Olen lukenut tässä teidän viestejänne leikkauksista. Erilaisia kokemuksia ja kohtaloita. Vaikken haluaisikaan itseäni leikattavan, en tuomitse ketään. Nyt kysyisin vain ihan uteliaisuuttani teiltä, joille joku operaatio on tehty, miten tämä henkinen puoli myöhemmin. Onko kukaan katunut? Onko elämä onnellisempaa? Parempaa? Kertokaa ihan mitä vaan. Kysyn sen takia että täällä on pääasiassa pitäydytty vaan fyysisestä puolesta toipumiseen yms. Huom. vielä kerran että olen ihan vaan vilpittömästi utelias. Ei mitään taka-ajatuksia.
Entä leikkauksen jälkeen
minä itse
71008
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
eihän sinua kommenttisi mukaan pitäisi kiinnostaa. Uteliaisuuttasi kyselet asioita jotka eivät kiinnosta. Mitähän kysyisin sinulta. Ihan noin vaan huvikseni...
Ymmärsit väärin. Kyllä minua kiinnostaa tietää koska täällä palstalla ei siitä ei ole puhuttu. En ainakaan ole huomannut. Minua ei vaan kiinnosta leikkauttaa itseäni. En halua että kukaan luulee että yritän tällä provoilla jotakin tai tuomita mitään. Haluan tietää senkin takia että kun täällä ei kerrota "leikkauksen jälkeisestä elämästä" mitään muuta kuin ne fyysiset paranemiset. Ehkä siitä olisi apua niillekkin jotka jahkailevat näiden asioiden parissa.
jos sinua ei kiinnosta leikkauttaa itseäsi niin miksi käyt näillä sivuilla. Itse ainakin käyn niillä sivuilla, jotka koskee itseäni. Mutta jos haluat tietää en ole katunut leikkaustani.
Selvennän vielä ennenkuin lakkaan häiritsemästä teitä. Ensiksi en harkitse leikkausta koska olen tähän ikään (40 v.) tullut sinuksi omien vikojeni kanssa. Tottakai minäkin joskus irvistän omalle peilikuvalleni kuten jokainen meistä. Luen näitä juttuja näillä sivuilla koska olen halunnut lukea kokemuksia (hyviä ja huonoja) muustakin kuin arvista, turvotuksista yms.
Minun nuoruudessani ei leikkauksista puhuttu, jos joku niissä olisi käynyt. Ajattelin että nyt on ajat toiset ja keskustelu avoimempaa mutta ei tainnut ollakkaan vastauksista päätellen. Ja kuten sanoin aikaisemmin, ajattelin että siitä olisi hyötyä myös muille jotka vasta harkitsevat leikkausta.
Televisiossa näytetään vain joko näitä muodonmuutos ohjelmia joissa kaikki on niin onnellista sen jälkeen. (Pakkohan heidän on kehua kun ovat ilmaiset leikkaukset saaneet). Tai sitten kauhutarinoita epäonnistuneista leikkauksista, komplikaatioista yms. Tai kauniista naisista joille ei mikään riitä, leikkauksia leikkauksien perään. Olisin halunnut kuulla vain ihan tavallisia kokemuksia tavallisilta ihmisiltä.
Tuntuu vaan niin oudolta että korostat ettei sinua kiinnosta leikkauttaa itseäsi ja kuitenkin tunnut olevan kovin kiinnostunut aiheesta? No voin kertoa että olen itsekin 39 vuotias, siis vain vuoden nuorempi kuin sinä. Enkä minä koe olevani vanha. Koen itseni senverran nuoreksi etten halua tyhjiä rintapussukoita, vaan korjauttaa ne imetysten jälkeen nuorekkaan kroppani kanssa samalle tasolle. Kun aloin käydä näillä sivuilla, oli minulla tietenkin juuri halu tietää näistä asioista selvitelläkseni asioita. Ehkä sinullakin piilee ajatus että jospa kuulisit hyviä tarinoita leikkauksen jälkeen niin ehkäpä sinäkin? No jokatapauksessa tokihan näillä sivuilla saa käydä mutta eihän sun tarvi selitellä ettet ole mitenkään kiinnostunut...
...kokemus. Ikää 50 ja olemukseltani oon kovin nuorekas. Joidenkin mielestä pitäisi tyylin muuttua tässä vaiheessa jo täti-tyyliksi, mutta näin rock-henkiseltä ihmiseltä se ei nyt vaan luonnistu!
No joo, vaikka kroppa olikin ihan kunnossa,kiitos liikunnan ja punttisalin, niin kasvojenkohotus oli ihan paikallaan...samalla siinä kohosi itsetuntokin huimasti!
Tietysti olen miettinyt, millaisen esimerkin annan esim. lapsilleni. Mutta maailma muuttuu koko ajan ja luulenpa että heidän ollessaan tässä iässä tälläinenkin toimenpide on "jokapäiväinen". Sillä niinkuin totesit, minunkaan nuoruudessani ei edes lehdissä asiasta kirjoiteltu. Ja silti tälläisiä leikkauksia on tehty jo yli sadan vuoden ajan!...ainakin!
Vielä nykyäänkään kauneusleikkauksista ei (euroopassa) julkisesti puhuta. Yleinen mielipide ei sitä vielä "suvaitse", ja onhan se "turhamaisuutta",ei siitä mihinkään pääse!
Vaan sitä turhamaisuuttakin on niin monenlaista; toiset ostaa kalliita autoja, toiset laittaa rahaa ulkomaanmatkoihin, toiset "naama"remonttiin...ei se sen kummenpaa ole! Joten jos joskus alat tosissaan harkita asiaa omalla kohdallasi, voin iloisesti suositella!
Tähänkö on maailma mennyt?!