".......
Ajatelkaamme, että olemme matkanneet raketilla 1.200 000 km (neljä valosekuntia) Pohjoisnavan yläpuolelle suoraan Pohjantähteä kohti. Nyt näkisimme Auringon mustassa avaruudessa liekehtivänä tulipallona. Näkisimme puolikuun, kooltaan kolmasosa nykyisestä. Näkisimme auringon puoleisen osan maapallosta. Kooltaan neljä kertaa kuuta suurempana. Yötä ja päivää ei enää olisi ja lukuun ottamatta maan verkkaista liikettä akselinsa ympäri ja kuun hiljaista vaellusta maan ympäri, mikään ei ilmaisisi meille ajan kulumista. Ei yön ja päivän vaihteluita, ei viikkoja, ei kuukausia eikä edes vuosien vaihteluita. "Yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin eilinen päivä". Tämän lisäksi näkisimme miljoonat mustassa avaruudessa vakaana paikallaan säteilevät tähdet. Mutta. Nämä tähdet säteilisivät joka puolella. Sivuillamme. Edessämme ja takanamme. Päämme päällä, mutta myös jalkojemme alla. Ja tässä tilanteessa joutuisimme kysymään: Missä on Jumalan taivas? Jumalaa, enempää kuin hänen taivastakaan emme avaruudesta tule koskaan löytämään. Emme Allahia emmekä edes Jehovaa. Emme Muhammedia emmekä Jeesusta. Sillä yksinkertaisesti näitä ei tähtitarhoissa tai tähtien tuolla puolen ole.
Saadaksemme vielä totuudenmukaisemman kuvan maailmankaikkeuden mittasuhteista, meidän on syytä tarkastella lyhyesti tähtien etäisyyksiä ja aikaa, jonka valo ja radioaallot kunkin tähden saavuttamisen tarvitsevat.
Otavan tähtikuvio on meille kaikille tuttu. Otavan keskimmäinen tähti, Mexrez, on meistä 63 valovuoden päässä. (Yksi valovuosi on vuodessa olevien sekuntien määrä kerrottuna 300 000 km). Pohjantähteen meiltä on matkaa 680 valovuotta. Orionin tähtikuvion oikeanpuoleiseen tähteen, Mintaka, matkaa 1500 valovuotta. Linnunratamme keskustaan meiltä on matkaa 27 000 valovuotta ja lähimmälle linnunradalle, Andrometan galaksi, matkaa on jo 2 miljoonaa valovuotta. Tämän lisäksi maailmankaikkeudessa on tuhansia muita linnunratoja, ja aina kun uusi ja tehokkaampi kaukoputki rakennetaan, näitä linnunratoja löydetään lisää ja näiden etäisyydet meistä ovat jo miljardeissa valovuosissa.
Siihen, onko maailmankaikkeudessa elämää maan ulkopuolella, emme koskaan tule saamaan vastausta. Ja jos onkin, niin yhteydenpito heidän kanssaan on täysin mahdotonta. Jos ajatellaan, että Otavan keskimmäisen tähden ympärillä pyörii planeetta, jolla on meidän kaltaisia ihmisiä, niin radioyhteyden pitämiseen heidän kanssaan yhden ihmisen ikä ei riittäisi. Ajatelkaamme, että ottaisimme heihin radioyhteyden: "Terve, pojat. Mitä kuuluu?" Ja jos he heti vastaisivat sanomamme kuultuaan, niin 126 vuoden kuluttua radiostamme kuuluisi: "Terve vaan. Hyvää kuuluu". Vastauksen saaminen radiotiedusteluumme veisi siis aikaa 126 vuotta. Pohjantähden läheisyydestä saisimme odottaa vastausta jo 1360 vuotta ja Orionin Mintaka-tähden läheisyydestä 3000 vuotta. Ja lähimmältä linnunradalta saisimme odottaa vastausta peräti 4 miljoonaa vuotta.........."
http://www.aretalogia.com/pragmatiikka/pragmatiikka.5.htm
Ajatelkaamme, että olemme matkanneet raketilla 1.200 000 km (neljä valosekuntia) Pohjoisnavan yläpuolelle suoraan Pohjantähteä kohti. Nyt näkisimme Auringon mustassa avaruudessa liekehtivänä tulipallona. Näkisimme puolikuun, kooltaan kolmasosa nykyisestä. Näkisimme auringon puoleisen osan maapallosta. Kooltaan neljä kertaa kuuta suurempana. Yötä ja päivää ei enää olisi ja lukuun ottamatta maan verkkaista liikettä akselinsa ympäri ja kuun hiljaista vaellusta maan ympäri, mikään ei ilmaisisi meille ajan kulumista. Ei yön ja päivän vaihteluita, ei viikkoja, ei kuukausia eikä edes vuosien vaihteluita. "Yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin eilinen päivä". Tämän lisäksi näkisimme miljoonat mustassa avaruudessa vakaana paikallaan säteilevät tähdet. Mutta. Nämä tähdet säteilisivät joka puolella. Sivuillamme. Edessämme ja takanamme. Päämme päällä, mutta myös jalkojemme alla. Ja tässä tilanteessa joutuisimme kysymään: Missä on Jumalan taivas? Jumalaa, enempää kuin hänen taivastakaan emme avaruudesta tule koskaan löytämään. Emme Allahia emmekä edes Jehovaa. Emme Muhammedia emmekä Jeesusta. Sillä yksinkertaisesti näitä ei tähtitarhoissa tai tähtien tuolla puolen ole.
Saadaksemme vielä totuudenmukaisemman kuvan maailmankaikkeuden mittasuhteista, meidän on syytä tarkastella lyhyesti tähtien etäisyyksiä ja aikaa, jonka valo ja radioaallot kunkin tähden saavuttamisen tarvitsevat.
Otavan tähtikuvio on meille kaikille tuttu. Otavan keskimmäinen tähti, Mexrez, on meistä 63 valovuoden päässä. (Yksi valovuosi on vuodessa olevien sekuntien määrä kerrottuna 300 000 km). Pohjantähteen meiltä on matkaa 680 valovuotta. Orionin tähtikuvion oikeanpuoleiseen tähteen, Mintaka, matkaa 1500 valovuotta. Linnunratamme keskustaan meiltä on matkaa 27 000 valovuotta ja lähimmälle linnunradalle, Andrometan galaksi, matkaa on jo 2 miljoonaa valovuotta. Tämän lisäksi maailmankaikkeudessa on tuhansia muita linnunratoja, ja aina kun uusi ja tehokkaampi kaukoputki rakennetaan, näitä linnunratoja löydetään lisää ja näiden etäisyydet meistä ovat jo miljardeissa valovuosissa.
Siihen, onko maailmankaikkeudessa elämää maan ulkopuolella, emme koskaan tule saamaan vastausta. Ja jos onkin, niin yhteydenpito heidän kanssaan on täysin mahdotonta. Jos ajatellaan, että Otavan keskimmäisen tähden ympärillä pyörii planeetta, jolla on meidän kaltaisia ihmisiä, niin radioyhteyden pitämiseen heidän kanssaan yhden ihmisen ikä ei riittäisi. Ajatelkaamme, että ottaisimme heihin radioyhteyden: "Terve, pojat. Mitä kuuluu?" Ja jos he heti vastaisivat sanomamme kuultuaan, niin 126 vuoden kuluttua radiostamme kuuluisi: "Terve vaan. Hyvää kuuluu". Vastauksen saaminen radiotiedusteluumme veisi siis aikaa 126 vuotta. Pohjantähden läheisyydestä saisimme odottaa vastausta jo 1360 vuotta ja Orionin Mintaka-tähden läheisyydestä 3000 vuotta. Ja lähimmältä linnunradalta saisimme odottaa vastausta peräti 4 miljoonaa vuotta.........."
http://www.aretalogia.com/pragmatiikka/pragmatiikka.5.htm
Vastaukset 3
Vanhimmat
... olen ymmärtääkseni löytänyt vastauksen esittämääsi äänettömään kysymykseen...
Sitä ennen kysyn Sinulta:
Onko Jumala ja Jumalan Henki (Pyhä Henki) kaikkialla?
Jos vastaat "ei", ei minulla ole Sinulle mitään sanottavaa, mutta jos vastaat "kyllä" vastaapa minulle seuraavaan kysymykseen:
- Olisiko ajatuksen (käyttäisit mielelläsi varmaan "telepatia" sanaa) voimalla mahdollisuus voittaa mielettömät etäisyydet, josta kirjoituksessasi mainitsit?
Uskon nimittäin, että ajatuksen voimalla tehdään ensimmäiset "avaruusmatkat" toiseen universumiin (Linnunrataan - miksi ei myös omaamme toiseen aurinkokuntaan?)
Täysin mahdollista, mutta menepä "avaruusmatkastasi" kertomaan naapurillesi?
Epäilempä että epäilevä naapuri mielellään kutsuu "valkotakkiset" töihin... Mitä mieltä olet edellä olevasta?
on ja vaikuttaa kaikkialla elollisen luonnon keskellä ja kaikissa elollisissa. Valitettavasti on vain hautautunut ihmisessä niin syvälle kultturipersoonan sisään, että harvoin pääsee ilmaisemaan itseään.
Tätä telepatian mahdollisuutta kommuniointiin pitkillä avaruusmatkoilla on pohdittu tieteellisissä kirjoissa. On vain niin, ettei olla koskaan päästy kunnolla tutkimaan telepaattisen yhteyden nopeutta ja vertaamaan valon nopeuteen.
Kerran luin sellaisesta telepaattisesta kokeesta, jossa toinen osapuoli oli ollut sukellusveneessä pohjoisen napajäätikön alla ja toinen muualla. Tulokset olivat olleet rohkaisevia.
Erityisesti amerikkalaiset ovat tutkineet telepatian mahdollisuutta mm. vakoilussa, jolloin yhteydenpitoon ei tarvittaisi mitään ulkopuolisia radio- ym laitteita eikä kukaan ulkopuolinen pääsisi näihin viesteihin käsiksi.
Olisi äärettömän epätodennäköistä että muualta paikallistamamme elämä olisi juuri sillä samalla kehityksenasteella, kuin me tässä nyt vaan satutaan olemaan.
"Ne" joko eivät pystyisi kommunikoimaan, vielä, eivät jaksaisi vaivautua (tälläisten hölmöjen kanssa) tai ampuisivat metagalakstisen kurlauspommin päin näköä, tai tai tai, viesti ehkä meni jo ohi ennen aurinkomme syntymistä, tai tai tai, tulee vasta kun aurinkomme on "väsähtänyt".
Elämää tullaan löytämään muilta planeetoilta ehkä jo n.15 vuoden kuluttua kunhan saavat kiikarit kuntoon: http://origins.jpl.nasa.gov/
Elämää on tiettävästi löytynyt maapallolta, niin löytyy sitä toki muualtakin, ennemmin tai myöhemmin, tottakai, asummehan valtavan isossa "viidakossa". Elämää voi toisaalta olla aika tyhmääkin etsiä, voi olla vaarallista huudella perin tuntemattomassa "viidakossa".
Mitä taas tulee tämän "viidakon" olemukseen, niin siitä en aloita (hei mä keksin taas pyörän) keskustelua tällä palstalla, enään.