kelpasi hyvin katsastuksessa. Joskus toiste kerron lisää..
Kerron jo vanhentuneen tapauksen:
Rättisitikasta oli jousi poikki.Sehän on herkkäjousinen auto,joten oli melkoisen kallellaan.Remontti ei siihen hätään sopinut,joten laitoin hitsausmuuntajan painoksi
takapenkin jalkatilaan ja viltin peitoksi.
Nyt auto oli suorassa ja kelpasi hyvin katsastuksessa. Joskus toiste kerron lisää..
Vastaukset 43
Vanhimmat
oon sullonu avatut iskarit täyteen vaahtomuovia saadakseni keulan nousemaan lain vaatimiin rajoihin.. läpi meni.
joka vuosi puran katsastukseen mennessä ahtimen pois pakoasrjasta, ja laitan tilalle mutkan (imuputkeen sama) ja tulppaan öljyputket.. toimii..
Tuo hitsausmuuntaja oli kyllä aika hauska :D
Väljään palloniveleen vähän vasaraniskuja niin jonkin aikaa toimii oivasti eikä ole väljä...
Tai: pohjassa ruostereikä -> korjauskehotus -> korjataan vaikka kanaverkolla tai about millä vaan ja laitetaan massa päälle ja massan päälle hiekkaa ja roskaa jotta näyttää koskemattomalta. Sitten laitetaan johonkin terveeseen kohtaan uutta massaa jota katsastusmies sitten koputtelee ja toteaa korjatuksi. On toiminut todistettavasti. :)
Tuollaista "ruostepaikkausta" täytyy kyllä joskus kokeilla. Oli se sen verran hyvä idea. Kiitos.
Hieman pelisilmää tai tuuria tarvitaan ettei uusintatarkastukseen tule sama katsastusmies. Sehän saattaisi vaikka muistaa missä reikä oli.
Tuostapa saimmekin hyvän idean. Jatkossa kuvaamme
kaikki autonalustat digikameralla, ja arkistoimme kuvan
uusintakatsastustiedostoon. On sitten helpompi
"muistaa", missä kohtaa se oikea reikä olikaan...
-Virkaintoinen
kun olisitteki virkaintosia...mulla kävi niin että ostin kuukausi sitte katsastetun auton ja nyt irtosi taka-akselin sivusuunnassa pitävä tanko korin palkista, siis palkista repesi pala mukaan, osoittautui täysin mädäksi.
Oli tuuria ettei mulla ollu vauhtia ku joku 30kilsaa tunnissa...että tehkää tee onnettomat suharit niitä virityksiänne vaan itsenne ja ehkä myös kanssaliikenteenne turmioksi, voi helvetti..ja sitten vielä täällä neuvotte toisieanne...
rutkasti öljyä vuotava kansitiiviste meni läpi katsastuksesta kun putsailin konehuoneen ja kiilasin farkkukangasta sopivaan rakoon pidättelemään öljyvuotoa katsastuksen ajaksi.
en tiedä kenen tekemä viritys, mutta tämmöinen löytyi kerran yhdestä autosta: taka iskareihin oli porattu reiät, laitettu rasvanipat, ja ne oli tungettu täyteen vaseliinia. Oli muuten jäykät (lue:pilalla). Saattaa olla että tämä viritys oli tehty myös muuta kuin katsastusta varten, mene ja tiedä..
Kuulosti toi sun tarinas sen verran tutulta et oli pakko vastata. Sattumoisin yks "tuttu" teki just ton tempun yhdelle autolle koska ei raaskinut ostaa uusia iskareita loppuun ajettujen tilalle. Tuli muuten aika tiukka alusta sen jälkeen... :o)
eli toisen umpion heijastinpinta sökö, uusi umpio maksaa helvetisti eikä sitä edes olisi kerinnyt tilaaman. ei hätää, kaverilta umpio lainaan katsastuksen ajaksi. muuten hyvä juoni MUTTA: vanha umpio ei irtoa suosiolla, irrottaessa hajoaa yksi kiinnikkeistä. leimalle 1/2 tuntia aikaa, ei kerkiä korjaamaan kiinnikettä -> umpio vedetään nippusiteillä kiinni ja toivotaan että konttorin setä katsoo vaan sitä heijastinpintaa eikä avaa konepeltiä.
meni muuten läpi.
..oli vittumainen jarru kato oikeassa takapyörässä ja ja osia ei ollut koko maassa! Leima oli silti saatava. No peli miehinä tehtiin linttaan kempin lukko perä. Tulipa muutenkin tarpeeseen koska kasihan tunnetusti POTKII. No ei muuta ku auto konttorille ja läpi meni. Muuten hyvä homma mutta konttorin jarru dyno näytti vielä heittoa 5%!!! Arvatkaas viitinkö huomauttaa asiasta;)
Taipuu/kiertyy se letukankin vetoakseli, joskus jopa poikki asti. :D
Kaverin HULLUSSA 900hv regalissa oli ongelmia päästöjen kanssa 2800hc/ppm Ei menisi vm80 autoihin sovellettavien sääntöjen puitteissa läpi. No ei muuta ku ASETONIA bensiinin sekaan ja mittaukseen--> 972hc/ppm ja leima lappuun!
mulla on autossa etulaseissa kelmut, ja nehän ei ole sallittujen listalla. valitsin katsastus päiväksi oikein aurinkoisen ja kuuman päivän, sitten vaan ajoin drive in asemalle etusivulasit alhaalla ja homma toimi.
kerran piti saaha leimattua läpimätä -82 bemari.kun se oli pemari.
ei muutakun popniittiä ja pellinpalasia moneen paikkaan. varmuuden vuoksi massasin koko pohjan pensselillä (hitonmoinen homma). ja kun vein leimalle nin halliin ajettuaan äijä avaa ensimmäisenä takaluukun missä ei mattoa ja popparien päät näkyvissä. no ukko ei sanonu mitään. sitten auto nosturille ja pohjan alle. äijä tökkäs meisselin katkenneeseen runkopalkkiin, mistä "lurahti" sikana massaa sotkien koko meisselin. putsattuaan meisselinsä paperilla rupes tutkimaan helmoja. sai meisselinsä kynnyskotelon alasauman väliin. reuhtoi pitkittäin kynnyskoteloa auki noin metrin matkalta, tajus monta muutakin "källiä". kirjoitti palautelapun täyteen tekstiä muun muassa: "koko kori/alusta todella mätä. peitetty massalla"
sillä hetkellä pikkusen vitutti ja hävetti!
bemari meni hylkyyn.
aina sillon tällön kaivan sen palautelapun tuolta kaapista ja naureskelen sille!
Jyväskylän rattikuningas todistaa jälleen fiksuutensa!
on Ahmalla?
Voisin naureskella, kun näen :))
voin tulla näyttämäänkin kun kerran noin haluat nähdä. sanot vaan ajan ja paikan tästä jyväskylän läheltä? ja et tule minkään jätkälauman kanssa niin onnistuu kyllä.
vittu jos ei sulla ole muuta tekemistä kun kytätä joidenkin tiettyjen nimimerkkien kirjoittelua, niin etippä jostain unilääkettä ja vedä koko purkki naamaas
ja mene tutumaan!
jos elämäntarkoituksesi on kirjoitella suomi24:seen semmosia kommentteja millä yrität pahoittaa toisten mielen, kielii siitä että omassa elämässäsi ei ole kaikki kohdallaan.
OLETKO ITSE TÄYDELLINEN/USKALLATKO ITSE KIRJOITTAA OMIA "TÖHÖTYKSIÄSI" NÄILLE PALSTOILLE ?
Pidetääs keskustelun taso yllä!
Jatketaan alkuperäisestä aiheesta.
Kerran oli kuorma-auton jousipakan keskeltä jousilehti poikki.
Vaseliinia saumaan ja hieraisu santaa.
Tämäkin niitä nuoruuden kolttosia.
Täytyy sanoa, että katsastus ,jos mikä, on
parantunut Bresnevin ajoista.
Tänään se on palvelulaitos, johon olen tyytyväinen. Kiitos varmaankin kilpailun.
Jouduin kerran katsastamaan moottoripyörän,
että sain sen rekisteriin. Pyörä oli Honda Dream.
Siinähän on se keinuhaarukka,jossa puslia riittää.
Inssi väänteli ja käänteli pyörää ja lopulta
varmaan päätteli, että jos on puslia, ne on
väljiä ja vaihdettava.
Mielestäni tuomio oli väärä. Niimpä päätin käyttää
enemmän psykologiaa kuin jakoavainta.
Avasin pari peltiruuvia, otin suojukset haarukasta irti ja puhdistin pultin kannat
huolella.
Sitten oli uusintanäyttö. Inssi kysyi onko puslat
vaihdettu. Vastaus ei kai vakuuttanut, jolloin
hän kaivoi meisselin taskustaan ja avasi
ne suojukset. Oli näkemäänsä tyytyväinen
ja leimasi paperit.
Lopulta kaikki meni oikein: Vika,jota ei ollut,
korjattiin remontilla,jota ei tehty ja
Inssi ja minä olimme tyytyväisiä!
Mulla oli aikoinaan 1982- vuoden w123 Mersussa 200D- kone, joka savutti niin perkeleesti. Savumittauksen kanssa tuli ongelmia, mutta sitten löytyi ratkaisu: Ei muuta kuin syöttöä pienemmälle katsastusta varten ja kun leima oli paperissa ja pääsi kotiin, niin heti syöttö takaisin "lähtöasemiin". Oli muuten tosi helppo ruuvata, ei mennyt kuin 15min, niin syöttö oli säädetty niin kuin halusi. "Katsastus säädöillä" 200D oli TOSI laiska; ei jaksanut hyvät talvirenkaat alla edes lumella pyöriä tyhjää, vaikka kuinka yritti...
Mulla on myös W123 200D vuodelta 83, joka savutti hirveesti. Pari vuotta sitten oli täpärällä päästä läpi savutestistä, joten keksin ratkaisun seuraavaan katastukseen. Syötöt on myös mulla ruuvattu tarpeeksi isolle... joten ajoin tankin melko tyhjäsi, niin että varoitusvalo syttyi. Sitten läheiseen halpahalliin ostamaan tenttua. (Sinol) Kaadoin tankkiin 3l tenttua ja ajelin sen verran, että kerkesi sekoittua hyvin polttoaineeseen. Ja ei kun katastamaan... Savutus oli alhainen, niinkuin oletinkin. Katsastusmies vaan tuumasi, että onpa hyvät arvot... hih!
Umpio ruosteessa? Ei hätää: alumiinifolio auttaa.
Omassa autossa toinen lähivaloumpio ilmeisesti jotenkin palanut hieman, siinä on tummempi läiskä ja katsastusmies urputti valokuviosta. Onnistuiskohan jotenkin foliolla tuo "korjaus"... Ei paljon järkeä ostaa tonnin umpiota kun myyn auton kuitenkin heti.
Vai saisikohan sitä kiillotettua niin että kuvio olisi edes hieman parempi.
Minulla ainakaan ei onnistuisi, koska umpion kiilto on muovin
pintaan kiinnitetystä alumiinipölystä peräisin.
Onneksi huomasin ajoissa, ehdin hinkata vain ihan pienen
nurkan heijastuspölystä tipotiehensä, ennenkuin huomasin.
Skodassa (vm -63) oli vielä kunnon peltiumpiot.
Supertehoviritysälämölöpakoputki liitoksesta auki ja teräsvillaa täyteen. Leimauksen jälkeen villat pois.
Isäni remontoi 70-luvun alkupuolella vanhaa miniä, ulkomaalaus oli jo tehty mutta pohjaa ei keritty millään korjaamaan katsastukseen mennessä. Onneksi oli kova pakkanen (-35), mini pihalle jäähtymään ja sitten ruiskutettiin vettä pohjaan joka jäätyi heti sinne. Samantien alustamassaa perään ja konttorille. Katsastusmies vain katseli että hienoksi on maalattu ja pohjakin juuri massattu. Ei muuta kuin leima paperiin ! Asiaa ehkä hieman auttoi se, että tuohon aikaan katsastus tehtiin ulkona... ei päässyt vesi sulamaan ja inssi ei viitsinyt kovassa pakkasessa ryömiä auton alle.
Kyllä se pohja laitettiin paremmalla ajalla kuntoon ja mini palveli meitä monta uskollista vuotta.
Mulla oli autossa uudemman mallin penkit, joita ei saanut takaosistaan lattiaan kiinni korrektisti. Eli, penkki oli koska tahansa kipattavissa eteenpäin ilman minkään vivun kääntöä. Lisäksi penkin takaosat makasivat pienien puukapuloiden päällä. Ko. asennus oli tietysti väliaikainen ja aikomus oli ne penkit joskus laittaa kiinni, sillä kiinnihän penkkien pitäisi olla! Väliaikaisuus tässä tarkoitti kuitenkin sitä, että katsastin auton aikankin 6-7 kertaa ko. virityksillä ja niin, että aina oli hanskat tai lumiharja tms. estämässä puupalikoiden näkemistä. Joka kerta vähän jännitti, koska jos tuli oikein lyhyt katsastusmies, niin hän joutui säätämään penkkiä, jolloin puukapuloiden nurjahtaminen oli mahdollista. Pääasiahan kuitenkin on, etten ajanut koskaan kolaria; olis voinut tollanen kaatuva penkki olla aika vaarallinen!
Kaikkia se nuoruus teettää!
jepulis,jos runko on mätä niin tehdään se uretaanista mattopuukolla tasaseksi ja massaa päälle
Luulo omasta huijausonnistumisesta tuntuu joillekin olevan lottovoittoon
verrattava hurmos.
Idea tässäkin tuntuu olevan sama kuin esim. poliisia ylinopeudesta
karkuun kaahaava hurjastelija ajaa autonsa romuksi ojaan ja poliisi
ajaa tapausta huomaamatta ohi; eipä tullut sakkoja!
Tosin autoon tuli korjattavaa tuhansien edestä:D
Niin. Kerronpa minäkin tapauksen.
Toimin vuosia sitten katsurina ja jälkitarkastukseen tuli 70-luvun
mazda 323, joka oli hylätty jarrujen takapainoisuudesta. Auton profiili
oli kuin lentoon lähtevällä lentokoneella: korilinja ainakin 10 astetta
keulasta ylempänä. Luulin että takajouset poikki. Nosturilla totesin
jousien olevan ehjät ja pyysin saada vilkaista tavaratilaan.
Kaveri avasi peräkontin. Kyydissä oli mm. 2 alasinta ja muutama 20 kg:n
painonnostopaino! heh....
Pyysin kaveria käymään tyhjentämässä peräkontin, koska katsastus-
ohjesäännön mukaan koeajo on suoritettava kuormaamattomana.
Tarkastin välillä muita autoja. Työkaverit sanoivat mazdakuskin punner-
tavan alasimia pois kyydistä hieman sivummalla:))
Ajoin sitten koeajon ilman kuormaa: takapainoiset jarrut ja uusi hylkäys.
Huvittuneena mietin alasimien takaisin punnertamista.
Tarinan opetuksena todettakoon, että jotkut nostelevat painoja maksua
vastaan katsastuskonttorin pihalla mieluimmin kuin korjaavat autonsa:)
En yllytä ketään fuskaamaan katsastuksessa, mutta elämäntilanne voi olla niin erilainen eri aikoina,että joskus on vaan vähän oikaistava.
Vanhempana on jo kertynyt sen verran varallisuutta,että varaosien osto ei ole ongelma.
Samoin on hyvä korjaamo ja vähän karttunutta
tietotaitoa.
Entä nuorena? Silloin oli puutetta kaikista
näistä. Oli simputuksen makua, kun piti vaihtaa
osia, joissa ei ollut juuri mitään vikaa.
Nyt,katsastusuudistuksen jälkeen, olen mielestäni
saanut oikeudenmukaista kohtelua.
Joustoa on ollut muussakin kuin katsastusajoissa.
Köyhyys ei ole ilo, mutta joskus se naurattaa.
Minun nuoruudessa ei ollut edes omaa autoa, vaan isukin autoa sai
lainaksi perjantai-illaksi tuntien mankumisen jälkeen:)
Vakavasti puhuen joskus sattui vastuullinen perheenisä asiakkaaksi,
joka TOIVOI että auto käytäisiin todella tarkasti läpi. Oli ostanut auton
tyttärelleen. Ongelmahan on, että vähiten kokemusta omaavat kuskit
ajavat niillä perheen kakkosautoilla. Toinen äärilaita oli taas nämä
ostoaikeissa olevat. Olisi pitänyt tehdä vähintään tunnin tarkastus
varttitunnin veloituksella.
Koettakaa nyt hyvät ihmiset tajuta, että vaikka katsastus miten henkilö-
kohtaiselta tuntuukin, katsuri ei voi tietää mitä autolla seuraavaksi tehdään.
Jos myyjä välttyy korjauskustannuksilta leväperäisen tarkastuksen takia
on se aina ostajalle rasitteena. Ostaja voit olla juuri sinä.Ennen näet leima
oli jonkinlainen auton kunnon tae, nykyään leima takaa vain minimaalisen
liikenneturvallisuuden.
Jos ostan leimatun auton, odotan minäkin että auto täyttää tietyn tason.
Mielestäni nykyinen taso on oikea. Se kattaa
olennaisen, eikä ole niuhotettu epäolennaisesta.
Luulempa, että päättäjät ovat laittaneet riman
sille korkeudelle, että maksimimäärä ihmisiä pääsee, tarvittaessa autolla, töihin.
Jos rimaa tästä nostetaan, karsiutuisi suuri määrä
heikompiosaisten kalustoa tieltä pois.
Sekään tuskin olisi tarkoituksenmukaista, enempää
kuin sekään, että vanhat, Kuusakoskelle pääsyä
odottavat autot, pidettäisiin tuliteräkunnossa.
Niimpä olisi mukava tietää muutama asia:
Paljonko kaluston tekniset viat aiheuttaa onnettomuuksia?
Paljonko ne lisääntyvät ennen katsastusta? (silloinhan auton pitäisi olla viallisin)
ja vastaavasti paljonko ne vähenevät katsastuksen jälkeen? (auto kunnossa)
Kyllä siellä katsastuksessa sellaiset viat aina havaitaan, joista on todellista vaaraa: jos ei autossa tosiaan ole jarruja, on vain ja ainoastaan oikein että leima jää antamatta, on omistajan töihin pääsy sitten autosta kiinni tai ei.
Hitunen "mitäs et korjannut"-asennetta on mielestäni tässä kohdassa paikallaan.
Tervettä pärstäkerroin-kohtelua ja maalaisjärjen käyttöä saa tietysti myös käyttää. Itse kävin leimaamassa pyhäautoksi ostamani 123-sarjan Mercedeksen tietämättä lainkaan, missä kunnossa auto on. Vuosi sitten auto oli leimattu, joten arvelin ettei ainakaan tukivarsiin ole tullut väljää, kun autolla ei juuri oltu ajettu siinä välissä.
Siivosin auton hyvin ennen konttorille menoa ja pesin sen. Muuten peli olikin OK, mutta parkkipolttimo oli pimeänä ja käsijarru tehoton. Siinä tuli ilmi, että olin ostaut auton vastikään, ja tarkoitus on mm. maalata se vieläkin parempaan kuntoon.
Inssi löi leiman paperiin ja tuumi, että "hyvähän tämä ikäisekseen on, kun teet remppaa niin kiristä samalla se käsijarru ja vaihda se polttimo. En minä rupea noista sentään uusintakertaa kirjoittamaan..."
Eli en olisi tuosta tehottomasta käsijarrusta johtuvaa uusintaa pahakseni pistänyt --autohan ei ollut 100% siinä kunnossa, kuin olisi pitänyt. Inssi taisi päätellä että siistin auton omistaja hoitaa hommat kuntoon, vaikka pitää tunnustaa että taisi siinä tovi mennä ennen kuin sen jarrun kiristin...
Summa summarum: katsastuksessa nykyäänkin saa mitä tilaa. Ja ainahan sille inssille voi sattua hyvä/huono päivä.
juu mulla oli kans auto,jonka nimi oli Poppaloora ja sillä pääsi satasta myötätuuleen ja alamäkeenkin viikonloppuisin. sit tuli paha paha katsuri ja sano et sulla on lamppu rikki. no mie kyssyin siltä et auttasko folio ja kivennäisvesi? katsuri siihen että vie autos ja laitto leiman. sen jälkeen mie ja poppaloora ollaan oltu ku parhaat kaverit ku poppis sai leiman ja mie sain vähän pakoputkea,you know?!?
Mutta tiedossa olevia vikoja on jätetty korjaamatta, koska nykyään homma tuntuu olevan luvalla sanoen leväperäisempää kuin vaikkapa 15 vuota sitten.
Korjataan vaan ne, mitkä satutaan huomaamaan.
Aikanaan köyhänä opiskelijana esim takajarrut on tosin joskus säädetty toimimaan suhtkoht sinnepäin, hyvin tietäen että rummun sisälle tihkuva jarruneste/peräöljy saisi hylyn aikaan jo parin päivän päästä.
Vanhemman henkilöauton takajarrujen toimintaa ei kunnossa ollessaankaan huomannut, kuin katsastuskonttorilla, joten turvallisuusriski oli minimaalinen.
Kyseiset ropposet toki oli turvallisuusriskejä jo pelkällä olemassaolollaan, kuskista puhumattakaan :)
aikoinaan piti saada pimppa-corolla leimaan joka tietenkin oli niin pirun mätä.. no pistettiin ilmastointiteippiä pohjaan alapuolelle takalootaan kaikkialle missä sitä tarvittiin. sitten vaan kipattiin sisäpuolelta betonia päälle annettiin kuivua otettiin teipit pois ja massattiin.. Meni muuten kahtena peräkkäisenä vuotena läpi leimasta. sittemmin ko. auto oiottiin supisuomalaiseen koivuun =)
saabin pakoputken paikkasin läpinäkyvällä silikonilla, renun alapallonivelen tiukensin ruuvilukitteella, carinan läpilahot sisälokarit korjasin ilmastointiteipillä ja alustamassalla... :)
Olen itse tehnyt sellisia vippaskonsteja paljonkin, mutta ollessani aikoinaan armeijassa Rovaniemellä, niin siellä eräässä varastossa huomasin ison astian, johon oli kirjoitettu tussilla "katsastusrasvaa".
Ehkä myöhemmin kerron tarkemmin noista omista virityksistäni.
...viritys. Aikoinaan kymmenisen vuotta takaperin omistin vanhan Saab 900:n. Käytinpä leimassa ja oli pohja pehmeä sieltä täältä ja muutakin pikkukivaa oli.
Konttorilta kotiin ajaessani menin autokauppaan ja iskin silmäni uuteen menopeliin. Tarjosin mätää saapastani vaihdossa ja myyjä totesi että ei ole vielä taidettu leimata. Vastasin että ei vielä mutta ei siinä mitään kummaa pitäis olla...
Päältä auto oli siisti ja renkaat melkein uudet.
Vaihdoin sitten autoa ja palvellut saapas jäi liikkeen riviin. Hinta oli 7900 markkaa. Viikon päästä hinta oli 4900 markkaa, sitten 2900 markkaa... Itse sain hyvitystä 5500 markkaa. Sainpas narutettua kusettajia.
Hiljattain katsoin kännykällä tuon saappaan tietoja, ja liikenteessä näytti edelleen olevan...
70-luvun lopulla virittelin äitini KE20 pikkucorollaan Springaflexin nahkaratin. Pari vuotta myöhemmin, auton oltua pajalla, huomasin että ratti ei ollut enää aivan suorassa ja irrotin rattia kiinni pitävän mutterin. Ratti oli kuitenkin jämähtänyt niin tiukasti kiinni paikoilleen, etten saanut sitä heti edes ulosvetäjällä irtoamaan: laitoin ratin keskikupin yöksi paikoilleen ettei äänitorven johto jäisi vetoon ja painuin nukkumaan. Aamulla koko homma oli unohtunut ja niin ajoin monta vuotta ilman mutteria. Eräänä päivänä autotallia siivotessa tuo vuosien takaa epämääräisesti tuttu mutteri osui silmiini ja menin tekemään pienen kokeen: yhdestä reunasta vetäen ratti kesti esimerkiksi penkin siirtelyn kuten olin monesti ajon aikana vuosien mittaan tehnytkin, mutta kun vedin rattia tasaisesti kahdella kädellä se liukui ulos pehmeästi, takertelematta kuin öljytyillä kiskoilla! Voi pojat että tämä elämän lanka on joskus ohut, eikä siitä vaarasta ole aina edes aavistusta!