Loppujen lopuksi Hitler oli aika paska jätkä. Kiitos hänen NL pääsi rohmuamaan Itä-Euroopan ja Länsi-Eurooppa joutui amerikkalaisten vaikutusvallan alle.
Kiitti vitusti siis tuolle ääliölle chaplinimitaattorille jolla ei järki paljon päätä pakottanut.
Kiitti vitusti siis tuolle ääliölle chaplinimitaattorille jolla ei järki paljon päätä pakottanut.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Hitler oli uljas ritari, joka halusi nostaa isänmaansa takaisin suurvallaksi. Alistajat tietysti sivat syyn tuhota Saksa ja alistaa se lopullisesti ja oikein USAn avulla.
Nähtävästi nimimerkki Vandaalikin on paska jätkä.
,,, Vandaali paljastuit: tuohan oli selvä provo!!!
Asioita ei pidä irrottaa yhteyksistään, muuten kokonaiskuva muodostuu virheelliseksi tai vääristyy. Euroopassa puhkesi sota vuonna 1914 ilman, että kukaan sitä varsinaisesti halusi. Siihen ikäänkuin ajauduttiin. Ranskassa tosin oli jo vuosikymmeniä ollut vallalla revanshihenki ja Reinin-rajan vaatiminen. Iso-Britannia oli ollut huolissaan Saksan kasvavasta teollisesta mahdista. Mutta I maailmansodaksi nimetty konflikti siis puhkesi 1914. Sota olisi muuten ollut "tavallinen" eurooppalainen sota rajoitettuine tavoitteineen, mutta
- Venäjän yhteiskuntarakenteen tuhoutuminen hävityn sodan seurauksena mahdollisti bolshevikkien vallankaappauksen ja sen vaikutukset koko 1900-lukuun.
- Iso-Britannia laajensi sodan totaaliseksi Manner-Euroopassa houkuttelemalla petoksella USA:n mukaan siihen. USA:n sodanjulistuksen aiheutti muodollisesti saksalaisten suorittama aseita kuljettaneen apuristeilijän torpedointi. Apuristeilijä propagoitiin suurelle yleisölle matkustajalaivaksi ja propagoidaan yhä, koska se on ainoa peruste joka oikeuttaa USA:n sotaanliittymisen. USA:n teollinen kapasiteetti nujersi lopulta keisarillisen Saksan ja Versaillesin rauha solmittiin loppuvuodesta 1918.
Kesti useita kuukausia ennenkuin Saksaa kutsuttiin edes mukaan neuvotteluihin ja sille saneltiin epäoikeudenmukaiset ja kostoon perustuvat rauhanehdot. Saksan yhteiskuntarakenne romahti ja hyperinflaatio käynnistyi. Talouselämän ja koko yhteiskunnan sekasorto oli oivallinen kasvupohja ääriliikkeille. Heikko demokraattinen Weimarin tasavalta kaatui vuonna 1932 itävaltalaisen Adolf Hitlerin "kansallissosialistisen" puolueen saatua vaalivoiton ja valtakunnankanslerin paikan.
Venäjän bolshevistinen hirmuhallinto uhkaili koko maailmaa vallankumouksella ja sen solutustoiminta oli maailmanlaajuista, taitavaa ja voimakasta. Saksassa tilanne koettiin uhkaavaksi ja Hitlerin katsottiin olevan ainoa joka kykeni estämään bolshevikkien etenemisen. Hitlerin puolueen ohjelma lupasi lisäksi taloudellista hyvinvointia, Versaillesin "häpeärauhan" kumoamista ja vetosi antisemitistisiin arvoihin jotka olivat Saksassa ja koko Keski-Euroopassa yleisiä.
Hitlerin puolueen saatua enemmistön Saksassa hän muutti maan nopeasti ja raa´asti yksinvallaksi. Hän ryhtyi toteuttamaan "Mein Kampf"-teoksessaan hahmottelemaansa ohjelmaa.
Hitler menestyi ulkopolitiikassaan. Reininmaan teollisuusalue palautettiin ranskalaismiehityksestä Saksalle, Itävalta liitettiin Saksaan, epäilemättä vapaaehtoisesti, Tshekkoslovakia vallattiin kahdessa vaiheessa sudeettisaksalaisten kohtaloa muodollisena syynä käyttäen. "Puolan käytävän" kysymys aloitti sitten II maailmansotana tunnetun sodan.
Puuttumatta tämän sodan historiaan sen enempää todettakoon, että Iso-Britannia noudatti tässäkin koeteltua metodiaan, eli sai propagandallaan USA:n mukaan eurooppalaiseen sotaan vastoin kansan ehdottoman enemmistön tahtoa.
USA:n valtava teollinen kapasiteetti ja bolshevikki-Venäjän mistään ihmisuhreista piittaamaton sodankäynti ratkaisivat sodan "liittoutuneille". Eurooppa jaettiin kahtia ja Keski-Eurooppa luovutettiin Venäjälle.
Sekasorto Euroopassa kesti 1900-luvun loppupuolelle asti. Vasta silloin Venäjän "sosialistinen" talous romahti ja Keski-Euroopan valtiot vapautuivat.
Summa summarum: Adolf Hitler ei ollut yksittäinen ilmiö, vaan taitava poliitikko joka näki mitä ajassa liikkui ja hyppäsi aallon harjalle. Toinen maailmansota olisi puhjennut ilman Hitleriäkin. Tosin hänen järjetön rotu- ja miehityspolitiikkansa syvensivät sodan traagisuutta.
Sitten kun aikaa on kulunut riittävästi ja historioitsijoiden henkilökohtaiset tunne- ym. siteet käsittelemäänsä aiheeseen katkenneet, I ja II maailmansota tullaan käsittelemään historiankirjoituksessa yhtenä kokonaisuutena. Siihen mennee tosin vielä kauan, mutta totuudella on kiusallinen tapa nousta aikanaan esiin paksunkin valhekerroksen alta.
Lusitania nähtävästi tosiaan kuljetti "sotakieltotavaraa" eli aseita ja ammuksia ja tästä saksalaisilla nähtävästi oli tieto etukäteen, mutta ei siinä mitään omaa aseistusta ollut, eivät saksalaisetkaan tietääkseni sellaista ole väittäneet?
Olen pääosin samassa käsityksessä. Suuri euroopan sota kesti oudosti taas 30 vuotta 1914-1945 laajentuen kahdesti maailmansodaksi. Keisarikuntien sortuessa syntyi nationalistinen politiikka johtaen uuteen sotaan. 1918 oli hyvin ratkaiseva vuosi myös Euroopassa. Kannattaisi lukea Neil Fergusonia, joka myös näkee 1. ja 2. maailmansodat yhtenä.
Myös Hitler rahoitti sotansa ryöstämällä ja pakoittamalla kuten myös 30-vuotisessa sodassa tehtiin. Linja Lutherin ja Hitlerin juutalaisvihan välillä ei tosin ole suora, mutta molemmat kylläkin heikensivät Saksan demokratiaa, jos sitä on ollutkaan. DDR ei oikeastaan ollut saksalainen, demokraattinen tai tasavalta. NSDAP oli sentään selvästi nationalistinen tuskin muuta. Ja eihän käsitteen tarvitse olla olemassa ollakseen merkittävä. Joulupukkikin on hyvin merkittävä.
Mahtaa Hitlerillä olla hauskaa, ku on saanut paljon viha miehiä. Kuulemma äijällä itellänsä oli juutalaista verta. Ja oli kuulemma juutalaisen näkönenkin. Ja mun mielestä täys ruma äijä niin ulkonäöltä kuin sisältäkin. Toivottavasti se kärsii helvetissä ja palaa siellä! Se äijä ois kuulunu lukkojen taa mielisairaalaan tai hullujen huoneelle. Jos juutalaisia syytettiin ekan maailmansodan aloittamisesta ni mix sit kaikki juutalaisista mustalaisiin ja sieltä Jehoviin ja sieltä puolalaisiin ja sieltä kehitysvammaisiin ja sieltä muuten vaa ihan tavallisiin ihmisiin, mutta vain vähän poikkeaviin ulkonäöltä tai oppimistasolta oleviin teljettiin niille keskistys ja kuolemanleireille. Ja hullu mikä Hullu äijä, tappoikin viel ittensä. Sehän pisti maailman tavallaan kahtia! Aikoi kai tuhota koko ihmiskunnan - varmaan haaveili jäävänsä viimeiseksi eloonjääneeksi ihmiseksi. Niin kuin Taistelu toverit-ohjelmassa joku sanoi: olis vaa tappanut ittensä kolme vuotta sitten, ni oltais säästytty paljolta - ja totta sanon mä!
Mitä vikaa meissä juutalaisissa on?
Mitä vikaa on Rubert Stillerin käytöstavoissa?
Mitä vikaa on Kirkan lauluäänessä?
Onko Ben Zyskowitz reilun oloinen?
Menisitkö Furmanin kanssa saunaan?
Kirka on kyllä venäläistä sukua eikä juutalaista.
Jos kaikki juutalaiset olisivat Zyskowitzin kaltaisia niin ehkäpä sitten (ja vain ehkä) Hitlerin politiikka olisi ollut ymmärrettävää, mutta niin ei vaan ole.
Mitä vikaa Furmanissa on? Pätevä ammattimieshän se on, ja Stillerillä on oma pointtinsa.
Älä yritä tuolla retoriikalla. Kukaan ei enää ole kaltaisesi antisemitisti.
Juu, 99% juutalaisista pilaa niiden kaikkien maineen.
Aika kova kommentti mustalaisen l. arjalaisen suusta.
jospa Stalinin tavoite todella oli vallata koko Eurooppa ,mutta Hitler ehti 22.6.1941 ensin
Hitlerin ehkäisysota niin ollen pelasti Euroopan joutumasta kokonaan Stalinin käsiin
Monet tutkijat väittävät että puna-armeija valmistautui kesäkuussa 1941 hyökkäämään eikä puolustautumaan
NL:n armeija oli Stalinin mukaan hyökkäysarmeija, joten puolustautumista ei juuri edes harjoiteltu. Puna-armeijan oli määrä siirtää sota vihollisen maahan.
Mutta kyse oli todella maailmanvalloituksesta eli juuri Stalin olikin se maailmanvalloittaja sekä USA. Saksa vain puolustautui ja halusi koko ajan rauhaa.
Hitler teki periaatepäätöksen niinsanotun elintilasodan aloittamisesta NL:ää vastaan jo marraskuun 5. päivä vuonna 1937. Itävallan, Tsekkoslovakian ja Puolan valtaukset olivat tätä edeltäviä operaatioita.
Fall Weiss oli nimenomaan sotavaihtoehto Tshekkoslovakiaa vastan. Se esitettiin 1937 todellakin. Sitä ennen ei mitään sotaa ollut suunniteltu. Tämä suunnitlema ei koskenut Venäjäää eli valehtelette. Saksan artmeijala ei muita suunnitelmia ollut kuin saada sudeettialueet.
Miksi et viittaa mihinkään lähteeseen? Miksi en ooe koskaan kuullut tuosta?
Minä puhunkin Fall Rot'ista ja Fall Grünistä, sotatoimintasuunnitelmista Itävaltaa, Tsekkejä, Ranskaa ja Englantia vastaan joiden suunnittelun määrätessään Hitler sanoi näin tallennetussa yksinpuhelussaan näin:
"Saksan politiikan tarkoituksena on varmistaa rotuun ja säilyttää rotuun perustuva yhteiskunta ja laajentaa sitä. Kysymyksessä on elintila. Saksalaisilla on oikeus suurempaan elintilaan kuin muilla kansoilla."
Lähteet: Nazi Conspiracy and Aggression, joka on koottu Nürnbergin oikeudenkäynnin pöytäkirjoista. Hitlerin puheet kirjasi ylös sotamarsalkka von Blomberg.
No jaa. Nürnbergin oikeudenkäynnistä on lähteitä sitten vähän enemmänkin.
Oletpa muuten harvinaisen typerä. On se kumma kun ei rakastetun Führerisi lausumat sanat kelpaa todisteeksi? Etkö sinä itsekin huomaa kuinka älyttömiä nuo sinun väitteesi "juutalaisvalheista" ovat? Noh, oma asiasihan se on kuinka mielisairaan vaikutelman sinä annat itsestäsi...
Nürnbergin oikeudenkäynti oli maailmanhistorian ainoa foorumi jossa natsit saivat selvittää oman kantansa asioihin.
Nürnbergin oikeudenkäynnissä ei "puolustus" saanut puhua asioista, jotka syytäjä oli kieltänyt.
Ja tuohan ei muuten pidä paikkaansa. Suosittelen tutustumaan kyseisen prosessin pöytäkirjoihin ja muuhun aineistoon.
http://www.yale.edu/lawweb/avalon/imt/imt.htm
Mitä maapallomme tekee Hitlerin kaltaisilla murhaajilla!?!
Jotta työntekijästä saataisiin viimeinenkin teho ja hyöty irti, hänestä täytyy puristaa vesi pois, puhdistaa se ja varastoida vesitorniin. Jäljelle jäävä kiinteä aine käytetään inno-saippuan keittoprosessiin.
Ne pannaan Lontooseen Madame Truffautin vahakabinettiin. Siellä näitä "kuuluisuuksia"
voi käydä kattomassa.
Kohteli juutalaispaskoja oikein:
Jouko Jokisalo:
HOLOCAUST - JUUTALAISKYSYMYKSEN LOPULLINEN RATKAISU
Vuosina 1939- 1945 tapahtui Euroopassa juutalaisten kansanmurha, jonka mahdollisuuteen tuskin kukaan oli uskonut ennen toisen maailmansodan alkua. Yksi heistä oli Stalinin Neuvostoliitosta maanpakoon ajatettu bolshevikkijohtaja, juutalaissyntyinen, Leo Trotski, joka vuonna 1938 totesi uuden konfliktin saattavan johtaa juutalaisten ”fyysiseen likvidoimiseen”.
Natsien noustessa valtaan kansainvälisesti ja kansallisesti hallitsevana on illuusio siihen, että barbaarinen juutalaisvastainen politiikka ei olisi mahdollinen. Taustalla oli vankka luottamus siihen, että sen esteenä olisivat Saksan kansa moraali ja sivistys sekä kansainväliset sitoumukset.
Auschwitz tulee olemaan ikuinen osoitus sivistyksen ja koulutuksen pinnalla asuvan barbaarisuuden vaarasta. Holocaustin suunnittelijoiden ja organisoijien ydinryhmä, johon kuului muutama sata miestä vuosien 1903 - 1915 välisestä sukupolvesta, oli suhteessa moniin muihin natsivaltion organisaatioihin ja järjestöihin kouluttautuneinta. Neljä viidestä oli suorittanut ylioppilastutkinnon, kahdella kolmesta oli taustalla suoritettu korkeakoulututkinto, kolmanneksella oli tohtorin tutkinto, joka oli tehty lähes kaikissa tapauksissa oikeustieteessä. Sosiaaliselta taustaltaan enemmistä heistä olivat ylemmistä sosiaaliluokista. On todettu, että Auschwitzin kuoleman enkeliksi nimitetty filosofian ja lääketieteen tohtori, Josef Mengele, ei
oppinut murhaajaksi Auschwitzin tuhoamisleirillä, vaan München yliopiston luentosalissa.
”EUTANASIAMURHISTA” EUROOPAN JUUTALAISTEN KANSANMURHAAN
Kansallissosialistien suorittaman Euroopan juutalaisten kansanmurhan uhrien lukumäärä arvioidaan liikkuvan 5,29 miljoonan ja hieman yli kuuden miljoonan välillä.
Sota oli yksi perusedellytys, että "juutalaiskysymyksen lopullinen ratkaisu" sai Auschwitzin tuhoamisleirin muodon kaasukammioineen ja krematorioineen.
”Eutanasiamurhat ” olivat ensimmäinen askel tiellä juutalaisten kansanmurhaan. Hitler oli vuonna 1935 vaatinut olemaan varovainen puhuttaessa rauhan oloissa ”arvottoman elämän tuhoamisesta”. Hänen mukaansa tilanne tulisi olemaan toinen sodan aikana, jolloin ”koko maailma kiinnittää huomionsa taistelujen kulkuun ja ihmiselämän arvo vähenee joka tapauksessa” (Hitler). Eutanasiamurhat, joiden kohteeksi joutuivat henkisesti häiriintyneet, vaikeavammaiset ja muut yhteiskunnan painolastiksi katsotut, alkoivat 1.9.1939 Saksan hyökätessä Puolaan. Niiden keskeisenä lähtökohtana oli ajatus välttämättömyydestä säästää
sodan aikana kuluja, sairaspetejä, hoitohenkilökuntaa ja elintarvikkeita. Murhien määrä nousi yli 70 000:n vuoden 1941 elokuuhun mennessä.
Eutanasiamurhilla on kiinteä yhteys Euroopan juutalaisten kansanmurhaan. Pakkosterilointi ja eutanasiamurhat olivat välttämätön välivaihe siirryttäessä holocaustin toteuttamiseen. Eutanasiamurhien yhteydessä syntyivät ja kehittyivät ne olennaiset mentaaliset, organisatoriset ja tekniset edellytykset "arvottoman elämän tuhoamiselle" laajassa mittakaavassa, jotka olivat välttämättömiä miljoonien ihmisten murhaamisessa. Eutanasiamurhat toimivat tulevien joukkomurhien koelaboratoriona ja katalysaattorina Saksan siirtyessä juutalaisvainoista Euroopan juutalaisten kansanmurhaan sekä romanien ja
slaavilaisten joukkotuhoamiseen.
Operaatio T4, jolla eutanasiamurhaoperaatiota kutsuttiin, oli murhaamisen
korkeakoulu, jossa useat juutalaisten likvidointiin osallistuneet SS-miehet
totuttelivat "vähempiarvoisten" murhaamiseen. SS-erikoisjoukot olivat
käynnistäneet eutanasiamurhat välittömästi sodan syttyessä syyskuussa 1939. Ne
sulautuivat Puolassa ja myöhemmin miehitetyn Neuvostoliiton alueilla osaksi
juutalaisten kansanmurhaa. SS-erikoisjoukot (Einsatzkommando B) tekivät
Valko-Venäjän mielisairaaloissa laajamittaisia eutanasiamurhia. Saksan armeija
(Wehrmacht) osallistui niin eutanasiamurhiin kuin juutalaisten
joukkosurmaamisiinkin. Toiseksi operaatio T4:n puitteissa luotiin
"tekniset
edellytykset" (byrokraattinen menettely/kaasukammiot/krematorio)
Itä-Euroopassa
tehdyille joukkomurhille.
Eutanasiamurhien periaatteen mukaisesti juutalaiset, romanit ja suurin osa
slaavilaista väestöä luokiteltiin "vähempiarvoiseksi" ja
"arvottoman elämän"
tuhoamisen piiriin kuuluviksi. Eutanasiamurhien ideologisena tavoitteena oli
parantumattomasti degeneroituneen kansanaineksen hävittäminen.
Antisemitististen ajattelun mukaan juutalaiset edustivat kansojen joukossa
parantumattomasti sairaita ja työkyvyttömiä. 'Ikuinen juutalainen' oli
kansallissosialistisen ideologian mukaan ruumiillisen, henkisen ja älyllisen
degeneraation perikuva. Juutalaisten nähtiin vaarantavan terveen Saksan
kansakunnan samalla tavalla kuin perinnöllisesti sairaiden. Tuolloisen Suku-ja
väestötutkimuksen instituutin johtajan, professori Rüdinin mukaan
"Hitlerille
ja hänen työtovereilleen" kuului "ansio pohjoisen rotuajatuksen [...]
vaatimusten toteuttamisesta käytännössä", mihin hän luki erityisesti
"taistelun
juutalaisten ja mustalaisten kaltaisia loismaisia vierasverisiä rotuja
vastaan"
sekä "perinnöllisesti sairaiden ja perimältään vähempiarvoisten
lisääntymisen
estämisen".
Toisena joukkomurhaprojektina käynnistyi 1.9.1939 miehitetyn Puolan alueella
SD:n päällikön Heydrichsin käskystä puolalaisen sivistyneistön likvidoiminen.
Hitler oli antanut määräyksen, että ”ne puolalaiset, jotka kykenevät
johtajaksi, on tuhottava”.
Euroopan juutalaisten kansanmurhaan johtaneen kehityksen taustalla ovat hyvin
monet tekijät. Yksi olennainen taustatekijä yhdessä ideologisen antisemitismin
lisäksi oli natsien etnisen puhdistuksen politiikka syyskuun 1939 ja kesäkuun
1941 välisenä aikana.
Syyskuussa 1939 Saksan valloittama Puolan alue jaettiin kahteen osaan.
Läntinen
osa liitettiin osaksi Saksan valtakuntaa ja muusta Saksan miehittämistä
alueesta muodostettiin linjalla Varsova, Krakova, Lublin lokakuun 12. päivänä
1939 erillinen hallinnollinen yksikkö, Kenraalikuvermentti, jonka johtajaksi
nimitettiin Hans Frank. Neuvostoliitto valloitti itselleen Puolan itäisen
alueen.
Natsien alkuperäisenä tavoitteena oli muodostaa Saksaan liitetystä alueesta
”juutalaisista ja puolalaisista vapaa alue”. Tavoitteena oli pakkosiirtää
juutalaiset ja puolalaiset Kenraalikuvermenttin alueelle. Tarkoituksena oli
väkivalloin siirtää yli 5 miljoonan henkilön alueelle, jossa heille ei tulisi
olemaan minkäänlaisia toimeentulon edellytyksiä. Alueen talous, jossa asui 12
miljoonaa henkeä, oli täydellisesti sodan rampauttama ja hallinnollisessa
kaaoksessa. Etnisen puhdistuksen politiikan toinen tavoite oli organisoida yli
500 000 saksalaissyntyisen pakkomuutto Baltiasta ja Itä-Euroopasta Saksaan
liitetylle puolalaisalueelle. Baltian maat solmivat Saksan kanssa vuoden 1939
lopulla sopimuksen saksalaissyntyisten muutosta alueeltaan. Myös
Neuvostoliitto, Romania ja Italia olivat solmineet Saksan kanssa
saksalaissyntyisten asukkaiden osittaisesta maastamuutosta. Lokakuun 9. päivänä
vuonna 1939 Himmler määräsi Saksaan liitetyissä puolalaisissa maakunnissa
elävistä juutalaisista 550.000 siirrettävän yhdessä niiden puolalaisten kanssa,
jotka eivät kelvanneet ”omaksuttaviksi”, Kenraalikuvermentin alueelle Veikselin
itäpuolelle. Vuoden lopussa oli 1.200.000 puolalaista ja 300.000 juutalaista
pakkosiirretty etnisen puhdistuksen politiikan puitteissa asuinsijoiltaan
itään. Heidän tilalleen oli muuttanut vajaa 500.000 saksalaista. Himmler totesi
tehtävään liittyvistä vaikeuksista puheessaan kesällä 1940 seuraavaa: ”Puolassa
muuttoliike tapahtui 40 asteen pakkasasteen vallitessa, jolloin meidän oli
raahattava pois tuhansia, kymmeniätuhansia, satojatuhansia… Hyvät herrat,
monessa tapauksessa on paljon helpompaa käydä taisteluun komppanian mukana kuin
kukistaa vastahakoinen, alemmalla sivistystasolla oleva kansa, suorittaa
teloituksia tai raahata pois ihmisiä taikka häätää itkeviä ja hysteerisiä
naisia.”
Etnisen puhdistuksen politiikka ja saksalaisten muuttoliike antoivat oman
sysäyksen juutalaisten kansanmurhan aloittamiseen. Lodzin alueella syntyi
väestöpoliittinen keskus, jossa 160.000 juutalaisen asuttaman gheton lisäksi
sijaitsi karkotusleiri 30.000 puolalaiselle sekä saman suuruinen
maahanmuuttajaleiri ulkosaksalaisille. Himmlerin johtama SS oli vastuussa sekä
juutalaiskysymyksestä, että ulkosaksalaisten maahanmuutosta ja
muuttokeskuksesta (Umwandererzentralstelle). Eichmanin johtama virasto (Referat
IVD4) oli vastuussa juutalaisten ja puolalaisten sekä myöhemmin kroaattien,
serbien ja slovenialaisten pakkomuutoista.
Saksalaisten etnisen puhdistuksen politiikka merkitsisi juutalaisten omaisuuden
ryöstämistä arjalaistamisen nimissä. Puolalaiset menettivät myös omaisuutensa,
kun heidät karkotettiin muuttavien ulkosaksalaisen tieltä. Mitä enemmän
saksalaisilla oli ongelmia taata puolelle miljoonalle saksalaisille
"kotiinpalaajille" (Heim-ins-Reich), jotka olivat valtiosopimusten
mukaan
jättäneet kiinteän omaisuutensa lähtömaahansa, luvatun omaisuuden ja työpaikan.
"Saksalaissyntyisen" perheen tieltä siirrettiin keskimäärin 2-3
"vieraan
kansankunnan" edustajaa. Tilannetta kärjisti vielä se, että Saksan
maatalousministeriö halusi siirtää Saksan köyhyysalueilta vähintään 300 000
pienviljelijä perhettä eli n. 1,5 miljoonaa ihmistä uusille valloitetuille
itäalueille ja taata siellä heille vähintään 20 hehtaarin tilan. Myös
pakkomuutetuille puolalaisille oli luvattu asunto.
Alkuperäisen suunnitelman mukaan saksalaisten tavoitteena ei ollut liittää
Lódzin aluetta Saksan valtakunnan osaksi. Siellä asui vuonna 1939 yli 500 000
puolalaista ja noin 300 000 juutalaista. Sen liittäminen tapahtui jälkikäteen
9.11.1939 yksistään sen vuoksi, että Baltiasta tulevat saksalaiset olivat
suurimmalta osin kaupunkilaisia ja suunnitelmissa oli asuttaa heidät Posenin
(Poznan) lisäksi toiseen suurkaupunkiin. Sen lisäksi Saksaan valtakunnan
alueeksi liitettiin toinenkin alun perin Kenraalikuvermentin alueeksi
määritetty osa Puolaa. Se merkitsi 70 000 juutalaista, jotka tuli pakkosiirtää
alueelta. Saksalaiset miehittäjät olivat lähteneet syyskuun lopulla 1939 siitä,
että valtakuntaan liitetyiltä alueilta olisi etnisen puhdistuksen
suorittamiseksi siirrettävä. 180 000 juutalaista. Siirrettävien juutalaisten
määrä oli kasvanut kolmessa viikossa kolminkertaiseksi eli 550 000:teen.
Vastaavasti Kenraalikuvermentin alue, johon heidät piti pakkosiirtää, oli
pienentynyt alueellisesti ja heikentynyt taloudellisesti. Tilanne oli
kestämätön. Propagandaministeri Goebbels kirjoitti 24.1.1940 päiväkirjaansa:
"Himmler siirtää nykyään kansoja. Ei aina menestyksellä." Siten
erilaiset
miehityskonseptiot ja etnisen puhdistuksen politiikka estivät toistensa
toteutumisen ja aiheuttivat katastrofaalisen tilanteen, jonka ratkaisemiseksi
alueen natsitoimijat alkoivat esittää ongelmien ratkaisemiseksi juutalaisen
väestön fyysistä likvidoimista.
Mitä nopeammin etnisen puhdistuksen politiikka eteni, sitä nopeammin tapahtui
Saksan valtapiirissä olleen juutalaisvähemmistön omaisuuden ryöstö ja
pakkosiirtäminen ghettoon. Lódzin gheton syntyminen oli yhteydessä
balttisaksalaisten muuttoon alueelle. Tammikuussa 1940 balttisaksalaisten tulo
edellytti juutalaisasuntojen tyhjentämistä ja asuntojen omistajien siirtämistä
ghettoon välittömästi. Samalla muodostettavan gheton alueella asuvat
puolalaiset pakkosiirrettiin alueelta. Nämä kolme operaatiota (ulkosaksalaisten
muutto, puolalaisten karkottaminen ja juutalaisten siirtäminen ghettoon)
muodostivat yhden yhtenäisen prosessin.
Lódzin ghetto muodostettiin 30.4. ja 1.5.1940 välisenä yönä. Kaupungin
saksalaisjohto oli saanut "varman lupauksen" siitä, että
"juutalaiset tullaan
hävittämään täydellisesti ghetosta" viiden kuukauden sisällä. Mutta sitä
ei
ollut ilmoitettu, miten ”hävittäminen” tultaisiin toteuttamaan. Ongelmat
johtuivat myös osittain erilaisten saksalaistoimijoiden erilaista intressistä.
Kenraalikuvermentin johtaja Hans Frank vaati juutalaiskuljetusten pysäyttämistä
alueelle, koska ne tuhosivat kaikki hänen suunnitelmat alueen muuttamisesta
mallisiirtomaa-alueeksi. Hän edellytti Berliiniltä päätöstä ja toimenpiteitä
alueella olevien 1,5 miljoonan juutalaisen siirtämiseksi pois. Hänen mukaansa
alue oli "liikakansoitettu". Näistä ongelmista kasvoivat mielettömät
"alueelliset suunnitelmat". Yksi niistä oli ns. Madagaskar-projekti,
jonka
tavoitteena oli 3,25 miljoonan juutalaisten pakkosiirtäminen Madagaskarille,
jossa he olisivat suunnitelmien mukaan tehneet orjatyötä SS:n alaisuudessa.
Projektin toteuttamisen suunniteltiin kestävän neljä vuotta, jonka aikana kaksi
laivaa olisi päivittäin kuljettanut 3000 juutalaista saarelle. Suunnitelmat
erillisen juutalaisreservaatin perustamista kariutuivat vuoden 1940 loppuun
mennessä.
Kaikkiaan etnisen puhdistuksen politiikka edellytti talvella 1940/41 vähintään
5
miljoonaa ihmisen pakkosiirtämistä asuinalueiltaan. Sodan oloissa
pakkosiirtojen toteuttamista varten luotu byrokratia ei ollut kykenevä
ratkaisemaan sille annettua tehtävää. Tosiasiallisesti Eichmannin johtama
virasto oli kyennyt maaliskuuhun 1941 mennessä pakkosiirtämään
"ainoastaan" 408
525 ihmistä. Sen seurauksena istui talvella 1940/41 noin 1/4 miljoonaa
ulkosaksalaista 1500 muuttoleirillä. Tämän seurauksena syntyi paine kehittää
yhä laajempia pakkolunastus ja -siirtosuunnitelmia.
Jo syksyllä 1939 SS-joukot olivat aloittaneet joukkomurhaamisen Pommerin ja
miehitetyn Puolan alueen mielisairaaloissa. 10 000- 15 000
mielisairaalapotilaan joukkomurha oli ennen kaikkea yhteydessä siihen, että 60
000 baltiansaksalaista siirrettiin vuoden 1939 lopulla ja 1940 alkupuolella
alueelle. Tammi-helmikuussa 1940 tuli alueelle 120 000 ulkosaksalaista
Kaakkois-Euroopasta. Joukkomurhien avulla hoitolaitokset tyhjennettiin
potilaista väliaikaisiksi majoitustiloiksi siirretyille ulkosaksalaisille.
Murhaoperaatiosta vastasi rikosoikeusneuvos Herbert Langen 75 miehen
erikoisjoukko (Sonderkommando), joka surmasi vähintään 6 000 ihmistä
erityisissä kaasuautoissa.
Ensimmäisten joukkomurhien taustalla olivat suoritettu etnisen puhdistuksen
politiikka, siihen liittynyt laajamittainen pakkosiirtopolitiikka ja sen
kriisiytyminen. Konkreettista käskyä mielisairaiden murhaamiseen ei ollut
annettu. Kaikkiaan syksyyn 1941 mennessä surmattiin yli 30 000 ihmistä, jotta
olisi kyetty luomaan riittävästi "tilaa ulkosaksalaisille
muuttajille".
Marraskuussa 1940 oli Himmlerin ”kansallisen muuttopolitiikan”- suunnitelma
ajautunut täydelliseen umpikujaan. Uuden etnisen ja taloudellisen järjestyksen
ja miljoonien "vieraskansalaisten" pakkomuuton sijasta istuivat
sadattuhannet
ihmiset erilaisilla muuttoleireillä tai ghetoissa ilman mahdollisuutta tulla
omillaan toimeen. Heidän täytyi - sen mukaan olivatko he juutalaisia,
puolalaisia vai ulkosaksalaisia – joko elää ghetossa nälkäkuoleman partaalla,
kokea oikeudettomuutta ja aliravitsemusta pakkomuuton yhteydessä tai viettää
aikaansa erilaisilla leireillä riittävästi ravittuna.
Joulukuun alussa 1940 Himmler käsitteli asiaa puhuessaan valtakunta- ja
aluejohtajille. Hän lupasi kuulijoilleen luoda 1,5 miljoonan juutalaisen
pakkosiirtämisellä Keski-Puolasta tilaa Kaakkois-Euroopasta tuleville
saksalaiselle. Himmlerin ajatusten taustalla oli jo sota Neuvostoliittoa
vastaan ja voitto siinä. Samalla ghettoistuminen oli ajateltu väliaikaisena
ratkaisuna. Tammikluun 20. päivänä 1941 Varsovan muutto-osaston johtaja
ilmoitti, että 72 000 juutalaista siirretään Varsovan ghettoon, koska on
luotava tilaa 62 000 puolalaiselle, jotka puolestaan siirretään
Kaakkois-Euroopasta tulevien saksalaisten tieltä. Etnisen dominopolitiikan
tuloksena oli puolalaisten juutalaisten lisääntyvä kurjistuminen ja
ghettoistuminen. Maaliskuussa 1941 Göring antoi Heydrichille lisävaltuuksia
"juutalaiskysymyksen ratkaisemiselle".
Tässä tilanteessa juutalaiskysymyksen lopulliselle ratkaisemiselle toi oman
paineensa Saksan valtiovarainministeriön huoli siitä, että juutalaisten
ylläpito oli käymässä entistä raskaammaksi valtion kassalle tilanteessa, jossa
sota vaati kaikki taloudelliset voimavarat. Natsit olivat ensi kerran
törmänneet Itävallan miehittämistä seuranneen juutalaisten omaisuuden ryöstön
yhteydessä ongelman, joka syntyy tilanteessa, jossa iso väestömäärä on täysin
menettänyt omaisuutensa ja taloudellisen toiminnan mahdollisuuden. Tuolloin
Itävallan juutalaisten omaisuuden ryöstöstä keskeisesti vastuussa ollut Josef
Bürckel vuonna 1938 totesi: ”Ei saa koskaan unohtaa, jos juutalaisten omaisuus
arjalaistetaan ja juutalaisilta viedään heidän olemassaolon perusta, niin
silloin juutalaiskysymys on ratkaistava totaalisesti. On mahdotonta nähdä
heidät valtion tulevina eläkeläisinä…” Tuolloin Bürckelille juutalaiskysymyksen
lopullinen ratkaisu merkitsi heidän juutalaisten maastamuuttoa.
Valtiovarainministeriö suoritti Lódzin ghettoon liittyen talouslaskelmia
tulevia
ratkaisuja ajatellen. Arvioissa todettiin, että Lódzin juutalaisgheton
ylläpito, maksaisi ilman taloudellisia investointeja vähintään 2,5 miljoonaan
valtakunnan markkaa kuukaudessa. Tämän vähentämiseksi arvioissa esitettiin
yhtenä mahdollisuutena gheton työkyvyttömien juutalaisten pakkosiirrättämistä
Kenraalikuvermentiin. Sen lisäksi 160.000 juutalaisesta tulisi vähintään
neljännes pakkotyöllistää. Varsovan gheton osalta Kenraalikuvermentin
taloudesta keskeisesti vastannut Rudolf Gater, joka oli väitellyt vuonna 1935
Zürichin yliopistossa taloustieteessä, valmisti muistion Kenraalikuvermentin
natsijohdon politiikan perustaksi vuoden 1941 alussa. Hänen mukaansa
silloisessa muodossa ghetto merkitsee aivan liian suurta taloudellista menoerää
valtiolle. Sen välttämiseksi hän esitti seuraavia ratkaisumalleja. Ensinnäkin
on mahdollista, että ei välitetä ghetossa esiintyvästä aliravitsemuksesta ja
sen seurauksista. Toinen malli edellyttää juutalaisten työvoiman laajamittaista
hyödyntämistä tuotannossa. Kolmas mahdollisuus on tarjota juutalaisille
mahdollisuus työskennellä gheton ulkopuolella. Kenraalikuvermentin johto
yrittikin toteuttaa esitettyjä malleja kesällä 1941. Nälkään kuolleiden määrä
kasvoi huomattavasti, mutta juutalaisten työllistäminen ei mainittavammin
onnistunut. Gaterin johtopäätöksen mukaan alueen natsijohdolla oli
valittavinaan kaksi mahdollisuutta: joko varata gheton ylläpitämiseen
vuosittain 55 miljoonaa valtakunnan markkaa, jos halutaan juutalaisten säilyvän
hengissä tai nähdä ghetto välineenä juutalaisten likvidoimiseksi.
Eichmannin yhdysmies Posenissa (Poznan), hallintojuristi Rolf Heinz Höppner
kommentoi juutalaisghettoon liittyviä näkymiä seuraavasti: "On mietittävä
vakavasti, eikö olisi humaanein ratkaisu päästä eroon työkyvyttömistä
juutalaisista jollakin nopealla tavalla. Joka tapauksessa se olisi
miellyttävämpää kuin antaa heidän kuolla nälkään."
Näin syntyi vähitellen Saksan valmistautuessa hyökkäykseen NL:n natsijohdossa
myös ratkaisu juutalaisten joukkomurhaamisen välttämättömyydestä ja
aloittamisesta. Hieman ennen kesäkuuta 1941 SS-erikoisryhmät koottiin veristä
työtään varten. Hitler oli kuukausia ennen hyökkäystä pysäyttänyt
juutalaisvastaiset toimenpiteet Suur-Saksan alueella. Sisäministeriö oli
esittänyt alkukeväästä-41 juutalaisten julistamista valtiottomiksi. Hitler
hylkäsi esityksen 7.6.1941 perustellen sitä, "että sodan jälkeen ei tule
olemaan juutalaisia ja siksi ei ole välttämätöntä nyt tehdä säädöksiä, joiden
toteuttaminen toisi vaikeuksia, sitoisi työvoimaa ja eikä merkitsisi
perusteellista ratkaisua".
Periaatteelliset ratkaisut juutalaiskysymyksen "lopullista
ratkaisusta"
käynnistyivät kesäkuussa 1941 Saksan hyökätessä NL:oon. SS:n erikoisryhmät
aloittivat teloitusoperaationsa miehitetyillä Neuvostoliiton alueilla. Gestapon
johtaja Heinrich Müller lähetti radiosanoman SS: erikoisryhmien johtajille
1.8.1941, jossa hän vaati heitä tekemään säännöllisesti raportin
"führerille"
työnsä tuloksista Hitler ilmoittikin pöytäseurueelleen 24.7.1942 Liettuan
olevan "juutalaisista vapaan".
Hitler kantoi päävastuun juutalaismurhien käynnistämisestä, mutta ei suinkaan
yksinään. Sen oikeuttamiseen ja suunnitteluun osallistuivat niin eri
tieteenalan edustajat kuin byrokratia eri tasoilla alkaen ulkoministeriöstä
päätyen liikenne- ja sisäministeriöön. Olennaista roolia näyttelivät
miehitetyillä Itä-Euroopan alueilla mm. työvoimatoimistot. Ne myönsivät vuoden
1941 lopulla ja vuoden 1942 aikana juutalaisille ”ammattityöläisen
todistuksia”. Tapahtui myös sitä, että työvoimatoimisto luovutti työkyvyttömät
ja osittain työttömätkin juutalaiset SS:n erikoisjoukoille murhattavaksi.
Saksalainen tutkija Thomas Sandkühler tulikin johtopäätökseen, että yritys
yhdistää joukkomurhaaminen taloudellisiin periaatteisiin, antoi merkittävän
panoksen systemaattisen tuhoamisohjelman muotoutumiseen. Hänen mukaansa
työvoimatoimistoilla oli tässä olennainen merkitys, koska niiden toiminnan
kautta syntyi myös tuotanto-ja talouskoneiston ja konkreettisen
tuhoamiskoneiston välinen aiemmin puuttunut yhteys. Konkreettiseen toteutukseen
osallistuivat kymmenettuhannet SS-erikoisryhmien jäsenet, poliisipataljoonan ja
Wehrmachtin miehet. Ilman heitä juutalaisten kansanmurhan toteuttaminen ei
olisi ollut mahdollista.
No nouseehan se päähän kun 80 miljoonaa ihmistä
tekee kaiken mitä sanot, tuntuis varmaan jumalalliselta - luulisin.
paska vaa pelle ja avutoon seurustelu-upseeri niiku kaikki sen natsikaveruksetki. ukot lähti venäjälle haukaamaa vähä liian suurta palaa ja jäi kurkkuu ja paskat tuli housuu..........
Parempi olisi ollut jos olisi päässyt Wienin taideakatemiaan.
Aatu oli kuule kova jätkä....ilman sitä historia olisi pelkkää mielenkiinnotonta turhuutta. Nih! Ettäs tiedät senkin solvari! Ja kaiken lisäksi Chaplin oli hyvä imitaattori...no eihän ollu SE oli näyttelijä. Yleissivistys, yleissivistys, yleissivistys!!! Lalllaalaaaaaaaaaa!