mitä te siitä

Jossakin kunnassa on ollut erittäin huonoja ja kaikin tavoin kelvottomia työntekijöitä.

voi olla että niin on vain parempi. Kenties yhden kuolema on toisen elämä riippuen siitä mihin uskoo.

Kovin oli surullinen uutinen. Miksi isä päästi tilanteen niin pahaksi, olisi vienyt lapsensa sukulaisille ja kertout tilanteen kun eivät virkamiehet välittäneet.

Mutta turhaa jossittelua, nyt paha olla on vain isällä ja äidillä, jos vielä elossa ja ymmärrys pelaa - lapset taivaan enkeleinä. Kaikkien elämä lopussa.

Tänään sanoi miehelleni, miksi tämä nykyyhteiskunta on tälläistä kylmää, ei mistään välitetä. Pintapuolista yrittämistä ja esittämistä! Televisio suoltaa päiväkausia uutisia murhista, hyökyaalloista, kavalluksista, onnettomuuksista - se aivopesee ihmiset ajattelemaan ettei maailmass aole enää mitään hyvää. Ihminen kyynistyy, pettyy, masentuu. Eihän millään ole väliä, jos kaikki kuitenkin loppuu.

Täytyisi oppia sulkemaan se tv, puhelin, ajatukset kiireeltä ja työltä. Täytyisi oppia kiinnittämään huomiota siihen mikä on siinä lähellä, kuinka onnekas on omasta terveydestään, läheisistään, kauniista syksystä - koko elämästä.
Oppia näkemään perhonen kukassa, nuuhkimaan tuulta ja huomaamaan auringonsäde lattialla.
Mutta kun ei niin ei - työpaikka vie voimat, rahaa tarvitaan kaikkeen pinnalliseen: hienoihin asuntoihin, huonekaluihin, vaatteisiin ja etelänmatkoihin, harrastaa pitää kaikkea mitä naapuritkin harrastavat ja auton pitää olla komea, iso tilafarmari, mielummin niitä pitää olla perheessä kaksi, koska naapurillakin on.
Haaveillaan lottovoitosta ja salarakkaasta, ollaan kateellisia Nokian insseille ja erityisesti Ollilalle. Odotetaan parempia palveluita, hienoja urheiluhalleja, pururatoja ja hiihtoputkeja, vaaditaan kokopäiväisiä hoitopaikkoja lapsille, vaaditaan opettajien vastuuta kasvatukseen, vaaditaan laajaa terveydenhoitoa ja kodinturvajoukkoja... loputtomiin. Tästä kaikesta puuttuu vain se että vaaditaan jonku toisen elämään elämää puolestamme - mikään keskinkertainen ei riitä, pitää olla luxusta, extremeä, kaunista ja rohkeaa.

Vaatimukset syövät ihmistä, lamauttavat toimintakyvyn. Miten sosiaalipuolen virkamiehet ehtivät hoitamaan näitä todellisia tapauksia, kun heillä on jonossa luusereita: juoppoja, narkkareita ja huijareita sekä hyväksikäyttäjiä, joilla ei muuta tarkoitusta olekaan kuin seisoa sossun luukulla vaatimassa täyspäiväistä päivähoitoa.

Voimia kaikille oikeasti väsyneille,sairaille ja surun musertamille. Paistaa se päivä kaikesta huolimatta, ikkunaverhot täytyy vain jaksaa nostaa ylös ja nähdä aurinko.