joskus sitä vain tahtoo painaa hiljalleen puukon käteensä, lievittää tuskaa, jota ihmiset aiheuttavat.
joskus sitä vain tahtoo olla olematta
ja olla niinkuin millään ei olisi väliä,
mutta jollain on.
sillä on väliä että se yksi on olemassa,
mutta aina sekään ei tunnu hyvältä.
se joku jos kuka.. osaa satuttaa
paremmin kuin kukaan muu...
onko tosiaan niin...
voisinko elää ilman häntä..
voisinko elää niin että hän satuttaa minua..
joka kerta... siihen tottuu.. mutta se jättää arvet.. ymmärtääköhän tätä kukaan?
joskus sitä vain tahtoo olla olematta
ja olla niinkuin millään ei olisi väliä,
mutta jollain on.
sillä on väliä että se yksi on olemassa,
mutta aina sekään ei tunnu hyvältä.
se joku jos kuka.. osaa satuttaa
paremmin kuin kukaan muu...
onko tosiaan niin...
voisinko elää ilman häntä..
voisinko elää niin että hän satuttaa minua..
joka kerta... siihen tottuu.. mutta se jättää arvet.. ymmärtääköhän tätä kukaan?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voisin veikata että ainakin minä ymmärsin jotakin kirjoituksestasi. Olen itsekin monesi halunnut lähteä, mutta aina on ollut jokin syy jäädä. Elämä ei ole helppoa, mutta kaikkeen sitä ihminen tottuu. Osan unohtaa ja osasta jää arvet. Hyvää kesää sinulle ja koitahan jaksella.
ymmärränpäs hyvinkin :/
toivotan sinulle hyvää loppu elämää... :)
suklaa
valitettavasti taisin ymmärtää sua...ainaki omalla tavallani, oon vasta unohtanu yhden tyypin,en oo nähny sitä pariin kuukauteen,tai jos nyt joku kappale tulee radiosta jota se laulo mulle, niin kyynel vierähtää poskelle...yritän haudata muistoja :(
se satutti mua todella pahasti,flirttaili muitten kanssa mun nähden..saatoin kyllä itekki loukuta sitä... :'/ no mutta nyt aloin repimään arpeja sydämmestäni auki...