Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Tilanne tilanteessa

    Päivien varjoista
    iltojen hämäryyksiin;
    kaikkiin hiljaisiin
    hetkiin asti, kysymykset
    toistavat itseään.

    Eikä vastauksia näy.
    Minä näyn. Niin suurena,
    että tilan puute vallitsee
    nahkaisen talon yksinkertaisissa
    puitteissa.

    Hetket odottavat aikojaan
    yhdessä hätiköityjen mielipiteitten
    kanssa, jotka rikkovat arkisen
    olemisen alakuloisuuksillaan.

    Verhot peittävät keskimmäisen ikkunan.
    Niitten takana päivä maalaa maisemia
    valoon. Vain lasi on todellisuuden
    välissä. Minäkin olen hetken,
    kunnes Armollisuus astuu huoneeseen.


    Hetkessä iltojen varjot haihtuvat
    valoon. Läsnä oleva Todellisuus hengittää
    kamarin täydeltä. Raskas katto häipyy.
    Seinät liukenevat pois, eikä nahkainen
    rakennelma valita olemassaoloaan;
    siinä hetkessä sitä ei ole.
    Totuus on.
    Se jää.
    1120
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 1

    Vanhimmat

    Jos sulattaisi sielun paiseet,
    oikoen mielen mutkat ja lommot?
    Jos suorisi sävyisästi siipien
    sulat taas?

    Jos sopisi silittää hellin sormin
    syntymäitkuun ilon?
    Jos voisi puhaltaa varovasti,
    sammuvaan liekkiin elon?

    Jos mahtaisi kerran makeiksi
    muuttaa surujen suolaiset
    soitot? Jos antaisi sittenkin
    armahduksen tuskiinsa
    tuomituille?

    Oi määränpää!
    Kaukaako lähenet?
    Lohtuna kannatko kainalossa
    pitkältä matkalta kotiin?

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    shelloil kirjoitti:

    Päivien varjoista
    iltojen hämäryyksiin;
    kaikkiin hiljaisiin
    hetkiin asti, kysymykset
    toistavat itseään.

    Eikä vastauksia näy.
    Minä näyn. Niin suurena,
    että tilan puute vallitsee
    nahkaisen talon yksinkertaisissa
    puitteissa.

    Hetket odottavat aikojaan
    yhdessä hätiköityjen mielipiteitten
    kanssa, jotka rikkovat arkisen
    olemisen alakuloisuuksillaan.

    Verhot peittävät keskimmäisen ikkunan.
    Niitten takana päivä maalaa maisemia
    valoon. Vain lasi on todellisuuden
    välissä. Minäkin olen hetken,
    kunnes Armollisuus astuu huoneeseen.


    Hetkessä iltojen varjot haihtuvat
    valoon. Läsnä oleva Todellisuus hengittää
    kamarin täydeltä. Raskas katto häipyy.
    Seinät liukenevat pois, eikä nahkainen
    rakennelma valita olemassaoloaan;
    siinä hetkessä sitä ei ole.
    Totuus on.
    Se jää.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu