Nimi 'Lusifer' Jesajan kirjan kohdassa 14:12 aiheuttaa pienoisen ongelman valtakristinuskolle. Ongelma kasvaa raamatun kirjaimellisuuteen uskovien keskuudessa. Siitä tulee suorastaan monumentaalinen este mormonismin vaateille.
John J. Robinson selittää teoksessaan A Pilgrim's Path, pp. 47-48:
"Lusifer esiintyy Vanhassa Testamentissa Jesajan luvussa 14 jakeessa 12, eikä missään muualla. "Kuinka olet taivaalta pudonnut, sinä kointähti, aamuruskon poika! Kuinka olet maahan syösty, sinä kansojen kukistaja!"
[Kuningas Jaakon raamatunversiossa lukee englanniksi "oi Lucifer" sanojen "sinä kointähti" kohdalla.]
Ensimmäinen ongelma on siinä, että Lucifer (Lusifer) on latinalainen nimi. Miten se löysi tiensä hepreankieliseen käsikirjoitukseen, joka on kirjoitettu ennen Rooman kielen syntyä? Saadakseni vastauksen kysyin neuvoa Cincinnatin Hebrew Union Collegen kirjastossa eräältä tutkijalta. Mikä heprealainen nimi annetaan Saatanalle tässä Jesajan kohdassa, joka kuvaa langennutta enkeliä josta tulee helvetin herra?
Vastaus oli yllätys. Alkuperäisessä heprealaisessa tekstissä ei Jesajan 14. luku kuvaakaan langennutta enkeliä, vaan lyötyä babylonialaista kuningasta, joka elinaikanaan oli vainonnut Israelin lapsia. Kohdassa ei mainita Saatanaa nimeltä eikä edes viitata häneen. Hepreankielen tuntija voi vain olettaa, että jotkut kristityt kirjurit olivat päättäneet haluavansa tarinasta jutun langenneesta enkelistä, oliosta jota ei edes mainita alkuperäisessä heprealaisessa tekstissä, ja jolle he olivat antaneet nimen 'Lucifer'.
Miksi Lucifer? Roomalaisessa tähtitieteessä Lucifer oli aamutähdelle annettu nimi (me tunnemme sen toisella roomalaisella nimellä, Venus). Aamutähti ilmestyy taivaalle juuri ennen päivänkoittoa tuoden sanoman auringonnoususta. Nimi tulee latinalaisesta ilmaisusta 'lucem ferre', kantaa valoa. Heprealaisessa tekstissä käytetty ilmaisu kuvasi Babylonian kuningasta Helalia, Shaharin poikaa. Se voidaan kääntää sanoilla 'päiväntähti, aamunkoiton poika'. Nimitys kutsuu esiin ylpeän kuninkaan puvun ja hovin kultaisen kimalluksen (paljolti samaan tapaan kuin Ranskan kuningas Ludvig XIV ansaitsi nimityksen Aurinkokuningas).
HieronymusNe oppineet, jotka ... Englannin kuningas Jaakko oikeutti kääntämään raamatun silloiseksi nykyenglanniksi, eivät käyttäneet alkuperäisiä heprealaisia tekstejä, vaan ... suurelta osin P. Hieronymuksen käännösversioita neljänneltä vuosisadalta. Hieronymus oli kääntänyt väärin heprealaisen vertauksen 'päiväntähti, aamunkoiton poika' Lusiferiksi, ja vuosisatojen saatossa tapahtui metamorfoosi. Lusiferista, aamunkoiton tähdestä, tuli tottelematon enkeli, joka heitettiin ulos taivaasta hallitsemaan helvettiä. Teologit, kirjoittajat ja runoilijat kutoivat myytin Syntiinlankeemuksen oppiin, ja nykyään kristinuskossa Lusifer on yhtä Saatanan, Perkeleen kanssa, ja — ironista kyllä — Pimeyden ruhtinaan kanssa.
Joten 'Lusifer' ei merkitse mitään muuta kuin aamutähden muinaista nimeä, valontuojaa. Se voi olla hämmentävää kristityille, jotka samaistavat Kristuksen itsensä aamutähteen, termi, jota usein käytetään keskeisenä teemana kristityissä saarnoissa. Jeesus vertaa itseään aamutähteen Ilmestyskirjassa 22:16: "Minä, Jeesus, lähetin enkelini todistamaan näitä teille seurakunnissa. Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa, se kirkas kointähti."
Sitten on niitä, jotka eivät lue pidemmälle kuin kuningas Jaakon versiota raamatusta, ja sanovat: "Lusifer on Saatana, niin sanoo Jumalan Sana"...
Henry Neufeld (kristitty joka setvii kiperiä raamatunkohtia) jatkoi:
"... tämä kohta mainitaan usein viitatessa Saatanaan, ja samantapaisen ajatuksen ilmaisee Jeesus Luukkaassa 10:18, se ei ole sen alkuperäinen merkitys. Alkuperäinen merkitys löytyy Jesajan kohdassa 14:4, jossa sanotaan, että kun Israelille sen saatua takaisin asemansa: "sinä virität tämän pilkkalaulun Baabelin kuninkaasta...." Jae 12 on osa tätä pilkkalaulua. Tämä kohta viittaa alunperin maalliseen kuninkaaseen...
Kuinka sitten sekaannus käännöksessä on syntynyt? Heprealainen kohta kuuluu: "heleyl, ben shachar" mikä voidaan kääntää kirjaimellisesti 'loistava, aamunkoin poika'. Tämä fraasi viittaa, taaskin kirjaimellisesti, planeetta Venukseen, joka ilmestyy taivaalle aamutähtenä. Septuagintassa, raamatun kreikkalaisessa käännöksessä hepreasta 3. vuosisadalla ennen ajanlaskun alkua, se on käännetty sanalla "heosphoros" mikä myös merkitsee Venusta aamutähtenä.
Mistä käännös 'lucifer'? Tämä sana on peräisin Hieronymuksen latinankielisestä Vulgatasta. Erehtyikö Hieronymus? Ei suinkaan. Sen ajan latinassa 'lucifer' merkitsi Venusta aamutähtenä. Jesaja käyttää vertausta kirkkaasta valosta, vaikkakaan ei suurimmasta valosta, kuvaamaan Babylonian kuninkaan ilmeistä voimaa, joka sitten haaltui."
Niinpä Lusiferia ei pidetty Saatanana ennen kuin Hieronymuksen ajan jälkeen. Hieronymus ei erehtynyt. Myöhemmät kristityt (ja mormonit) yhdistivät Lusiferin Saatanaan.
Miksi tämä on ongelma kristityille? Kristityt uskovat nykyään yleisesti, että Saatana (tai Perkele tai Lucifer jonka he yhdistävät Saatanaan) on aina olemassaollut olento. Siksi he myös luulevat, että Vanhan Testamentin ‘profeetat' uskoivat tähän olentoon. Tuota Jesajan kirjoitusten kohtaa käytetään todisteena siitä (ja on sellaisena käytetty satoja vuosia). Kuten Elaine Pagels kuitenkin selittää, Saatanan käsite kehittyi vuosien saatossa, eivätkä raamatun varhaiset kirjoittajat uskoneet tai opettaneet sellaista oppia.
Ironista kyllä niiden kannalta, jotka uskovat 'Lusiferin' viittaavan Saatanaan, käytetään Jeesuksesta samaa nimikettä 2. Piet. 1:19, jossa kreikkalainen teksti käyttää täsmälleen samaa ilmaisua: 'phos-phoros', 'valonkantaja'. Tätä samaa termiä käyttää Jeesus itse myös Ilmestyskirjassa 22:16.
Miksi Lusifer on vielä suurempi ongelma mormoneille?
Mormonit väittävät, että muinaisen aikakirjan, Mormonin kirjan, kirjoitus aloitettiin noin v. 600 ennen Kristusta, ja he väittävät, että kirjoittaja tuolloin kopioi Jesajan alkuperäisiä sanoja. Kun Joseph Smith teeskenteli kääntävänsä muka 'muinaista aikakirjaa', hän sisällytti jakeen Lusiferista Mormonin kirjaan. Ilmiselvästi hän ei silloin kopioinut Jesajan omia sanoja. Hän kopioi tekstiä raamatun kuningas Jaakon käännösversiosta. Ongelma kasvaa yhä toisen MAP-kirkon pyhiä kirjoituksia sisältävän kirjan, Opin ja Liittojen kirjan myötä, kohdassa 76:26, siinä kun vahvistetaan kristittyjen väärä oppi Lusiferista Saatanana. Tämä vääristynyt oppi on levinnyt myös mormonien kolmanteen pyhien kirjoitusten kokoelmaan, Kallisarvoiseen Helmeen, missä kuvataan sotaa taivaassa — kohtaa, joka osittain perustuu Joseph Smithin väärään tulkintaan sanasta 'Lusifer', joka esiintyy ainoastaan Jesajassa.
John J. Robinson selittää teoksessaan A Pilgrim's Path, pp. 47-48:
"Lusifer esiintyy Vanhassa Testamentissa Jesajan luvussa 14 jakeessa 12, eikä missään muualla. "Kuinka olet taivaalta pudonnut, sinä kointähti, aamuruskon poika! Kuinka olet maahan syösty, sinä kansojen kukistaja!"
[Kuningas Jaakon raamatunversiossa lukee englanniksi "oi Lucifer" sanojen "sinä kointähti" kohdalla.]
Ensimmäinen ongelma on siinä, että Lucifer (Lusifer) on latinalainen nimi. Miten se löysi tiensä hepreankieliseen käsikirjoitukseen, joka on kirjoitettu ennen Rooman kielen syntyä? Saadakseni vastauksen kysyin neuvoa Cincinnatin Hebrew Union Collegen kirjastossa eräältä tutkijalta. Mikä heprealainen nimi annetaan Saatanalle tässä Jesajan kohdassa, joka kuvaa langennutta enkeliä josta tulee helvetin herra?
Vastaus oli yllätys. Alkuperäisessä heprealaisessa tekstissä ei Jesajan 14. luku kuvaakaan langennutta enkeliä, vaan lyötyä babylonialaista kuningasta, joka elinaikanaan oli vainonnut Israelin lapsia. Kohdassa ei mainita Saatanaa nimeltä eikä edes viitata häneen. Hepreankielen tuntija voi vain olettaa, että jotkut kristityt kirjurit olivat päättäneet haluavansa tarinasta jutun langenneesta enkelistä, oliosta jota ei edes mainita alkuperäisessä heprealaisessa tekstissä, ja jolle he olivat antaneet nimen 'Lucifer'.
Miksi Lucifer? Roomalaisessa tähtitieteessä Lucifer oli aamutähdelle annettu nimi (me tunnemme sen toisella roomalaisella nimellä, Venus). Aamutähti ilmestyy taivaalle juuri ennen päivänkoittoa tuoden sanoman auringonnoususta. Nimi tulee latinalaisesta ilmaisusta 'lucem ferre', kantaa valoa. Heprealaisessa tekstissä käytetty ilmaisu kuvasi Babylonian kuningasta Helalia, Shaharin poikaa. Se voidaan kääntää sanoilla 'päiväntähti, aamunkoiton poika'. Nimitys kutsuu esiin ylpeän kuninkaan puvun ja hovin kultaisen kimalluksen (paljolti samaan tapaan kuin Ranskan kuningas Ludvig XIV ansaitsi nimityksen Aurinkokuningas).
HieronymusNe oppineet, jotka ... Englannin kuningas Jaakko oikeutti kääntämään raamatun silloiseksi nykyenglanniksi, eivät käyttäneet alkuperäisiä heprealaisia tekstejä, vaan ... suurelta osin P. Hieronymuksen käännösversioita neljänneltä vuosisadalta. Hieronymus oli kääntänyt väärin heprealaisen vertauksen 'päiväntähti, aamunkoiton poika' Lusiferiksi, ja vuosisatojen saatossa tapahtui metamorfoosi. Lusiferista, aamunkoiton tähdestä, tuli tottelematon enkeli, joka heitettiin ulos taivaasta hallitsemaan helvettiä. Teologit, kirjoittajat ja runoilijat kutoivat myytin Syntiinlankeemuksen oppiin, ja nykyään kristinuskossa Lusifer on yhtä Saatanan, Perkeleen kanssa, ja — ironista kyllä — Pimeyden ruhtinaan kanssa.
Joten 'Lusifer' ei merkitse mitään muuta kuin aamutähden muinaista nimeä, valontuojaa. Se voi olla hämmentävää kristityille, jotka samaistavat Kristuksen itsensä aamutähteen, termi, jota usein käytetään keskeisenä teemana kristityissä saarnoissa. Jeesus vertaa itseään aamutähteen Ilmestyskirjassa 22:16: "Minä, Jeesus, lähetin enkelini todistamaan näitä teille seurakunnissa. Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa, se kirkas kointähti."
Sitten on niitä, jotka eivät lue pidemmälle kuin kuningas Jaakon versiota raamatusta, ja sanovat: "Lusifer on Saatana, niin sanoo Jumalan Sana"...
Henry Neufeld (kristitty joka setvii kiperiä raamatunkohtia) jatkoi:
"... tämä kohta mainitaan usein viitatessa Saatanaan, ja samantapaisen ajatuksen ilmaisee Jeesus Luukkaassa 10:18, se ei ole sen alkuperäinen merkitys. Alkuperäinen merkitys löytyy Jesajan kohdassa 14:4, jossa sanotaan, että kun Israelille sen saatua takaisin asemansa: "sinä virität tämän pilkkalaulun Baabelin kuninkaasta...." Jae 12 on osa tätä pilkkalaulua. Tämä kohta viittaa alunperin maalliseen kuninkaaseen...
Kuinka sitten sekaannus käännöksessä on syntynyt? Heprealainen kohta kuuluu: "heleyl, ben shachar" mikä voidaan kääntää kirjaimellisesti 'loistava, aamunkoin poika'. Tämä fraasi viittaa, taaskin kirjaimellisesti, planeetta Venukseen, joka ilmestyy taivaalle aamutähtenä. Septuagintassa, raamatun kreikkalaisessa käännöksessä hepreasta 3. vuosisadalla ennen ajanlaskun alkua, se on käännetty sanalla "heosphoros" mikä myös merkitsee Venusta aamutähtenä.
Mistä käännös 'lucifer'? Tämä sana on peräisin Hieronymuksen latinankielisestä Vulgatasta. Erehtyikö Hieronymus? Ei suinkaan. Sen ajan latinassa 'lucifer' merkitsi Venusta aamutähtenä. Jesaja käyttää vertausta kirkkaasta valosta, vaikkakaan ei suurimmasta valosta, kuvaamaan Babylonian kuninkaan ilmeistä voimaa, joka sitten haaltui."
Niinpä Lusiferia ei pidetty Saatanana ennen kuin Hieronymuksen ajan jälkeen. Hieronymus ei erehtynyt. Myöhemmät kristityt (ja mormonit) yhdistivät Lusiferin Saatanaan.
Miksi tämä on ongelma kristityille? Kristityt uskovat nykyään yleisesti, että Saatana (tai Perkele tai Lucifer jonka he yhdistävät Saatanaan) on aina olemassaollut olento. Siksi he myös luulevat, että Vanhan Testamentin ‘profeetat' uskoivat tähän olentoon. Tuota Jesajan kirjoitusten kohtaa käytetään todisteena siitä (ja on sellaisena käytetty satoja vuosia). Kuten Elaine Pagels kuitenkin selittää, Saatanan käsite kehittyi vuosien saatossa, eivätkä raamatun varhaiset kirjoittajat uskoneet tai opettaneet sellaista oppia.
Ironista kyllä niiden kannalta, jotka uskovat 'Lusiferin' viittaavan Saatanaan, käytetään Jeesuksesta samaa nimikettä 2. Piet. 1:19, jossa kreikkalainen teksti käyttää täsmälleen samaa ilmaisua: 'phos-phoros', 'valonkantaja'. Tätä samaa termiä käyttää Jeesus itse myös Ilmestyskirjassa 22:16.
Miksi Lusifer on vielä suurempi ongelma mormoneille?
Mormonit väittävät, että muinaisen aikakirjan, Mormonin kirjan, kirjoitus aloitettiin noin v. 600 ennen Kristusta, ja he väittävät, että kirjoittaja tuolloin kopioi Jesajan alkuperäisiä sanoja. Kun Joseph Smith teeskenteli kääntävänsä muka 'muinaista aikakirjaa', hän sisällytti jakeen Lusiferista Mormonin kirjaan. Ilmiselvästi hän ei silloin kopioinut Jesajan omia sanoja. Hän kopioi tekstiä raamatun kuningas Jaakon käännösversiosta. Ongelma kasvaa yhä toisen MAP-kirkon pyhiä kirjoituksia sisältävän kirjan, Opin ja Liittojen kirjan myötä, kohdassa 76:26, siinä kun vahvistetaan kristittyjen väärä oppi Lusiferista Saatanana. Tämä vääristynyt oppi on levinnyt myös mormonien kolmanteen pyhien kirjoitusten kokoelmaan, Kallisarvoiseen Helmeen, missä kuvataan sotaa taivaassa — kohtaa, joka osittain perustuu Joseph Smithin väärään tulkintaan sanasta 'Lusifer', joka esiintyy ainoastaan Jesajassa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
vertauskuvallisesti eri tapahtumia. Niinpä Babylonin kuningasta on aivan hyvin voitu käyttää vertauskuvana Saatanasta. Mitä käännöksiin tulee, niin niissä käännetään ajatuksia, ei sanoja. On nähtävä sanojen merkityksiin. Tällaista on hengellinen tutkiminen. Se ei ole käsiteanalyysiä.
kuningas Jaakon raamatunkäännöksestä, olisi mielenkiintoista tietää, onko MK:ssa mitään J.Smithin omia oivalluksia.
"Mormonit väittävät, että muinaisen aikakirjan, Mormonin kirjan, kirjoitus aloitettiin noin v. 600 ennen Kristusta, ja he väittävät, että kirjoittaja tuolloin kopioi Jesajan alkuperäisiä sanoja. Kun Joseph Smith teeskenteli kääntävänsä muka 'muinaista aikakirjaa', hän sisällytti jakeen Lusiferista Mormonin kirjaan. Ilmiselvästi hän ei silloin kopioinut Jesajan omia sanoja. Hän kopioi tekstiä raamatun kuningas Jaakon käännösversiosta. Ongelma kasvaa yhä toisen MAP-kirkon pyhiä kirjoituksia sisältävän kirjan, Opin ja Liittojen kirjan myötä, kohdassa 76:26, siinä kun vahvistetaan kristittyjen väärä oppi Lusiferista Saatanana."
on latinaa ja latinan kieltä ei ollut olemassakaan, kun Jesaja on juttunsa kirjoittanut.
ajatuksia eikä sanoja. Silloin, kun joku asia oli jo sanottu Raamatussa, hän käytti niitä sananmuotoja ja sanoja. Ei sisältö siitä muutu ja sehän on tärkeintä, vai mitä?
Mutta Joseph Smith oli...
Miksi JS ei olisi saanut tukeutua ko. kohtaan Jesajassa???
Tuo kohta nimittäin ei aiheuta yhtään minkäänlaista ongelmaa mormonien keskuudessa, ei opillisesti eikä mitenkään muuten.
Se että siellä olisi ongelma (mormoneille) on tuon alkuperäisen jutun kirjoittajan omaa kuvitelmaa Ja sitä kuvitelmaa sitten n kappaletta mainitsemattomia ihmisiä levittelee totuutena ....
Etiopialaisessa Eenokin kirjassa käytetään Paho-
laisesta (Luciferista?)ennen vedenpaisumusta nimeä Semiaza.
vie MK:lta pohjan pois:" Mormonit väittävät, että muinaisen aikakirjan, Mormonin kirjan, kirjoitus aloitettiin noin v. 600 ennen Kristusta, ja he väittävät, että kirjoittaja tuolloin kopioi Jesajan alkuperäisiä sanoja." Tapani ja Zappa teokraattinen
totuus teidän kahden kynästä on erittäin muuneltua totuutta.
Mormonin kirja – Raamattuun verrattava pyhä kirja. Se sisältää muinaisten profeettojen kirjoituksia. Yksi heistä, Lehi, asui Jerusalemissa noin 600 eKr. Jumalan käskystä Lehi vei pienen ihmisryhmän Amerikan mantereelle. Siellä heistä tuli suuri kansakunta, jonka keskuudessa oli profeettoja. Mormonin kirja on kokoelma tämän sivilisaation profeettojen ja johtajien kirjoituksia. Näistä muinaisista profeetoista viimeisiä oli Mormon, jonka mukaan kirja on saanut nimensä. Mormonin kirjan pääsanoma – sen lisäksi että se kertoo tästä kansasta ja sen profeetoista – liittyy Jeesuksen Kristuksen palvelutyöhön, Hänen käyntiinsä Amerikassa asuvien ihmisten luona ylösnousemuksensa jälkeen ja Hänen opetuksiinsa. Yhdessä Raamatun kanssa Mormonin kirja todistaa, että Jeesus Kristus todella eli ja että Hän on Jumalan Poika ja koko ihmiskunnan Lunastaja.
Kuka koskaan on sanonut että Mormonin Kirja on täydellinen?
Se on nimittäin juuri tuo perusoletus jonka sinäkin siis olet tehnyt ja joka sii son väärä oletus.
Tiedätkö miten käännösprosessi meni?
Jo sen perurusteella voidaan sanoa että tuossa olisi virhe.
Mutta kuten Tapanikin on todennut se mitä ko. kohdassa kuvataan " vertauskuvallisesti eri tapahtumia. Niinpä Babylonin kuningasta on aivan hyvin voitu käyttää vertauskuvana Saatanasta."
Aivan normaalia Raaamtun tekstiä.
Siitä voidaankin sitten kiistellä maailan tappiin että miksi Raamatusa käytettiin sanaaa "Lucifer", mutta se ei oikeastaan muuta mitään. Ja miksi?
- Alkuperäisessä tekstissä siis puhuttiin lyödystä Babylonian kuninkaasta joka vainosi Israelin lapsia.
-Hieronymus käytti (käänsi...) tuolle kunkaalle nimeksi Lucifer.
Selvää tähän asti?
Nyt jos katsomme Raaamttua niin kirjahan on täynnä vertauskuvia. Mitään ongelmaa siis ei ole.
Joseph Smith kääntäessään Mormonin Kirjasta tätä kohtaa, käytti luonnollisesti tuntemaansa kohtaa Raaamatusta... Ei mistään sen ihmeellisemmasta asiata ole kysymys...
Se että: "Hieronymus oli kääntänyt väärin heprealaisen vertauksen 'päiväntähti, aamunkoiton poika' Lusiferiksi, ja vuosisatojen saatossa tapahtui metamorfoosi. Lusiferista, aamunkoiton tähdestä, tuli tottelematon enkeli, joka heitettiin ulos taivaasta hallitsemaan helvettiä. Teologit, kirjoittajat ja runoilijat kutoivat myytin Syntiinlankeemuksen oppiin, ja nykyään kristinuskossa Lusifer on yhtä Saatanan, Perkeleen kanssa, ja — ironista kyllä — Pimeyden ruhtinaan kanssa."
Tutkijat saavat olla Paholaisen alkuperästä ihan mitä mieltä tahansa...
eli kysymykseeni : "Eli onko Paholaista ollenkaan olemassa ja jos on niin mistä tänne tullut?"
Kaipaisin nyt vastausta, ainkain "Lucifer":ilta, joka siis on (lienee????) tutkinut tätä asiaa...
... monta kertaa kirkossa sellaisen lauseen, että "Mormoni kirja on täydellisin kirja maan päällä". Voisiko lauseen lähde olla itse Joseph Smith? Oletko sinä kuullut tätä lausetta?
kehua kirjaa. Ei kai sitä kukaan muuten lukisi, jos sittenkään. Pettymys on sitten valtava, jos erehtyy uskomaan tuon.
Niin paljon taas joudutaan selittämään, että panee epäilemään.
Oikein hyvä periaate elämässä on myöntää heti ja kiertelemättä, jos on väärässä. Selittäminen vain pahentaa ja mutkistaa asioita entisestään.
Ainakaan tässä kohdassa siis Smithin "käännös" ei voi olla oikea, koska hän "kääntää" sitä, mitä ei ole olemassa.
"Niin paljon taas joudutaan selittämään, että panee epäilemään. "
Ei vaan kysysmään että missä se ongelma ihan oikeasti on.
Vaihtoehtoisia tulkintoja löytyy kasapäin, varsinkin kun kysessä on Raamattu.
"Oikein hyvä periaate elämässä on myöntää heti ja kiertelemättä, jos on väärässä."
Se että on eri mieltä asiassa ei tarkoita sitä että on väärässä.
"Selittäminen vain pahentaa ja mutkistaa asioita entisestään. "
Niin, kjos kysessä on asia josta voidaan tarkasti sanoa että on olemassa "oikea" ja "väärä"... Ei vain tulkintaa asioista...
'Ainakaan tässä kohdassa siis Smithin "käännös" ei voi olla oikea, koska hän "kääntää" sitä, mitä ei ole olemassa.'
Tämäkö se on? Ok, Smithin käännös on väärä, tiedämme että JS ei ollut täydellinen, MK ei ole täydellinen... Mikä siis on johtopäätös? Ei ainakaan se että JS/MK tai Kirkko ei olisi totta... Joten mitään ongelmaa ei ole ;-)
Ei ole sama kuin "täydellinen kirja"...
Eli Täydellisinkin kirja voi sisältää virheitä...
;-)
täydellisin täydellinen
Oletatko että Mormonin Kirja on täydellinen?
ja ksyysmys:
"Miksi tämä on ongelma kristityille? ... että Saatana (tai Perkele tai Lucifer jonka he yhdistävät Saatanaan) on aina olemassaollut olento. ... Kuten Elaine Pagels kuitenkin selittää, Saatanan käsite kehittyi vuosien saatossa, eivätkä raamatun varhaiset kirjoittajat uskoneet tai opettaneet sellaista oppia. "
Eli onko Paholaista ollenkaan olemassa ja jos on niin mistä tänne tullut?
seikäperäisestä selvityksestä, jossa itse kumoat väiteet että sana Lusfer olisi käännösvirhe!
Mainitset että hepreakielisessä alkuteksissä nimen Lusiferin paikalla on "päivantähti,aamukoiton poika", joka tarkoitaisi Venusta kuten latinakielisessä tekstissä Lucifer. Joten siinä suhteessa ei ole ongelmia.
Mitä tulee Babylonin kuninkaaseen, niin onko tullut mieleen, että maailmaa käytettään pyhissä kirjoituksissa toisinaan vertauskuvallista nimitystä "Babylon". Esimerkiksi Uudessa Testamentissa Roomasta käytetään samaa nimeä. Joten kun Jes.14:12 puhutaan Babylonin ruhtiinaasta, vertauskuvallisesti pahan maailman valtiaasta.
On totta että Ilmestyskirja käyttää Kristuksesta nimeä "Kointähti". Se on oikein, koska Kristus on maailman valo joka johtaa meidät Jumalan luo.