tässäpä arvoja kerrakseen

Miten niin arvoja?
Eihän tuossa mitään arvoja näy. Pikemmin arvottomuutta...
Tuohan on just sitä mitä tälläkin palstalla on toitotettu suvaitsevaisuuden nimissä, että ihmisen kuuluu saada tehdä sitä mikä itsestä tuntuu hyvältä. Niin että sikäli on kyllä kyse arvoista. Siis. Kyseinen vapaaehtoistyöntekijä näyttää pitävän yksilöllistä vapautta ja itsensä toteuttamista suuressa arvossa?
Mutta jos ja kun kirkollisia asioita ja uskovaisuutta vastustetaan, niin. Silloin sama henkilö voi toisessa keskustelussa väittää että uskovat on suvaitsemattomia ja pakenee omia tarpeitaan ja estää ihmisiä toteuttamasta seksuaalisuuttaan ym. Ja sitten toisessa keskustelussa tuodaan esiin tällaisia asioita niinkuin tuo uutinen.

Ok. Kritiikkiä voidaan kyllä harrastaa ja se on oikein hyvä. Mutta entä itsekritiikki?
Terveeseen kritiikkiin kuuluu tasapuolisuus.

Sitä paitsi se että joku on vapaaehtoistyöntekijänä ei tee hänestä vielä kristittyä. Tuollaisessa käyttäytymisessä ei ohiteta ainoastaan sopivuuden rajoja - puhun ainoastaan sopivuudesta, lakiin en viitsi vedota koska lakihan ei ole minkään mittari, vai onko? - siinä ohitetaan myös ja ennen kaikkea ne rajat ja ohjeet mitä Raamattu uskovalle - ja niin ollen myös seurakunnan työntekijöille, jos seurakunnissa nykyään enää pidetään siitä kiinni, että niiden työntekijöiden pitäis olla uskossa? - asettaa.

Raamatun ohjeiden ei käsittääkseni tule ainoastaan ohjata ihmistä käyttäytymään tietyllä tavalla. Silloinhan ihminen voi käyttäytyä vastoin tunteitaan ja "tarpeitaan". Hän ehkä tukahduttaa jonkin asian itsessään pakkotoiminnalla ja sitten kuvittelee ettei tuota asiaa ole. Kunnes se ryöpsähtää pintaan tai oireilee muulla tavalla.
Ennen kaikkea Sana ohjaa uskovaa Jumalan luo. Niin että hän niine "tarpeineen" jotka selvästi on Hänen tantonsa vastaisia, voi antautua Jumalan rakkaudelle ja luottaa, että Jumala niiden kohdalla tekee työtään, jolloin asia ei tule ainoastaan tukahdutetuksi, se tulee hoidetuksi. Toki tällainen parantumisen tie vaatii itsekuria varsinkin silloin jos ihmisen tarpeet on vinksahtaneita ja jos hän aina ennen on tottunut toteuttamaan itseään ilman kenenkään sanelemia rajoja. Uskovan elämässä parannuksen tekeminen ja sen kautta parantuminen ei kuitenkaan ole kiinni vain itsekurista. Kun alkaa avautua armolliselle Jumalalle, siinä on muutoksen voima:
"Jumalan armo kasvattaa hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot, ja elämään siveästi ja vanhurskaasti..." (vapaa lainaus Paavalin kirjeestä Tiitukselle).

Tietysti on sitten hyvä että ihmiselle asetetaan rajoja ja hänen käyttäytymistä säädetään pakkotoimin, tapauksissa joissa ihmisen halut ja niiden toteuttaminen on selkeästi vahingollista kuten pedofiliassa, vaikka se johtaisikin siihen että hän joutuu tukahduttamaan itseään ja toimimaan vastoin tahtoa.
Ja tähänhän laki juuri perustuu. Jos nyt laista puhutaan.
Samasta asiasta on kyse kun laki rajoittaa ihmisen sananvapautta sen ylittäessä sopivuuden rajat. Niinkuin tuossa jumalanpilkkatapauksessa jota palstalla hiljattain puitiin.

Minun mielipiteeni vielä:
Lapsipornon harrastaminen ja sen levittäminen on yhtä väärin tekee sen sitten minkä yhteiskuntaluokan tai ammattiryhmän edustaja tahansa. Automekaanikko tai seurakunnan vapaaehtoistyöntekijä, saattaa sitä paitsi olla kumpaakin, koska automekaanikkokin voi toimia seurakunnassa vapaaehtoistyöntekijänä. Mutta laitetaanko siinä tapauksessa jonnekin autoliiton keskustelusivuille aloituksia, joissa tahdotaan leimata kaikki automekaanikot? Ei tietenkään. Ja miksi ei? Ensimmäinen syy on tietysti se, jonka tuossa aiemmin jo esitin, että kun on valmiiksi se asenne että miltei etsimällä etsii asioita joilla vois hyökätä uskovaisuutta kohtaan niin tietysti innolla tarttuu tuollaisiin ja kohdistaa ne uskoviin ja kirkon toimintaan yleensä, saadakseen ne näyttämään tekopyhiltä jne. Toinen syy on sitten se, johon minäkin yhdyn, että jos yksilö toimii organisaatiossa tai instanssissa jonka eräänä tehtävänä on määritellä oikean ja väärän rajoja ja näin puuttua ihmisten moraaliin, on vähintäänkin sopivaa että häneltä itseltään odotetaan korkeaa moraalia ja henkilökohtaisia elämänarvoja jotka on linjassa opetuksen kanssa.

Sikäli kritiikki on rakentavaa. On hyvä että ihmisillä on huoli kirkosta ja sen tilasta.
Ei tulisi valita työtehtäviin ihmisiä joilta puuttuu kristillinen arvomaailma. Riippuu tietysti vähän työtehtävistä. Itse olen sitä mieltä että esimerkiksi rippileirillä toimivien tulis kaikkien olla henkilökohtaisesti uskossa. Poikkeuksena ehkä joku talonmies tai putkien korjaaja?
Niin. En ole lukenut kyseistä uutista joten en tiedä asiaa. Oliko kyseinen vapaaehtoistyöntekijä hommissa nurmikonleikkaajana tms.?