Eli täs on aiheet:Katrin ihastus , Jennin romanttinen ilta,Annikan treffit,Paula lähtee italiaan,Laura saa sydän kohtauksen ,Ossin romanssi,Rikun sauna ilta ja jotain muitakin aiheita saa olla.
Tarina kilpailu
Eerika
3374
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eräänä kauniina päivänä Jenni tapasi komean miehen, joka auttoi tätä kantamaan pyykkipussin kellariin. se painoi todella paljon, koska niko oli pissinyt vihoissaan urakalla jennin uuden paidan päälle.
Sitten kun mies oli auttanut jenniä.Jenni pyysi tätä heille kylään.Mies suostui.Jenni vei Nikon paulalle yöksi myös amikin tuli paulalle yöksi.Jenni sai olla miehen kanssa kaksin.Mies ja Jenni menivät jennin asunnolle.He katsoivat telkkaria´.Yhtäkkiä he katsoivat toisiaan ja suutelivat.jatkakaa
Kirjoitan oman aiheen,ja sen nimi on "Katso eteenpäin".
Tyyny lensi huoneen halki vastapäiseen seinään, työntäen matkallaan maljakon alas pöydältä. Maljakko särkyi tuhansiksi sirpaleiksi samalla tavalla kuin tulevaisuuden haaveeni. Sirpaleiden keskellä makasi pieni ruusu. Ehkä minä olin se ruusu. En tiedä. Tuskin muistin enää omaa nimeänikään...
"Katrii!! Syömään nyt." mutsi huuteli keittiöstä.
"Ei nälätä." huusin epätoivoisesti kurnivan mahani äänen ylitse.
"Et ole syönyt kahteen päivään muutakuin pari leipää. Tiedän että Rikun kuolema vaivaa sinua, mutta tulisit nyt." mutsi maanitteli.
Olin jo nousemassa kun totuus iski minua kuin nuijalla. Olin jo melkein unohtanut sen. Melkein unohtanut kaiken. Rikun kuolema.. Hautajaiset. Suru.. Kyynelet kihosivat silmiini ja sitten kaikki musteni.
"Katri??!! Kaatrii." mutsin ääni kuului jostain kaukaa.
"Mikä Katrilla on?" Annika kuului kysyvän.
"Se varmaan vaan pyörtyi." kuulin seuraavaksi Kasperin toteavan.
"Sä sit hokaat kaiken kulta." Annika huokaisi onnellisesti.
Olin nyt täysin hereillä, mutta makasin silmät kiinni.
'Kulta..' Minä olin juuri menettänyt omani ja Annikan piti olla noin ällöttävän onnellinen. Olisin puraissut siltä sormet poikki, jos en olisi ollut niin väsynyt.
Avasin silmäni ja hengitin tasaisesti. Joku oli nostanut minut sängylleni. Isä luultavasti.
"Katri kulta, onko kaikki hyvin?" Äiti hössötti tapansa mukaan.
"ei. Mikään ei oo hyvin." kuiskasin ja purskahdin itkuun.
Annika ja Kasper poistuivat huoneesta, mutta äiti tuli vierelleni. Käperryin äidin kainaloon ja itkin. Ihan niinkuin silloin kun olin 10-vuotias ja marsuni oli kuollut. Mutta Riku ei ollu marsu. Riku oli jotain paljon enemmän. Miksi sen tyhmän rekan oli pitänyt ajaa Rikun ylitse. Jos joskus löytäisin sen rekkakuskin, niin hän ei ikinä tulisi selviämään tästä.
"Hss kulta. Älä itke. Nyt sinun kannattaa vain nukkua. Ja aamulla syöt jotain heti. Siitä pyörtyilysi johtuu, kun et syö." äiti sanoi ja katosi ovesta.
Minä painoin kyyneleiset kasvoni tyynyyn ja nukahdin.
"Ja tahdotko sinä Katri Sievinen ottaa Riku Puolakan aviomieheksesi ja rakastaa häntä niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin?"
"Tahdon." sanoin katsoen hymyillen Rikuun.
"Julistan teidät avipuolisoiksi. Voitte suudella."
kumarruin Rikua kohti, mutta sitten hän liukeni pois. Kiljuin niin kovaa kuin kurkusta lähti.
Heräsin huohottaen ja paita hiestä selkään liimaantuneena. Annika ryntäsi huoneeseeni.
"Mikä on, Katri?" hän kysyi ja sanoi minun kirkuneen.
Onneksi näytti siltä että kukaan muu ei ollut herännyt.
"Näin unta.. Rikusta." sanoin ja itkin sängylläni.
Annika tuli viereeni ja kietoi kätensä ympärilleni.
"Katri. Tiedän että en ehkä ole oikea henkilö neuvomaan sinua näissä asioissa, mutta sinulle sanoisin että: Katso eteenpäin. Ei Rikukaan olisi halunnut eikä halua nytkään katsoessaan sinua pilven reunalta, että murehdit loppuelämäsi hänen takiaan. Jos ajattelet että uusien miehien tapaaminen on Rikun pettämistä, niin erehdyt. Riku tulee vain onnelliseksi, koska sinä olet onnellinen. Katse eteenpäin Katri." Annika sanoi, hymyili, nousi ylös ja lähti huoneestani.
Istuin sängylläni. Kerrankin minun oli pakko sanoa että Annika oli oikeassa. Katsoin kelloa. 6 aamulla. Päätin lähteä kävelylle. Puin päälle ja menin syksyiseen puistoon. Istuin erään puun varjoon ja lauloin hiljaa: "Mut valtaa aina outo kaipuu, kun sua ajattelen iltaisin, sä näkyjä enkeleistä näit, jäit, tuuleksi taivaanrantaan, valoisan virran rantaan, kun suruihin suuriin vaivuin, sinä iloja näit, jäit, tuuleksi taivaanrantaan, valoisan virran rantaan, kun maailman tahtoon taivuin, sinä enkeleitä näit." Nousin ylös ja katselin takanani olevaa puuta. Siihen oli kaiverrettu: KR
"Ihan kuin Riku ja Katri." ajattelin ja melkein aloin taas itkemään. Sitten Annikan sanat pamahtivat mieleeni: "Katso eteenpäin Katri."
Nostin pääni ja tuuli hulmautti hiuksiani. Hymyilin ja huusin jonnekkin kauas: "Rakastan sua Riku! Täältä ikuisuuteen, mut nyt aijon katsoa eteenpäin." Hyppelehdin pois puistosta ja hyräilin: "Oo siellä jossain mun...."
Loppu. Aika pimee.. xDD