Takahuoneen tahraisella sohvalla röhnöttää kaksi nuorta miestä. Pohjanmaalaisen Heavy bändin U.P.I.A.:n eli Ultimate Pain In the Ass:n keikka on juuri aluillaan. Bändin solisti ja basisti avaavat keskikaljat ja hengittävät pinnallisesti piukoissa nahkavetimissään. Toimittaja istahtaa vastapäätä ja ottaa lehtiönsä esille.
-No niin, jos ihan näin alkuun voisitte kertoa hiukan näistä taiteilijanimistänne, toimittaja aloittaa.
-Joo..no.. tää meidän basistihan on oikeesti Jouni Liimatainen, selittää solisti suhauttaen ässää muodikkaasti,
-niin siitä sitten se Johnny Glue-man. Tai mehän ite sanotaan sitä ”Airfixiksi” sen harrastuksen takia.
-Jees..rock’n’roll..toteaa Johnny luomet puolitangossa ja ottaa huikkaa. Solisti jatkaa.
-Ja mähän olin Mika Virtanen.. ni ajattelin että Mike Ampeeri, niinku virran yksikkö. Vaan toi meidän manakeri perkele on ärrä vikanen ja kun se kerto nimemme painoon keikkajulistetta varten, niin Ampeerista tuli Amppeli. Se ei kyllä oo niin rock. Tai.. ehkä just kun se ei oo niin se on, aprikoi Mike sanoja painottaen ja on valaistumaisillaan.
-Kyllä kyllä, toimittaja nyökkäilee leukapartaansa sukien ja koittaa ymmärtää.
-Sanoituksenne ovat myös varsin..eh.. haastavia, jollen sanoisi raadollisia, toimittaja utelee.
-Ai kui?, Johnny örähtää ja siirtää jalkojaan. Saappaiden kannukset repivät sohvan verhoilua.
-No esimerkiksi tämä, sanoo toimittaja ja lausuu: Löysin sopastani kaskaan/ upotin sen syvälle paskaan/ vähänks ehkä yrjö lentää/ syntymän tuska, voi sentään!
-Toi on paska biisi.., lausuu solisti Mike.
-Sitähän minäkin itsekseni.., toimittaja tuumii puoliääneen.
-Eiku biisin nimi on ”Paska”, Mike keskeyttää.
-Jaa.. niin niin, toimittaja myötäilee kulmat kurtussa.
-Se kuvaa niinku sitä, että jos laittaa siemenen paskaan, niin vaikka se on jätettä, niin se synnyttää elämää, selittää Mike Amppeli ja viskoo hiuksia pois naamaltaan.
-Mutta.. että..kaskas? Mites se nyt itäisi?
-Emmä tiiä.., mut se rimmaa paskan kaa, Mike toteaa poistaen kokkareen nenäkorustaan.
- Just.
-Bändinne alkutaipaleella oli myös iso tragedia. Voisitteko kertoa hiukan siitä, toimittaja kysyy nojaten polviinsa.
-Joo, vakavoituu Mike, -Oltiin kuvaamassa vähä niinku musiikkivideoo Seinäjoen lähellä yhellä pellolla. Oltiin bändin kaa maassa pyöräkuormaajan kauhassa paitsi meidän kitaristi Kyösti, siis Günther. Se seiso kuormaajan katolla skepansa kaa ja moshas niin perkeleesti. Heinäsuovat palaa ja muutenki tosi rock meininki. Güntherin letti viuhuu ylös alas ja eikös perkele voimajohto siinä yläpuolella. Semmonen tussaus vaan kävi ku valokaari pomppas.
-Ei siitä jääny ku neljä kiloo metallikoruja, Johnny toteaa lasittunein silmin ja viittaa lippaaseen pöydällä.-Kyntterii ei jätetä ikinä, hän jatkaa.
-Mut saatiin kaikki nauhalle, Mike piristyy.
-Miten ihminen voi sillä tavoin vaan kadota, toimittaja ihmettelee.
-Sitähä mekin vähän kelattiin, vaikka olihan se kova tenuttaa. Ehkä sen solut vaan räjähti? Tää rock pisnes on ihan kato oma maailmansa, Mike kertoo mustaksi rajattuja silmiään siristäen.
-Niinhän se kyllä on.. No, nyt teidän kahden keikan kiertueenne on saamassa huipennuksensa ja toivotan teille oikein hyvää keikkaa, toimittaja sanoo hymyillen väkinäisesti ja ojentaa kättään. Mike ja Johnny ottavat huikan eivätkä liikahdakaan. Toimittaja kävelee hämillään ulos.
-Kolme minsaa!, huutaa mies oviaukosta. Mike ja Johnny nousevat, sammuttavat kitaristin pleikkarin ja herättävät rumpalin joka on tunkenut palikat sieraimiinsa. Remmi könyää horjuen kohti lavaa. ”Rock’n’roll” ja ”U.P.I.A. Rules” huudot kaikuvat betonisista seinistä poikien virittäytyessä tunnelmaan. Monikymmenpäinen yleisö mylvii artistien asettuessa paikoilleen. Mike Amppelin hiuspehkoon on takertunut korkinavaaja, mutta se ei solistia haittaa.
-Vii lav juu, Forssa!, Mike vetää särkevällä falsetilla, bändi räväyttää infernaalisen soinnun ja yleisömeri ulvoo. Rock’n’Roll!
-No niin, jos ihan näin alkuun voisitte kertoa hiukan näistä taiteilijanimistänne, toimittaja aloittaa.
-Joo..no.. tää meidän basistihan on oikeesti Jouni Liimatainen, selittää solisti suhauttaen ässää muodikkaasti,
-niin siitä sitten se Johnny Glue-man. Tai mehän ite sanotaan sitä ”Airfixiksi” sen harrastuksen takia.
-Jees..rock’n’roll..toteaa Johnny luomet puolitangossa ja ottaa huikkaa. Solisti jatkaa.
-Ja mähän olin Mika Virtanen.. ni ajattelin että Mike Ampeeri, niinku virran yksikkö. Vaan toi meidän manakeri perkele on ärrä vikanen ja kun se kerto nimemme painoon keikkajulistetta varten, niin Ampeerista tuli Amppeli. Se ei kyllä oo niin rock. Tai.. ehkä just kun se ei oo niin se on, aprikoi Mike sanoja painottaen ja on valaistumaisillaan.
-Kyllä kyllä, toimittaja nyökkäilee leukapartaansa sukien ja koittaa ymmärtää.
-Sanoituksenne ovat myös varsin..eh.. haastavia, jollen sanoisi raadollisia, toimittaja utelee.
-Ai kui?, Johnny örähtää ja siirtää jalkojaan. Saappaiden kannukset repivät sohvan verhoilua.
-No esimerkiksi tämä, sanoo toimittaja ja lausuu: Löysin sopastani kaskaan/ upotin sen syvälle paskaan/ vähänks ehkä yrjö lentää/ syntymän tuska, voi sentään!
-Toi on paska biisi.., lausuu solisti Mike.
-Sitähän minäkin itsekseni.., toimittaja tuumii puoliääneen.
-Eiku biisin nimi on ”Paska”, Mike keskeyttää.
-Jaa.. niin niin, toimittaja myötäilee kulmat kurtussa.
-Se kuvaa niinku sitä, että jos laittaa siemenen paskaan, niin vaikka se on jätettä, niin se synnyttää elämää, selittää Mike Amppeli ja viskoo hiuksia pois naamaltaan.
-Mutta.. että..kaskas? Mites se nyt itäisi?
-Emmä tiiä.., mut se rimmaa paskan kaa, Mike toteaa poistaen kokkareen nenäkorustaan.
- Just.
-Bändinne alkutaipaleella oli myös iso tragedia. Voisitteko kertoa hiukan siitä, toimittaja kysyy nojaten polviinsa.
-Joo, vakavoituu Mike, -Oltiin kuvaamassa vähä niinku musiikkivideoo Seinäjoen lähellä yhellä pellolla. Oltiin bändin kaa maassa pyöräkuormaajan kauhassa paitsi meidän kitaristi Kyösti, siis Günther. Se seiso kuormaajan katolla skepansa kaa ja moshas niin perkeleesti. Heinäsuovat palaa ja muutenki tosi rock meininki. Güntherin letti viuhuu ylös alas ja eikös perkele voimajohto siinä yläpuolella. Semmonen tussaus vaan kävi ku valokaari pomppas.
-Ei siitä jääny ku neljä kiloo metallikoruja, Johnny toteaa lasittunein silmin ja viittaa lippaaseen pöydällä.-Kyntterii ei jätetä ikinä, hän jatkaa.
-Mut saatiin kaikki nauhalle, Mike piristyy.
-Miten ihminen voi sillä tavoin vaan kadota, toimittaja ihmettelee.
-Sitähä mekin vähän kelattiin, vaikka olihan se kova tenuttaa. Ehkä sen solut vaan räjähti? Tää rock pisnes on ihan kato oma maailmansa, Mike kertoo mustaksi rajattuja silmiään siristäen.
-Niinhän se kyllä on.. No, nyt teidän kahden keikan kiertueenne on saamassa huipennuksensa ja toivotan teille oikein hyvää keikkaa, toimittaja sanoo hymyillen väkinäisesti ja ojentaa kättään. Mike ja Johnny ottavat huikan eivätkä liikahdakaan. Toimittaja kävelee hämillään ulos.
-Kolme minsaa!, huutaa mies oviaukosta. Mike ja Johnny nousevat, sammuttavat kitaristin pleikkarin ja herättävät rumpalin joka on tunkenut palikat sieraimiinsa. Remmi könyää horjuen kohti lavaa. ”Rock’n’roll” ja ”U.P.I.A. Rules” huudot kaikuvat betonisista seinistä poikien virittäytyessä tunnelmaan. Monikymmenpäinen yleisö mylvii artistien asettuessa paikoilleen. Mike Amppelin hiuspehkoon on takertunut korkinavaaja, mutta se ei solistia haittaa.
-Vii lav juu, Forssa!, Mike vetää särkevällä falsetilla, bändi räväyttää infernaalisen soinnun ja yleisömeri ulvoo. Rock’n’Roll!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Voi hel-tti! Pakko kaivaa illalla Spinal Tap esiin ja katsoa se ykskytämontakymmenennen kerran.
*moshaa huolella*
sinullekin. Eikö olutkin ROCK tarina;)))))
Mää tunnen Kyntterin veljen :)
Nyt kun leffan mainitsit, niin Spinal Tap taisi minunkin mieleni perukoilla kummitella, kun tuota naputtelin.
Muuten, leffassa ne horoskooppi esiintymisasut olivat aika rock. Jäivät vaan ehdotusasteelle, kun Nigel sattui olemaan Oinas.. Ei oikein tykännyt olla vuohi.;)
...naurusta ;))))))))))))))))
Niin somasti dualismiakin mukana;))
tosi pohojalaanen meiniki, veli Max;))))))))
pelastit ruttunokkaisen päiväni, kiitos. ;))
..tässähän nyt *VALAISTUI* silmänräP*Päykksessä ja sai huikeita *Kiksejä*
----pyrkii rullautumaan kondikseen kippurassa naurettuaan**'
---tiitti, tiitti...ja kiitti=DDD
Tätä juttua ei voi kiitoskommentoimatta ohittaa. Kiitos! Nupit kaakkoon!
kaakkoa. Se vahvistaa Jaakko Vaakkoa.
ja taasen..
Hatsiii Hatsii aivastus ja aivastuksen vaivastus...
K.Kunnaan sanoja tapaillen;))
ps. olen pakannut jo monta marjaa;)
Mäks suokoon anteeksi että hänen ansiokkaan kirjoituksensa alla näin räimme ja vaihdamme marjakuulumisia. Miljoona niitä varmaan on siellä laatikoissa. Hieno homma!
Nyt on kynittävä. Raahaudun tuohon laskentapaikalle...
Ahkeruutta sinne, cu! *smack*
Kirjoitusteni alla saa lätistä mitä tykkää, anteeksi pyynnöt ym eivät ole tarpeen. Sehän jo hienoa, että jotain lätistään!
Jos miljoonilla meinasit, että olisi kirjoituksia valmiina laatikossa, täytynee oikaista. Ainuttakaan ei kirjoitettuna ole, vaan sitä vartenhan tuo pääkoppa on olemassa, että sieltä niitä voi nyhtää kun tarvetta tulee. Ja äsken tuli tarve kirjoittaa jotain tuollaista, seuraavalla kerralla.. no, mistä minä sen tietäisin.=)
Miljoona tarkoitti noita vesirotan marjoja mutta paljon olet sinäkin kirjoittanut.
Kävin katsomassa arkistoimiasi kirjoituksia, pitää lukea ne kaikki jahka tässä sopivaa aikaa tulee.
Jäin vielä miettimään tuota kirjoitustasi. Siihän on rock rosoisena ja heavynä tekstinä,,,miten esim Päätalo olisi kuvannut tuon saman episodin? Varmaan kirjan verran verkkaista maalailua...huh...tai yksitoistaosainen UPIA-sarja...huhhuh!
Nyt tuo kirjoitus oli biisinmittainen jyräys!
Ja Güntherin lähtö oli myös vaikuttava.
Pojilla oli tekemisen maku ja aukoton logiikka.